keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Yoda ūüíĒ

Viikko sitten Yoda kuoli sylissäni Evidensian Oulun eläinsairaalassa, johon vein sen Ronjan ja Reetan kanssa.

Viikkoa aiemmin kävin koirien kanssa agilitaamassa. Yoda juoksi putkiin, roikkui lelussa, hyppi ja pujotteli täysillä. Paria päivää tätä aiemmin OKK:n koiratanssiporukan pikkujouluissa "tanssin" kaikkien kolmen koiran kanssa ja Yoda oli menossa täysillä mukana.

Jouluaattoaamuna tytöt valokuvasivat koiria pitkään. Yoda oli täysillä mukana, poseerasi parhaansa mukaan, yksin ja yhdessä muitten koirien kanssa. Myös metsälenkkiin ja joululahjojen avaamiseen se osallistui täysillä.

Illalla se hyppäsi Maken syliin sohvalle ja pesi Maken korvat perusteellisesti (Yodan tapa, jota se teki aiemmin usein, mutta ei ollut tehnyt nyt pitkään aikaan). Kun Yoda huomasi, että Reetta oli menossa nukkumaan, nousi se Reettaa vasten seisomaan ja puri Reettaa ranteesta - vielä viimeisen kerran (myös Yodan tapa, jolla sillä oli tapana tervehtiä itselleen rakkaita ihmisiä). Vähän tämän jälkeen Yoda käveli Ronjan huoneeseen ja sai ensimmäisen kohtauksensa. Halusimme aluksi uskoa, että sillä oli jotakin kurkussa, mutta varsin pian kävi ilmi, että kyseessä oli epileptistyyppinen neurologinen kouristuskohtaus. Toinen kohtaus tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kolmas pari minuuttia myöhemmin ja samoin neljäs, tällöin Ronja oli jo puhelinyhteydessä eläinlääkäriasemalle. Tämän jälkeen oli vaikea sanoa missä edellinen kohtaus päättyi ja uusi alkoi. Pääsin laskuissani noin seitsemään, kunnes tajusin, ettei kohtausten lukumäärällä ollut mitään merkitystä.

Eläinsairaalassa oltiin valmiina hoitamaan Yodaa, kun pääsimme perille. Happinaamarista valutettiin kuolaa pois, Yodaa lääkittiin ja yritettiin saada kanyylia sen kouristeleviin jalkoihin. Ei tupla-annos diapamia eikä epilepsian kohtauslääkettä vieneet kohtauksia pois, vasta "propo" eli rauhoitusaine toi rauhan riutuneelle koiralle. Tässä vaiheessa Yodan pulssi oli yli 160 tai 180 (en muista enää), ruumiinlämpötila yli 40 astetta ja se oli kauttaaltaan punainen (silmien limakalvot, nivuset, vulva).

Meille kerrottiin asiallisesti hoitomahdollisuuksista. Yodaa voitaisiin pitää klinikalla rauhoitettuna ihan niin kauan kuin haluaisimme (ai Yodaa? Sehän pelkäsi eläinlääkärin vastaanottoa eniten maailmassa), se voitaisiin cti-kuvata ja tutkia mistä kohtaukset johtuivat. Ei sinä yönä, mutta myöhemmin. Sen voitaisiin antaa herätä ja katsoa uusivatko kohtaukset. Mutta joka tapauksessa ennuste oli huono: Yoda oli kärsinyt hapenpuutteesta liian kauan ja lisäksi se, ettei se vastannut epilepsialääkitykseen heikensi ennustetta (kyseessä ei ollut epilepsia). Kohtausten mahdollisiksi syiksi mainittiin myrkytys (en usko), kova kiputila (mahdollinen; sapen mucocele) ja aivokasvain (tämän ostan; Yodalla oli arjessa outoja käyttäytymismalleja).

Soitin Makelle kotiin ja kerroin tilanteen. Keskustelin asiasta tyttöjen kanssa. Ja yksimielisesti teimme päätöksen päästää rakkaamme pois.

Pieni mutta suuri koira on poissa. Yoda oli hieno koira. Se oli aina valmiina tekemään kaikkea, se rakasti rakkaitaan kovasti, se teki kaiken täysillä. Ihan niinkuin Reetan kanssa viestittelimme, kun Reetta oli palannut kotiinsa: Yoda eli täysillä ja se kuoli täysillä.

Sanotaan, että jokainen koira vie mennessään palan sydämestämme. Minusta tuntuu, että koirat vievät palan minusta. Aika paljon puuttuu, sillä viimeisen 1,5 vuoden aikana olemme menettäneet kolme rakastamme...

Yoda, Oosa ja Leya koiratanssin pikkujouluissa

Yoda viimeistä kertaa Haukkukeitaalla :(

tiistai 31. joulukuuta 2019

B-pennut 4 vuotta!

Onnittelut neljä vuotta täyttäville B-pennuille: Oosa, Riesu, Vappu, Toini ja Vinski. Olette huippuja kaikki!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Mä en luopuisi ikinä, mut aina ei kysytä

Yoda RTK3 Garboso Dancing In Finland 16.4.2008-25.15.2019
Hyv√§√§ matkaa the Queen, maailman urhein pikkukoira ūüíĒ

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Messari 2019

Edellisestä messarin näyttelykäynnistäni koiran kanssa on niin kauan aikaa, etten edes kehtaa mainita. Tänä vuonna viimein toteutimme reissun tuonne. Alunperin ajatus oli viedä Uikki aikuispuolelle ja pentuja pentunäyttelyyn. Koska Uikin nyörit rapistuivat ja tippuivat pois, jouduimme Fausken näyttelyn jälkeen tekemään päätöksen kaikkien nyörien poisleikkaamisesta, että ehtisimme kasvattaa Uikille uuden näyttelyturkin ensi kesäksi. Sen sijaan ilmoitin messarin pentunäyttelyihin sekä Ipen että Pingun, lisäksi Huisin ja Fredin omistajat innostuivat lähtemään leikkiin mukaan, joten saimme historiallisesti kokoon myös Tyystilyksen kennelin ensimmäisen kasvattajaluokan! Me lähdimme matkaan torstai-iltana ja itsenäisyyspäivän vietimme erinomaisessa seurassa Helsingissä, miten muutenkaan kuin pesemällä ja trimmaamalla koiria. Niin Ipe, Pinkku kuin Fredikin saivat kokovartalopuunaukset, Huisi tuli messariin Seinäjoelta valmiiksi puunattuna. Lauantaina uroksista sekä Ipe että Huisi saivat kp:n, samoin Pinkku rodun ainoana narttuna. Ipe oli lopulta ROP ja Pinkku VSP. Lauantain tuomari oli Tarja Löfman. Kasvattajaryhmä palkittiin kehujen kera niinikään kunniapalkinnolla ja näin ollen meidän ryhmämme valittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Sen sijaan ryhmäkilpailuissa ei tullut menestystä, ei Ipelle eikä kasvattajaryhmälle, mutta sen sijaan kaikki suurenmoiset ipanat saivat rutkasti kokemusta. Sunnuntain kilpailuun oli ilmoitettu myös viides rodun edustaja, mutta se ei ilmaantunut kehään. Se olisi ollut narttu, kilpailija Pinkulle siis. Tällä kertaa tuomari Kirsi Tevalin katsoi uroksista vain Huisin kunniapalkinnon arvoiseksi, mutta myös Pinkun. Lopulta Huisi oli ROP ja Pinkku VSP. Kuitenkin myös kasvattajaryhmämme palkittiin kunniapalkinnolla. Tälläkään kertaa ei osaksemme tullut ryhmäkilpailuista kuin paljon kokemusta. Vaikka ipanat kyllä hienosti jaksoivat loppuun saakka ja ison kehän entrékin oli varsin hieno.
Tämä oli Pingun viimeinen näyttely keskikokoisena villakoirana. Kun sillä tulee mittausikä täyteen, se vaihtaa rotua kääpiövillakoiraksi. Se on niin pikkuinen, 32,5 cm ja 4,4 kg :)
Me lähdimme kotia kohti maanantaina ja yhdentoista jälkeen illalla olimme taas kotona. Melko rankka reissu, mutta onneksi kaikki ihanat, rakkaat ihmiset tekivät siitä kaiken vaivan arvoisen.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Ei vieläkään

Sunnuntaina kävimme Oosan kanssa juoksemassa kolme agilitykisastarttia Torniossa. Tuomarina toimi alkuperäisen tuomarin sairastuttua minulle uusi vanha tuttavuus eli Eeva-Liisa Pohjanen. Itse en ollut aiemmin hänen radoillaan kilpaillut, mutta toki radan reunalta Reetan kisaamista olin katsellut. Radat olivat oikeinkin mukavia, selkeitä ykkösluokan ratoja. Nollat kuitenkin jatkavat minun ja Oosan välttelemistä. Ensimmäinen kisarata (agility) jäi meidän parhaaksemme, 5 vp (A-esteen alastulokontakti), ihanneaika alittui 12,47 sekuntia (etenemä 4,1 m/s), sijoitus 4. Toiselta agiradalta 15 vp (yksi rima ja kaksi kieltoa mm suoraan kepeille tultaessa), ihanneajan alitus 6,99 sek (3,58 m/s) ja sijoitus jälleen 4. Hyppyradan voitimme, mutta ei yhtään lohduta, kun virheitä tuli 10 (lähtöhypyn rima ja yksi kielto), ihanneaika alittui 11,37 sekuntia ja etenemä oli 4,08 m/s. Tälle vuodelle on vielä kolme starttia jäljellä, ensi sunnuntaina oman seuran hallissa. Seuraavat kisat ovat noin 1,5 kuukauden kuluttua. Väliaikana treenataan mm hyppytekniikkaa ja tarkoitus olisi käyttää Oosa myös fysioterapeutilla. Itse olisi myös tarkoitus juosta enemmän kuin tähän asti. Vielä on myös muutamat ohjatut treenit jäljellä tälle vuotta, uuden vuoden puolella jatketaan Tiian loistavassa opissa. Itsenäisestikin olisi tarkoitus kyllä treenata enemmän kuin tähän asti. Sitten ensi vuoden kisaradoille tosissaan niitä nollia metsästämään!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Leya sterilisoitu

Leya k√§vi t√§n√§√§n sterilisaatioleikkauksessa. Leikkaus meni peloistamme huolimatta hyvin ja silt√§ poistettiin sek√§ kohtu ett√§ munasarjat. Kohdusta l√∂ytyi jo syd√§ntutkimuksen yhteydess√§ ”sanottavaa”, joten t√§m√§np√§iv√§inen l√∂yd√∂s liikakasvu/kasvain ei yll√§tt√§nyt. Kasvaimen pit√§isi olla hyv√§laatuinen eik√§ sit√§ l√§hetetty tutkittavaksi. Sterilisaation yhteydess√§ Leyalta poistettiin my√∂s jo jonkin aikaa kyljess√§ ollut talia sis√§lt√§nyt, tulehdusarka patti, jonka my√∂s pit√§isi olla hyv√§laatuinen. Nyt Leyalle paljon rakkautta ja aikaa ja toipumisen j√§lkeen palaamme normaalikuvioihin, mm viikottaisiin koiratanssitreeneihin. Liek√∂ aavistanut tulevan sairaslomansa, mutta eilen Leya oikein loisti tanssivuorolla!