Kyllä on viime päivät olleet melkoista vuoristorataa.
Perjantaina Pimu oli haluton lähtemään aamulenkille, lähti kuitenkin, teki tarpeensa jne. Kun tulimme iltapäivällä kotiin, sen takajalat eivät kantaneet lainkaan :( Oireet olivat aivan yhteneväiset lokakuisen sairastamisen kanssa ja koska meillä oli tuolloin määrättyä kipulääkettä jäljellä, jota antamalla Pimu viimeksi toipui muutamassa päivässä, oletimme, että oireet menevät samalla tavalla ohitse nytkin. Mutta eivät menneet :( Meillä on hiihtoloma ja oli reissusuunnitelmiakin, mutta ne saivat jäädä Pimun takia. Viikonloppu meni enemmän tai vähemmän kärvistellessä, murehtiessa ja valvoessa. Sunnuntaina aamuvarhaisella lähdin kuitenkin Sarin, Vinskin ja Casperin sekä Oosan kanssa Juukaan koiranäyttelyyn (Oosalle ja Vinskille hienot arvostelut, mutta sileät erit) ja Make jäi vahtimaan Pimua kotiin. Pimu oli selkeästi tuskainen ja sunnuntai-maanantai -yö oli karmea. Maanantaina veimme Pimun lääkäriin. Selän hermotuksesta lähtevä vaiva, vahvaa kipulääkettä ja magneettikuviin oli lääkärin mielipide. Opiaattipistoksen jälkeen Pimu alkoikin kävellä itse ja sai tarpeensakin tehtyä vallan mainiosti heti lääkärikeikalta palattuamme. Eilen käytin sen vielä samalla osteopaatilla kuin Titon pari viikkoa sitten ja tänä aamuna Pimu näyttikin jo aivan eri koiralta! Käytin sen ”aamulenkillä” (korttelin ympäri) ja se ihan ravasi osan matkasta! Osteopaatin(kin) mukaan vaiva on välilevyssä. Hänen mukaansa Pimu saatetaan voida saada ihan kuntoon, koska se on kuitenkin vielä nuori koira. Tänä iltana on aika magneettikuviin, joiden perusteella tehdään sitten kuntoutussuunnitelmaa ym. Toivotaan, ettei kuvissa näy mitään epätoivoisen hirveää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti