tiistai 26. marraskuuta 2019

Ei vieläkään

Sunnuntaina kävimme Oosan kanssa juoksemassa kolme agilitykisastarttia Torniossa. Tuomarina toimi alkuperäisen tuomarin sairastuttua minulle uusi vanha tuttavuus eli Eeva-Liisa Pohjanen. Itse en ollut aiemmin hänen radoillaan kilpaillut, mutta toki radan reunalta Reetan kisaamista olin katsellut. Radat olivat oikeinkin mukavia, selkeitä ykkösluokan ratoja. Nollat kuitenkin jatkavat minun ja Oosan välttelemistä. Ensimmäinen kisarata (agility) jäi meidän parhaaksemme, 5 vp (A-esteen alastulokontakti), ihanneaika alittui 12,47 sekuntia (etenemä 4,1 m/s), sijoitus 4. Toiselta agiradalta 15 vp (yksi rima ja kaksi kieltoa mm suoraan kepeille tultaessa), ihanneajan alitus 6,99 sek (3,58 m/s) ja sijoitus jälleen 4. Hyppyradan voitimme, mutta ei yhtään lohduta, kun virheitä tuli 10 (lähtöhypyn rima ja yksi kielto), ihanneaika alittui 11,37 sekuntia ja etenemä oli 4,08 m/s. Tälle vuodelle on vielä kolme starttia jäljellä, ensi sunnuntaina oman seuran hallissa. Seuraavat kisat ovat noin 1,5 kuukauden kuluttua. Väliaikana treenataan mm hyppytekniikkaa ja tarkoitus olisi käyttää Oosa myös fysioterapeutilla. Itse olisi myös tarkoitus juosta enemmän kuin tähän asti. Vielä on myös muutamat ohjatut treenit jäljellä tälle vuotta, uuden vuoden puolella jatketaan Tiian loistavassa opissa. Itsenäisestikin olisi tarkoitus kyllä treenata enemmän kuin tähän asti. Sitten ensi vuoden kisaradoille tosissaan niitä nollia metsästämään!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Leya sterilisoitu

Leya kävi tänään sterilisaatioleikkauksessa. Leikkaus meni peloistamme huolimatta hyvin ja siltä poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Kohdusta löytyi jo sydäntutkimuksen yhteydessä ”sanottavaa”, joten tämänpäiväinen löydös liikakasvu/kasvain ei yllättänyt. Kasvaimen pitäisi olla hyvälaatuinen eikä sitä lähetetty tutkittavaksi. Sterilisaation yhteydessä Leyalta poistettiin myös jo jonkin aikaa kyljessä ollut talia sisältänyt, tulehdusarka patti, jonka myös pitäisi olla hyvälaatuinen. Nyt Leyalle paljon rakkautta ja aikaa ja toipumisen jälkeen palaamme normaalikuvioihin, mm viikottaisiin koiratanssitreeneihin. Liekö aavistanut tulevan sairaslomansa, mutta eilen Leya oikein loisti tanssivuorolla!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Back in business

Oosan kanssa ollaan heinäkuulta asti pidetty agilitykisataukoa. Pääsyynä oli A:n alastulokontaktin uudelleen opetus. Opetin Oosalle alunperin pysäytyskontaktit, mutta se meni haluttomaksi suorittamaan koko A:ta, joten koutsi-Tiian kanssa keskusteltuani päät8n muuttaa A:n juoksariksi. Harjoittelu on kyllä ollut hävettävän vähäistä, mutta onneksi Oosa on fiksu. Syyslomaviikon lomailimme edellisen postauksen mukaisesti Lapissa. Loman päätteeksi parkkasimme Teron perjantai-iltana Ounashallin pihaan. Lauantaiaamuna siellä oli meillä agilitykisat. Mutta jotta sisintäni kalvanut jännitysmörkö ei muuten olisi ollut riittävän karmaisevan suuri, Oosa aloitti juoksun perjantai-iltana. Siis noin klo 10 illalla havaitsin sen juoksevan. Kivakiva, ei kun koluamaan Teron kaappeja läpi, sattuisiko meillä olemaan yksiäkään juoksuhousuja mukana. Onneksi olimme liikkeellä omalla Terollamme, emmekä yöpyneet esim hotellissa, sillä meillä oli kuin olikin mukana yhdet enemmän keskarin kokoiset juoksuhousut. Mutta niillä onneksi pärjättiin. Kisaradoista ei sinällään hirveästi jäänyt kerrottavaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, joka oli tehnyt ykkösluokkaan melko kinkkiset radat. Ensimmäinen rata oli meidän parhaamme, mutta myös kolmannelta radalta jäi kiva fiilis. Hypäri ei ollut niin onnistunut. Kaikilta radoilta tuloksena hyl, mutta kuitenkin selvisimme Tuulispään kanssa kaikki radat lähdöstä maaliin. Mm ensimmäinen rata meni hylätyksi viimeisellä esteellä, jonka Oosa ensin kielsi ja sitten hyppäsi väärään suuntaan.
Viikolla kävin pikaisesti Haukkiksella muistuttelemassa juoksari-A:ta Oosalle ja eilen starttasimme kolme kisaa Activen hallissa. Tuomarina oli Jan Sprij Hollanista ja hän oli tehnyt oikein mukavat, virtaavat, perinteiset radat. Ensimmäisen rata ei meillä mennyt putkeen. Mehän olemme treenanneet jonkin verran Activen hallissa (mm kesällä minulla olikausikortti sinne) ja ehkä Oosa yllättyi aidan takana olleista katsojista tai jotain. Joka tapauksessa se kielsi lähtöhypyn ja toisena esteenä olleen putken, jätti pujottelun kesken ja vielä tiputti maalihypyn riman. Tästä kaikesta vielä puoli sekuntia yliaikaa. Eli tulos saatiin, se oli 20,59 ja sijoitus 8. Toiselle agiradalle lähdettiin niin, että lähtöhypyn rima tuli alas. Muita virheitä radalla ei tullutkaan, kontaktit toimivat kuten ajateltu, pujottelu meni loistavasti, takaaleikkaukset toimivat, kaikki meni niin nappiin, että kun tulin maalin, mietin, että olimmeko oikaisseet jostakin, kun rata meni niin nopeasti. Mutta ei, tuloksena oli 5 vp, aika malkein 20 sekuntia alle ihanneajan, etenemä (meille) huima 4,65 m/s ja voitto! Aikamoista! Vaikka toki tuo ”turha” vitonen harmittaa, niin vauhti lämmittää mieltä kyllä. Ja kuriositeettina mainittakoon, että Oosallahan oli aikalailla tärppipäivät päällä. Hypäriltä tuli sitten tulokseksi hylkäys. Yksi rima tippui (näihin pitää kyllä nyt saada apua ja puuttua, myös Rovaniemellä rimat olivat Oosalla löyhässä) ja epävarman huonon ohjaukseni takia Oosa ohitti yhden hypyn ja hyppäsi sen lopulta väärään suuntaan. Mutta suureksi ilokseni myös loppuosan kolme kaarrehyppyä menivät nappiin. Tälle vuodelle on vielä kuusi agilitykisastarttia Oosalle suunnitteilla. Saattaa olla, että käymme välissä myös muun lajin parissa kisaamassa, jos vain saadaan aikataulut ym sopimaan.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Tien päällä

Terveisiä Lapista! Eilen ajeltiin Ylläkselle ja Pellon jälkeen maisema muuttui talviseksi. Illalla sää oli selkeä ja tunturit näkyivät upeasti. Nyt on pilvistä ja sataa lisää lunta. Mutta sää ei meidän päivälenkkiämme häirinnyt, kävimme kävellen Metsähallituksen Kellokkaassa. Ja mennen tullen Jounin kaupalla. Täältä matka jatkuu johonkin suuntaan. Ronja ja koiransa pitävät tällä välin taloa pystyssä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Kuin viimeistä päivää

Maanantaina luulin vieväni Leyan rutiiniverikokeisiin mm ennen sterilisointiajan varausta (Leya on myös "pyöristynyt" hassusti). Verikokeisiin asti ei ehditty, kun luottoeläinlääkärimme löi minulle luun kurkkuun ja kertoi, että Leyalta kuuluu sivuääni, eikä ihan olematon, vaan 3/6. Asiat etenivät sitten vauhdilla, verikoekin otettiin ja saman tien varattiin tälle illalle aika sydämen ultratutkimukseen. Nippanappa olen saanut pidettyä itsensi kasassa töissä nämä pari päivää - tai toisaalta, onneksi työt ovat pitäneet kiireisenä. Tänään sitten matkasimme Kamuun Outi Niemelän tutkittavaksi. Leyan sydäntä ja vähän muutakin elimistöä ultrattiin tunteroinen, sitten löydöksiä mittailtiin ja tutkittiin ja lopulta Outi tuli sellaiseen tulokseen, että Leyalla on endokardoosi eli läppävika, mutta sairaus on vielä varhaisessa vaiheessa. Sairaus ei tässä vaiheessa aiheuta rajoituksia elämään tai lääkitystä. Leyan olotilaa ja mm hengitystiheyttä tulee säännöllisesti tarkkailla ja ottaa nopeasti yhteyttä lääkäriin, mikäli mitään oireita tulee. Joka tapauksessa sairaus on etenevä ja säännölliset kontrollikäynnit ovat tarpeen. Nyt elämme Leyan kanssa kuin viimeistä päivä, nautimme täysin siemauksin tuosta hössöttävästä, aina iloisesta vauhtipakkaukaesra, jonka elämään ei juuri murheita kuulu.

lauantai 28. syyskuuta 2019

2 x kuma

Vau! Ei muuta voi sanoa tämän päivän koiratanssikisojen. Viime viikolla katastrofiin päättyneen tokokokeen jälkeen olin todella epävarma Oosan kanssa kokeeseen lähtemisestä - tai luottamisesta Oosaan kisatilanteessa. Tämän päivän tanssikisat olivat kuitenkin kotihallissamme, jossa Oosa on tottunut työskentelemään. Eräällä Leyan trimmauskerralla olin kehitellyt meille htm (heelwork to music) - koreografian ja Saaran avustuksella sitä oli vähän hiottu. OKK:n kisanomaisissa treeneissä kävimme myös testaamassa, kannattaako Oosan kanssa osallistua yhteen vai kahteen kisaan päivässä, näin kun kaksi kisaa samalle päivälle oli tarjolla. Ilmoittauduin kahteen kilpailuun. Ensimmäisessä kisassa lähdimme luokan viidestä kilpailijasta estradille viimeisenä. Syöttelin Oosalle palkkakarsinassa urakalla makkaraa pitäen sen kontaktissa. Ja vau missä kontaktissa se olikin koko esityksemme ajan! Ihan mieletön intensiteetti, Oosan työskentelyä parhaimmillaan. Todella hyvällä mielellä poistuimme estradilta. Tästä kisasta saimme lopulta 167,33 pistettä ja ihkaensimmäisen kunniamainintamme koiratanssista! Lopulta sijoituimme super-koutsi Saaran jälkeen toisiksi. Toiseen kisaan yritin valmistautua samalla tavoin kuin ensimmäiseen. Palkkakarsinassa Oosa tuntui hyvältä, mutta voi järkytys, se ei halunnut mennä eteeni maahan aloitusasentoon. Kyllä tuli flashbackiä ajatuksiin. Istumisen kautta sain sen kuitenkin maahan ja kun se lähti siitä luvan saatuaan halukkaasti kiertämään minut, saatoin hengähtää ja loppuohjelma menikin vallan mallikkaasti. Tästä suorituksesta 166, 34, kuma ja voitto! Nyt odotellaan ensi vuoden puolelle seuraavaa htm-kisaa, koska silloin aletaan jakamaan koulutustunnuksia. Oosa on kyllä aivan superkoira! Vaikka välillä sillä on rasittavan paljon virtaa, mutta jaksaapa se ainakin harrastaa.

torstai 19. syyskuuta 2019

C-pennut jo puolivuotiaita

Tänään Lennin ja Uikin pienokaiset täyttävät jo kuusi kuukautta. Mihin tämä aika oikein menee? Suuret onnittelut kaikille vielä näin bloginkin välityksellä. Ihania kuvia ja tervehdyksiä on pentusista tullut, niin tänään kuin pitkin koko matkaakin. Mukavan aktiivisia ovat näiden omistajat yhteydenpidossa. Arvostan ja olen todella iloinen jokaisesta viestistä. Pennuista viisi käy jo agilitytunneilla, kuudeskin on aloittamassa. Hampaiden vaihtumista ja erityisesti kulmahampaiden irtoamista on jännätty yhdessä omistajien kanssa oikein urakalla. Urokset ovat painoltaan siinä 7,5 kilon hujakoilla, Lysti 6 kg ja pikkuruinen Pinkku painaa 4 kg. Nyt kaikki peukut pystyyn, että Pinkkukin kasvaisi vielä keskarin mittoihin, siltä puuttuu siitä noin 2,5 cm. Muut ovat siis jo keskikokoisen villakoiran koossa. Kuvassa Pingu ilahduttamassa ihmisiä kotikaupunkinsa Porvoon vanhassa kaupungissa