perjantai 14. helmikuuta 2020

A-pennut eli kaksoset 9 vuotta - Ja Hyvää Ystävänpäivää!


Nämä kaksoset, joista yllättäen on tullut laumamme vanhimmat jäsenet, täyttävät tänään 9 vuotta! Onnea mussukkaiset ja olkaa ilonamme vielä monen monta vuotta 💞

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Mortin syntymäpäivä 😭

Tänään olisi Mortin syntymäpäivä. Ensimmäinen kerta moneen vuoteen, ettei Make mennyt sen kanssa pizzalle. Koira, joka jakaa elämän kanssamme yli 14 vuoden ajan, jättää ison jäljen sydämiimme. Mortin kohdalla loppu oli meille vielä sillä tavalla kurja, ettemme Maken kanssa päässeet sitä lainkaan hyvästelemään, vaan jouduin puhelimessa tekemään päätöksen. Toki kaksi sitä kovasti rakastanutta henkilöä oli sitä saattamassa. Valokuvia tähän on turha odottaa. Liian monien viimeaikaisten menetysten takia en pysty selailemaan valokuvia, joissa poistuneet rakkaani saattaisivat esiintyä.

Lepää rauhassa pieni suuri persoona 💞

maanantai 27. tammikuuta 2020

LUVA!

Noin 35 agilitykisastarttia takana ja nyt on ensimmäinen LUVA taskussa Oosan kanssa. Edellisviikonlopun OKK:n kisojen jälkeen olin jo lyömässä hanskoja naulaan, kun tajusin, että luviemme esteenä oli vain ja ainoastaan minun henkinen asenteeni: himoitsin nollaa liikaa enkä näin ollen pystynyt tukemaan Oosaa puhtaaseen suoritukseen. Noista kisoista tuloksena 3 x hyl... Eilen Torniossa Jari Suomalaisen radoilla tulostaso oli sitten vähän eri. Hypåäriltä 5 vp, joka meni ihan Oosan piikkiin; se tuli kepeille jarrutuksistani huolimatta liian lujaa, törmäsi kolmanteen keppiin ja rikkoi rytmin. Otettiin kepit alusta ja ehdittiin ihanneaikaan (etenemä 3,81 m/s). Ensimmäisellä agilityradalla jätin Oosan liian yksin suorittamaan A:ta, joka oli toinen este ja lähdin valvistelemaan päällejuoksua, jolloin Oosa kiersi A:n. Toinen vitonen huonosti ohjatusta hypystä, jonka sain korjattua. Korjauksista huolimatta alle ihanneajan, etenemä 3,39 m/s ja palkintopallisijoitus (olimme toisia)!

Toinen agilityrata alkoi samalla lailla kuin ensimmäinenkin, joten tiesin jo olla jättämättä Oosaa yksin A:lle. Minulla oli radalle yksinkertaisempi suunnitelma kuin monella muulla, mutta se kannatti: teimme ensimmäisen nollamme ja siitä LUVA! Etenemä 4,35 m/s. Jippii! Ihan huippua! Oosa on super! Tornion halli on ennenkin ollut meille suosiollinen. Ehkä ei lyödäkään hanskoja tiskiin, omaa hermojen hallintaa tämä laji (ja kisaaminen ylipäänsä) vaatii. Seuraavat kisat ovat kuitenkin vasta aikaisintaan maaliskuussa, kun helmikuussa ei kisoja Seinäjokea lähempänä ole. Helmikuussa tosin voisi ollakin toisen lajin parissa haasteita tarjolla.

Bloggeriin ei nykyisin ilmeisesti voi oikein videoita liittää (tai en nyt löydä miten liitetään), joten mikäli kisasuorituksemme kiinnostavat, kannattaa katsoa Ronjan ylläpitämästä kennelimme Instagramista. Siellä on myös Reima Mukkalan ottamia kuvia tarjolla.


keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Yoda 💔

Viikko sitten Yoda kuoli sylissäni Evidensian Oulun eläinsairaalassa, johon vein sen Ronjan ja Reetan kanssa.

Viikkoa aiemmin kävin koirien kanssa agilitaamassa. Yoda juoksi putkiin, roikkui lelussa, hyppi ja pujotteli täysillä. Paria päivää tätä aiemmin OKK:n koiratanssiporukan pikkujouluissa "tanssin" kaikkien kolmen koiran kanssa ja Yoda oli menossa täysillä mukana.

Jouluaattoaamuna tytöt valokuvasivat koiria pitkään. Yoda oli täysillä mukana, poseerasi parhaansa mukaan, yksin ja yhdessä muitten koirien kanssa. Myös metsälenkkiin ja joululahjojen avaamiseen se osallistui täysillä.

Illalla se hyppäsi Maken syliin sohvalle ja pesi Maken korvat perusteellisesti (Yodan tapa, jota se teki aiemmin usein, mutta ei ollut tehnyt nyt pitkään aikaan). Kun Yoda huomasi, että Reetta oli menossa nukkumaan, nousi se Reettaa vasten seisomaan ja puri Reettaa ranteesta - vielä viimeisen kerran (myös Yodan tapa, jolla sillä oli tapana tervehtiä itselleen rakkaita ihmisiä). Vähän tämän jälkeen Yoda käveli Ronjan huoneeseen ja sai ensimmäisen kohtauksensa. Halusimme aluksi uskoa, että sillä oli jotakin kurkussa, mutta varsin pian kävi ilmi, että kyseessä oli epileptistyyppinen neurologinen kouristuskohtaus. Toinen kohtaus tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kolmas pari minuuttia myöhemmin ja samoin neljäs, tällöin Ronja oli jo puhelinyhteydessä eläinlääkäriasemalle. Tämän jälkeen oli vaikea sanoa missä edellinen kohtaus päättyi ja uusi alkoi. Pääsin laskuissani noin seitsemään, kunnes tajusin, ettei kohtausten lukumäärällä ollut mitään merkitystä.

Eläinsairaalassa oltiin valmiina hoitamaan Yodaa, kun pääsimme perille. Happinaamarista valutettiin kuolaa pois, Yodaa lääkittiin ja yritettiin saada kanyylia sen kouristeleviin jalkoihin. Ei tupla-annos diapamia eikä epilepsian kohtauslääkettä vieneet kohtauksia pois, vasta "propo" eli rauhoitusaine toi rauhan riutuneelle koiralle. Tässä vaiheessa Yodan pulssi oli yli 160 tai 180 (en muista enää), ruumiinlämpötila yli 40 astetta ja se oli kauttaaltaan punainen (silmien limakalvot, nivuset, vulva).

Meille kerrottiin asiallisesti hoitomahdollisuuksista. Yodaa voitaisiin pitää klinikalla rauhoitettuna ihan niin kauan kuin haluaisimme (ai Yodaa? Sehän pelkäsi eläinlääkärin vastaanottoa eniten maailmassa), se voitaisiin cti-kuvata ja tutkia mistä kohtaukset johtuivat. Ei sinä yönä, mutta myöhemmin. Sen voitaisiin antaa herätä ja katsoa uusivatko kohtaukset. Mutta joka tapauksessa ennuste oli huono: Yoda oli kärsinyt hapenpuutteesta liian kauan ja lisäksi se, ettei se vastannut epilepsialääkitykseen heikensi ennustetta (kyseessä ei ollut epilepsia). Kohtausten mahdollisiksi syiksi mainittiin myrkytys (en usko), kova kiputila (mahdollinen; sapen mucocele) ja aivokasvain (tämän ostan; Yodalla oli arjessa outoja käyttäytymismalleja).

Soitin Makelle kotiin ja kerroin tilanteen. Keskustelin asiasta tyttöjen kanssa. Ja yksimielisesti teimme päätöksen päästää rakkaamme pois.

Pieni mutta suuri koira on poissa. Yoda oli hieno koira. Se oli aina valmiina tekemään kaikkea, se rakasti rakkaitaan kovasti, se teki kaiken täysillä. Ihan niinkuin Reetan kanssa viestittelimme, kun Reetta oli palannut kotiinsa: Yoda eli täysillä ja se kuoli täysillä.

Sanotaan, että jokainen koira vie mennessään palan sydämestämme. Minusta tuntuu, että koirat vievät palan minusta. Aika paljon puuttuu, sillä viimeisen 1,5 vuoden aikana olemme menettäneet kolme rakastamme...

Yoda, Oosa ja Leya koiratanssin pikkujouluissa

Yoda viimeistä kertaa Haukkukeitaalla :(

tiistai 31. joulukuuta 2019

B-pennut 4 vuotta!

Onnittelut neljä vuotta täyttäville B-pennuille: Oosa, Riesu, Vappu, Toini ja Vinski. Olette huippuja kaikki!

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Mä en luopuisi ikinä, mut aina ei kysytä

Yoda RTK3 Garboso Dancing In Finland 16.4.2008-25.15.2019
Hyvää matkaa the Queen, maailman urhein pikkukoira 💔