tiistai 26. huhtikuuta 2016

B-pentujen kuulumisia

B-pennuille kuuluu hyvää, kaikille. Kiitos pentujen ihanan aktiivisille omistajille, kun pidätte niin ahkerasti yhteyttä kasvattajaan! On suuri ilo saada pentusten kuulumisia.

Kaikki pennut ovat aloittaneet hampaiden vaihtamisen eli Hammashaukoista on tullut Harvahampaita, jotka kuitenkin purevat melkein kaikkea eteen tulevaa. Hihnakäytöstä on opeteltu, kavereiden kanssa on telmitty vapaana, on autoiltu ja rokotuksilla on käyty, kahdestikin. Pentuja on pesty, puunattu ja trimmattu ja temppuja ja arkielämän taitoja on opetettu ja opittu. Vappu (Tyystilyksen Beautiful Smiles) on ilahduttanut myös omistajansa työkavereita käymällä toisinaan töissä. Vappu ja Toini (Tyystilyksen Better Than Divine) tapaavat toisiaan usein ja viettävät aikaa yhdessä.
vas. Toini, oik. Vappu
Oulussa asuvat pennut tapasivat viime viikolla metsäirroittelun merkeissä, sekä Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire), Oosa (Tyystilyksen Black Roses) että Riesu (Tyystilyksen Bittersweet Spell) olivat menossa mukana. Hauskaa oli, vauhtia ja painia riitti. Nämä kaikki ovat myös menossa tahoilleen pentukursseille ensi kuussa. Jännittävää nähdä ja kuulla minkälaista oppia kursseilta tarttuu viikareille mukaan.

Vas. Riesu, keskellä Oosa, oik Vinski (taustalla meidän Mortti)


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kevätretkellä

Parin(?) vuoden tauon jälkeen vedin taas tänään villakoirien kevätretken. Omista koirista mukaan valitsin keskarit, joista tosin Leyakin piti jättää kotiin, kun se aloitti eilen illalla juoksun. Titon hain aamulla toki mukaan kaupungista.

Kymmenkunta muutakin urhoollista retkeilijää oli tullut kokoontumispaikalle, koiria oli paikalla kaikkiaan 12. Yhdessä kiersimme Sports Trackerini mukaan 6,66 km pitkän lenkin kuivassa, helppokulkuisessa kangasmaastossa. Lenkin päätteeksi saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, jossa retken eväsvastaavalla Arjalla olikin jo grilli kuumana ja saimme paistaa makkarat ja nauttia kahvista hyvässä seurassa ja kauniissa kevätsäässä.

Kiitos kaikille mukana olleille, mukavaa oli!

Kuvassa Tito ja isovillakoira Bella, joilla synkkasi oikein mukavasti ja leikki maistui. Yoda sen sijaan antoi Bellalle (ja monelle muullekin koiralle) tapansa mukaan lähdöt moneen kertaan ja Mortti, niinikään tapansa mukaan, kulki omia polkujaan :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Yodan kanssa aksaamassa

Eilen Yoda pääsi synttärilahjakseen luvatulle aksatreenikerralle. Pääasiassa minä olin puikoissa. Ai että on herkullista mennä teknisesti noin taitavan koiruuden kanssa! Kyllä nyt taisi meikäläistä kisakärpänen puraista vielä vähän enemmän :) Alla videotodiste treeneistä


Ps Kummallakin (kaikilla?) oli kivaa koko rahan edestä ja niin kotimatkalla kuin kotonakin oli matkassa väsynyt pikkukoira.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Yoda 8 vuotta!

Pieni suuri ilopilleri (mutta myös melkein maailman rasittavin koira), lauman / perheen / maailmankaikkeuden kuningatar Yoda täyttää tänään 8 vuotta! Päivänsankarin päivään on kuulunut pitkä aamulenkki lauman muiden koirien kanssa, paljon yhdessäoloa ihmisten kanssa, mm vierailu Ronjan luokse, jossa tosin Ronja ei ollut paikalla, sen sijaan Roope oli ja samassa yhteydessä kiva lenkki vapaana juosten pojan kanssa. Illalla juhlitaan kakulla ja ensi viikolla pikku-Jones pääsee vuorostaan pitkästä aikaa agilitaamaan.

Paljon onnea pienelle suurelle koiralle!
"Mää oon näin onnevvinen, häntä ei pysy yhtään paikavvaan."

Äiti ja poika lenkillä Titon kotihuudeilla.

Kakkutarpeet

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Back in business

Miten minusta tuntuu, että olen käyttänyt samaa otsikkoa aiemminkin? No, takaisin ollaan joka tapauksessa.

// I suppose I have already used the same headline? Well, we are back, anyway.

Eilen korkkasimme Pimun kanssa agilitykisat mammaloman jäljiltä. Ihan kaksi kertaa ehdimme käydä treenaamassa sitten lokakuun: viime viikon tiistaina ja torstaina. Eilen ennen ensimmäistä kisastarttia minua jännitti aivan järjettömästi! En muista milloin missään tilanteessa olisi jännittänyt yhtä paljon. Tuskin silti oli jännitykseni syytä, että saimme hylyn aikaan jo esteellä 4. Pimu valitsi väärän putken pään kohdassa, jossa riskiä en huomannut. Ehkä juoksin huonosti (en ole katsonut videointia vielä). Lisäksi kepeiltä olisi tullut vitonen, kun Pimu oli sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä loppuun saakka. Mutta muuten selvisimme radasta mukavasti yhdessä. Ei paha kaiken taukoilun jälkeen!

// Yesterday me and Pimu had our first agility competitons after Pimu's pregnancy. We had trained just twice after October; last Tuesday and Thursday. Before the first competition yesterday, I was very nervous. I do not remember when I had felt the same previously. But I do not think my nervousness caused us to get disqualified on the obstacle 4 on the course. Pimu chose the wrong end of the tunnel though I had not recognised the risk there at all. Maybe I ran poorly (I haven't watched the video yet). We would also have got a fiver from the weave poles because Pimu thought she did not need to finish them. But after all, we made it from the start to the goal, working nicely together. Not bad after such a break.

Toinen rata oli profiililtaan vaikeampi kuin ensimmäinen. Lopun kaarrekuvio aiheutti päänvaivaa minulle rataan tutustumisessa. Ja sinnehän se nolla sitten karahti, kieltoon toiseksi viimeiseltä esteeltä :/ En ehtinyt valssaamaan yhteen väliin kuten olin suunnitellut ja kun varasuunnitelmaa ei ollut takataskussa, en ehtinyt kunnolla saattamaan Pimua tuonne toiseksi viimeiselle esteelle, vaan se pyörähti siivekkeen kohdalla, josta kielto. Ja reilu sekunti yliaikaa. Mutta yllätys oli todella suuri kun kuitenkin sijoituimme tällä tuloksella ja olimme kolmansia (yli 20 osallistujaa)! Kokemuksia ja muumimukia rikkaampana palasimme kotiin. Olen aika ylpeä hienosta mammakoirasta!

// The second course looked more difficult than the first one. During the course walk I was bothered by the curve in the end of the course. And there we lost our leg, to a denial on the second last obstacle :/ I did not manage the figure I had planned and had nothing else prepared, so I did not get Pimu to the obstacle but she spinned and we got a denial + a little overtime. But I was really surprised to hear that we were 3rd (over 20 participants)! So experience and a Moomin mug richer we headed home. I am pretty proud of the great dog mum!

Harmittavasti vain pohjoisen agilitykisakalenteri näyttää nyt todella tyhjältä :( Minä niin haluaisin kisaamaan!

// It is frustrating that there are not many agility competitions in the North in the near future :( I would just like to compete!