sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pingu EE JMVA!

Tänään Tarton ryhmänäyttelyssä Pingusta tuli Viron juniorivalio! Eilen se sai ensimmäisen juniorisertin, oli ROP-jun ja ROP (tuomari Viktoras Avtuško) ja tänään sitten toisen kerran sama paketti (tuomari Livija Zizevske). Tänä poikkeusaikanahan Pingun ikäluokan koiralle kaksi juniorisertiä riittää. Tämän päivän tuomari oli oikein ihastunut Pingun nyöriturkkiin sekä sen avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Suurkiitos Reetalle ja Robinille, että veitte Pingun Viroon.

Eilen Kajaanin agilitykisoissa (tuomari Katariina Virkkala) juoksimme Oosan kanssa kaksi hylkyä ja yhden vitostuloksen (ensimmäinen rima putosi), jolla voitimme kyseisen kilpailun (etenemä 4,1 m/s).

perjantai 7. elokuuta 2020

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.





Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.




Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Vuosi Mortin kuolemasta

Vuosi sitten Ronja ja Rasmus joutuivat saattelemaan Mortin toiseen ulottuvuuteen. Kuvaa tähän ei tule, koska niin monien menetysten takia, en pysty käymään läpi valokuvia tietokoneelta tai kännykästä. Ehkä koska en ollut itse paikalla Mortin lähdön aikaan, sen poismeno on jäänyt minulle jotenkin abstraktiksi. Jotenkin edelleen oletan, että se on vain jossakin käymässä. Tai toisaalta ettei sitä ehkä koskaan ollutkaan. Olin toki pystynyt tietyllä tavalla varautumaan siitä luopumiseen, sillä alkukesän aikana näin, että se hiipui. Mutta ikävä on suuri ja lohduton edelleen ja Yodan menetys joulupäivän vastaisena yönä siihen päälle rasittaa minua edelleen kovasti. Ja jotta vuonna 2015 alkanut suurien jokavuotisten menetysten ketju ei tänäkään vuonna olisi millään päässyt katkeamaan, menetimme muutama päivä sitten läheisen ihmisen.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kesälomareissu

Meillä oli suuret suunnitelmat tämän vuoden kesälomareissua varten, mutta korona muutti lomareissun varsin vaatimattomaksi siihen verrattuna. Kiersimme Etelä-Suomea (täältäpäin ajateltuna) kymmenisen päivää.Tämän vuoden reissussa oli toki poikkeuksellista se, että vanha marsumme (kai 7-vuotias, meille kohta neljä vuotta sitten kodinvaihtajana tullut) lähti myös reissuun. Marsun osalta reissu meni hyvin, vähän se ehkä painon tippumisesta päätellen stressasi, mutta nähdäksemme se söi ja joi ihan ok ja maha oli kunnossa koko ajan ja ne ovat näille pikkuelukoille tärkeimmät kriteerit.




Lähdimme reissuun maanantaina 30.6. Ensimmäisen yön olimme "puskassa" Jalasjärvellä. Hieno paikka järven rannalla, omassa rauhassa, luonnon keskellä. Aamulenkillä ihailin kurkia pellolla ja muutenkin tuollainen paikka sopii meille.


Oosa uudessa sadetakissaan

Jalasjärveltä ajelimme Ylöjärven agilitykisoihin, mistä olenkin jo kirjoittanut. Ylöjärvellä tapasin mm Uikin Armi-siskon ja omistajansa Mariannan sekä Maritan, jolla on myös aksaava isovillakoira. Mukavia tuttavuuksia!

Seuraavan yön vietimme hienossa puskassa aivan Tampereen keskustassa! Järven rannalla, rauhallinen paikka. Aamulenkin teimmekin Tampereen keskustassa ja Make ja koirat söivät mustaamakkaraa.

Tero puskassa Tampereella



Päivemmällä kävimme Lempäälän Ideaparkissa ja ajoimme LeVekin kisa-alueelle. Näissä kisoissa saimme Oosan kanssa toisen LUVA:mme ja siitäkin olen tehnyt jo oman postauksen.

Seuraavan yön yövyimme Best-Caravanin ilmaisessa matkaparkissa Hyvinkäällä. Teollisuusalueella oli mukavan rauhallista ja siistiä ulkoiluttaa koiria niin illalla kuin aamullakin ja saatiin myös Teron asumiseen liittyvät huollot tehtyä. Hyvinkäältä ajelimme perinteiden velvoittamana maailman parhaaksi valittuun Järvenpään City-Marketiin. Siellä on mm erinomaista sushia irtomyynnissä ja sitähän on pakko ostaa, kun tuollapäin liikkuu. Ostimme myös koirille tehtyä olutta.



Muun tekemisen puutteessa ajelimme illalla Porvoon leirintäalueelle. Joskus muinoin leirintäalueita oli saatavilla kuin sieniä sateella, mutta nykyisin tilanne on toinen. Monesti on vaikea löytää leirintäaluetta ja esim Porvoon leirintäalue on jo kauan sitten nähnyt parhaat päivänsä. Pienenä yksityiskohtana sellainen, että vajaan minuutin mittaisen videon lähettäminen olisi minun kännykkäni nopealla nettiyhteydellä kestänyt tuolta 48 tuntia(!), kun seuraavana päivänä Porvoon keskustassa se sujahti nettiin alle minuutissa. No, saimme käytyä suihkussa, täytettyä ja tyhjennettyä vedet jne ja vietimme rauhallisen illan leirintäaluella. Ja koiratkin saivat käytyä kävelyllä, joten sinänsä kaikki ok.

Leya ottaa rennosti



Perjantaina aamusta näimme tuttuja, kävimme katsastamassa Teron (kerralla läpi, jippii!) sekä kiersimme Porvoon kaunista vanhaa kaupunkia ja kävimme terdellä, kuten muualla sanotaan (meillä Oulussahan se on patio). Illalla siirryimme Reetan ja Robinin pihapiiriin yöpymään ja vielä illemmalla kävimme Reetan ja koirien kanssa ponilenkillä. Oosan mielestä varmasti yksi reissun kohokohtia, kun se pääsi Pingun kanssa rallaamaan pitkin kalliota ja metsää. Reetan Malin-ponia oli vähän aiemmin suurikokoinen vieras koira ajanut holtittomasti takaa, niin halusimme testata mitä Malin sanoo Oosan kanssa lenkkeilystä. Toisaalta, Oosalla ei pahemmin hevoskontakteja ole ollut, niin lenkki teki todella hyvää sillekin.




Lauantaiksi Reetta oli varannut uimakouluvuoron kaikille kolmelle koiralle. Kyllä on Oosalla vielä matkaa hyväksi uimariksi, muuta ei voi sanoa. Leya on taitava uimaan ja Pingukin osaa uida, mutta Oosa pärskii ja roiskuttelee todella pahasti. Uimisen jälkeen Reetta föönasi Leyan kuivaksi ja minä pesin Pingun. Ja sitten meillä olikin väsyneitä koiria. Illalla trimmasin Pingun ja Reetta testaili Pingulle ostettuja agilityhyppyesteitä, jotka juuri mahtuivat heidän pihaansa. Pingu myös esitteli välähdyksen hienosta toko-osaamisestaan. Tässä vaiheessa testiryhmämme myös testasi Järvenpäästä ostettua koirille tarkoitettua olutta, eikä kukaan suostunut edes maistamaan sitä. Eli ei pisteitä oluelle.


Pingu ennen

ja jälkeen



Sunnuntaina ajelimme Saloon, Teijon kansallispuistoon tapaamaan Lystiä ja Frediä C-pentueestamme. Vietimme todella mukavan päivän kävellen noin 9 km lenkin, jutellen ja vaihdellen ajatuksia. Kiitos kaikille mukana olleille! Retken jälkeen meillä oli mukavan väsynyttä porukkaa ja uskalsimme jättää kaikki kolme koiraa Reetan ja Robinin asuntoon Helsingissä käynnin ajaksi.


Jengiä lossilla

Pingu ja Fredi, takana Lystin isoveli Lenni

Pingu ja Lysti

Koko koirajengi: Oosa, Pingu, Leya, Lysti, takana Lenni, Fredi


Maanantaina jatkoimme matkaamme Porvoosta itään, Taavetin kautta Lappeenrantaan. Lappeenrannassa parkkasimme puskaan linnoituksen läheisyyteen ja kiersimme iltalenkillä linnoitusta. Todella upea alue! Vastaavia olimme usein ihailleet erityisesti Baltian reissuillamme, emmekä olleet tienneet, että sellainen löytyy ihan koto-Suomestakin.



Tero puskassa



Tiistaina teimme aamukävelyn Lappeenrannan keskustaan, kiersimme linnoitusta ja kävimme terdellä. Koska alue oli niin hieno, viivyimme toisenkin yön. Keskiviikkona ajelimme Jyväskylään tervehtimään Oosan serkkua Rauhaa.



Torstaina tapasimme vastikään Jyväskylään muuttanutta Ronjaa koirineen ja kyllä oli Oosalla ja Ipellä iloinen jälleennäkeminen! Niillä on ollut meillä asuessaan hyvin erityinen suhde ja nyt näyttivät jatkavan siitä mihin olivat jääneet. Kävimme myös kiertämässä Vaarunvuorten luontopolun (noin 4 km) Korpilahdella. Hieno polku ja upeat maisemat, mutta valitettavasti koirista löytyi useampia punkkeja retken jälkeen. Retken ja hyvästien jälkeen ajelimmekin sitten jo kotiin, täällä odotti remontti.



Retki on tehty

torstai 2. heinäkuuta 2020

LUVA!

Heti uusi postaus eilisen perään :)

Jo eilen illalla laitoin uutta matoa koukkuun ja juostiin Oosan kanssa kaksi agilityrataa LeVekin kisoissa Lempäälässä. Tuomarina Tommi Raita-aho.

Ensimmäisellä radalla Oosa kiersi suunnilleen neljännen hypyn (keinun jälkeinen, suora vienti keinulta), joka aiheutti minulle kisan jälkeen itsetutkiskelun paikan. Tuo oli virhe, jota ei Oosan taidoilla olisi pitänyt tulla, mutta se tuli. Joten mietin miksi ja syy oli selvä: minun takiani. Joten pään nollaus ja uudelleen ohjelmointi ennen tämän kisarupeaman viimeistä kisaa. Ja se kannatti: tuloksena 0, ihanneajan alitus noin 15 sekunnilla, etenemä 4,3 m/s, LUVA ja vielä luokan ainoan nollan johdosta luokkavoitto. 

Ai että tuntui makealta. Oosa on vaan super <3



keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuulumisia ja paluu kisakentille

Oosan kanssa olen koko tähän astisen kesän treenannut agilityä ja koiratanssia. Koiratanssissa tavoite olisi saada ainakin uusi freestyle-ohjelma OKK:n syyskisoihin, mahdollisesti myös HTM-ohjelmaan joko päivitystä aiempaan (se yksi kuma puuttuu alokasluokan koularista) tai kokonaan uusi. Freestyle-ohjelmassa alkaa osat olla tiedossa, mutta niiden treenaaminen/vahvistaminen on vaiheessa, HTM on vielä ihan ajatuksen asteella.  Pienen epävatmuuden noiden kisojen ylle tekee tietysti Oosan juoksu, joka toivon mukaan alkaa vasta pari viikkoa kisojen jälkeen, koska koiratanssissa juoksunartut eivät saa kisata. Meillähän olisi ajatus astuttaa Oosa nyt, koska minä tarvitsisin uuden harrastuskaverin kasvamaan.

Ronja muutti viime lauantaina koirineen Jyväskylään, joten minun ja Ipen lyhyt koiratanssiura päättyi (ennen kuin oli alkanutkaan). Ipe on kyllä mainio pakkaus.

Eilen kisasin Oosan kanssa koronatauon jälkeen ekaa kertaa agilityssä, Ylöjärvellä. YLÖKKin halli on melko ahdas, pitkä, mutta kapea, joten radoilla oli joka välissä "ansaesteitä". Kolme hylkyä oli saaliina. Eka radalla olin itse totaalisen jännityspaniikin kourissa, minulle ei todellakaan kisatauko sovi. Toisella radalla Oosa pudotteli rimoja oikein urakalla, mutta loppusuora (pujottelu-hyppy-muuri-hyppy-hyppy) meni tosi hienosti, kun Oosan voi jättää pujottelemaan ja itse edetä, se kyllä hoitaa pujottelun. Kolmannelle radalle päätin, että ensimmäisestä riman pudotuksesta kaappaan koiran mukaani ja poistutaan radalta. Yhtään rimaa ei sitten tippunutkaan (yksi muurin palikka taisi kyllä loppuradalla tippua) ja ne ongelmakohdat (mm putken "väärä" pää) mihin monen muun matka karahti, selvitimme hyvin. Hauskaa oli ja lopulta jäi hyvä mielikin eli uutta matoa vaan koukkuun.

Tänään tuli Kennelliitolta tieto, että Leyalle on myönnetty antidopingpoikkeuslupa virtsankarkailun estolääkityksen käyttöön koiratapahtumissa, joten sen näyttelyura jatkuu. Ja saattaapa se ollakin jo ilmoitettu johonkin näyttelyynkin. Samoin kuin ehkä jokunen muukin koira.

Viides C-pentueen pentu eli Urho (Tyystilyksen Cormac McLaggen) kävi terveystarkeissa ja samalla kastraatiossa. Hienot ovat Urhonkin tulokset: lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV1, VA0, silmät terveet. Kaksi poikaa on tästä pentueesta vielä kuvaamatta.

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Aktiiviviikko

Minulla alkoi kesäloma ja heti koirille iskettiin melkoiset aktiviteetit käyntiin.

Aloitimme sunnuntaina neljän tunnin metsätreeneillä. Treeneihin osallistuivat A-pentueen kaksoset Leya ja Tito, B-pennuista Riesu ja Oosa ja C-pennuista Ipe, Urho ja Rambo. Lisäksi vielä tietysti Uikki ja Riesun "pikkuveli" Unski. Kaikki koirat treenasivat sekä jälkeä että hakua. Rambolle ja Urholle kyseessä olivat toiset treenit ja ai että ne toimivat hyvin! Todellisia luonnonlahjakkuuksia, etenevät taidoissaan vauhdilla! Myös Uikin työskentelyssä oli selvää edistymistä edelliskertaan nähden. Loput kasvatit olivatkin jo vanhoja tekijöitä ja osaavat näitä juttuja jo hyvin. Kyllä nämä vain ovat huippukoiria! Ja on niillä huippuomistajatkin! Videolla Riesun hakusuoritusta.



Maanantaina oli vuorossa agilityvalmennus Avarian Sportdogsilla ja treenaamaan pääsivät Oosa ja Ipe. Tiia on kyllä huippukoutsi, tykkään kovasti!

Tiistaiaamuna päätin, että Oosan turkillinen elämä saa nyt riittää, koska koronan takia ulkomaan näyttelyillekin saimme heittää hyvästit. Ajelin sen siis millin sängelle, paitsi niskaan ja päähän jätin enemmän karvaa.



Tiistai-iltana ajelimme Raaheen agilityn epävirallisiin kisoihin. Meiltä kisoihin osallistuivat Leya, Oosa, Uikki ja Ipe ja lisäksi kasvateista kisaamaan lähti Riesu. Leyan mielestä Raahen tummasisuksiset putket olivat mustia aukkoja eikä se suostunut niihin menemään. Oosan kanssa en ollut yhtään samaa mieltä siitä, miten kontaktiesteet suoritetaan ja jätin kummankin kierroksen radan kesken. (kaikki Raahen kuvat Eevi Teittinen)



Ipe oli mukana kokeilemassa miltä agility vieraalla maaperällä / ulkona / kisamielellä sujuu. Ja sujuihan se paikoitellen oikeinkin mukavasti. Uikki humputteli kummankin ratansa hylätyiksi.


Riesu sen sijaan teki mölliradalla hienon nollan ja sijoittui toiseksi! Tosi mahtavaa! Oikein kylmät väreet kulkivat, kun katsoin Riesun ja Mirjan tekemistä (rata allaolevalla videolla):




Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme omien koiriemme sekä Rambon ja Urhon kanssa Ulmajan montuille uintitreffien merkeissä. Kaksoset uivat lelujen perässä, muut kahlailivat vedessä ja nauttivat rantaelämästä juosten vapaina hietikossa.






Keskiviikkoiltana kaksoset, Riesu, Oosa ja Ipe (sekä Unski) treenasivat rally-tokoa kovassa häiriössä läheisen koulun pihamaalla. Näillä kaikilla kun on tavoitteina lauantaiset rally-tokon epäviralliset kilpailut Avarian Areenalla. Leya väläytti hienoa osaamista, toivottavasti vire olisi huomenna samanlainen.

Eilen torstaina ajelimme Ronjan ja Sonjan (Urhon omistaja) kanssa Tornioon agilityn epävirallisiin kisoihin. Siellä ihkaensimmäisen episstarttinsa koki Urho Ronjan ohjaamana ja ai että oli hienoja pätkiä herran tekemisessä, vaikka treenitaukoa on nyt kertynyt tammikuusta saakka. Ipe oli myös kovassa vauhdissa, ihan se ei kaikille esteille osunut, mutta hienosti I-i teki vieraassa paikassa. Leya sen sijaan teki uusinnassa puhtaan radan! Tornion putket eivät olleet sen mielestä yhtään pelottavia! Torniossa tulokset laskettiin kaikille mölleille yhteen ja Leya oli möllien neljäs (etenemä 3,5 m/s).



Uikki innostui uusinnassa pujottelusta niin, että palasi sinne uudelleen ja uudelleen. Oosa sen sijaan teki niinikään uusinnassa puhtaan radan, vaikka itse pelkäsin kovasti tuomarin kisaavien radalle täyteen vauhtiin laittamia takaakiertoja. On niitä takaakiertoja kyllä treenattukin. Oosan pujottelu on lisäksi aivan sairaan hienoa katsottavaa, tykkään! Oosa sijoittui kaikista kilpureista toiseksi 4,66 m/s etenemällä.



Tänään koirilla on lepopäivä, jonka toki aloitimme käymällä Leyan kanssa lääkärissä. Sehän sterilisoitiin viime syksynä ja nyt se pissailee alleen nukkuessaan. Viime viikolla sillä oli pissanäytteessä jotain häikkää ja lisäksi löytyi pieni nisäkasvain. Perussairautenahan sillä on se sydänvika. Tänään otettiin verikokeet, niiden tuloksia tässä odotellaan. Sitten suunnitellaan nisäkasvaimen poistoa jne. Että joo. Täysillä kuitenkin mennään niin kauan, kuin Leya on hyvässä kunnossa.



Huomenna ohjelmassa on ne rally-tokoepikset ja sunnuntaina alkaakin sitten Leyan ja Oosan viikottaiset tanssitreenit taas pyöriä. Sunnuntaille oli ajatuksissa myös mennä vielä metsätreeneihin, mutta saattaa olla, että jätetään väliin, koska hyttysiä on jo aikalailla ilmaantunut.