sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulutervehdys


Tyystilyksen villakoirat toivottavat vauhdikasta ja maukasta joulua!

Tyystilyksen poodles wish you an eventful and tasty Christmas!

Tyystilyksen poodlar önskar en klämmig och smaklig Jul!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Yodalle toinen tulos rallyn voittajaluokasta!

Eilen Kisman hallilla Yoda sai toisen hyväksytyn tuloksen rally-tokon voittaja-luokasta. Jiihaa! Tuomarina oli Tytti Lintenhofer, nyt Yodalla on kaksi tulosta voittajaluokasta häneltä. Ei meno mitään täydellistä ollut (pisteitä 76) mutta tulos mikä tulos :) Nyt pitää sitten miettiä ja pohtia lähdetäänkö ensi vuoden puolella jahtaamaan voittajaluokan puuttuvaa tulosta, tässä kun on kaikenlaisia muuttujia matkalla.

Taidan palkita Yodan huomenna hyvästä suorituksesta viemällä sen juoksun takia vuotavan Oosan tilalta tokotreeneihin.

torstai 30. marraskuuta 2017

Rallyä ja aksaa

Viime viikonloppu oli siis koiratouhujen täyttämä. Lauantaina oli sekä Yodalla että Oosalla rally-tokokoe Haukkiksella. Yodan kanssa homma ei mennyt voittaja-luokassa ihan putkeen emmekä saaneet hyväksyttyä tulosta. Mutta kivaa meillä oli, mikä on pääasia. Oosa seikkaili radalla muutamaan otteeseen minun oikealla puolellani ja mietin siinä, että olisiko ne pitänyt uusia. Mutta ei, alokasluokan arvostelu on sen verran hölläkätistä, että seikkailuista meni vain vähän pisteitä. Oosalle Oosaksi varsin hieno tulos 88 p ja vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ollaan ensimmäisestä "tittelistä"! Oosan piti tavoitella titteliä tulevana sunnuntaina, mutta maanantaina se aloitti juoksun, joten emme pääse kokeeseen. Vinski sen sijaan pokkasi jo ensimmäisen tittelinsä eli se on siis nyt RTK1. Ohjaajana oli tällä kertaa Saana, joka selvisi radasta varsin hienosti! Onnittelut vielä.

Sunnuntaina aamuna kello soi klo 5:25. Suuntasimme Ronjan, Titon ja Pimun kanssa kohti Torniota ja agilityn Top Teamin tämän kertaisen leirin toista päivää. Olimme sattumalta Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Ensimmäinen treeni oli Kim Kurkisen ratatreeni, jossa aiheena mm irtoaminen. Juu, eihän se Pimu irtoa, mutta saimme siihen hyviä vinkkejä. Pimu otti pikkuisen stressiä tästä treenistä ja mietin jo, että mitenköhän toinen treeni menee. Toisena oli Marjon ratatreeni. Vaihdoin Pimulle palkaksi vinyylivinkulelun kankaisen lelun tilalta ja tämä rata ja harjoitus sopikin meille tosi hyvin. Toki täydellisiä suorituksia emme saaneet, mutta flow ja tunne olivat hyvät. Meillä on toivoa! Koirat pääsivätkin sitten jo lepäämään ja alkoi ohjaajien liikkumisen koulutus, josta osa leiriläisistä livisti :) Tunteroinen tehtiin erilaisia pikajuoksuharjoitteita, jotka kyllä olivat hyödyksi ja tuntuivat myös seuraavana päivänä kropassa. Paljon tuli päivässä oppia, toivottavasti niitä oppii itse myös hyödyntämään. Onneksi Ronja oli samassa koulutuksessa niin yhdessä varmaan näitä paremmin muistetaan.

Maanantaina myös Pimu aloitti juoksun. Koska urosvalinta on vielä vaiheessa, Pimua ei astuteta tähän juoksuun. Toivotaan, että seuraava juoksu tulee sopivaan väliin. Pimuhan juoksee kohtuullisen epäsäännöllisesti, joten seuraava juoksu on odotettavissa 3-7 kk:n välillä. Tässä juoksua odotellessa satsataan sitten kaikenlaiseen harrastamiseen.

Onnellinen Pimu TORKK:in hallissa

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Treenailuja

Sunnuntaina oli Oosan koiratanssikurssin (peruskurssi) viimeinen kerta. Hitsit, Oosa on hieno tanssikoira: tekee isolla innolla, oppii temput nopeasti ja keskittyy tosi hyvin. Vielä kun itseni saisin liikkumaan tanssillisesti ja kaiken sopimaan johonkin musiikkiin, hyvä tulisi. Mahdollisesti meille alkaa alkuvuodesta myös jatkokurssi, johon alustavasti ilmottauduin mukaan treenailemaan.

Tiistaina pakkasin autoon Yodan, Leyan ja Oosan ja ajelin Haukkikselle. Poikkeuksellisesti treenasin yksin; Ronja ei päässyt työesteen takia eikä Sarikaan saanut treenejä aikatauluunsa sovitettua. Tällä kertaa mentiin rally-tokoa. Rakensin lyhyehkö radan, jossa oli myös voittajaluokan kylttejä. Ensimmäisenä otin halliin Yodan. Se on vaan mahtava harrastuskoira (huolimatta siitä, että se puri minulle sormeen haavan kun annoin liian pienen makkaran palan palkkana ja kun treenasin Oosaa, se söi 250 g jäistä kalkkunanjauhelihaa autosta, muoveineen päivineen). Se teki hienosti eikä tällä kertaa pahemmin äännellytkään. Ihan luottavaisin mielin suuntaan sen kanssa lauantain rally-tokokokeeseen.

Oosan kanssa tein samaa rataa, mutta alokasluokan tehtävillä. Vähän oli Oosalla keskittymisvaikeuksia viereiseltä kentältä tulleen häiriön vuoksi. Mutta jospa jotain saisimme lauantaina aikaan. Leyan kanssa testasin rallyä avoimen luokan tapaan eli vapaana. Ensimmäinen yritys oli aika surkea, Leya haahuili omiaan. Mutta kun se sai juonesta kiinni, se teki ihan osaamisensa mukaan. Kaikkia avoimen luokan juttuja se ei siis vielä osaa. Ehkä Leyakin joskus vielä suuntaa kohti rally-kokeita.

Haukkiksella tehdyn lenkin jälkeen suuntasin Kempeleeseen ja Kismaan tokotunnille Oosan kanssa. Oosa on jo aika hyvin rauhoittunut tuossa hallissa, mutta alkuajasta, kun yritin tehdä sen kanssa tunnistusnoudon alkeita, se oli kyllä keskittynyt ihan johonkin muuhun. Tunnin ohjattuna aiheena oli mm seuraaminen ja se meni meillä varsin mallikkaasti! Olen todella tyytyväinen, että olen opettanut Oosan seuraamaan suoran katsekontaktilla. Paikallaolotkin (maaten ja istuen) menivät paremmin kuin aiemmin (näitä pitäisi treenata kotona paljon). Sain myös hyviä vinkkejä miten lähteä työstämään noutoa, tällä hetkellä kun Oosaa ei noutoesine kiinnosta yhtään.

Lauantaina menen siis sekä Yodan että Oosan kanssa rallailemaan. Huh huh, vähän tuskanhikeä pukkaa, kun Oosan koetta ajattelee. Sunnuntaina on myös jännittävä päivä: alunperin olin lähdössä vain Ronjan kenneläidiksi agilityn Top Teamin leiripäivään, mutta tänään ilmoittauduin sinne ryhmään mukaan sairauden takia estyneen ryhmäläisen tilalle. Pimukin pääsee harrastamaan. Vähän kyllä jänskättää, meidän ohjatut agilitytreenit kun on yhden käden sormilla laskettavissa. Joten kaikenlainen oppi on kyllä tervetullutta.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pimu ja Uikki silmäpeilauksessa - Pimu and Uikki eye checked

Tänään Pimu ja Uikki kävivät aina niin ihanan Kaisa Wickströmin luona silmäpeilauksessa. Lisäksi Pimulle tehtiin virallinen sydänkuuntelu. Kumpikin sai kaikilta osin puhtaat paperit!

// Today Pimu and Uikki were eye checked by always so lovely Kaisa Wickström. Also Pimu’s heart was checked. Both the dogs got clear papers in all aspects, so no eye diseases, nor heart murmur.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Oosa harrastaa

Tänään aloitimme Oosan kanssa tokokurssin Koirakoulu Kismassa Kempeleessä. Menimme alo-/avo-ryhmään. Kävin Ronjaa Uikin treeneissä yhden kerran paikkaamassa vastaavantasoisella tunnilla ja ajattelin tuon tason sopivan meille. No, en tiedä osaammeko niin paljon, mutta kokeillaan.

Alkutunnista Oosa oli kohtuuvauhdikas: uusi treeniympäristö ja uudet treenikaverit tekivät tehtävänsä tuollaisen vilkkaan koiran kanssa ja aluksi tuntui, ettei me Oosan kanssa edes mahduta halliin. Mutta vähitellen Oosa rauhoittui tekemään juttuja minun kanssani. Teimme alokasluokan hyppyä (parhaimmillaan ihan 10 pisteen suoritus), liikkeestä maahanmenoa (ei oikein onnistunut, tätä ei olla Oosan kanssa hirveästi treenattu, nyt saimme hyviä ohjeita miten lähteä etenemään), luoksetuloa (aika ok, matka vaan vielä lyhyt, kun minä en luota siihen, ettei Oosa lähde omille teilleen) ja paikallaoloa (meni maahan ja pysyi jonkin aikaa, sitten alkoi häröily; tätäkään ei kyllä ole taidettu treenata). Muutoin tein seuraamispätkiä (kiva kontakti pääasiassa) sekä vain chillailtiin - ja tämäkin Oosalta onnistui!

Koiratanssiahan olemme Oosan kanssa myös muutaman kerran kurssilla harrastaneet. Ja ai että Oosa tykkää siitä! Silmät säihkyen se tekee juttuja minun kanssani ja sen temppurepertuaari on yllättävänkin laaja! Se osaa mm peruuttaa eri positioissa, antaa tassua, antaa vitosen, pyöriä minun ympärilläni erilaisilla variaatioilla, kiertää kohteen ja tehdä erilaisia hyppyjä. Koiratanssikurssia on vielä yksi kerta jäljellä, kevätkaudella mahdollisesti tulee jatkokurssi.

Oosan sydänhän palaa kuitenkin agilitylle. Se rakastaa sitä, että se saa juosta ja lujaa. Mutta nyt hetken aikaa panostamme yhteistyötä ja hallintaa lisääviin lajeihin ennen kuin sitten taas haemme jatkamaan agilityä ohjatusti. Minun stressitasoni oli aika korkealla aksatreeneissä, kun koko ajan piti olla varuillaan siitä, mihin suuntaan Oosa milloinkin säntää ja minun mielenrauhani vuoksi pidämme nyt vähän taukoa. Toki käymme aksaamassa itsenäisesti tässä välillä.

Ai niin ja onhan Oosa (ja Yoda) ilmoitettu taas yhteen rally-tokokokeeseenkin. Saas nähdä miten meidän siellä käy.

torstai 26. lokakuuta 2017

Syyslomalla

Ollaan Maken kanssa lomalla tämä viikko. Alunperin meidän piti mennä lauantaina Tornioon ja jatkaa sieltä lomailua koirien kanssa pohjoiseen, mutta Pimun viime viikkoisen loukkaantumisen takia jouduin tietysti perumaan lauantain tokokokeeseen osallistumisen ja samalla suunnitelmat muuttuivat.

Niinpä pakkasimme maanantaina neljä koiraa (Mortti, Yoda, Leya ja Oosa) Teroon ja suuntasimmekin itään päin. Ajelimme Kylmäluoman retkeilyalueelle. Vau, paikka oli melkoinen luontoystävän paratiisi! Tarkoituksenamme tällä lomalla oli/on ulkoilla "vähän paremmin" koirien kanssa.

Leirin pystyttämisen jälkeen pakkasimme reppuun vähän evästä ja lähdimme ottamaan tuntumaa maastoon. Koska oli jo iltapäivä, valitsimme reitiksi luontopolun (pituus n 4 km). Oosalle puimme ensimmäistä kertaa koskaan päälle oikeat vetovaljaat, huskymalliset. Hihnalenkeillähän se vetää todella kovasti, tempoo ja riuhtoo ja nyt ajattelimme, että annamme toisaalta itsellemme mielenrauhan, kun ei tarvitse sitä koko ajan käskyttää, toisaalta myös Oosalle luvan vetää. Ja vetihän se, "liina" tiukalla mentiin lähes koko matka. Oosa on kyllä sillä tavalla hauska tai helppo koira, että se ei pelkää tai arastele käytännössä mitään. Esimerkiksi tuolla maastossa se mennä paukutti niin yli siltojen kuin pitkospuidenkin hetkeäkään pohtimatta. Kaikki koirat oppivat myös varsin nopeasti, että mikäli mennään pitkoksia pitkin, niillä myös pysytään.

Oosa lähtökuopissa.

Oosa ja ensimmäinen lankkusilta

Make ja Oosa tulistelemassa evästauolla. Taukojen ajaksi koirille puettiin takit päälle.

Vanhus (12 v 8 kk) käytti tauon hyväkseen
Oosa sillalla

Väsynyt vetokoira. Oosa nukkui nelisen tuntia lähes hievahtamatta. Se jopa söi maaten häkissä.

Tiistaina pohdimme kahden kävelyreitin välillä: kävelläkö Kivikkovaaranpolku (n. 9 km) vai Kattaisenpolku (n. 16 km). Päädyimme lyhyempään. Tässä maastossa oli liikkunut vastikään runsaasti poroja, mikä piti varsinkin Oosan mutta myös Mortin ja Leyankin kävely- ja metsästysinnon korkealla. Kun maanantaina minä olin kävellyt Oosan ja pääasiassa takanani kävelleen Leyan kanssa, tiistaina sain joukkoihini myös Mortin, koska se veti takanani tullutta Makea niin lujaa. Mortti oli ainut koirista, joka kulki pannassa, koska emme todellakaan olleet uskoneet, että se vetäisi (se ei vedä koskaan, tavallisesti). Eli marssijärjestyksemme oli pääasiassa sellainen, että Oosa meni kärjessä liina tiukalla (lähes koko ajan), perässään Mortti vähän sluibaillen, sitten minä, Leya minun takanani, sitten Yoda Makea vetäen.

Tämä Kivikkovaaranpolku oli oikein mukava reitti. Muutama nousu, paikoitellen melko kosteaa aluetta, mutta kosteikot oli joko pitkostettu tai sitten sinne oli ajettu soraa. Kumpanakin päivänä Kylmäluomassa pysähdyimme myös useampaan otteeseen kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Harvinaista nykypäivänä!

Tässä odotellaan Makea ja Yodaa

Evästauolla Vanielinlammen laavulla. Koirat sidottuina puihin, koska lähistöllä oli kulkenut poroja.

Ja jälleen Oosa-vetokoiralle uni maittoi lenkin jälkeen :)
Tiistai-iltana ajelimme Rukalle, jossa puskailimme Vuosselin hissiaseman alaparkilla ja kävimme koirien kanssa ihan remmi-iltalenkillä.

Eilen kävelimme kolmesta päivästä raskaimman reitin eli Pyhän Jyssäyksen Rukalla. Reitin pituus karttatietojen mukaan oli 7 km mutta meidän laitteemme mittasivat sille pituudeksi "vain" 6 km. Maken askelmittariapsi mittasi meidän nousseen samalla myös 53 kerrosta :) Tällä kertaa Oosa valjastettiin vetämään Makea kärkenä ja minä kävelin kolmen muun koiran kanssa. Ihan ei Oosalla ollut samanlainen tatsi vetämisessä nyt kuin oli ollut kahtena edellisenä päivänä, vaan se pyöri paljon enemmän. Liekö väsymys vai vedettävä aiheuttaneet häröilyn. Kylmäluomassa olimme saaneet liikkua ihan keskenämme, mutta Rukalla oli liikkeellä muitakin, samoin liikenteen häly kuului reitille. Mutta kuitenkin käveleminen oli vain kivaa. Keli oli Rukalla jo melko talvinen, mutta ihan kohtuudella kesälenkkareilla selvisi. Polku oli varsin hyvä, muutama märähkö kohta oli kumpaankin suuntaan, joista selvisi etsimällä kuivemman kohdan. Korkeuseroa kyllä löytyi, mikä tuntuu tänään jaloissa :)

Edessä Make Oosan kanssa, sitten Mortti, Leya ja Yoda. Leyastakin kehkeytyi ihan vetokoira kuten kuvasta näkyy.
Upea luminen maisema
Vanhus nauttii lumesta

Evästauoko Pikku-Pyhävaaran kodalla. Täällä oli useita muitakin retkueita.

Maisemaa Pikku-Pyhävaaralta



Rukalta ajelimme eilen takaisin kotiin. Toivottavasti keksimme loppuviikoksikin jotakin aktiivista tekemistä :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pimun toipumista

Pimu toipuu keskiviikkoaamun loukkaantumisestaan hyvää vauhtia. Keskiviikkoiltanakaan se ei vielä voinut kunnolla nousta seisomaan, vaan pyöri istuallaan itsensä ympäri yrittäessään nousta ylös ja pissalla se kävi tuettuna. Torstaiaamuna vasen takajalka oli yhä melko hervoton, meni ristiin oikean jalan kanssa eikä Pimu saanut sitä itse oikaistua. Torstaina käytin Pimua töitten jälkeen osteopaatilla, joka oli eläinlääkärin kanssa samaa mieltä, että kyseessä on lihasrevähdys. Kolme lukkoa Pimun rangasta löytyi, mutta ilmeisesti ne eivät olleet tämän tapaturman aiheuttamia. Lukot aukesivat helposti. Torstai-iltana Pimu jo käveli, toki vasen takajalka heikompana kuin tavallisesti. Perjantai-iltana sillä alkoi jo olla Oosan kanssa niin paljon vauhtia päällä, että oli pakko pitää ne erillään. Eilen se jo kiipesi ruokapöydän ääreen istumaan. Eli kauas ollaan tultu keskiviikkoaamun lohduttomalta tuntuneesta tilanteesta. Kipulääkitystä annoin Pimulle viimeisen kerran (mikäli uutta tarvetta ei tule) eilen aamulla. Toki Pimun kanssa otetaan kaikki nyt rauhallisesti jonkun aikaa, mutta juuri nyt tilanne näyttää hyvältä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pimu sairaslomalle

Eilisten Haukkistreenien jälkeen jätin Pimun Ronjan luokse. Tarkoituksenani oli viedä se ja Uikki tänään silmäpeilaukseen. Aamulla Ronja soitti järkyttyneenä: Pimu oli aamuyöstä tippunut sängystä eikä sen takaosa ottanut nyt alle ollenkaan. Se oli liikkunut Ronjan asunnossa hinaten itseään etujaloilla eteenpäin. Lähdin töistä välittömästi ja ajoin Ronjan luokse, jossa Makekin jo oli. Ronjan kanssa veimme Pimun Poratien päivystykseen.

Eläinlääkäri tutki Pimua, totesi, että sillä on tunto jaloissa, mutta varsinkaan vasen jalka ei ota alle. Tunnustelemalla hän ei syytä löytänyt. Pimu vietiin röntgeniin ja vietimme Ronjan kanssa järkyttävän pitkän reilun puolituntisen odotellen kuvien tuloksia. Pimulta kuvattiin lantio, lonkat ja selkäranka rintarankaa myöten eikä kuvissa lopulta näkynyt mitään erityistä, ei murtumaa tai mitään, joten sain tokkuraisen, kipulääkityn Pimun mukaani kotiin, diagnoosina reväytys, hoitona lepo ja kipulääkitys. Nyt Pimu edelleen torkkuu kainalossani, ei halua nousta ylös, vaan pötköttelee mieluummin. Nyt kaikki lukijat saavat peukuttaa, että meille niin rakas Pimu toipuu entiselleen. Vielä eilen se kirmasi Oosan kanssa vauhdilla pitkin Haukkista ja teki sydämensä kyllyydestä tokoa ja agilityä hallissa ja nyt se ei pysty edes seisomaan :(

Olin ilmoittanut Pimun lauantaille tokokokeeseen Tornioon, mutta se jää meiltä luonnollisesti väliin. Nyt keskitymme vain saamaan Pimun kuntoon.

Näyttelyvuosi taputeltu - The end of the show year

Viime viikonloppu vierähti Jyväskylässä. Olin ilmoittanut sinne suuriin näyttelyihin lauantaille Leyan ja Uikin ja sunnuntaille Leyan, Oosan ja Uikin. Mitään kummempaa menestystä ei meidän koirille tullut. Lauantaina meidän koirat tuomaroi amerikkalainen Desmond Murphy ja sunnuntaina italialainen Domenico di Matteo. Leyalle AVO ERI, AVK 3, SA lauantaina (mutta ei pn-sijoitusta 14 nartun pn-kehässä) ja sunnuntaina sileä AVO ERI, AVK 3. Uikille sileä ERI kumpanakin päivänä. Oosasta taas sunnuntain tuomari ei tykännyt yhtään (mm maininta, että koon alarajalla; Oosa on kuitenkin selvästi yli 50 cm korkea ja rotumääritelmän rajat ovat 45-62 cm eli ei se nyt ihan alarajalla ole - valtaosa kilpakumppaneista on vain joko ylärajalla tai jopa sen yli) ja Oosalle EH.

// We spent last weekend in Jyväskylä international dog shows. The dogs gained no further success. On Saturday Leya and Uikki were judged by American Desmond Murphy. Uikki got excellent, no more, Leya even cq but she wasn’t placed in best bitch among 14 bitches. On Sunday the judge was Italian Domenico di Matteo. He didn’t like Oosa at all and she got very good. Leya and Uikki both got excellent, nothing more.

Reissu sinällään oli oikein mukava. Tykkään Paviljongista näyttelypaikkana eikähän Jyväskylä niin kauhean kaukanakaan ole. Lisäksi saimme viettää lauantai-iltaa mitä parhaimmassa seurassa.

// The journey itself was nice. I like the showground in Jyväskylä and it is not long away either. And we were also able to spend Saturday night in the greatest company.

Nyt on tämän vuoden koiranäyttelyt käyty ja loppuvuoden keskitymme muihin lajeihin. Seuraava näyttely, mihin suuntaamme, on Kajaanin tamminäyttely ja siitä alkaakin sitten Oosan valiosertin metsästys.

// Now it’s the end of the show year for our dogs and rest of the year we concentrate on other events. The next show will be Kajaani international in January. There we start the hunt for the last cac to Oosa.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Uikin luustokuvat

Viime torstaina Uikki kävi polvitarkissa, selkä-, kyynär- ja lonkkakuvissa. Polvet olivat 0/0 ja kuvannut lääkäri oli ollut sitä mieltä, että selkä on priimaa, mutta kyynärissä oli jotain pientä sanomista, samoin lonkissa, ilmeisesti lonkkamaljat olivat matalat. Tähän iltapäivään saakka hulluja pidettiin jännityksessä lonkka- ja kyynärlausuntojen osalta, selkälausunto tuli jo perjantaina (nikamien epämuotoisuus 0, välimuotoinen lanne-ristinikama samoin 0). No, lopulta kyynärät olivat 0/0, mutta/ja lonkat C/C. Onneksi lonkissa ei ole nivelrikkoa tms vaan todennäköisesti ainoa ongelma on nuo matalat lonkkamaljat. Joten sinänsä kelpo koira harrastuksiin ym, paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Vielä on silmäpeilaus Uikilla edessä ensi viikolla, sitten tämä(kin) tyttönen on tutkittu ja voidaan alkaa toden teolla pohtia tuleeko siitä ehkä joskus jalostuskoira.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Rallailemassa - Doing rally-obedience

Eilen koitti jännitävääkin jännittävämpi päivä: Oosan debyytti virallisessa rally-tokokokeessa. Paljon ei ollut treenailtu, mutta periaatteessa Oosan piti osata alokasluokan tehtävät. OKK järjesti tuplakisat, mutta Oosan olin ilmoittanut vain toiseen starttiin, Tytti Lintenhoferin radalle. Oosa muuten mitattiin vain vähän yli 50 cm korkeaksi. Tulee kyllä olemaan jännää saada tietää sen ”tarkka” säkäkorkeus kun vien sen uudistuneeseen agilitymittaukseen todennäköisesti joulukuussa.

Rata ei ollut monimutkainen tai vaikea, ihan perusalokasluokan rata varmaan. Me emme nyt varsin koko aikaa ihan samassa paikassa olleet, joten olin hieman hämmästynyt, kun tuomari palkintojenjaon aluksi sanoi, että kaikki saivat tulokset. No, mekin Oosan kanssa saimme siis tuloksen, tasan 70 pistettä, eli alimman mahdollisen :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja hieman on jo kisoja katseltu. Niitä ennen pitäisi kyllä päästä treenaamaan häiriössä.

// Yesterday I had that exciting day when me and Oosa had our debut in official rally-obedience. We weren’t quite in the same place all the time so I was really surprised when the judge Tytti Lintenhofer told that all participants got a qualifying result. So did we, with 70 points, which is the lowest rate to qualify. Now I’ve made little plans for the rest of the year for Oosa.

Yodan olin ilmoittanut kumpaankin kisaan. Se oli kisannut rallyssä viimeksi lähes kolme vuotta sitten (paitsi epiksissä Reetan kanssa kesällä). Meidän ensimmäisen kisamme tuomaroi Minna Hildebrand. Joskus kauan aikaa sitten olin ollut hänen radoillaan ja ollut sitä mieltä, että helppoja ne eivät ole. Eikä ollut meille tälläkään kertaa. Minä kohelsin 10 pisteen verran ainakin kerran (en siirtänyt painoa astuvalle jalalle peruutuksessa), Yoda useammankin kerran (mm kiersi kylttitelineen uusinnallakin, okei, tämäkin menee ehkä minun piikkiini, mitäs ajoin Yodan liian lähelle kylttiä). Tuloksena hylätty ja todella vähän pisteitä. Mutta tuomarin kommentti: ”Sujuva seuraaminen oikealla.” lämmitti kyllä mieltä.

// Yoda took part in two starts in the class 3. Last time I had competed in rally with her almost three years ago. We made several major faults so there weren’t many points left at the end of the course and we didn’t get any result. But the judge’s (Minna Hildebrand) comment “Smooth heelwork on right side” warmed me a lot. 

Toiselle radalle lähdin Yodan kanssa rennommalla asenteella, olihan meille nyt jo voittajaluokan kisarutiini tutumpaa. Rata oli niin hieno ja harmooninen, että sen päätyttyä minulle tuli ihan kyyneleet silmiin Yodan menettämisen pelosta :( Tulos oli lopulta 83 pistettä, jossa yksi 10 pisteen virhe (Yoda istui yhden ylimääräisen kerran, eli siis istui, nosti pyllyä ja istui taas), jota en rataa tehdessä huomannut. Ilmeisesti olimme kisassa neljänsiä, pikkukoira olisi kyllä palkintopallisijoituksen ansainnut. Yodallekin pohdiskelen lisää kisoja vielä tälle vuodelle, mutta sillekään harjoittelu ei olisi pahaksi.

// It was easier to go to the second course because we already knew the routines for the class three. Our course was great and harmonous. I got tears in my eyes after it because I felt pain when thinking of losing Yoda :( Finally, we got 83 points including one major fault which I hadn’t noticed on the course. I suppose we were 4th in the competition, the bravest little dog in the world would have earned a place on the podium. I’m planning some more competitions still for this year for Yoda as well.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Hyvä treeni, parempi mieli

Tänään käytiin Ronjan kanssa korkkaamassa OKK:n hallin (eli Evidensia-areenan) uusittu pohja. Toki otin siihen tuntumaa Oosan kanssa jo sunnuntain tanssitreeneissä, mutta tänään jatkettiin testailua. Tanssitreenit menivät muuten yllättävän hyvin! Oikein Oosalle sopivat treenit, kun se sai käytännössä treenata koko 60 minuuttisen, kun kaikki hommailimme omiamme. Sille ei siis juuri jäänyt aikaa hinkua toisten koirien luokse. Treenihetken kruunasi sitten tietysti kirmailuhetki oman veljen ja veljen pikkuveljen kanssa.

Tänään otin treenaamaan isot. Oosan kanssa tein rally-tokoa, suunnilleen 12 alokasluokan kylttiä, kahtena eri versiona. Osittain meni varsin lupaavasti, mutta kun Ronja ja Tito tekivät aksaa viereisellä kentällä, niin Oosalla keitti vähän yli. Saapa nähdä mitä rallailusta tulee lauantain hälinässä 😬 Mutta hyvillä mielin lähden kokeeseen kokeilemaan.

Aikamoinen harrastuskoiran alku tuo Oosa kyllä on: nyt sillä on ollut kolmena päivänä peräkkäin treenit (koiratanssi, agility, rallailut) ja sillä on virtaa riittänyt - ja keskittymiskykyäkin ihan hyvin ollakseen Oosa.

Pimun kanssa tein tänään alokasluokan tokoa. Olen oikeasti menossa sen kanssa kohtuulähitulevaisuudessa ihan oikeaan tokokokeeseen 😬 Pimun ensimmäiseen. Kotitreeneissä (ulkona) hienohelmadiiva-Pimu ei ole suostunut tekemään liikkeestä maahanmenoa lainkaan. Mutta upeassa, kuivassa, hyvässä hallissa siinä ei ollut mitään ongelmaa! Kaikki muukin mitä treenasin, meni loistavasti. Tokoilun lisäksi otettiin Pimun kanssa vähän agilityä. Uusi hallin pohja vaikutti kyllä lupaavalta: Pimu liikkui siinä ihan eri intensiteetillä kuin hallissa aiemmin.

Joten: hyvä treeni, parempi mieli.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Koirien puunauksia ja muita kuulumisia - Bathing dogs and other news

Tälle viikonlopulle olen saanut kaksi koiraa pestyä. Eilen haimme Uikin pesua varten, pesin sen ja tein vähän pohjia edessä oleviin näyttelyihinn. Uikilla on pakko pitää lyhyet pesuvälit (korkeintaan noin viikko), että sen turkin kanssa selviää. Uikki on juuri juoksussa, ihan tärpit päällä, joten vein Mortin vaihtarina kaupunkiin. Kohta lähden vaihtamaan koirat takaisin :)

// I've washed two dogs this weekend. Yesterday we picked Uikki up for washing and grooming and because she is having the best days of her heat we took Mortti to the city. Uikki needs to be bathed very often, otherwise I wouldn't manage with her coat. Soon I'll go and swap the dogs again.

Uikin kanssa meillä on pelottavan jännittävä viikko edessä, kun se menee luustokuviin. Huhhuh, että jännittää. Lisäksi pitäisi varata sille ja Pimulle aika silmäpeilaukseen.

// We are having a scary exciting week with Uikki ahead: she will have her x-rays (hips, elbows and back and also her knees will be checked). I should also book her and Pimu time for eye check.

Tänään pesin Yodan. Sen kanssa meillä on ensi lauantaina ne kaksi rally-tokokoetta edessä. Ja tiedä vaikka Yoda pääsisi epävirallisiin agilitykisoihinkin kirmaamaan sunnuntaina.

// I bathed and groomed Yoda today. I'll have two rally-obedience tests with her next Saturday (and one with Oosa). Maybe she will be running unofficial agility on Sunday, too.



Oosalla alkaa tänään koiratanssikurssi. Saapa nähdä miten meillä siellä käy. Agilityä meillä on jäljellä vielä pari kertaa enkä nyt ole hakenut sitä jatkamaan aksaa, koska sen hallittavuus treeneissä on niin olematon. En kestä sitä, että minun kanssani harjoittelemisen sijaan se mieluummin ampaisee juoksemaan ympäri hallia ja mielellään jonkun toisen koiran kanssa. Nyt jätetään pätkä väliin ja toivotaan, että ne aivot saapuisivat jossain vaiheessa. Kotioloissahan Oosa on varsin ihana koira, mutta kun sen kanssa lähtee ovesta ulos, ovat hermot koetuksella. Se haluaa vaan niin nähdä ja kokea kaiken ja heti.

// Oosa has a freestyle course starting today. I'm looking excited forward to it, you never know what happens with Oosa. We have couple of trainings left in agility and I haven't applied for the next period because I can't stand her being so difficult to handle there. Instead of focusing in training with me she rather runs around the hall in high speed and especially if she can run with any other dogs. Now we'll pass a period and wish that her brain would finally arrive. At home Oosa is the loveliest dog but when you go through the front door with her, good nerves are needed. She just wants to see and explore everything and right now.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ilmoittautumisia

Hui, hikeä pukkaa. Ilmoitin juuri Yodan rally-tokokokeeseen ensi kuulle kahteen starttiin ja Oosan yhteen. Hyvä syy ilmoittaa, kun nippu talkoolahjakortteja on menossa vanhaksi :) Yodan kanssa kyllä aina jollain tavalla selviää, mutta Oosasta en menisi vannomaan. Myös näyttelyilmoittautumisia on lähdössä, kunhan saisin päätettyä, että kaksi vai kolme koiraa.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

2 x vara-sert ja 1 x oikea = 3 x PN2

Muuramen todella sateinen näyttelypäivä on takana. Kolmen nartun voimin lähdimme näytille ja jokaiselle tuli jotain kotiintuotavaa. Ei huono! Ja kilpailuakin oli tänään ihan kivasti. Tuomarina oli Zeljka Fon Zidar. Oikein mukava rouva, hyvin tarkka hampaista.

Uikin kanssa junnuluokassa esiintyi kaksi muutakin narttua ja kun Uikki jäi luokassaan kakkoseksi niin kyllähän sen jo siinä vaiheessa tiesi, että sertiä ei tänään tulee. Mutta ilo oli suuri, kun Uikki ensiksi sai sa:n ja sutten vielä kolmen koiran paras narttu -kehässä (kaikkiaan Uikin rodun narttuja esillä oli 7) Uikin sijoitus oli toinen. Uikille siis varasert.

Leyan rodussa oli liuta nimekkäitä narttuja junnukehässä, Leya oli yksin avoimessa luokassa, toinen luokan koirista oli pois. Leyalle eri, luokan voitto (tietysti) ja sa. Yllätykseni oli suuri kun paras narttu -kehässä oli rodun kuudesta nartusta vain kaksi, junioriluokan voittaja ja Leya. Junnunarttu oli pn1 ja vei sertin, Leya pn2 ja varasert, Leyan ensimmäinen. Vitsit, että Leyaa on nautinto esittää! Se niin tietää, mitä kehässä tehdään ja liikkuu todella kevyesti hihnassa.

Pelkkä ajatuskin Oosan viemisestä kehään sen sijaan saa hikikarpalot otsalle. Ja varsinkin tämänpäiväisissä olosuhteissa, kun sen kanssa ei edes voinut juuri harjoitella liikkumista, kun piti varjella turkkia sateelta. Oosan rodussa oli kolme narttua paikalla, kaikki eri luokissa. Uroksille tuomari oli ollut todella antelias ja jokainen mrv isovillakoirauros oli saanut sa:n. Sama jatkui nartuissa. Lopulta valioluokan narttu voitti nartut, Oosa nuorten luokasta oli toinen ja junioriluokan narttu kolmas. Oosalle näin toinen sertinsä! Vain yksi enää!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uikin pesu xx/17

Koiria (kaikkia) on siis pesty viime pesupäivityksen jälkeen monta kertaa, en sitten jaksanut pitää niistä lukua :/ Eilen kuitenkin pesin Uikin ja siitä nyt päivitys oman muistin tueksi. Uikin turkki on todella haasteellinen (tai no, sekin on suhteellista, ei se niin haastellinen ole kuin Hessulla oli aina tai Pimulla oli Uikin ikäisenä) ja siksi kokeilin vaihteeksi varovasti vähän uusia aineita.

Aluksi siis tunnin ajan auoin takkuja, joita oli eniten tietysti juuri siellä, mihin pitäisi saada pitkä turkki. Voi kääk. Turkin aukomisen jälkeen föönasin Uikista pois kaikki mahdolliset irronneet karvanpätkät samalla tarkastaen, että turkki olisi takuton (ei muuten ollut). Pesin Uikin ensin K9 Strip Off -shampoolla yhden kerran, sitten kaksi vaahdotusta Pure Pawsin Reconstructing -shampoolla. Hoitoaineena käytin tällä kertaa Chris Christensenin Day to Day:tä, koska mielestäni Uikin turkki oli paikoitellen tosi kuiva. Tämä oli siis aivan uusi aine Uikin turkkiin laitettuna, Titolle käytin sitä kun se oli näyttelyturkissa.

Tällä hetkellä Uikin turkki tuntuu todella hyvältä, toivottavasti se pysyisi takuttomana edes viikon :/

Uikki eilen

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viron juniorivalio ja Oosan muodonmuutos - Estonian Junior Champion & Oosa's makeover

Maailmanmatkaajat ovat siirtyneet Viron Tartumaalle, jossa oli viikonlopun ajan kansallinen koiranäyttely. Meidän koirista kehässä pyörähti vain Uikki, jolle ei lauantaina tullut kummempaa menestystä, saaden pelkän EH'n. Illasta Diane tarttui saksiin ja leikkeli Oosan skandinaavisen leijonan continentaliin. Oskusta tuli tuon trimmin myötä kyllä ihan aikuisen ison koiran näköinen, ei ole enää se pieni kakara. Suuret kiitokset Dianelle trimmistä! Oosan trimmi on vielä raakaversio, sitä kun ei oltu pesty juuri ennen leikkaamista.

// The travellers are now in Estonia, Tartto, where was a national dog show for a weekend. Out of our dogs only Uikki went to the ring, the judge didn't like her too much and gave her very good. At the evening Diane trimmed Oosa, her scandinavian lion is now continental trim and now she looks first of all amazing, and also much older. She looks like an adult poodle now! Huge thanks to Diane! Oosa's cut is still a "raw cut" as she wasn't washed right before the trimming.

Lähtötilanne // The starting point


Lopputilanne // The final cut

Tänään tuomari tykkäsi Uikista huomattavasti enemmän, tuloksena ROP & ROP-JUN, eli myös EE JMVA. "19 months old pretty young bitch. Correct head and expression. Strong body and muzzle, correct bite, chest still needs to deepen. Correct forechest, ok colour and coat for age. Good tailset, moves well." Uikki pyörähti ryhmäkehissäkin, mutta niistä ei sijoitusta.

// Today the judge liked Uikki better, she was BOB and BOB-junior, so she became EST JCH. "19 months old pretty young bitch. Correct head and expression. Strong body and muzzle, correct bite, chest still needs to deepen. Correct forechest, ok colour and coat for age. Good tailset, moves well." She didn't get to the podium in group rings.


Loppukevennykseksi vielä äidin ja tyttären irroittelua jälkimmäisen trimmauksen jälkeen:
// And at last, mother and daughter going wild after Oosa's trimming:


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Liettuan Juniorivalio - Lithuanian Junior Champion

Maailmanmatkaajat auringonlaskussa // World travelers at sunset

Plungen kansallinen sunnuntai näytti meidän koirien osalta samalta; molemmat ROP, eli Pimulle SERT, Uikille juniori-SERT sekä täten junnun ensimmäinen titteli, LT JMVA. Ryhmäkehässä ei taaskaan kokemusta kummempaa tulosta.

Pimu kehässä // Pimu at the ring

// Plunge national dog show went just like saturday; both were BOB, so Pimu got CC, Uikki got junior-CC and so became LT JCH. Group ring didn't bring us any success. 

Uikki kehän jälkeen // Uikki after the ring

Yodakin kävi suunnitelman mukaan sunnuntaina rally-tokon epiksissä, jossa tavoitteet täyttyivät; meillä oli hauskaa. Ohjaaja ei todellakaan ollut aivan kartalla vaan istutti koiraa vähän liikaakin, eikä muutenkaan tiennyt jokaista nippelitietoa lajiin liittyen. Tuomarin loppukommentti oli kyllä meidän kuuloinen; "Taitava koira! Kokonaisuudessa hyvä rata. Treenatkaa tarkkuutta kylttien suorittamiseen." Liiat istumiset ja muut viat rokottivat 39 pistettä, joten tuloksena oli 61, jolla ylsi sijalle 8 muistaakseni kuudentoista lähtijän joukosta.

Yoda aamuneljältä lastaamassa; "Mitä me tehdään täällä TÄHÄN AIKAAN?!" // Yoda at 4am in the loading place; "What are we doing here AT THIS TIME?!"

// As I had planned, we went to un-offiicial rally-obedience test on Sunday. I didn't know what I was doing, or supposed to be doing, and I made Yoda sit too many times in places I wasn't supposed to. But we did what we went to do; to have fun! She was so happily going with me, and the judge wrote on the paper that she's very talented -as she is. We got 61 points out of 100, which got us to about halfway at the scores.

Yoda Backstensstrandissa tauolla apukuskin töistä // Yoda at Backstensstrand for a break from her co-driver's job

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Loistava päivä kahdessa maassa - A great day in two countries

Hovikuvaaja-Reetta täällä terve! Äiti, iskä, Tero ja viisi koiraa ovat reissaamassa Baltiassa, josta bloggaaminen ei kuulemma ole turhan helppoa, joten nostin käden pystyyn vapaaehtoiseksi kirjoittelijaksi. Tänään oli nimittäin parit koiranäyttelyt, joista T-jengiläiset hakivat vallan mukavaa kotiintuomista. Kotimaassa Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) nappasi vaatimattomasti mukaansa niin ERI'n kuin SA'nkin, sijoittui sekä luokassaan että kaikissa uroksissa ensimmäiseksi ja täten sai CACIBin, VSP'n sekä toisen SERTinsä. Aivan loistavaa!

// Reetta the Photographer here hi! Mom and dad are driving around Baltic countries with Tero the camping van and a pack of five dogs. I was told that it's not too easy to post to the blog from there, so I decided to put one's two cents and volunteered to do that as today was a great day! There were two dog shows where Tyystilyksen dogs did well, in Finland Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) was at Oulu International Dog Show. He took everything, CC and CACIB whilst being BOS. Amazing!

Kuvasta kiitos Mirjalle!

Teromatkaajat pääsivät eilen illalla Liettuan Plungeen, jossa on niinikään tänä viikonloppuna KV-näyttely. Ensimmäisenä vuorossa oli Uikki, joka haki kaiken mitä junnukoira voi hakea, ollen rotunsa paras. Jos oikein zoomailen arvostelulappusta, siinä kerrotaan näin: "Excellent type, lovely expression, correct muscle, needs more underjaw, correct set of ears, correct topline. A little bit loose in front, good angulation in back, good quality of coat, moving well, correct tail."


// The caravaners made it to Plunge, Lithuania, yesterday evening. There is as well an International Dog Show in this weekend. Today Uikki was the first to go to the ring, she got everything a youngster could and was BOB. If I read the paper correctly it says: "Excellent type, lovely expression, correct muscle, needs more underjaw, correct set of ears, correct topline. A little bit loose in front, good angulation in back, good quality of coat, moving well, correct tail."


Pimu kävi seuraavana kehässä, tuomari (Alberto Cuccillato) oli taas lievästi kammonnut nyöriturkkia, jonka ehkä voi jo arvostelun lyhyydestäkin päätellä. Pimu oli niinikään ROP, sai SERTin ja CACIBin ja täten sai uuden tittelin, LT MVA. "Good type, lovely expression, correct angulation, I would like a stronger topline, moving well."

// Then it was Pimu's turn to go to the ring. The judge (Alberto Cuccillato) was more from the loathing side of the love-hate spectrum when it comes to corded poodles, as one could see from the very few words from Pimu's papers. But she got what she could, being BOB, got CC and CACIB. Now she has a new title in her name, as she got Lithuanian Champion as well. "Good type, lovely expression, correct angulation, I would like a stronger topline, moving well."


Molemmat pyörähtivät ryhmäkehässäkin, josta ei irronnut sen suurempaa menestystä -toisin kuin matkaseuralaisella, Yodan kasvattajan Dianen Thorella (Olymbinar's Goleador Garboso), joka sijoittui ryhmässä toiseksi.

// Both took a run in Best In Group, though they took no places in there. One could not say the same about their travel buddy Thore (Olymbinar's Goleador Garboso), who's Yoda's breeder's, Diane's, dog. He got to second place!

Viisi koiraa matkaa nyt tosiaan pari viikkoa pitkin Baltiaa, Tito jäi Ronjan luo Ouluun ja itse kävin noukkimassa Yodan luokseni Porvooseen lomailemaan -sitä kun ei maksansa takia uskalleta lääkitä yhtään enempää kuin on aivan pakko, ja koirat kun tarvitsevat lääkitykset päästäkseen takaisin Suomeen. Yodalla on taipumusta ei-niin-korvia hivelevään lauleskeluun yksin ollessaan, se ei kamalasti luhtitalossa asuvan naapureita ilahduta, joten Kuningatar on saanut tärkeän roolin jakeluautojen apukuskina. Sitä ei kuitenkaan selvästikään oteta tosissaan, kartanlukija kun sujuvasti nukkuu penkillä niin lastaus-, purku- kuin ajoajatkin, päästen sopivin väliajoin jaloittelemaan auton ulkopuolellekin. Vapaa-ajalla olemme lenkkeilleet tuntitolkulla, onpahan vaan mukavaa kun on seuraa kävelyille, olen löytänyt runsaasti uusia paikkoja ja reittejä aivan asuntoni lähettyviltä. Viihdyn ratin takana vähän liiankin hyvin, joten tänään vapaapäivän kunniaksi suuntasin autoni kohti Poria ja Yyterin hiekkarantaa. Ranta oli pienoinen pettymys, vastaavaa hiekka-aluetta löytyy Oulusta niin Nallikarista (tosin vähän lyhyemmällä rantaviivalla) kuin Hailuodostakin, ja pienen matkan päästä Kalajoelta. Suuren suuri plussa kuitenkin siitä, että Porissa oli erikseen merkattu koirauimaranta, jonka puolella tietenkin olimme. Koiraseurani ei ehkä ollut paras mahdollinen, Yoda kun on melkoinen perskärpänen joka ei edes tykkää kastua, mutta tulipahan otettua rantakuvia! Kotimatkalla kävimme eksymässä Sipoonkorven kansallispuistossa...



// As the five dogs keep on touring Baltic countries for few weeks, Tito stayed in Oulu with Ronja and I got Yoda to my apartment. Yoda is, in her opinion, a great opera singer who isn't afraid to use her voice when left alone in the apartment, and as I happen to live in a multi-family residential with neigbours behind the walls, I have taken her to work with me. She has got an important job as a co-driver, but she hasn't taken her job seriously -she just sleeps quietly in the seat through the day. In our free time we have been walking for hours, it's so nice to have company for walks! I've found so many new places right next to my apartment that I hadn't noticed before. I might enjoy driving cars a bit too much, so today as our day-off we got to my car, drove to Pori's famous beach Yyteri and spent some time there. My dog company wasn't maybe the best, as Yoda is such a shadow who just likes to follow me around and doesn't care about swimming, but at least I got some beach pictures of her. On our way back to my apartment we went to Sipoonkorpi National Park, where we got lost for more than an hour, oops.



Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet, kirjaimellisesti! Näyttelyt jatkuvat, minä puolestani suuntaan Yodan kanssa Helsinkiin rally-tokon epävirallisiin kisoihin, oma kokemukseni lajiin jää aika pitkälti viikonloppuleiriin kesällä 2009, mutta menemmekin paikalle vain pitämään hauskaa.

Tämä ja alempi kuva ovat eilisen iltalenkiltä läheiseltä ulkoilualueelta

//Tomorrow is a new day with new activities, dog shows continue and I will take Yoda to Helsinki for an unofficial rally-obedience test. Almost my whole experience with that activity is from a weekend camp in summer 2009, but we are only going there to have fun.

These last two pictures are from yesterday's evening walk

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Koska voin - Because I can

Yoda 9 vuotta // Yoda 9-year-old

Mortti melkein 12,5 vuotta // Mortti almost 12,5-year-old

Yoda 9 vuotta, toinen yritys // Yoda 9-year-old, 2nd run



PS Ronja ja Tito pääsivät Agilityliiton TopTeamiin ensi kaudeksi! Aivan mahtavaa!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Mikä päivä! - What a day!



Tänään oli Oulussa (tai oikeasti kotihoodeilla Virpiniemessä) ryhmänäyttely, johon meiltä oli ilmoitettu Oosa ja Uikki sekä lisäksi B-pennuista Vinski. Isovillakoirat olivat kehässä heti aamusta, joten reippaasti nousimme puoli seitsemältä ja jo heti kahdeksan jälkeen olimme parkissa kehän reunalla. Sää oli mukavan aurinkoinen, mutta tuuli viilensi tuntumaa (saatoin ehkä polttaa vähän ihoa :)) Tuomarina villakoirilla oli Svetlana Kokonena, Latviasta.

// Today there was a dog show for FCI groups 4/6 and 9 in Oulu, or actually near our home in Virpiniemi. I had entered Oosa and Uikki there, and also Vinski from our B-litter participated. Standard poodles were in the ring early in the morning, so we woke up at half past six and were at eight at the show ground. The weather was sunny but there was some wind (so I might have burnt me a bit :)). The judge for the poodles was Svetlana Kokonena from Latvia.

Ensimmäisenä meidän porukasta meni kehään Vinski toisen junioriluokan uroksen kanssa. Vinskille ERI, luokkavoitto ja SA! Vau! Paras uros kehässä oli kolme koiraa, Vinski vei voiton ja näin ollen pokkasi ensimmäisen sertinsä kotiin! Mahtavaa!

// The first in ring of our gang was Vinski, who competed with another junior class male. Vinski got EXCellent, won the class and got a CQ (certificate quality). Wow! There were three dogs competing in the best male class - Vinski won and got his first CAC! Just splendid!

Vinski meidän pihalla näyttelyn jälkeen // Vinski at in our garden after the show

Oosalla ei kilpakumppaneita (nytkään) ollut. Oosan arvostelu: "17-mnt-old. Feminine with nice eyes, dark eyes. Would like a bit better shape of eyes. Good length of ears. Enough length of the neck. Strong topline. Just a bit long in loin. Good length of croup and set of tail. Enough chest of this age. Very well filled forechest. Angulation in good balance. Moves parallel up and down. Excellent temperament. Correct quality of coat. Very well presented." Oosalle myös ERI, luokkavoitto, SA ja ainoana narttuna PN1 ja SERT! ROP-valinnassa veli peittosi siskon, Vinskin tulos siis kaikkinensa JUN ERI, JUK1, SA, PU1, SERT, ROP ja Oosan JUN ERI, JUK 1, SA, PN1, SERT, VSP.

// Oosa didn't have any competitors. Oosa's critiques: "17-mnt-old. Feminine with nice eyes, dark eyes. Would like a bit better shape of eyes. Good length of ears. Enough length of the neck. Strong topline. Just a bit long in loin. Good length of croup and set of tail. Enough chest of this age. Very well filled forechest. Angulation in good balance. Moves parallel up and down. Excellent temperament. Correct quality of coat. Very well presented." She also got EXCellent, won her class and got a CQ. As an only female, she also was Best Female 1 and got also her first CAC! In BOB competition Vinski was better than Oosa, so his result totally was JUN EXC, JUK 1, CQ, BM 1, CAC and BOB and Oosa's JUN EXC, JUK 1, CQ, BF 1, CAC, BOS.



Oosan ja Uikin välissä oli villakoirien mittaus ja yksi koira. Kiireestä johtuen ROP-/VSP-kuva unohtui ottaa :/ Minulla oli täysi työ saada Uikin jalat alas, sekun tykkää hyppiä - ja korkealle. Sain sen kuitenkin kulkemaan kehässä ilman kouluratsastusliikkeitä tai etujalkojen ylösheittämisiä! Uikin arvostelu: "12-month old feminine. Good size, form and bones Nice head, correct profile line. Would like a bit more chin. Dark eyes with good pigmentation. Excellent length of ears. Correct set of neck. Enough withers. Strong topline. Good length of croup what is a bit sloping. Correct tail set. Well angulated in front, enough behind. Moves parallel up and down. Typical, excellent drive. Very good coat quality. Excellent temperament." Uikille myös ERI, luokkavoitto ja SA. Tässä vaiheessa minun piti käydä tarkistamassa, oliko jäljellä ollut veteraaninarttu jo valio - ja olihan se. Paras narttu -kehässä Uikille kakkossija, mutta sertin sekin sai :) Eli Uikille JUN ERI, JUK 1, SA, PN2, SERT.

// There were only measuring of poodles and one dog between Oosa and Uikki so in a hurry we totally forgot to take a picture of BOB and BOS :/ I had to work to get all Uikki's four feet down on the earth - she just loves jumping and high. But I manage to get her to move very nicely in the ring, with no dressage movements or high front feet. Uikki's critiques: "12-month old feminine. Good size, form and bones Nice head, correct profile line. Would like a bit more chin. Dark eyes with good pigmentation. Excellent length of ears. Correct set of neck. Enough withers. Strong topline. Good length of croup what is a bit sloping. Correct tail set. Well angulated in front, enough behind. Moves parallel up and down. Typical, excellent drive. Very good coat quality. Excellent temperament." Uikki also got EXCellent, she won her class and got a CQ. Now I had to check if the remaining veteran class female already was a Finnish champion - and she was. In the best female Uikki was placed second but anyway she got a CAC as well :) So her result was JUN EXC, JUK 1, CQ, BF 2, CAC.



Koska Vinskin omistajalla oli muuta menoa, jäin Vinskin kanssa odottamaan ryhmäkilpailua. Ryhmäkilpailun tuomari ei suonut katsettakaan upealle Vinsentille, mutta kokemusta rikkaampana lähdimme lopulta nuoren koiran kanssa näyttelypaikalta.

// Because Vinski's owner had else to do, I stayed at the show ground waiting for the group finals with Vinski. The judge hardly looked at handsome Vinski so we left the show just an experience richer.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Leyalle sert - Jiihaa!

Perjantaina starttasimme Teron neljällä koiralla pakattuna ja suuntasimme kohti Pieksämäen ryhmänäyttelyä. Näyttely oli hyvin järjestetty, mukavalla, tilavalla paikalla ja sääkin suosi, mutta olihan tuo matka melkoisen pitkä ja rasittava, eli tuskin tulee toiste tuonne kurvailtua (never say never). Tuomarina kaikilla koirillamme oli Vesa Lehtonen, uusi tuttavuus minulle. Oikein miellyttävä, kivasti käsitteli koiria.

Ensimmäisenä meidän koirista kehään meni Uikki. Melkein myöhästyimme sen kanssa kehästä, kun uroksia ei ollut yhtään paikalla (tuomarin muutos), vaan kaikki rodun edustajat olivat junnunarttuja. Uikki sai näköisellään arvostelulla EH:n ja oli kolmen koiran joukossa toinen. "Seistessä hyvät mittasuhteet. Hyvä pään profiili, mutta alaleuka saisi olla voimakkaampi. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman pitkä lanne. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hieman nykivällä askeleella ja eturaajat nousevat liikaa. Vielä hieman pehmeä karvanlaatu. Tässä kehitysvaiheessa painuu ja venyy vielä liikkeessä." JUN EH, JUK 2




Leya oli rotunsa ainoa narttuedustaja. Hitsit, sitä on helppo viedä kehässä <3 Vaikka ei olla sen kanssa pahemmin näyttelyjuttuja treenattukaan, se muistaa ne sieltä junnuluokka-ajoiltaan vielä. Myös Leyalle EH. "Hieman pitkärunkoinen kokonaisuus. Hyvät pään mittasuhteet, mutta kuono saisi olla voimakkaampi. Posket hieman esiintyöntyvät. Hieman kevyt runko ja luusto. Niukasti kulm edestä ja takaa. Liikkuu ryhdikkäästi, mutta askel saisi olla kevyempi. Kovin pehmeä karvanlaatu." AVO EH, AVK 1


Osku Oswald oli rotunsa ainoa edustaja tässä näyttelyssä. Oskun kanssa kehään meno on aina veitsen terällä olemista: sillä on vain niin paljon virtaa, että handlerilla pukkaa hikeä jo pelkkä ajatuskin. Osku sai ERI:n, mutta sa:ta ei, koska tälle tuomarille sen häntä makaa liikkeessä liikaa selällä. Just joo. "Hieman pitkärunkoinen kokonaisuus. Hyvä pää, hieman pyöreät silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä runko ja luusto. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta tässä kehitysvaiheessa painuu ja hieman venyy liikkeessä. Voimakkaasti selällä makaava häntä rikkoo hieman kokonaisuutta. Hyvä karvanlaatu." JUN ERI, JUK 1



Pieksämäeltä jatkoimme matkaa Pietarsaaren ryhmänäyttelyyn. Olimme näyttelypaikalla jo kuuden maissa illalla ja saimme kuunnella aitiopaikalta Pietarsaaren Jaron ja AC Oulun välisen jalkapallo-ottelun fanihuutoja. Kävelyttelin koiria stadionin ympäri, eivätkä ne välittäneet metelistä lainkaan. Illalla kävimme myös lähikaupassa kävellen koirien kanssa. Myöhemmin Oosa ja Pimu viihdyttivät itseään tarkkailemalla mitä Teron ympäristössä tapahtuu.

Matkustetaan

Leya

Osku kyttäämässä ohikulkijoita

Pimu tähystää

Pietarsaareen oli eiliselle lupailtu vesisadetta ja se piti meitä jännityksessä, meillä kun ei edelleenkään ole näyttelytelttaa :) No, kunnon vesisade alkoi vasta kun olimme jo matkalla kohti pohjoista, eli hyvin oli sää meidän puolellamme koko viikonlopun.

Pietarsaaren näyttely alkoi villakoirien osalta varsin mielenkiintoisesti. Tuomari Jan Törnblom hylkäsi kuudesta isovillakoirasta puolet. Oosa oli isovillakoirista viimeisenä kehässä (ainoa narttu), joten pikkuisen jännitti viedä se kehään. No, lopulta Oosa oli isovillakoirista paras, se oli ainoa, joka sai ERI:n. Sekään ei sa:ta saanut, tällä kertaa syynä oli liian pitkä lanne. "Fem. tik. Välskuret huvud med fina detaljer. Välplaserad öron och ögon. Bra bett. Bra päls för åldern. Harmoniska rörelser bak. Lång i länden. Välburen svans. Bra ben o tassar. Kunde vara något hårdare i sin päls. Välvisad."

Uikille en hirveästi sitten mitään odottanut, sillä kun on mielestäni huomattavasti pidempi lanne kuin Oosalla. Uikilla oli ainakin yksi kilpakumppani luokassaan. Tämä narttu taisikin lopulta olla ROP. Yllätyksekseni Uikkikin sai ERI:n, muttei sa:ta sekään. "Fem. tik. Mörka bra ögon. Välpigmenterad. Bra bett. Tillräckligt hals. Bra men lite framskjuten skulderparti. Bra ben o tassar. Rör sig ok från sidan. lite slarvigt från sidan. Bra kropp. Bra temperament. Välvisad."

Vielä oli Leyan kehä jäljellä ja turnausväsymys alkoi painaa jo minua. Leyalla oli avoimessa luokassa kilpakumppani, joka sekin sai eri:n muttei sa:ta, mutta Leya toi potin kotiin! Jippiaijei, vihdoinkin tuomari, joka oli meidän kanssamme samaa mieltä Leyan kauneudesta! Eli Leyalle ensimmäinen sertinsä! Leya oli samalla myös PN1 ja VSP. "Fem. tik. Fina prop. Fint nosparti. Bra bett. Fina ögon. Bra hals. Harmoniska vinklar fram o bak. Bra kropp. Bra överlinje. Välburen svans. Bra ben o tassar. Bra päls o färg, Trevlig temperament. Välvisad." AVO ERI, AVK1, SA, PN1, SERT, VSP Jippiiiii!

Välvisad :)


Matkalla Leya jäi Ylivieskaan lomailemaan, sille ei siis juuri nyt ole lisää näyttelyitä suunniteltuna, mutta näyttelykalenteria toki ahkerasti lueskellaan. Oosa ja Uikki ovat näytillä lauantaina ihan kotikulmilla Virpiniemessä. Sitten niitäkään ei vähään aikaan Suomen kamaralla näytelmissä nähdä.