Helatorstaivapaan kunniaksi herätys oli klo 5:30 ja Irkun keula suunnattiin kohti Kokkolaa ja Keski-Pohjanmaan Koirakillan agilitykisoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen, joka oli suunnitellut varsin mukavat radat ainakin ykkösluokkaan. Oosa aloitti juoksun viikolla, joten vähän minua jännitti kisarutiinit juoksunartun kanssa. Onneksi Oosalle oli jo ennen juoksun alkua arvottu viimeinen lähtöpaikka luokassaan, joten se antoi vähän pelivaraa. Ja onneksi juoksut eivät vaikuta millään tavalla Oosan tekemisiin.
Ensimmäisen rataantutustumisen jälkeen kävin Oosan kanssa lämppäesteillä. Huhhuh, meno oli hirveää, piru oli irti ja Oosa aivan raivona tekemässä. Oosahan rakastaa mitä vain treenaamista, mutta kuitenkin sen sydän palaa eniten agilitylle. Viime aikoina se on päässyt radalle tosi vähän, onneksi kesä tuo asiaan korjauksen.
Ihan hirveitä odotuksia minulla ei radalle ollut. Mutta vau mitkä kepit Oosa radalla teki! 2on2off-kontakteista ei ollut Oosalla ajatustakaan, joten A:lla minun pasmani menivät sekaisin enkä tajunnut ohjata Oosaa ollenkaan seuraavalle esteelle (pituus), joten se kääntyi katsomaan minua ja käveli samalla palikoitten päällä. Mutta tämä oli meille ainoa virhe radalla ja me VOITIMME kisan vitosella ja reilulla 9 sekunnin ihanneajan alituksella. Voi Mammankulta minkä teit <3
 |
| Ipe tuurasi juoksuista Oosaa palkintojenjaossa |
Toinen rata ei sitten mennytkään niin hyvin, kepeille tultiin kovaa (moni maksi teki siinä virheitä), pakkovalssiyritys ei onnistunut ja muuta sähläystä oli mukana sen verran, että tuloksena hylätty rata. Mutta jano kisoihin jäi! Vaikka Oosa loppumattomine energioineen on välillä melkoinen pain in ass se on melkoinen möttönen harrastuskoirana kuitenkin. Viime viikolla se pääsi parin vuoden tauon jälkeen jälkimetsään ja sielläkin meno ja työnteko oli erinomaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti