Lunta! - Snow!

Syysloma ja ensilumi! Ja siskoni syntymäpäivä - onnittelut, jos satut tätä blogia lukemaan! Kännykkäräpsyjä seitsemän puudelin aamulenkeiltä.

// Autumn holiday and the first snow! And my sister's birthday - congratulations if you happen to read my blog. Some photos taken by a mobile phone, from a morning walk of seven poodles.

Leya, Uikki, Pimu ja Tito

Tito lumikylpee // Tito snowbathing

Mortti lumikylpee // Mortti snowbathing

Yodan tassuihin muodostuneita lumipalloja // Snowballs in Yoda's foot

vas. Yoda, oik. Oosa, takana Mortti // left Yoda, right Oosa, in the background Mortti

Seinäjoen näyttelyssä - Dog show in Seinäjoki

Eilen B-pentujen Oosa ja Vinski korkkasivat sitten viralliset näyttelykehät Seinäjoen kansainvälisessä näyttelyssä. Enpä ollutkaan koskaan aiemmin kyseisessä näyttelyssä käynyt. Näyttelypaikka oli kyllä mukava ja ainakin eilisellä koiramäärällä kivan tilava. Me lähdimme tietysti isomman koiralauman kanssa matkaan ja jo lauantai-iltana (kiitos perheenjäsenemme Teron) ja kun vielä saimme nukkua varttia vaille kahdeksaan näyttelypaikan pihalla (isovillakoirat olivat kehässä klo 10), niin eipä voi moittia :) Sääkin oli kivan kuiva, niin ei tarvinnut edes turkin näyttelykunnossa säilymisestä huolta kantaa :)

// Yesterday Oosa and Vinski from our B-litter started their dog show careers in official classes. We went to Seinäjoki international dog show. The weather was great dry so we didn't need to worry about coats!

Tuloksista ei sitten hirveästi jäänytkään kertomista, tai kummallekin kakaralle laatuarvostelu EH. Tuomari Matti Tuominen piti kumpaakin vielä lapsena - vaan sitähän ne ovatkin, 9 kk vanhoja kakaroita vasta! Muuten arvostelut olivat minusta varsin mukavat.

// There is not much to tell about the results. Both the kids got Very Good because they were still too childish/puppyish for the judge Matti Tuominen. For sure they are childish - they are only 9 months old! Otherwise their critiques were just nice.

Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire)

"9 kk ikäinen, erinomaiset mittasuhteet omaava, sopivaluustoinen juniori, jolle toivoisin hieman jalomman pään ja hieman pidemmän kaulan. Hyvin kulmautunut takaosa ja hyvä hännänasento. Kokoon sopiva runko. Riittävät etukulmaukset, mutta liikkuu hieman sidotusti edestä tänään. Tarvitsee vielä aikaa. Esitetään hyvin." JUN EH, JUK3

// "9 months old, a junior with excellent proportions and fitting bones. I'd like to have a nobler head and a little longer neck. Well angulated rear and good tail carriage. Body fitting to the size. Enough angulated front but moves a little tied today. Needs still time. Well presented." JUN VG JUK3

Oosa (Tyystilyksen Black Roses)

"9 kk. Hyvin lapsenomainen ja leikkisä juniorinarttu, jolla hieman turhan paljon selälle kääntyvä häntä. Lupaava pää ja hyvä ilme. Toivoisin hieman pidemmän kaulan. Hieman niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Liikkuu ikäisekseen tyypillisesti. Tarvitsee vielä aikaa." JUN EH, JUK1

// "9 months. Very childish and playful junior female which has a tail too much curved on the back. Promising head and good expression. I'd like to have a little longer neck. A little spared but balanced angulated. Bones fitting to the size. Moves typically for her age. Needs still time." JUN VG JUK1

Eikun uutta matoa koukkuun vaan. // Let's try again :)

Vaikka järkkäri olikin reissussa mukana, näyttelystä ei tietenkään ole yhtään kuvaa. Alla pari kuvaa Oosasta dagen efter ja yhden metsärymyämisen jälkeen. Kiitos Rasmukselle kuvista!

// Here are two photos of Oosa taken today, a day after - and after a run in the forest. Thanks to Rasmus for the pictures,

Osku ja Uikki mätsärissä

Tänään osallistuin kakaroiden kanssa okk:n järjestämään mätsäriin. Tai olin mukana järjestelyissäkin, mutta käytin koirat myös kehässä. Oosan ilmoitin luokkansa ensimmäiseen pariin, että saan sen nopeasti käsistä pois, Uikin sitten vähän myöhempään pariin omaan luokkaansa. Kummallekaan ei erityisempää menestystä tullut: Oosa kisasi itseään nuoremman briardin kanssa ja Uikki itsensä ikäisen sheltin kanssa. Oosalle punainen nauha ja Uikille sininen. Mutta, jos keskiviikon nätotreenit olivat Oosan osalta melkoinen katastrofi (loikintaa jos vaikka missä askellajissa, eikä seisomisen osaamisesta tietoakaan), niin tämän päiväinen mätsäri oli enemmän kuin puoli voittoa! Jokainen juoksutuspätkä mentiin oikeassa askellajissa ja jokainen seisotuskin onnistui aivan loistavasti! Tämä oli hyvä kenraaliharjoitus vauhdilla lähestyvää virallista koitosta ajatellen. Uikki esiintyi myös mainiosti. Hampaiden näyttämistä emme sen kanssa ole harjoitelleet, siis että minä näytän hampaat, joten se ei mennyt putkeen. Mutta muuten ipana oli todella reipas ja liikkuikin pääasiassa neljä jalkaa maassa, eikä arastellut hallissa mitään. Joten tosi hyvä harjoituskäynti kummallekin koiralle.

Vääränvärisen häntä ei mahdu häkkiin :)

Mätsäritalkoiden päätyttyä vein vastapestyt puudelineitokaiset riehulenkille märkään maastoon. Enää ei puhtaista, siisteistä koirista ole tietoakaan...

Oosa harrastusputkeen ja Pimu luonnetestissä

Oosa (9 kk) on siirtymässä meidän koirista harrastusputkeen. Olen treenaillut kaverin kanssa läheisellä koirahallilla kerran viikossa, Oosan kanssa lähinnä kontaktia tai kontaktissa liikkumista, mutta olemme vähän jopa edenneet rally-tokossa kohti oikeita liikkeitä. Huomenna Oosa aloittaa agilityyn valmistavan kurssin Active Dogilla. Siellä käymme siis perjantaisin. Sunnuntaisin käymme seitsemän viikon ajan tokoilemassa OKK:n hallilla. Tällä viikolla kävimme siellä myös eilen nätoilemassa sekä lauantaina on aikomus mennä mätsäriin (myös Uikki mukana, kuten eilenkin), joten kyllä kakaralla riittää aktiviteettejä lähiviikkojen aikana. Niin, ja onhan se ilmoitettu ensimmäiseen oikeaan näyttelyynsäkin, joka lähenee lähenemistään. Hui, pikkasen jännittää :)

Pimu osallistui lauantaina luonnetestiin. Siitä ei paljon kerrottavaa jäänyt, Pimun testi keskeytettiin alkumetreillä, samasta syystä kuin sen mh-luonnekuvaus 3 vuotta aiemmin: Pimu on tuollaisessa täysin yllättävässä, ehkä absurdissakin tilanteessa niin pehmeä, että sillä ei ole palikoita käsitellä tapahtumia lainkaan, vaan se vaipuu ikäänkuin eräänlaiseen apatian tilaan ja jumittuu istumaan, katse tyhjänä, ottamatta pahemmin kontaktia ympäristöönsä. Tällaista ei ilmene arkielämässä tai harrastuskentillä, ei ilmennyt edes kesäisellä 6450 km pitkällä reissullamme, kun matkasimme asuntoautolla ja laivalla läpi Baltian, Puolan, Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Norjan kautta takaisin kotiin. Kotioloissa, metsässä, kaupungissa tai harrastuskentillä Pimu pelittää aina ihan täysillä. Mistä tällainen "apatia" tuollaisessa tilanteessa johtuu (Pimun kumpikin vanhempi on kuitenkin luonnetestattu ihan mukavin pistein), jää tietysti arvoitukseksi ja voimme vain arvailla syitä. Aika tietysti näyttää mitä Pimun ja Eddien lapsista tulee, mutta tällä hetkellä kaikki ovat varsin reippaita (kuten toki Pimukin) ja toive tietysti olisi, ettei tällainen olisi periytyvää. No, luonnetestin tuloksesta huolimatta Pimu on oma ihana, hieno itsensä, sama koira, "ihmisen ajatus", kuin ennen testiäkin, eihän se testi koiraa mihinkään muuta, auttaa ehkä vain ymmärtämään koiraa paremmin.