torstai 19. syyskuuta 2019

C-pennut jo puolivuotiaita

Tänään Lennin ja Uikin pienokaiset täyttävät jo kuusi kuukautta. Mihin tämä aika oikein menee? Suuret onnittelut kaikille vielä näin bloginkin välityksellä. Ihania kuvia ja tervehdyksiä on pentusista tullut, niin tänään kuin pitkin koko matkaakin. Mukavan aktiivisia ovat näiden omistajat yhteydenpidossa. Arvostan ja olen todella iloinen jokaisesta viestistä. Pennuista viisi käy jo agilitytunneilla, kuudeskin on aloittamassa. Hampaiden vaihtumista ja erityisesti kulmahampaiden irtoamista on jännätty yhdessä omistajien kanssa oikein urakalla. Urokset ovat painoltaan siinä 7,5 kilon hujakoilla, Lysti 6 kg ja pikkuruinen Pinkku painaa 4 kg. Nyt kaikki peukut pystyyn, että Pinkkukin kasvaisi vielä keskarin mittoihin, siltä puuttuu siitä noin 2,5 cm. Muut ovat siis jo keskikokoisen villakoiran koossa. Kuvassa Pingu ilahduttamassa ihmisiä kotikaupunkinsa Porvoon vanhassa kaupungissa

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Leyan pesu 12/19 ja VET ROP

Perjantaina oli Leyalla taas pesuvuoro eilisen Siikajoen (Ruukin) ryhmänäyttelyn vuoksi. Pesin Leyan tuttuun tapaan ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum Onella, väliin saman sarjan Substance Builder ja lopuksi vielä saman sarjan hoitoaine. Pesuineen, föönauksineen ja saksimisineen Leyan turkin puunauksessa kulahti pari tuntia. Eilen aamulla Mirja ja Unski tulivat meitä hakemaan ja suuntasimme siis Siikajoelle. Olipa rentoa olla näyttelyreissussa pelkän Leyan kanssa! Leya ei hötkyile tai jännitä. Se rakastaa kehässä olemista, liikkuu siellä aina luotettavasti ja antaa täysin ongelmitta tuomarin tutkia itsensä :) Tällä kertaa tuomarina oli norjalainen Bente Bjerkaas, josta minulla oli sen verran ennakkotietoa, ettei hänestä voi tietää, mistä tykkää. Tämän koimme tällä kertaa näkyvän lähinnä siinä, että osalla villakoirista kippurahäntä oli hylkäävä virhe, kun taas osalla ei ollutkaan. No, Leyan suoran hännän kanssa tätäkään ei tarvinnut jännittää. Niinpä otimme Leyan kanssa kaiken ilon irti hetkestämme kehässä. Ja Leyan tulos olikin sitten ihan mukava: VET ERI, VEK 1, SA, PN4 ja VET ROP. Koska Mirjan Unski oli oman rotunsa ROP (vielä onnittelut nuorukaisen mahtavasta tuloksesta), jäimme luonnollisesti veteraaniryhmään. Siellä nautimme myös joka hetkestä, mutta Leyalle ei sijoitusta herunut.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Pesuja Yoda x+2/19, Leya ja Oosa 11/19

Muutoin vapaan viikonlopun kunniaksi pesin kaikki omat koirat. Aloitin Leyalla lauantai-iltana, kun lähdin ex tempore Ronjalle seuraksi agilitykisoihin Keminmaalle (viimeinen luva kakkosista oli lähellä, se karahti kolmanneksi viimeisen esteen alastulokontaktille). Voi jösses kuinka Leya oli takussa :( Tunnin auoin sen turkkia. Leyahan menee ensi lauantaina Siikajoen ryhmänäyttelyyn, jotan tämä oli sen pohjatrimmi myös. Leyan turkki on todella pehmeä, ihan liian silkkinen. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Pesin Leyan ensin K9 Strip Off - shampoolla, sitten Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla ja lopuksi käytin CC:n Spectrum One - hoitoainetta. Eilen puunasin ensin Oosan. Pesin sen myös ensin K9 Strip Off -shampoolla, sitten PurePawsin H2O:lla ja käytin myös H2O-hoitoainetta. En oikein tiedä mille alkaisin Oosan turkin kanssa, joten saksin sitä sieltä täältä. Tein sille vähän modernin leikkauksen linjoja päähän, mikä harmitti heti saksimisen jälkeen. Tykkään villakoiran ilmeestä, kun tukka on topknotilla eli sidottuna kiinni. Ei auta kuin kasvattaa rajat takaisin pitkiksi. Yodan turkkiin käytin sekalaisen seurakunnan shampoita. Jotain valmiiksi laimennettuja purkin pohjia. Yodan turkki on parantunut tosi kovasti sen jälkeen kun sille aloitettiin Vetoryl-lääkitys cushingin taudin takia. Eikä sen ihossakaan nyt ollut huomautettavaa. Ei siis ollut ennen lääkitystäkään, mutta sen aloittamisen jälkeen sille tuli hilseilyä ym. Yodaa leikkasin terrieriin, missä se nyt on jonkun aikaa ollut. Jalkakarvat vaan ovat vielä lyhyet.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Oosan tokokisauran ja C-pentujen näyttelyiden korkkaus

Tänään Oosa korkkasi tokokisauransa Päivi Kivelän tuomaroimassa kokeessa. Vähän minulla oli saikkinaa Oosan kanssa sitä verkatessani. Oosahan on yleensä aina varsin korkeassa vireessä, kun jotain lähdetään tekemään, joten kierroksia pitää vähän laskea ja tällä hetkellä sanoisin, että se onnistuu Oosalla parhaiten niin, että tehdään jotain ja melkoisen paljon. Oosan starttinumero oli 6. eli toisen paikallaoloryhmän toisen reunan koira. Sopi meille paremmin kuin hyvin. Olen itse startannut tokokokeessa viimeksi vanhoilla säännöillä, vuonna 2014 Yodan kanssa. Oosa laskeutui makuulle ensimmäisellä käskyllä ja pysyi loistavasti paikallaan, vaikka yksi koira ryhmästä lähti hipsimään omistajansa luokse ja lisäksi Oosan vieressä ollut koira nousi seisomaan. Oosa nousi myös ensimmäisellä käskyllä istumaan, sai arvosanan 9,5 (puolikkaan vähennys vinosta lopun perusasennosta) ja tärkeät pisteet olivat kasassa. Liikkeenohjaaja oli sekottanut liikejärjestyksen ja yksilöliikkeet aloitettiin luoksetulolla. Siitä Oosalle kahdeksan. Saisi hakeutua varmemmin perusasentoon. Toisena liikkeenä oli maahanmeno seuraamisen yhteydessä, josta 9,5. Vasta näiden jälkeen oli seuraaminen, mikä sopi meille todella hyvin; Oosan vire oli jo ehtinyt vähän tasaantua. Seuraaminen meni hyvin, paitsi lopun perusasento jäi suorittamatta (rally-tokotausta näkyy tässä), mitä tuomarikin palautteessaan harmitteli. Seuraaminen oli muuten ollut 9,5-10 tasoa, mutta nyt saimme 8. Noutoesineen pitäminen meni nollille, tiesinkin, että se ei tule onnistumaan, emme ole tehneet yhtään onnistunutta treenisuoritustakaan siinä. Kauko-ohjaus alkoi hyvin, mutta Oosa ennakoi toisen liikkeen vaihdon ja valui maahan, vaikka treeni on kyllä meillä painottunut täysin ensimmäiseen istumaannousuun. Estehypystä tuli 9,5 ja kokonaisvaikutuksesta 10 <3 Saatesanoina, koira keskittyy erinomaisesti tekemiseen minun kanssani <3 Yhteispisteet 156, kakkospalkinto, mutta palkintopallisijoitus (3/10).
Koskaan en ole tehnyt Oosan kanssa noin pitkää suoritusta ilman palkkaa, mutta koe meni aivan loistavasti! Seuraamisesta koesuorituksen loppuun olimme eräänlaisessa flowssa, mistä en edes paljon muista mitään. Oosa vain on maailman paras puudeli <3 C-pennuista Etelä-Suomen vahvistukset Fredi (T. Cedric Diggory) ja Pingu (T. Cho Chang) osallistuivat Tuomarinkartanon kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Tuomarina oli iki-ihana Helin Kasuk-Tenson. Kummallekin ipanalle loistava arvostelu ja kunniapalkinto! Pingu oli ROP-pentu ja Fredi VSP. Ryhmäkehässä ei sijoitusta tullut. Suurkiitos Reetalle ja Annalle ipanoiden näyttelyyn viemisestä ja erityiskiitos Anniinalle yhteistyöstä ja kaksikon saksimisesta.

lauantai 17. elokuuta 2019

Fauske int, pesuja (Leya 10/19, Oosa 10/19 ja Uikki n 8 ja 9 /19) ja lauma

Tämän kuun ensimmäisenä lauantaina Oosa ja Uikki olivat esillä Fausken kv-näyttelyssä. Tälle kesälle emme tehneet kunnon roadtripiä, joten Fausken matka oli vähän sellaisen korvike. Lähdimme reissuun tiistaina, koirat madotettiin keskiviikkona Luulajassa ja torstaina ajoimme Bodøseen Dianen ja Rogerin luokse. Uikin pesin heti torstai-iltana (Kalajoen näyttelyä edeltävä pesu on siltä ja Oosalta tänne kirjaamatta, samoin Leyalta Kemi; Kalajoen näyttelystä Uikille vara-cacib, Oosa ja Leya saivat tuona viikonloppuna sileät erit). Shampoona käytin Linnaa, lisänä tilkka jotain Garnier Responsen silikonitonta ja parabeenitonta hiusöljyä. Oosan pesuvuoro oli perjantaiaamuna (pesu 10/19). Ensimmäinen vaahdotus tutulla K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla, väliin CC:n Substance Builder ja hoitoaine shampoon kanssa samaa sarjaa. Diane saksi Oosaa vähän jo perjantaina ja lisää lauantaina näyttelyssä.
Uikki osallistui viiden koiran valioluokkaan, sai erin, oli 4. ja sai sa:n. Tuomari antoi Uikille myös "värillisten" keskareiden cacibin! Jes, nyt sillä on niitä kaksi. Tuomari (Kari Granaas Hansen) kehui kovasti Uikin turkkia ja sanoi ettei ollut koskaan ennen sellaista arvostellut. Hän myös kuvasi Uikkia ja julkaisi otoksensa ja kommenttinsa myöhemmin myös facebookissa.
Oosa osallistui myös valioluokkaan, sijoittui toiseksi ja sai sa:n. Oosalle ei sijoitusta tai muuta paras narttu - kehästä. Näyttelystä lähdimme suoraan kotiin ja Arvidsjaurin leirintäalueella leikkasin lupaukseni mukaisesti Oosalta näyttelyturkin pois.
Kotona arki ja mortittomuus alkaa iskostua päähän. Usein olen näkevinäni vanhuksen makaavan jossakin. Tai kun tulen kotiin, kurkistan vaatekaappiin, jossa sillä oli tapana nukkua :( Ikävä on käsinkosketeltava. Viiden koiran lauma on reilussa vuodessa kutistunut kolmeen. Kyllä tähän on totuttelemista :( Onneksi nämä kolme jäljellä olevaa narttua tulevat hyvin toimeen keskenään ja niille on helppo tarjota aktiviteettejä.
Meillä on kotona pesuhuoneremontti menossa. Onneksi Mirja tarjosi mahdollisuutta käydä pesemässä Leya ja Uikki luonaan. Viime viikonloppuna kävin tytöt pesemässä. Leyan (pesu 10/19) pesin ensin K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta PurePawsin Reconstructing Shampoolla ja lopuksi käytin sille saman sarjan hoitoainetta. Uikin (pesu n 10/19) pesin mäntysuovalla. Sen nyörit ovat hyvin kuluneet, nyt yritämme saada ne taas kehäkuntoon. Ensi viikonloppuna kisataan meidän alueellamme villakoirien rotumestaruuksista sekä rally-tokossa että tavallisessa tokossa. Teemme Oosan kanssa uuden lajivaltauksen ja osallistumme ensimmäiseen tokokokeeseemme. Hui, vähän jännittää! Olen kisannut tokossa viimeksi vanhojen sääntöjen aikaan, luultavasti Mortin kanssa. Syksylle olisi sitten ainakin vielä yksi lajikorkkaus jäljellä ja lisäksi suunnittelen kovasti paluuta agilityn kisakentille.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille


Mortti
TK1, RTK2 Miracle Minx Black Coffee
12.2.2005-28.7.2019

Mestarit lähtevät nappulakengät jalassa. 

torstai 18. heinäkuuta 2019

C-pentujen kuulumisia

C-pentujen omistajat pitävät ihanan aktiivisesti yhteyttä, monta kertaa viikossa saamme lukea ipanoiden kuulumisia. Pennut ovat nyt 17-viikkoisia, saaneet toiset rokotuksensa ja kasvaneet kaikki kovasti. Tai Pingu nyt ei niin kovasti, mutta kasvanut on sekin. Maitohampaatkin ovat alkaneet irrota. Ipe esitteli meille eilen harvahammashymyään ja Fredillä on jo kaksi hienoa rauta-alahammasta ja kolmaskin jo kovasti pilkottaa.


Pennuista Ipe eli entinen Simba (Tyystilyksen Charlie Weasley) ilahduttaa meitä täällä kotona. Ipe on käynyt muutaman kerran agilityhallilla monta kertaa agilitykisoissa ja se on kova leikkimään yksin, yhdessä ihmisten ja toisten koirien kanssa. Ipe on aika vauhdikas poika, hyppii kovaa ja korkealle ja juoksee lujaa. Se on myös varsin kauniisti rakentunut, mistä todistuksena sen BIS1-voitto viime viikon pentumätsäristä :) Ipestä näyttäisi tulevan ihan kivan kokoinen uros.



Rambo eli entinen Leke (Tyystilyksen Colin Creevey) asuu Oulussa. Se on myös melkoisen vauhdikas pakkaus ja aloittelee ensi kuussa pentukurssilla. Ramboa olemme muutaman kerran tavanneetkin. Rambo lienee tällä hetkellä pentueen suurin ja se on jo ylittänyt keskikokoisen villakoiran korkeuden alarajan.

Ipe vasemmalla, Rambo oikealla

Pingu eli Pinksu (Tyystilyksen Cho Chang) ilahduttaa Reetan ja Robinin elämää Porvoossa. Se on siis minulla ja Reetalla yhteisomistuksessa. Pingu hengailee iltaisin tallilla ja se on myös varsin vauhdikas ja hoksaavainen pentu. Pingulle on (tietenkin) muutamia näyttelyitä ajateltu, ensimmäinen ensi kuussa. Pingu on pikkuinen ja tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että se jää mini-koiraksi agilityä ajatellen. Se on juuri saavuttanut kääpiövillakoiran korkeusalarajan.


Huisi eli entinen Pepe (Tyystilyksen Cornelius Toffee) asuu Seinäjoella seuranaan kaksi ihanaa tyttöä sekä jackrusselinterrieri. Huisi on jo aloittanut aktiivisesti treenaamaan agilityn alkeita ja sen löytääkin usein paikalliselta agilityareenalta isänsä seurasta.

Urho eli entinen Seppo (Tyystilyksen Cormac McLaggen) asuu myös Oulussa. Urho jakaa osa-aikaisesti elämäänsä pikkutytön kanssa, harrastaa uimista ja kiipeilyä ja kaikkea mitä aktiivinen koiranpentu vain voi. Se on mm ollut mukana prinsessasynttäreillä. Tällä hetkellä Urho on Ipen kanssa samaa kokoluokkaa. Urhon toinen kives on edelleen kadoksissa.


Lysti eli entinen Viola (Tyystilyksen Callidora Longbottom) asuu Porissa seuranaan toinen villakoira. Myös Lysti harrastaa jo aktiivisesti agilityä pentukurssilla ja on muutoin perheensä arjessa mukana. Lysti on edelleen yhtä rohkea ja leikkiväinen kuin pikkupentunakin.



Fredi, jonka pentunimi säilyi (Tyystilyksen Cedric Diggory) asuu Helsingissä. Se viettää aktiivista elämää kulkien Kolmatta Linjaa, käyden milloin jalkapallopelissä, milloin kahvilassa. Näin kesäaikaan se viettää perheensä kanssa aikaa saaressa, jossa se saa elää oikeaa koiranelämää ja toteuttaa itseään kaivamalla, kiipeilemällä, juoksemalla vapaana ja uimalla.