sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Uikki 4 vuotta, metsätreenejä ja Fredin terveystulokset

Uikki, nimensä mukainen ilopilleri (Burst of Joy) täyttää tänään 4 vuotta. Onnittelut hassulle höppänälle! Juhlistimme sen synttäreitä käymällä treenaamassa höntsäjälkeä ja -hakua sen Oulussa asuvien poikien sekä Leyan ja Oosan kanssa. Ensikertalaispojista Urho oli ilmiömäinen jäljellä ja Rambo taas haussa. Hienot pojat! Kiitos omistajilleen mukavasta muutaman tunnin metsärupeamasta. Toivottavasti päästään taas pian uudelleen. Leya ja Oosa tekivät varsin mallikelpoiset hakusuoritukset, jäljellä minä vähän mokasin Leyan kanssa ja Oosa harhaili itse. Treenien jälkeen koirat saivat vielä rallatella yhdessä vapaina. Mahtavaa, kun koko kuusikko tuli loistavasti toimeen! Hauskaa oli ja nyt koirat ovat väsyneitä = tavoite saavutettu.



Fredin terveystarkastulokset tulivat KoiraNetiin perjantaina viikon tuskaisen odotuksen jälkeen. Ja millaisina tulivatkaan: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä ltv 0, va 0. Polvethan jo tiedettiinkin 1/0. Polvijumppaa on fysioterapeutin ohjeilla tiedossa, muuten nuorukaisen elämä jatkuu samaa aktiivista rataa kuin tähänkin asti (canicross, rally-toko, agility, metsälenkit jne)

Neljä pentua C-pentueesta on nyt kuvattu ja polvitarkastettu (kolme lisäksi silmäpeilattu). Seuraavana tarkastuksiin lienee menossa Urho, jolta samassa yhteydessä on tarkoitus poistaa ainokainen killuttimensa.

torstai 21. toukokuuta 2020

Aktiviteetteja

Koronasta huolimatta meidän koirat ovat olleet aktiivisia. Oosan (ja Uikin/Ipen) agilitytreenithän alkoivat pyöriä viime kuun loppupuolella koronarajoituksin ja -ohjeistuksin. Eli maanantaisin olemme treenanneet agilityä Tiian ohjauksessa ja toivottavasti edistyneetkin siinä. Nyt kun Oosa on lähes 4,5-vuotias, tuntuu, että sille on viimein toimitettu aivot kokonaisuudessaan ja se on silminnähden rauhoittunut kaikin puolin. Kunhan nyt vain päästäisiin kisaamaan agilityssä niin nähtäisiin mitä osataan.

Viime viikon lauantaina otin härkää sarvista ja ajelin Haukkikselle agilityn omatoimitreenien merkeissä. Menin kummankin koiran kanssa aivot narikkaan -agilityä. Niin, että vartin treenin jälkeen sekä minä että koirat olimme rättiväsyneitä. Ai että teki hyvää sielulle. Tässä Leyan menoa videoituna. Se teki samasta radasta myös nollan :)


Leya osallistui myös viime viikon sunnuntaina käytyihin koiratanssin videokilpailuihin. Tahtitassut järjestivät sellaiset koronakansaa ilahduttaakseen. Videoimme Leyan tanssin kahtena eri päivänä. Ensimmäinen otos oli tanssin osalta täydellinen, mutta kuvaustulos oli huono (mm minulla oli vääränväriset housut). Toisen päivän videointi oli visuaalisesti parempi, mutta tanssi teknisesti huonompi. Päädyin osallistumaan kilpailuun tällä jälkimmäisellä videolla. Osallistuimme olohuoneluokkaan, jossa ohjelman ei tarvinnut olla täyttä 1 min 30 sek pitkä eikä tilan oikean kilpailukehän suuruinen. Sijoitusta ei tullut, mutta saamamme palaute oli ihan mukava, meidän näköisemme ("Rauhallinen, seesteinen ohjelma. Hyvällä kontaktilla tekevä koira. Vielä ajoittain aika vahvaa käsiohjausta, tätä voisi yrittää häivyttää. Liikkeet sidottu kivasti toisiinsa. Ohjaajalta rentoa ja sujuvaa liikkumista." Arvosana H). Tässä kisavideomme:


Olen canicrossaillut Oosan (ja Leya juoksee mukana, mutta ei vedä) kanssa melkein viikottain. Eilen keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kuntopolulla juoksemassa. Juoksumatkaa kertyi 5-6 km, josta yhtäjaksoista juoksemista 4 km. Koko lenkille tuli pituutta reilu 10 km, kun homma lähti vähän lapasesta ja juoksin tuon 4 km yhteen suuntaan :) No, hauskaa meillä oli. Oosa veti ihan kivasti, se on kyllä huippueläin <3

Tänään korkkasimme maastolajit tältä vuodelta. Eli treenasimme kaikkien koirien kanssa hakua ja jälkeä. Koirat tekivät hienosti töitä ja kaikki maalimiehet ja jälkien päät löytyivät. Kolme tuntia meni metsässä höntsäillessä, vaan mikäpä siellä oli auringonpaisteessa ja ilman ötököitä ollessa.

Lähitulevaisuuteen on sitten sovittuna kasvattien kanssa niin maastotreenejä kuin rally-tokoiluakin. Alkukesälle minulla on suunnitteilla epävirallisiin kisoihin ja erilaisiin koulutuksiin osallistumisia. Toivottavasti päästäisiin Oosan kanssa kuitenkin myös virallisiin agilitykisoihin ja miksei rally-tokokokeisiinkin.

Ai niin, C-pennuista Fredikin on nyt käynyt läpivalaisussa. Toinen polvi on sillä 1, toinen 0, luustokuvista odotetaan Kennelliiton tuomiota. Hyvältä näyttävät, mutta kyynäristä kuvannut eläinlääkäri (Anniina, Uikin kasvattaja) ei ollut uskaltanut oikein olla varma. Lysti kävi myös silmäpeilauksessa ja on terve tyttö myös siltä osin.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Oosan makeover

Kovasti odotetun ulkomaiden näyttelykiertomatkan peruunnuttua koronan takia, "riisuimme" Rasmuksen kanssa Oosan tänään. Vielä jäi karvaa esim jalkoihin, mutta ehkä sekin lähtee kesän päälle.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Pingun terveystulokset ja canicrossailua

Torstain jälkeen en uskaltanut lähteä puhelimesta kauas, kun odotin Pingun terveystarkastuloksia. Eilen niitä sitten alkoi tippua, ensin lonkat ja kyynärät, sitten selkä. Lopulta tulokset näyttävät tältä:

Aika onnellinen olo on 💪🏻 Noiden KoiraNetissä näkyvien tulosten lisäksihän Pingun silmät peilattiin terveiksi ja lisäksi se on prcd-PRA terve (vanhempien mukaan).

Olen tässä parin-kolmen viikon aikana juossut Oosan ja välillä myös Leyan kanssa 2,5 kilometrin matkasta eteenpäin. Tänään testasin, että miten se kunto kestää ja juoksimme 5 km. On kyllä ylpeä olo: en ole ikinä koskaan milloinkaan aiemmin tuollaista matkaa juossut, mutta tänään tein sen. Jännä juttu oli, kun tulimme lenkiltä kotiin, niin minä ja Oosa olimme kohtuullisen läkähtyneitä, mutta Leya ei edes läähättänyt. Ihan kuin se ei olisi käynytkään missään. Toki Oosa veti minua lenkillä valjaat päällään ja Leya "vain" ravaili perässä, mutta samaa vauhtia me kaikki kuljimme. Yhtä kaikki, juoksemista on kyllä tarkoitus jatkaa edelleen.

perjantai 1. toukokuuta 2020

Pingu terveystarkeissa ja trimmissä

Pingu tuli eilen tänne vapun viettoon. Olin varannut sille Kamuun ajan terveystarkkeihin. Siltä tarkastettiin silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä. Polvet olivat 0/0, silmät terveet (ei mitään huomauttamista) ja luustokuvatkin näyttivät hyviltä. Nyt vain odotellaan kennelliiton lausuntoa niistä.

Tänään trimmasin Pingun. Ajelin sen, pesin ja leikkasin vähän muotoa. Alla kuvat ennen ja jälkeen. Pinkkuhan on tällä hetkellä rekisteröity keskikokoiseksi villakoiraksi, mutta kunhan se täyttää ensi kuussa 15 kk se tullaan siirtämään kääpiövillakoiraksi (kunhan näyttelyihin taas pääsee); se on n 32,5 cm korkea (keskarin raja on 35 cm) ja painaa alle 5 kg. Vertailuna Yoda oli 36,5 cm ja reilusti yli 7 kg.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Canicross

Pääsiäisen juoksulenkistä innostuneena (ja vähän jo aiemminkin ajatuksella leikkineenä) aloin etsiskellä tietoa, paljonko canicross-kisoissa juostava matka suunnilleen on. No, törmäsinpä sitten virtuaaliseen canicross-kilpailuun ja kävi ilmi, että sunnuntaina juoksemamme matka jäi vaivaiset 500 metriä liian lyhyeksi tuohon kilpailuun. Siispä torstaina paremmilla juoksuvarusteilla varustettuna uudelleen matkaan ja koska olen hullu, osallistuimme (tai osallistumme, tuo kilpailu on edelleen menossa ja omaa aikaa voi parantaa ensi kuun alkupuolelle saakka) tuohon virtuaaliseen canicross-kilpailuun. Mitään kärkisijoja emme todellakaan edes lähde tavoittelemaan, minä ylitin itseni jo täysin juoksemalla vaaditun 3 km ja osallistumalla kilpailuun (nimim koulun cooperissa tuskin 1500 m rikki). Mutta hauskaa oli Oosan kanssa juosta, se oli torstaina varsin hyvässä vedossa ja uskon, että se nautti juoksemista yhtä paljon kuin minäkin. Ehkä joskus voisi jopa harkita ihan oikeaakin canicross-kilpailua sen kanssa? Huvin vuoksi. Ja näyttääkseen, että aika moneen tuollainen näyttelypuudelikin taipuu. Myös Anna, C-pentueen Fredi-pennun omistaja, on mukana tuossa kilpailussa. Hyvä me!

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Yodan syntymäpäivä 😭

Eilen oli Yodan syntymäpäivä. Se olisi täyttänyt 12 vuotta. Koko viikon olen miettinyt siihen sopivaa postausta, mutta ei kai tässä auta muuta kuin todeta, että minulla on järjettömän suuri ikävä kuningatarta! Yoda oli suuren suuri persoona pienessä koossa ja ai että olisin halunnut pitää sen. Vaikka ikuisesti.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Oosan pesupäivä, juoksulenkillä ja juoksu

Eilen oli Oosan pesupäivä. Koska jaksan vielä toivoa, että korona häipyy maailmasta piakkoin ja pääsemme "ulos maailmaan#, Oosa on edelleen turkissa. Jatkan edelleen terrierileikkauksen hahmottelua sille. Hännästä tulikin nyt liian kapea ja suippeneva, lisäksi rungosta pitää vielä saada karvaa pois enkä tiedä yhtään mitä tehdä etujaloille: kaventaako niitä vai ei. Koska tykkään villakoiran ilmeestä niin että tukka on sidottu kiinni (topknotilla siis), pidän Oosan päätukan pitkänä niin kauan kuin mahdollista. Terrieriinhän myös korvat pitää ajella paljaiksi. Oosa oli takkuinen, varsinkin valjasalueelta. Sehän on lenkkeillyt noin puoli vuotta vain ja ainoastaan valjaissa, koska se vetää hihnassa ollessaan järjettömästi enkä halua sille niskavammaa. Ai voisiko koiran kouluttaa kävelemään vetämättä? Osaa Oosakin, mutta sitten se sipsuttaa pystyryhtisenä korkeassa stressitasossa enkä halua sitäkään. Siksi se saa vetää niinä kertoina, kun ei juokse satasta metsässä vapaana. No, kohtuuhyvin ja -helpolla sain Oosan turkin harjattua ennen pesua. Ja onneksi jaloissa ei ollut takkuja.


Kävin eilen ennen pesua Oosan kanssa myös juoksulenkillä. Ensimmäisemme tälle vuodelle ja ehkä koskaan. Ajatus olisi kokeilla vähän canicrossia Oosan kanssa, lähinnä siis omaksi iloksi ja kunnon kasvatukseksi. Eilen se ei oikein innostunut minua vetämään (eikä tänä aamuna vetänyt muuten tavallisella remmilenkilläkään). Syykin on aika selvä: se aloitti eilen juoksun ja olemme nyt oppineet, että juoksun alussa se on aika vaisu. Viimeksihän se aloitti juoksun syysloman lopulla ja olin siitä reissussa jo huolestunut, kun se vaan pötkötteli autossa. Siis lenkeillä ja kun tapahtui, se oli ihan oma itsensä, mutta kun mitään ei tapahtunut, se oli tavallista Oosaa selkeästi rauhallisempi. Sama toistui nyt.


Vähän olisi ajatus astuttaa Oosa seuraavasta juoksusta eli syksyllä. Saapa nähdä miten käy, toteutuuko ajatus vai ei.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Leyan pesupäivä

Kun tässä ei muutakaan koronan takia tapahdu, niin bloggaanpa vaikka arkisesta pesusta. Eilen oli siis Leyan pesupäivä. Huh, se oli takkuinen. Aamulla ennen (etä) töiden alkua harjailin sitä, päivälenkin ja päivällisen jälkeen pesin. Sillä oli takkuja vielä kuivatessakin. Koska Leyan turkki on ollut tosi matta ja vähän kuolleen oloinen, kokeilin sille Responsen öljyjuttua, jota laitoin kosteuttavan hoitoaineen sekaan. Kas kummaa, pesun jälkeiseissä kampaamisessa takut, jotka olivat sellaista verkkoa vielä kuivatessa, irtosivat helposti tuppoina. Mielenkiintoista! Nyt sitten vaan odotellaan kuinka nopeasti turkki takkuuntuu. Villakoirilla ei koskaan tiedä etukäteen miten joku uusi ainekokeilu turkkiin vaikuttaa. Mutta Leyan turkki on nopeahoitoinen, niin sen voi pestä aika helposti uudelleen.


Oosakin kaipaisi pesua. Nyt kun tulisi varmuus kesälle suunnittelemiemme näyttelyiden kohtalosta, niin tietäisi mitä Oosan turkin kanssa tekee. Oosan turkki on niin tiheä, että sen föönaaminen on aika työlästä. Ja nyt sekin on takussa, koska Oosa ulkoilee vain valjaissa ja vaöjaat takuttavat.

Ai niin, Lystin luustokuvatuloksethan tulivat ja priima-tyttö on kyseessä! Lonkat A/A, kyynärät 0/0, ltv0 ja va0. Polvet siis myös 0. Huippua ja onnittelut omistajilleen!

Eilen tuli Reetalta viesti, että Pingu aloitti juoksun. Tämä kirjataan muistiin: ensimmäinen juoksu 12,5 kk iässä.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Oosan geenitestien tulokset

Oosalta otettujen geenitestien tulokset ovat tulleet Laboklinilta tipoitellen perjantaista alkaen, tänäänkin kahdessa osassa. Tässä tulokset:
DM (degenerative myelopathy) N/N eli normaali
vWD Type 1 (von Willebrand Disease) N/N eli normaali
Neonatal encepalopathy N/N eli normaali
prcd-PRA N/N eli normaali
rcd4 PRA N/N eli normaali

Jippii!

Myös Lysti C-pentueesta (Tyystilyksen Callidora Longbottom) on käynyt tänään terveystarkastuksissa (polvet, selkä, lonkat, kyynärät). Polvet 0/0, kuvatut näyttävät varsin hyvältä. Nyt vain jännätään mitä Kennelliiton arvioija niistä on mieltä.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Viralliset terveystulokset

Olimme koronakriisin takia varautuneet odottamaan Oosan ja Ipen terveystarkastustuloksia jopa viikkoja. Mutta jo toissapäivänä tuli tieto Ipen olkakuvien tuloksista: kumpikin puoli on terve. Eilen sitten tulivat loput tulokset. Oosa sai myös erityisestä pyynnöstä ja perustellusta syystä myös Kennelliiton lausunnon välilevyistään (villakoirathan eivät virallista IDD-lausuntoa saa) ja niistä tuli maininta että ei kalkeutuneita välilevyjä. Oosan terveystulokset siis kaikkinensa:

Tyystilyksen Black Roses
lonkat A/A
kyynärät 0/0
selkä ltv 0, va 0, sp 0, lisäksi ei kalkkeutuneita välilevyjä
silmät ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (24.1.2017 ja 23.3.2020)
polvet 0/0 (24.1.2017 ja 23.3.2020)
sydäntutkimuslausunto ei sivuääntä


Ipen tulokset olivat myös mukavat, ltv:kin on virallisesti 0 eli normaali. Ronja vain oli erehdyksissä tilannut sille suppean selkälausunnonlähetteen, joten nikamien epämuotoisuuslausuntoa Ipe ei saanut, mutta Kaisa Wickströmin tiirailun mukaan niissä ei huomauttamista ole, eikä selässä myöskään ole spondyloosimuutoksia. Mikäli niitä alle 2-vuotiailta huomataan, tulee niistä maininta omistajalle tulevissa papereissa, vaikkei nuoret koirat virallista spondyloosilausuntoa saakaan.

Tyystilyksen Charlie Weasley
lonkat B/B
kyynärät 0/0
olkanivelet vasen terve, oikea terve
selkä ltv 0
silmät ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvet 0/0

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Oosa ja Ipe terveystarkeissa

Jos nyt katkaisisi bloggaustauon vaikkapa tämän päivän uutisilla. Jotenkin Yodan menetys ja nyt tämä maailmanpoliittinen kaaos, joka vie kaikki kisat ja treenit on vienyt bloggausinnon. Vaikka blogattavaa olisi kaiken sulkemisen edeltävältä ajaltakin (mm C-pentujen 1 v synttärit!).

No, joka tapauksessa, tänään Oosa ja Ipe kävivät kahden tunnin keikan Kamussa Kaisa Wickströmin asiakkaina. Oosalta tutkittiin silmät, sydän ja polvet, kuvattiin selkä ja otettiin geenitestejä. Silmät, sydän ja polvet oli kaikki ok, silmissä jotain arpimuutoksia, joita ei pidetä perinnöllisinä. Selässä ei näkynyt kalkkeutuneita välilevyjä tai muita välilevyongelmia eikä spondyloosia, tosin selkäkuvat lähtivät vielä Kennelliittoon spondyloosilausuntoa varten. Oosallahan on jo 1-vuotiaana saatu lausunnot LTV0 ja VA0. Joten hyvillä mielin voimme jatkaa agilitaamista ja kai sitä Oosan astuttamistakin voisi alkaa pohtia (kunhan uroksen löytäisi - tai toki minulla jokunen on ajatuksissa, joista yksi ylitse muiden).

Ipeltä tutkittiin silmät ja polvet, kuvattiin lonkat, kyynärät, selkä ja olat. Lonkista arvio B, selkä saattaa olla LTV1 (koska ensimmäisen häntänikaman ja viimeisen lannenikaman väli oli liian pieni), muuten ei mitään huomauttamista.

Nyt vain jännitetään mitä Kennelliiton arvioija on mieltä kuvista. Tässä koronakaaoksessa siinä saattaakin kestää. Ja ensi viikolla jännitetään taas, kun seuraava C-pentu menee kuviin.

perjantai 14. helmikuuta 2020

A-pennut eli kaksoset 9 vuotta - Ja Hyvää Ystävänpäivää!


Nämä kaksoset, joista yllättäen on tullut laumamme vanhimmat jäsenet, täyttävät tänään 9 vuotta! Onnea mussukkaiset ja olkaa ilonamme vielä monen monta vuotta 💞

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Mortin syntymäpäivä 😭

Tänään olisi Mortin syntymäpäivä. Ensimmäinen kerta moneen vuoteen, ettei Make mennyt sen kanssa pizzalle. Koira, joka jakaa elämän kanssamme yli 14 vuoden ajan, jättää ison jäljen sydämiimme. Mortin kohdalla loppu oli meille vielä sillä tavalla kurja, ettemme Maken kanssa päässeet sitä lainkaan hyvästelemään, vaan jouduin puhelimessa tekemään päätöksen. Toki kaksi sitä kovasti rakastanutta henkilöä oli sitä saattamassa. Valokuvia tähän on turha odottaa. Liian monien viimeaikaisten menetysten takia en pysty selailemaan valokuvia, joissa poistuneet rakkaani saattaisivat esiintyä.

Lepää rauhassa pieni suuri persoona 💞

maanantai 27. tammikuuta 2020

LUVA!

Noin 35 agilitykisastarttia takana ja nyt on ensimmäinen LUVA taskussa Oosan kanssa. Edellisviikonlopun OKK:n kisojen jälkeen olin jo lyömässä hanskoja naulaan, kun tajusin, että luviemme esteenä oli vain ja ainoastaan minun henkinen asenteeni: himoitsin nollaa liikaa enkä näin ollen pystynyt tukemaan Oosaa puhtaaseen suoritukseen. Noista kisoista tuloksena 3 x hyl... Eilen Torniossa Jari Suomalaisen radoilla tulostaso oli sitten vähän eri. Hypåäriltä 5 vp, joka meni ihan Oosan piikkiin; se tuli kepeille jarrutuksistani huolimatta liian lujaa, törmäsi kolmanteen keppiin ja rikkoi rytmin. Otettiin kepit alusta ja ehdittiin ihanneaikaan (etenemä 3,81 m/s). Ensimmäisellä agilityradalla jätin Oosan liian yksin suorittamaan A:ta, joka oli toinen este ja lähdin valvistelemaan päällejuoksua, jolloin Oosa kiersi A:n. Toinen vitonen huonosti ohjatusta hypystä, jonka sain korjattua. Korjauksista huolimatta alle ihanneajan, etenemä 3,39 m/s ja palkintopallisijoitus (olimme toisia)!

Toinen agilityrata alkoi samalla lailla kuin ensimmäinenkin, joten tiesin jo olla jättämättä Oosaa yksin A:lle. Minulla oli radalle yksinkertaisempi suunnitelma kuin monella muulla, mutta se kannatti: teimme ensimmäisen nollamme ja siitä LUVA! Etenemä 4,35 m/s. Jippii! Ihan huippua! Oosa on super! Tornion halli on ennenkin ollut meille suosiollinen. Ehkä ei lyödäkään hanskoja tiskiin, omaa hermojen hallintaa tämä laji (ja kisaaminen ylipäänsä) vaatii. Seuraavat kisat ovat kuitenkin vasta aikaisintaan maaliskuussa, kun helmikuussa ei kisoja Seinäjokea lähempänä ole. Helmikuussa tosin voisi ollakin toisen lajin parissa haasteita tarjolla.

Bloggeriin ei nykyisin ilmeisesti voi oikein videoita liittää (tai en nyt löydä miten liitetään), joten mikäli kisasuorituksemme kiinnostavat, kannattaa katsoa Ronjan ylläpitämästä kennelimme Instagramista. Siellä on myös Reima Mukkalan ottamia kuvia tarjolla.


keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Yoda 💔

Viikko sitten Yoda kuoli sylissäni Evidensian Oulun eläinsairaalassa, johon vein sen Ronjan ja Reetan kanssa.

Viikkoa aiemmin kävin koirien kanssa agilitaamassa. Yoda juoksi putkiin, roikkui lelussa, hyppi ja pujotteli täysillä. Paria päivää tätä aiemmin OKK:n koiratanssiporukan pikkujouluissa "tanssin" kaikkien kolmen koiran kanssa ja Yoda oli menossa täysillä mukana.

Jouluaattoaamuna tytöt valokuvasivat koiria pitkään. Yoda oli täysillä mukana, poseerasi parhaansa mukaan, yksin ja yhdessä muitten koirien kanssa. Myös metsälenkkiin ja joululahjojen avaamiseen se osallistui täysillä.

Illalla se hyppäsi Maken syliin sohvalle ja pesi Maken korvat perusteellisesti (Yodan tapa, jota se teki aiemmin usein, mutta ei ollut tehnyt nyt pitkään aikaan). Kun Yoda huomasi, että Reetta oli menossa nukkumaan, nousi se Reettaa vasten seisomaan ja puri Reettaa ranteesta - vielä viimeisen kerran (myös Yodan tapa, jolla sillä oli tapana tervehtiä itselleen rakkaita ihmisiä). Vähän tämän jälkeen Yoda käveli Ronjan huoneeseen ja sai ensimmäisen kohtauksensa. Halusimme aluksi uskoa, että sillä oli jotakin kurkussa, mutta varsin pian kävi ilmi, että kyseessä oli epileptistyyppinen neurologinen kouristuskohtaus. Toinen kohtaus tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kolmas pari minuuttia myöhemmin ja samoin neljäs, tällöin Ronja oli jo puhelinyhteydessä eläinlääkäriasemalle. Tämän jälkeen oli vaikea sanoa missä edellinen kohtaus päättyi ja uusi alkoi. Pääsin laskuissani noin seitsemään, kunnes tajusin, ettei kohtausten lukumäärällä ollut mitään merkitystä.

Eläinsairaalassa oltiin valmiina hoitamaan Yodaa, kun pääsimme perille. Happinaamarista valutettiin kuolaa pois, Yodaa lääkittiin ja yritettiin saada kanyylia sen kouristeleviin jalkoihin. Ei tupla-annos diapamia eikä epilepsian kohtauslääkettä vieneet kohtauksia pois, vasta "propo" eli rauhoitusaine toi rauhan riutuneelle koiralle. Tässä vaiheessa Yodan pulssi oli yli 160 tai 180 (en muista enää), ruumiinlämpötila yli 40 astetta ja se oli kauttaaltaan punainen (silmien limakalvot, nivuset, vulva).

Meille kerrottiin asiallisesti hoitomahdollisuuksista. Yodaa voitaisiin pitää klinikalla rauhoitettuna ihan niin kauan kuin haluaisimme (ai Yodaa? Sehän pelkäsi eläinlääkärin vastaanottoa eniten maailmassa), se voitaisiin cti-kuvata ja tutkia mistä kohtaukset johtuivat. Ei sinä yönä, mutta myöhemmin. Sen voitaisiin antaa herätä ja katsoa uusivatko kohtaukset. Mutta joka tapauksessa ennuste oli huono: Yoda oli kärsinyt hapenpuutteesta liian kauan ja lisäksi se, ettei se vastannut epilepsialääkitykseen heikensi ennustetta (kyseessä ei ollut epilepsia). Kohtausten mahdollisiksi syiksi mainittiin myrkytys (en usko), kova kiputila (mahdollinen; sapen mucocele) ja aivokasvain (tämän ostan; Yodalla oli arjessa outoja käyttäytymismalleja).

Soitin Makelle kotiin ja kerroin tilanteen. Keskustelin asiasta tyttöjen kanssa. Ja yksimielisesti teimme päätöksen päästää rakkaamme pois.

Pieni mutta suuri koira on poissa. Yoda oli hieno koira. Se oli aina valmiina tekemään kaikkea, se rakasti rakkaitaan kovasti, se teki kaiken täysillä. Ihan niinkuin Reetan kanssa viestittelimme, kun Reetta oli palannut kotiinsa: Yoda eli täysillä ja se kuoli täysillä.

Sanotaan, että jokainen koira vie mennessään palan sydämestämme. Minusta tuntuu, että koirat vievät palan minusta. Aika paljon puuttuu, sillä viimeisen 1,5 vuoden aikana olemme menettäneet kolme rakastamme...

Yoda, Oosa ja Leya koiratanssin pikkujouluissa

Yoda viimeistä kertaa Haukkukeitaalla :(