Maanantaina jatkoimme paikallisosastomme villakoirille järjestämissä maastolajitreeneissä. Jälleen koirista mukana oli Leya, Tito ja Pimu ja lajina haku. Make lähti mukaan seuraksi, mutta pääsi myös tositoimiin maalimieheksi Pitsille (Leyan ja Titon serkku).
Leyalle otettiin ensin makkararinkiä. Se oli siinä monta kertaa reippaampi kuin edellisviikolla! Liekö se tajunnut, että vieraitten ihmisten luokse menemällä tosiaankin voi saada makkaraa, vai oliko se rohkeampi, koska ihmisillä ei ollut sadevaatteita yllään, kuten edellisellä viikolla. Joka tapauksessa, varsin onnistunut harjoitus Leyalle. Lopuksi Miia vielä juoksi aivan lähelle puun juurelle kyyköttämään ja odottamaan Leyaa ja kylläpä Leya uskalsikin mennä sinne niitä makkaroita syömään. Hyvällä alulla siis ollaan Leyan kanssa!
Titon kanssa otettiin kaksi maalimiestä näkölähdöillä. Eli siis Titolle näytettiin, että maalimiehellä on herkkurasia mukana ja se näki kun maalimies meni metsään. Todella helposti Tito suoriutui maalimiesten luokse. Ensi kerralla sille voitaisiin ottaa jo vähän vaikeampia maaleja. Jollei sitten ole jäljestyksen vuoro ;)
Pimu treenasi meidän koirista viimeisenä. Sille otettiin kolme maalimiestä, joista viimeiselle annettiin lelu palkaksi. Kaksi ensimmäistä maalia oli suht helppoja, lähellä ja näköyhteydellä. Pimu liisi kuin tuulispää niiden luokse nauttimaan osuutensa Cesar-pussista. Kolmas maali oli haasteellisempi. Juha näytti Pimulle lelua ja meni vähän mutkitellen ison lumivuoren taakse piiloon niin ettei Pimu nähnyt missä hän oli. Hyvin Pimu lähti kohti Juhaa muistilla. Sitten huomasi selvästi, ettei Pimu tiennyt missä Juha on, kun ei nähnyt tätä. Pimu pysähtyi sekunnin murto-osaksi, painoi kuonon maahan kuin tarkistaakseen, että Juha todellakin oli mennyt siitä, nosti kuonon ilmaan, sai ilmeisesti hajun Juhasta ja juoksi Juhan luokse. Hienosti ratkaistu ongelma! Isänsä Hessu olisi tuossa vaiheessa tullut pyytämään minua apuun, mutta Pimu on isäänsä paljon itsenäisempi ja selviytyi tilanteesta todella hyvin. Juha palkkasi Pimun lelulla ja Pimun riemu oli suuri. Harmi vain, että lelu jäi meillä epähuomiossa treenipaikalle, eikä se siellä enää muutamaa tuntia myöhemmin ollut, kun palasimme sitä hakemaan :(
Harmi, ettei tähän ole lisätä yhtään kuvaa. Meidän koiria ei ollut tarttunut Juhan kameraan tositoimissa ollenkaan.
// On Monday we trained airscenting with our younger dogs for the second time. It is our local poodle club which arrenges a short course on it.
I started training with Leya. First she got treats by going to see other people. At the end Miia ran some metres and hid behind a tree. Leya went there too to get some treats. So she has made progress after being suspicious towards other people in previous week.
We took two goal persons to Tito. Quite easy ones, but we are just in the beginning. He could see when the persons ran to the forest, sould see where they were and he found the subjects easily, ran to them and was treated with delicious dog food.
Pimu was the last of our dogs to train. We took three goals to her. The two first were easy ones, like Tito's and she did good job, found the goals easily and was treated with dog food. The third was more difficult. He ran longer way and stayed behind a snow wall and could not be seen by Pimu. Pimu started her way towards the goal but stopped for a little while because she obviously could not see the goal. Pimu sniffed the ground as she would have wanted to be sure that she was in the right direction. Then she lifted her nose up, sniffed the air and ran to the goal. This time she was treated with one of her toys. Pimu really like toys. Unfortunately we forgot that toy there and could not find it couple of hours later when we returned there to pick it up :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti