maanantai 14. syyskuuta 2020

Näyttelykauden päätös

Eilen meillä oli hieno päivä Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Paikanvaihdoksesta huolimatta, Muuramen ryhmiksen sää ei petä: märkää, tuulta ja kylmää riittää. Onneksemme saimme leirin pystytettyä raviradan toimistorakennuksen lipan alle, niin saimme puunatut puudelit pidettyä kehäkunnossa loppuun saakka.

Tuomarina oli Svetlana Kokonena, jonka arvosteltavana meidän koirista Oosa ja Uikki olivat käyneet aiemminkin, samoin Oosan Vinski-veli. Näillä kaikilla on kyseiseltä tuomarilta sertit. Ronjan kanssa olimme sopineet, että tällä kertaa minä esitän kaikki kolme ilmoitettua koiraa. Uikin ja Ipen kanssa vähän harjoittelinkin, Leyan kanssahan homma hoituu vanhasta tottumuksesta.

Meidän koirista ensimmäisenä todella paljon aikataulusta myöhässä olleeseen kehään pääsi Leya. Ainoa veteraaninarttu, uroksissa myös veteraani, joka oli saanut sa:n. Leyalle myös SA, se jäi viidenneksi paras narttu -kehässä eli ei sijoitusta. Rodun parasta veteraania valittaessa Leya suureksi yllätykseksi voitti uroksen ja oli näin ollen VET-ROP! Leya nauttii kehässä jokaisesta hetkestä ja vähän se vastusteli, kun joutui sieltä pois. (Leya rop-vet, Finlana's Poseidon vsp-vet)


Heti Leyan jälkeen vuorossa oli Ipe ainoana junioriluokan uroksena. Ipehän on terrierileikkauksessa. Mutta viimein osui kohdalle tuomari, joka osasi katsoa Ipeä turkin ohi ja arvosti juuri niitä samoja asioita, jotka minä Ipessä näen erinomaisina: kroppaa ja rintaa, ne ovat Ipellä hienot, liikkumista ja ilmettä. Ja Ipelle viimeinkin ensimmäinen erinomainen, kaupan päälle vielä SA ja PU3-sijoitus! Mainio ukkeli!

Uikki oli ainoa valioluokan narttu. Sehän ilmoitettiin mukaan vain, koska senkin mielestä näyttelyissä on vaan niin huippukivaa! Ja olikin sillä! Vähän meinasi liikkumisessa keskittyminen karata, kun Ronja heilui kehän ympärillä. Mutta lopulta Uikki vei potin kotiin ja oli ROP. Hieno Ui, mainio eläin sekin.

(kuvassa vasemmalla Paradisiacal Mister Wise Guy VSP, oikealla Uikki :))


Valitettavasti emme ehtineet jäädä ryhmäkehiin, kun porukkamme hajaantui kiireellä kahteen suuntaan.

Myös Pinkku vietti tahollaan viikonlopun näyttelyissä. Lauantaina se kävi Porvoon kansallisessa näyttelyssä rotuspesialisti Henrik Hanneliuksella arvosteltavana suuressa junioriluokassa. Vaikka Hannelius oli kovin sanoin tylyttänyt sekä Pingun turkkia (nyörit) että leikkausta (continental), Pingu sai lopulta ERI:n. Hieno tyttö! Luokkasijoitukseen asti Pingu ei kuitenkaan riittänyt. Sunnuntaina Pingu esiintyi Eeva Rautalalle Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä. Siellä se oli arvostelun perusteella kauttaaltaan "melko hyvä" ja tuloksena EH. Nyt Pingu voikin jäädä koronatauolle näyttelyistä, harrastamaan muuta, kuten agilityä ja kasvattamaan nyörejään.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Vuoden viimeiset (?) agilitykisat - Oosa aloitti juoksun

Kyllä on viime viikot olleet melkoista vuoristorataa. 

Lauantaina kävimme Oosan kanssa luultavasti (toivottavasti) vuoden viimeisissä agilitykisoissamme. Kajaanin kisoissa tuomarina oli Eija Berglund, jonka radat olisivat olleet meille ihan mentävissä, vaikka ennakko-oletukseni olivatkin muuta. Mutta Oosan valitettavaksi tavaramerkiksi muodostunut rimojen pudottelu vei meiltä nollat. Päivän ensimmäiseltä kisaradalta (hyppyrata) saimme kuitenkin ennätysetenemämme: 4,85 m/s. Kyllä tuntuikin, että lujaa mentiin, vaikka aikaan mahtui yhden esteen kieltokin. Huhhuh. Toiselta agilityradalta hylky, kun keskeytin sen toisen pudotetun riman jälkeen, toiselta paljon virheitä, etenemä 4,13 m/s. Aamulla kotona, ennen Kajaaniin lähtöä olin tarkistanut, ettei Oosa ole juoksussa. Paluumatkalla kävimme kävelemässä Jättiläistenmaassa ja siellä kiinnitin huomiota siihen, että Oosa pissaili tosi monesti ja Makelle siinä sanoinkin, että ei kai Oosalla vielä juoksua ole, kun Leya ei siihen mitenkään reagoi. Mutta kun palasimme kotiin, Rasmuksen sängystä löytyneet läikät kertoivat muuta. Juoksu alkoi useamman viikon etuajassa.

Oosan astutustahan on jo pitkään suunniteltu tälle syksylle, mutta maailman koronatilanne teki meille mahdottomaksi ajatella lähtöä astutusreissuun sen uroksen luokse, jota olin ajatellut. Vuorohetkin olen ajatellut, että Oosa jää kokonaan astuttamatta, vuoroin on sitten ollut mielessä, että tähänkö minä sitten jätän tämän linjan, joka on ollut itselleni niin mieluisa ja omaan käteeni varsin sopiva. Kuitenkin tiedossa on koko ajan ollut, että Oosan juoksu lähestyy vääjäämättä, mutta mitään ei oikein ole ollut valmiina. Suomesta en millään tavalla mieleistäni urosta ole onnistunut löytämään, vaikka iltakaudet olen KoiraNetiä selannut. Perimmäinen syy on se, että maailmalla on kaksi isovillakoiraurosta, jotka löytyvät arviolta 90% kaikkien mustien ja valkoisten isovillakoirien taustalta. Ja koska olen vastarannan kiiski, en kyseisiä uroksia kasvatukseeni halua (tai jos tarkkoja ollaan, toinen niistä on jo Oosan sukutaulussa). Tämä muiden kriteerieni kanssa vähentää mahdollisia uroksia reilusti, mutta yökaudet asiaa pohdittuani, olen tullut siihen päätökseen, että tämä on juuri se kriteeri, mistä en pysty tinkimään. Pohdintaa, miettimistä, aprikointia, valvottuja öitä, netissä surffausta ja lopulta katse urokseen, joka on myös ollut mielessäni pitkään, listan kakkonen. Sain jo ennen Oosan juoksun alkua tuttavaltani lisätietoa kyseisestä uroksesta ja se vahvistaa päätöstäni ja nyt asia on uroksen omistajan kanssa sovittu ja ensi viikolla Oosa menee miehelään. Pidetään peukkuja, että marraskuun puolivälissä meillä olisi isovillakoiran pentuja. (jos nyt joku blogin lukija sattuu kiinnostumaan Oosan pennuista, lisätietoja saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi@gmail.com - esim kennelin Facebookin kautta ei kannata kysellä, koska sitä ylläpitävät tyttäret).

Myös Oosan Riesu-veli starttasi elämänsä ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa. Riesu kilpaili ohjaajansa Marjan kanssa OKK:lla hyppyluokassa sunnuntaina 30.8. Parin rata päättyi hylkäykseen, kun Riesu oli eri mieltä radan kulusta. Oosa kisasi tuona viikonloppuna neljä starttia, mutta eipä niistä paljon kerrottavaa jäänyt, vaikka esim tuo Hilpi Yli-Jaskarin hyppyrata olisi ollut varsin vietävä. Lauantain toisessa startissa radalta 20vp, etenemä 4,40 m/s, toiselta radalta 15 vp, etenemä taas yli 4 m/s. Sunnuntaina 2 x hyl. No, Tiian kanssa on jo keskusteltu, että äippäloman jälkeen paneudutaan oikein systemaattisesti Oosan rimojen pudotteluun.

Ensi viikonloppuna meiltä on useampi koira vielä näyttelykehässä, sen jälkeen taitavat nekin olla ohi tälle vuodelle. Pingu menee kehään tahollaan viikonlopun kumpanakin päivänä (Helsinki kv ja Porvoon kr), Leya, Uikki ja Ipe pyörähtävät Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Samalla reissulla Oosa sitten jääkin Ronjan luokse ja lähtee sitten sinne sulhon luokse.