Reissussa ja kaksi koiranäyttelyä

Pari viikkoa sitten pakkasimme kolme koiraa ja viisi ihmistä Volvoomme ja suuntasimme ensin kohti Tamperetta. Siellä kohteena oli RHCP:n keikka. Ronja ja Reetta pääsivät aitiopaikalle ja minä päädyin seuraamaan keikkaa aidan takaa köyhälistön osastolta ;) Hyvin kuului ja meno oli mahtavaa ;) Illan päälle tytöt siirtyivät juna-asemalle Oulun junaa odottelemaan ja me seurueesta jäljelle jääneet jatkoimme matkaamme Turkuun, jossa nukuimme Volvossa huoltoaseman pihalla. Joo, ei ollut kehumisen arvoinen yö.

Torstaiaamuna joukkomme lisääntyi pikkuruisella silkkiterrierivauvalla, Sonylla ja siirryimme laivaan. Matka meni ihan ok. Koirat oleskelivat koko matkan hytissä, vain Leya kävi kävelyllä laivalla ja myös kannella. Se oli kyllä tosi reippaasti! Vähän se hytissä haukahteli käytävältä kuuluvalle metelille, sen sijaan kun naapurihytissä oli menossa islamilainen messu tms, meidän koiramme olivat hiljaa.

Leya ja Sony Amorellan hytissä

Hessu ja Yoda laivassa

Satamasta matkamme jatkui pohjoiseen. Pysähdyimme Gävlessä koirien ja auton huoltotauolla.

Sony ruokailee Gävlessä.

Yöllä yhden maissa olimme perillä matkan kohteessamme, eli siskoni luona. Hetken juttelun jälkeen kävimme yöunille. Perjantaiaamuna Sonyn uudet omistajat tulivat hakemaan koiraansa, joka muutti Norjaan. Iltapäivällä kävimme siskoni ja hänen koiransa kanssa lenkillä metsässä sekä erikoisella vesialtaalla. Muut koirat kahlasivat ja kirmailivat altaalla minkä ehtivät, mutta Hessu ei saanut osallistua riemuun, koska se oli jo kotona pesty ja puunattu viikonlopun näyttelyitä varten :( Mietin, että mitenkähän Leyasta onnistuisi uimisen jälkeen saada jälleen näyttelyvillakoira. Harmi, ettemme tulleet ottaneeksi ruvettyneestä puudelista kuvaa. Illalla Leya pestiin ja kuivattiin pyykkituvassa ja ihan hyvä siitä tuli ;).

Lauantaiaamuna otimme suunnaksi Östersundin, tai oikeammin Svenstavikin, jossa oli kansainvälinen koiranäyttely. Meidän koiristamme kehään meni ensin Hessu. Kun juoksutin Hessua kehässä, muistin miksi sen kanssa näyttelyitä kierretään: meillä oli tosi hauskaa yhdessä! Tuomari Karin Linde-Klerholm sanoi, ettei ollut aiemmin arvostellut nyörivillakoiraa Ruotsissa, mutta Amerikassa kyllä. Hän kyseli turkin pesusta ja kehui sekä Hessun kuntoa että turkin hoitoa. Arvostelu: "11 år i superkondition. Mask., välsk. huvud m. fin mejsling. Vackra ögon. Bra bett. Tillr. haka. Bra längd på öronen. Utm hals. Välvinkl. i sin front, tillr bröstk. En aning lång i ländp. Väl ans. svans. Fina vinklar bak. Utm tassar. Rör sig m fin spänst för sin ålder. En heder till ägaren för en fint snörad päls." Eli vapaasti suomennettuna: "11-vuotias huippukunnossa. Maskuliininen, hyvänmuotoinen pää, jossa hienot meislaukset. Kauniit silmät. Hyvä purenta. Riittävä leuka. Hyvä korvien pituus. Erinomainen kaula. Hyvin kulmautunut edestä, riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvin asettunut häntä. Hienot kulmaukset takana. Erinomaiset tassut. Liikkuu hyvällä joustolla ikäisekseen. Kunnia omistajalle hienosti nyöriytyneestä turkista." Tällä tulokseksi Hessulle VET ERI, VEK 2, SA (ei sijoitusta PU-kehässä, kilpailu on Ruotsissa kovaa!). Hessun voitti Ankaru's Ahrex Aramis, hieno koira sekin.

Tuomari oli erittäin perusteellinen ja tarkka, joten Leyan vuoro mennä kehään oli vasta pitkästi iltapäivän puolella. Leya käyttäytyi ihan mukavasti, mutta tuomarin mukaan lyhyestä kaulasta ja lyhyistä korvakarvoista johtuen se ei tälla kertaa ollut erinomaisen arvoinen. Leyalle siis NUO EH, NUK 2. Arvostelu: "17 mån. Bra strl. Aningen långstr. i sina prop. Fem. huvud o uttr. Skulle vilja ha lite mer mejsl. Mörka, fina ögon. Bra bett o haka. Tillr långa öron som beh mera behåring för att komma till sin rätt. Kort i halsen. Rakt vinkl fram. Bra kropp o kors. Fina vinkl bak. Bra tassar. Rör sig mkt trångt bak, tillr. steg fr sidan." Suomennos: "17 kuukautta. Hyvä koko. Aavistuksen pitkänomainen mittasuhteissaan. Femiininen pää ja ilme. Haluaisin vähän lisää meislauksia. Tummat, hienot silmät. Hyvä purenta ja leuka. Riittävän pitkät korvat, jotka tarvitsevat enemmän karvoitusta tullakseen oikeuksiinsa. Lyhyt kaula. Suorat kulmaukset edessä. Hyvä kroppa ja risti. Hienot kulmaukset takana. Hyvät tassut. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa, riittävä askel sivusta."

Tykkäsin tästä tuomarista, koska hän sanoi selkeästi perusteensa koiran saamalle arvosanalle ja hänellä oli myös aikaa arvostella koirat todella perusteellisesti. Ruotsissahan ei koiranäyttelyissä ilmoiteta väliaikatauluja lainkaan. Vain moneltako kehä alkaa, monentenako oma koira arvostellaan ja summittainen arvio siitä montako koiraa tuomari arvostelee tunnissa. Kukaan ei siis voi valittaa, että oma koira arvosteltaisiin liian aikaisin tai myöhään, jollei ihan päivän ensimmäisestä rodusta ole kyse.

Sunnuntaina oli villakoiranäyttely Sundsvallissa. Sää oli todella vaihteleva: kovasta helteestä ukkoseen ja "normaaliin" kesäsäähän.

Hellettä...

...joka muuttui hetkessä sateeksi

Harmittavasti juuri ennen Hessun vuoroa mennä kehään oli kova helle, enkä tajunnut hakea Hessua ajoissa varjoon viilentymään. Kehässä se oli ihan vetämätön :( Tuomarina oli Espen Engh, joka oli todella tiukka. Veteraaniuroksia oli mukana neljä(!) kappaletta. Hessun arvostelu: "11 år gammal snörpudel i mkt god kondition för åldern. Men föredras resligare och kortare i kroppen för optimal balance. Huvudet kunde vara längre och bättre mejslat. Mörka vackra ögon. Fin hals. Balancerad vinkling fram & bak. Väl ansatt svans. Mkt fina snören. Rör sig m bra resning men kunde haft mer attention." Suomennos: "11-vuotias nyörivillakoira erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Mutta toivotaan ryhdikkäämpää ja kropastaan lyhyempää optimaaliseen tasapainoon. Pää voisi olla pidempi ja paremmin meislautunut (huom! Eilinen arvostelu, jossa Hessun meislauksia kehuttiin ;)) Tummat, kauniit silmät. Hieno kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvin asettunut häntä. Erittäin hienot nyörit. Liikkuu hyvällä ryhdillä, mutta voisi olla enemmän tarkkaavaisuutta (olisiko pitänyt olla asennetta?). Tulos VET EH, VEK 4. EH:n antaessaan tuomari vielä kiitti, että olin tuonut noin vanhan koiran näytille ja samoin, että toin nyörivillakoiran hänelle arvosteltavaksi ;)

Koska tuomari oli erittäin tarkka ja perusteellinen, Leyan vuoro mennä kehään oli sitten laskennallisesti yli kaksi tuntia myöhässä. Välissä ehti olla ukkosta, vesisadetta ja aurinkoa. Onneksi ehdimme sateen suojaan katoksen alle, joten vaiva turkinlaitosta ei mennyt hukkaan. Leyan kehän aikana ei sitten satanutkaan. Leya käyttäytyi kehässä jälleen oikein mukavasti, ainoastaan liikkeissä se tahtoi laukata. Maken analyysi jälkeenpäin oli, että olin mennyt liian lujaa. Ää, vaikeaa. Leyan arvostelu: "17 mån gammal, ädel fem tik. Väl upp på benen, aningen raksträckt, ordinart huvud, moderat hals. Fin förbröst, stram rygg, väl ansatt svans. Bra päls o färg fast något bättre topline vore ??? Rör sig med mkt kraft o spänst." Suomennos "17 kuukautta vanha jalo, feminiininen narttu. Hyvin jaloillaan, hieman suoraviivainen, oikeanlainen pää, riittävä kaula. Hieno eturinta, vahva selkä, hyvin asettunut häntä. Hyvä turkki ja väri, joskin parempi ylälinja olisi ??? (varmaan toivottava). Liikkeessä paljon voimaa ja joustoa." Leyalle JUN ERI, JUK 2. Leyan voittanut narttu olikin sitten lopulta näyttelyssä VSP (ilmeisesti vain kaksi keskarinarttua sai SA:n).

Sunnuntain näyttelyn jälkeen koirat ottivat ilon irti elämästä ;) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun kaksi toheloa keskikokoista villakoiraa huvitteli jackrusselinterrierin kanssa.

Yoda ja Leya vauhdissa siskoni pihalla.

Maanantai meni lepäillessä, uidessa ja metsälenkillä käydessä. Tiistaina kävimme siskoni kanssa "seikkailujen linnassa" eli Boda Borgissa. Suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli sellainen osuu oman matkan varrelle! Meitä lähin tällainen sijaitsee Skellefteåssa. Todellisia haasteita niin henkisesti kuin ruumiillisestikin ja seitsemän tuntia kului oikeasti kuin siivillä. Eikä tarvitse edes ruotsin kieltä osata tuolla selvitäkseen ;)

Keskiviikkona piti sitten käydä metsälenkillä sekä katsoa tavarat läpi ja pakkailla, sillä torstaiaamuna oli aikainen lähtö pohjoista kohti. 

Hessu ja Yoda joulukuisen myrskyn kaatamien puiden seassa.

Koirilla oli aamuvarhainen madotusaika eläinlääkärillä Sundsvallissa. Matkalla kohti pohjoista kävimme kapuamassa sateesta huolimatta ihan Skulebergetin huipulla saakka (matkaa viittojen mukaan 600 metriä, aikaa meni 1 tunti ylös ja sama aika alas, siinä ehkä vähän osviittaa reitin vaativuudesta). Vaikka olikin sumuista, näkymät olivat hienot ja kaikkinensa kokemuksena tämä mäki oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!

Huipulla

Näkymä alaspäin

Siellä jossain alhaalla menee tie.

Yövyimme Ånäsetissa Luftan leirintäalueella ihan ok mökissä. Kylän kaupassa tapasimme muita Rasmuksia, niin tavallisia kuin suklaisiakin ;) Mökin vieressä oli tyhjiä telttapaikkoja ja koirat saivat juosta ruohikolla vapaina. Illalla pelasimme minigolfia ja minä pelkäsin käärmeen tapaamista.

Yoda mökissä.

"Tässä asuu käärme. Jos pallo menee reunan yli, älä kiipeä alas."

Perjantaina ajoimme loppumatkan kotiin, tietysti Haaparannan Ikean kautta. Kotiin oli kyllä kiva palata: kotona olleet nuoremme olivat eläneet tosi siivosti, pyykit oli pesty ja talo imuroitu kauttaaltaan. Ainoa negatiivinen asia oli, että Pimu on umpitakussa. Mutta koirien turkinhoito on tässä perheessä minun asiani, joten enpä voi valittaa.