Näyttelykauden päätös

Eilen meillä oli hieno päivä Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Paikanvaihdoksesta huolimatta, Muuramen ryhmiksen sää ei petä: märkää, tuulta ja kylmää riittää. Onneksemme saimme leirin pystytettyä raviradan toimistorakennuksen lipan alle, niin saimme puunatut puudelit pidettyä kehäkunnossa loppuun saakka.

Tuomarina oli Svetlana Kokonena, jonka arvosteltavana meidän koirista Oosa ja Uikki olivat käyneet aiemminkin, samoin Oosan Vinski-veli. Näillä kaikilla on kyseiseltä tuomarilta sertit. Ronjan kanssa olimme sopineet, että tällä kertaa minä esitän kaikki kolme ilmoitettua koiraa. Uikin ja Ipen kanssa vähän harjoittelinkin, Leyan kanssahan homma hoituu vanhasta tottumuksesta.

Meidän koirista ensimmäisenä todella paljon aikataulusta myöhässä olleeseen kehään pääsi Leya. Ainoa veteraaninarttu, uroksissa myös veteraani, joka oli saanut sa:n. Leyalle myös SA, se jäi viidenneksi paras narttu -kehässä eli ei sijoitusta. Rodun parasta veteraania valittaessa Leya suureksi yllätykseksi voitti uroksen ja oli näin ollen VET-ROP! Leya nauttii kehässä jokaisesta hetkestä ja vähän se vastusteli, kun joutui sieltä pois. (Leya rop-vet, Finlana's Poseidon vsp-vet)

Heti Leyan jälkeen vuorossa oli Ipe ainoana junioriluokan uroksena. Ipehän on terrierileikkauksessa. Mutta viimein osui kohdalle tuomari, joka osasi katsoa Ipeä turkin ohi ja arvosti juuri niitä samoja asioita, jotka minä Ipessä näen erinomaisina: kroppaa ja rintaa, ne ovat Ipellä hienot, liikkumista ja ilmettä. Ja Ipelle viimeinkin ensimmäinen erinomainen, kaupan päälle vielä SA ja PU3-sijoitus! Mainio ukkeli!

Uikki oli ainoa valioluokan narttu. Sehän ilmoitettiin mukaan vain, koska senkin mielestä näyttelyissä on vaan niin huippukivaa! Ja olikin sillä! Vähän meinasi liikkumisessa keskittyminen karata, kun Ronja heilui kehän ympärillä. Mutta lopulta Uikki vei potin kotiin ja oli ROP. Hieno Ui, mainio eläin sekin.

(kuvassa vasemmalla Paradisiacal Mister Wise Guy VSP, oikealla Uikki :))

Valitettavasti emme ehtineet jäädä ryhmäkehiin, kun porukkamme hajaantui kiireellä kahteen suuntaan.

Myös Pinkku vietti tahollaan viikonlopun näyttelyissä. Lauantaina se kävi Porvoon kansallisessa näyttelyssä rotuspesialisti Henrik Hanneliuksella arvosteltavana suuressa junioriluokassa. Vaikka Hannelius oli kovin sanoin tylyttänyt sekä Pingun turkkia (nyörit) että leikkausta (continental), Pingu sai lopulta ERI:n. Hieno tyttö! Luokkasijoitukseen asti Pingu ei kuitenkaan riittänyt. Sunnuntaina Pingu esiintyi Eeva Rautalalle Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä. Siellä se oli arvostelun perusteella kauttaaltaan "melko hyvä" ja tuloksena EH. Nyt Pingu voikin jäädä koronatauolle näyttelyistä, harrastamaan muuta, kuten agilityä ja kasvattamaan nyörejään.

Vuoden viimeiset (?) agilitykisat - Oosa aloitti juoksun

Kyllä on viime viikot olleet melkoista vuoristorataa. 

Lauantaina kävimme Oosan kanssa luultavasti (toivottavasti) vuoden viimeisissä agilitykisoissamme. Kajaanin kisoissa tuomarina oli Eija Berglund, jonka radat olisivat olleet meille ihan mentävissä, vaikka ennakko-oletukseni olivatkin muuta. Mutta Oosan valitettavaksi tavaramerkiksi muodostunut rimojen pudottelu vei meiltä nollat. Päivän ensimmäiseltä kisaradalta (hyppyrata) saimme kuitenkin ennätysetenemämme: 4,85 m/s. Kyllä tuntuikin, että lujaa mentiin, vaikka aikaan mahtui yhden esteen kieltokin. Huhhuh. Toiselta agilityradalta hylky, kun keskeytin sen toisen pudotetun riman jälkeen, toiselta paljon virheitä, etenemä 4,13 m/s. Aamulla kotona, ennen Kajaaniin lähtöä olin tarkistanut, ettei Oosa ole juoksussa. Paluumatkalla kävimme kävelemässä Jättiläistenmaassa ja siellä kiinnitin huomiota siihen, että Oosa pissaili tosi monesti ja Makelle siinä sanoinkin, että ei kai Oosalla vielä juoksua ole, kun Leya ei siihen mitenkään reagoi. Mutta kun palasimme kotiin, Rasmuksen sängystä löytyneet läikät kertoivat muuta. Juoksu alkoi useamman viikon etuajassa.

Oosan astutustahan on jo pitkään suunniteltu tälle syksylle, mutta maailman koronatilanne teki meille mahdottomaksi ajatella lähtöä astutusreissuun sen uroksen luokse, jota olin ajatellut. Vuorohetkin olen ajatellut, että Oosa jää kokonaan astuttamatta, vuoroin on sitten ollut mielessä, että tähänkö minä sitten jätän tämän linjan, joka on ollut itselleni niin mieluisa ja omaan käteeni varsin sopiva. Kuitenkin tiedossa on koko ajan ollut, että Oosan juoksu lähestyy vääjäämättä, mutta mitään ei oikein ole ollut valmiina. Suomesta en millään tavalla mieleistäni urosta ole onnistunut löytämään, vaikka iltakaudet olen KoiraNetiä selannut. Perimmäinen syy on se, että maailmalla on kaksi isovillakoiraurosta, jotka löytyvät arviolta 90% kaikkien mustien ja valkoisten isovillakoirien taustalta. Ja koska olen vastarannan kiiski, en kyseisiä uroksia kasvatukseeni halua (tai jos tarkkoja ollaan, toinen niistä on jo Oosan sukutaulussa). Tämä muiden kriteerieni kanssa vähentää mahdollisia uroksia reilusti, mutta yökaudet asiaa pohdittuani, olen tullut siihen päätökseen, että tämä on juuri se kriteeri, mistä en pysty tinkimään. Pohdintaa, miettimistä, aprikointia, valvottuja öitä, netissä surffausta ja lopulta katse urokseen, joka on myös ollut mielessäni pitkään, listan kakkonen. Sain jo ennen Oosan juoksun alkua tuttavaltani lisätietoa kyseisestä uroksesta ja se vahvistaa päätöstäni ja nyt asia on uroksen omistajan kanssa sovittu ja ensi viikolla Oosa menee miehelään. Pidetään peukkuja, että marraskuun puolivälissä meillä olisi isovillakoiran pentuja. (jos nyt joku blogin lukija sattuu kiinnostumaan Oosan pennuista, lisätietoja saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi@gmail.com - esim kennelin Facebookin kautta ei kannata kysellä, koska sitä ylläpitävät tyttäret).

Myös Oosan Riesu-veli starttasi elämänsä ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa. Riesu kilpaili ohjaajansa Marjan kanssa OKK:lla hyppyluokassa sunnuntaina 30.8. Parin rata päättyi hylkäykseen, kun Riesu oli eri mieltä radan kulusta. Oosa kisasi tuona viikonloppuna neljä starttia, mutta eipä niistä paljon kerrottavaa jäänyt, vaikka esim tuo Hilpi Yli-Jaskarin hyppyrata olisi ollut varsin vietävä. Lauantain toisessa startissa radalta 20vp, etenemä 4,40 m/s, toiselta radalta 15 vp, etenemä taas yli 4 m/s. Sunnuntaina 2 x hyl. No, Tiian kanssa on jo keskusteltu, että äippäloman jälkeen paneudutaan oikein systemaattisesti Oosan rimojen pudotteluun.

Ensi viikonloppuna meiltä on useampi koira vielä näyttelykehässä, sen jälkeen taitavat nekin olla ohi tälle vuodelle. Pingu menee kehään tahollaan viikonlopun kumpanakin päivänä (Helsinki kv ja Porvoon kr), Leya, Uikki ja Ipe pyörähtävät Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Samalla reissulla Oosa sitten jääkin Ronjan luokse ja lähtee sitten sinne sulhon luokse.

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.

Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.

Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

Kuulumisia ja paluu kisakentille

Oosan kanssa olen koko tähän astisen kesän treenannut agilityä ja koiratanssia. Koiratanssissa tavoite olisi saada ainakin uusi freestyle-ohjelma OKK:n syyskisoihin, mahdollisesti myös HTM-ohjelmaan joko päivitystä aiempaan (se yksi kuma puuttuu alokasluokan koularista) tai kokonaan uusi. Freestyle-ohjelmassa alkaa osat olla tiedossa, mutta niiden treenaaminen/vahvistaminen on vaiheessa, HTM on vielä ihan ajatuksen asteella.  Pienen epävatmuuden noiden kisojen ylle tekee tietysti Oosan juoksu, joka toivon mukaan alkaa vasta pari viikkoa kisojen jälkeen, koska koiratanssissa juoksunartut eivät saa kisata. Meillähän olisi ajatus astuttaa Oosa nyt, koska minä tarvitsisin uuden harrastuskaverin kasvamaan.

Ronja muutti viime lauantaina koirineen Jyväskylään, joten minun ja Ipen lyhyt koiratanssiura päättyi (ennen kuin oli alkanutkaan). Ipe on kyllä mainio pakkaus.

Eilen kisasin Oosan kanssa koronatauon jälkeen ekaa kertaa agilityssä, Ylöjärvellä. YLÖKKin halli on melko ahdas, pitkä, mutta kapea, joten radoilla oli joka välissä "ansaesteitä". Kolme hylkyä oli saaliina. Eka radalla olin itse totaalisen jännityspaniikin kourissa, minulle ei todellakaan kisatauko sovi. Toisella radalla Oosa pudotteli rimoja oikein urakalla, mutta loppusuora (pujottelu-hyppy-muuri-hyppy-hyppy) meni tosi hienosti, kun Oosan voi jättää pujottelemaan ja itse edetä, se kyllä hoitaa pujottelun. Kolmannelle radalle päätin, että ensimmäisestä riman pudotuksesta kaappaan koiran mukaani ja poistutaan radalta. Yhtään rimaa ei sitten tippunutkaan (yksi muurin palikka taisi kyllä loppuradalla tippua) ja ne ongelmakohdat (mm putken "väärä" pää) mihin monen muun matka karahti, selvitimme hyvin. Hauskaa oli ja lopulta jäi hyvä mielikin eli uutta matoa vaan koukkuun.

Tänään tuli Kennelliitolta tieto, että Leyalle on myönnetty antidopingpoikkeuslupa virtsankarkailun estolääkityksen käyttöön koiratapahtumissa, joten sen näyttelyura jatkuu. Ja saattaapa se ollakin jo ilmoitettu johonkin näyttelyynkin. Samoin kuin ehkä jokunen muukin koira.

Viides C-pentueen pentu eli Urho (Tyystilyksen Cormac McLaggen) kävi terveystarkeissa ja samalla kastraatiossa. Hienot ovat Urhonkin tulokset: lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV1, VA0, silmät terveet. Kaksi poikaa on tästä pentueesta vielä kuvaamatta.

Messari 2019

Edellisestä messarin näyttelykäynnistäni koiran kanssa on niin kauan aikaa, etten edes kehtaa mainita. Tänä vuonna viimein toteutimme reissun tuonne. Alunperin ajatus oli viedä Uikki aikuispuolelle ja pentuja pentunäyttelyyn. Koska Uikin nyörit rapistuivat ja tippuivat pois, jouduimme Fausken näyttelyn jälkeen tekemään päätöksen kaikkien nyörien poisleikkaamisesta, että ehtisimme kasvattaa Uikille uuden näyttelyturkin ensi kesäksi. Sen sijaan ilmoitin messarin pentunäyttelyihin sekä Ipen että Pingun, lisäksi Huisin ja Fredin omistajat innostuivat lähtemään leikkiin mukaan, joten saimme historiallisesti kokoon myös Tyystilyksen kennelin ensimmäisen kasvattajaluokan! Me lähdimme matkaan torstai-iltana ja itsenäisyyspäivän vietimme erinomaisessa seurassa Helsingissä, miten muutenkaan kuin pesemällä ja trimmaamalla koiria. Niin Ipe, Pinkku kuin Fredikin saivat kokovartalopuunaukset, Huisi tuli messariin Seinäjoelta valmiiksi puunattuna. Lauantaina uroksista sekä Ipe että Huisi saivat kp:n, samoin Pinkku rodun ainoana narttuna. Ipe oli lopulta ROP ja Pinkku VSP. Lauantain tuomari oli Tarja Löfman. Kasvattajaryhmä palkittiin kehujen kera niinikään kunniapalkinnolla ja näin ollen meidän ryhmämme valittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Sen sijaan ryhmäkilpailuissa ei tullut menestystä, ei Ipelle eikä kasvattajaryhmälle, mutta sen sijaan kaikki suurenmoiset ipanat saivat rutkasti kokemusta. Sunnuntain kilpailuun oli ilmoitettu myös viides rodun edustaja, mutta se ei ilmaantunut kehään. Se olisi ollut narttu, kilpailija Pinkulle siis. Tällä kertaa tuomari Kirsi Tevalin katsoi uroksista vain Huisin kunniapalkinnon arvoiseksi, mutta myös Pinkun. Lopulta Huisi oli ROP ja Pinkku VSP. Kuitenkin myös kasvattajaryhmämme palkittiin kunniapalkinnolla. Tälläkään kertaa ei osaksemme tullut ryhmäkilpailuista kuin paljon kokemusta. Vaikka ipanat kyllä hienosti jaksoivat loppuun saakka ja ison kehän entrékin oli varsin hieno.

Tämä oli Pingun viimeinen näyttely keskikokoisena villakoirana. Kun sillä tulee mittausikä täyteen, se vaihtaa rotua kääpiövillakoiraksi. Se on niin pikkuinen, 32,5 cm ja 4,4 kg :)

Me lähdimme kotia kohti maanantaina ja yhdentoista jälkeen illalla olimme taas kotona. Melko rankka reissu, mutta onneksi kaikki ihanat, rakkaat ihmiset tekivät siitä kaiken vaivan arvoisen.

Leyan pesu 12/19 ja VET ROP

Perjantaina oli Leyalla taas pesuvuoro eilisen Siikajoen (Ruukin) ryhmänäyttelyn vuoksi. Pesin Leyan tuttuun tapaan ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum Onella, väliin saman sarjan Substance Builder ja lopuksi vielä saman sarjan hoitoaine. Pesuineen, föönauksineen ja saksimisineen Leyan turkin puunauksessa kulahti pari tuntia. Eilen aamulla Mirja ja Unski tulivat meitä hakemaan ja suuntasimme siis Siikajoelle. Olipa rentoa olla näyttelyreissussa pelkän Leyan kanssa! Leya ei hötkyile tai jännitä. Se rakastaa kehässä olemista, liikkuu siellä aina luotettavasti ja antaa täysin ongelmitta tuomarin tutkia itsensä :) Tällä kertaa tuomarina oli norjalainen Bente Bjerkaas, josta minulla oli sen verran ennakkotietoa, ettei hänestä voi tietää, mistä tykkää. Tämän koimme tällä kertaa näkyvän lähinnä siinä, että osalla villakoirista kippurahäntä oli hylkäävä virhe, kun taas osalla ei ollutkaan. No, Leyan suoran hännän kanssa tätäkään ei tarvinnut jännittää. Niinpä otimme Leyan kanssa kaiken ilon irti hetkestämme kehässä. Ja Leyan tulos olikin sitten ihan mukava: VET ERI, VEK 1, SA, PN4 ja VET ROP. Koska Mirjan Unski oli oman rotunsa ROP (vielä onnittelut nuorukaisen mahtavasta tuloksesta), jäimme luonnollisesti veteraaniryhmään. Siellä nautimme myös joka hetkestä, mutta Leyalle ei sijoitusta herunut.

Fauske int, pesuja (Leya 10/19, Oosa 10/19 ja Uikki n 8 ja 9 /19) ja lauma

Tämän kuun ensimmäisenä lauantaina Oosa ja Uikki olivat esillä Fausken kv-näyttelyssä. Tälle kesälle emme tehneet kunnon roadtripiä, joten Fausken matka oli vähän sellaisen korvike. Lähdimme reissuun tiistaina, koirat madotettiin keskiviikkona Luulajassa ja torstaina ajoimme Bodøseen Dianen ja Rogerin luokse. Uikin pesin heti torstai-iltana (Kalajoen näyttelyä edeltävä pesu on siltä ja Oosalta tänne kirjaamatta, samoin Leyalta Kemi; Kalajoen näyttelystä Uikille vara-cacib, Oosa ja Leya saivat tuona viikonloppuna sileät erit). Shampoona käytin Linnaa, lisänä tilkka jotain Garnier Responsen silikonitonta ja parabeenitonta hiusöljyä. Oosan pesuvuoro oli perjantaiaamuna (pesu 10/19). Ensimmäinen vaahdotus tutulla K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla, väliin CC:n Substance Builder ja hoitoaine shampoon kanssa samaa sarjaa. Diane saksi Oosaa vähän jo perjantaina ja lisää lauantaina näyttelyssä.

Uikki osallistui viiden koiran valioluokkaan, sai erin, oli 4. ja sai sa:n. Tuomari antoi Uikille myös "värillisten" keskareiden cacibin! Jes, nyt sillä on niitä kaksi. Tuomari (Kari Granaas Hansen) kehui kovasti Uikin turkkia ja sanoi ettei ollut koskaan ennen sellaista arvostellut. Hän myös kuvasi Uikkia ja julkaisi otoksensa ja kommenttinsa myöhemmin myös facebookissa.

Oosa osallistui myös valioluokkaan, sijoittui toiseksi ja sai sa:n. Oosalle ei sijoitusta tai muuta paras narttu - kehästä. Näyttelystä lähdimme suoraan kotiin ja Arvidsjaurin leirintäalueella leikkasin lupaukseni mukaisesti Oosalta näyttelyturkin pois.

Kotona arki ja mortittomuus alkaa iskostua päähän. Usein olen näkevinäni vanhuksen makaavan jossakin. Tai kun tulen kotiin, kurkistan vaatekaappiin, jossa sillä oli tapana nukkua :( Ikävä on käsinkosketeltava. Viiden koiran lauma on reilussa vuodessa kutistunut kolmeen. Kyllä tähän on totuttelemista :( Onneksi nämä kolme jäljellä olevaa narttua tulevat hyvin toimeen keskenään ja niille on helppo tarjota aktiviteettejä.

Meillä on kotona pesuhuoneremontti menossa. Onneksi Mirja tarjosi mahdollisuutta käydä pesemässä Leya ja Uikki luonaan. Viime viikonloppuna kävin tytöt pesemässä. Leyan (pesu 10/19) pesin ensin K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta PurePawsin Reconstructing Shampoolla ja lopuksi käytin sille saman sarjan hoitoainetta. Uikin (pesu n 10/19) pesin mäntysuovalla. Sen nyörit ovat hyvin kuluneet, nyt yritämme saada ne taas kehäkuntoon. Ensi viikonloppuna kisataan meidän alueellamme villakoirien rotumestaruuksista sekä rally-tokossa että tavallisessa tokossa. Teemme Oosan kanssa uuden lajivaltauksen ja osallistumme ensimmäiseen tokokokeeseemme. Hui, vähän jännittää! Olen kisannut tokossa viimeksi vanhojen sääntöjen aikaan, luultavasti Mortin kanssa. Syksylle olisi sitten ainakin vielä yksi lajikorkkaus jäljellä ja lisäksi suunnittelen kovasti paluuta agilityn kisakentille.

Uikki pesu n 7/19, Oosa 8/19, Leya 9/19, cacib ja varoja

Keskiviikkona pesin Uikin Piteån näyttelyihin. Sen turkki on kyllä nyt ikävän kärsinyt, joten vähän jännitti sen kanssa näyttelyreissuun lähteä. Pahinta pelkäsin. Pesin sen vain Linna-shampoolla ja jätin kaikki hoitavat aineet pois.

Leyan pesin torstaina ja Oosan perjantaina. Kummallekin käytin tuttuun tapaan ensin  K9 Strip Off - shampoota, sitten saman sarjan Crisp Texturea, väliin laitoin Chris Christensenin Substance Builderiä ja lopuksi vielä PurePaws Terrier Touch - hoitoainetta. Turkeista tuli mielestäni ihan kelvolliset.

Perjantaina suuntasimme Teron keulan kohti Ruotsia. Haaparannassa kävimme matolääke- ja ruokaostoksilla sekä tapasimme Dianea ja Rogeria kahvittelun merkeissä. Piteåån lauantain villakoiranäyttelyn paikalle saavuimme hyvään aikaan.

Villakoiranäyttelyn tuomarina toimi Francesco Cochetti, josta minulla oli vuosien takaa hyvät muistot: vuonna 2002 Hessu sai ensimmäisen sertinsä häneltä. Isovillakoirat aloittivat päivän. Kauheasti ei tullut muita koiria seurattua, mutta lopulta yllätyksekseni Oosa oli valioluokassa ainoa, sai erinomaisen, voitti tietysti luokkansa, sai vielä sa:nkin. Lopulta Oosa oli pn3 ja sai vara-sertin. Rehellisesti voin sanoa, että yllätyin suuresti! 

Uikki osallistui valioluokkaan, sai niinikään erin, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai myös sa:n. Eikä, arvostelussa sanaakaan turkin kunnosta, vain että correct coat texture. Leya osallistui huvin vuoksi veteraaniluokkaan, myös Leyalle eri, sijoitus toinen ja sa. Tässä vaiheessa piti Sari pyytää apuun paras narttu - kehään. Tosin sieltä meidän koirat lensivät heti ulos. Hieno tulos joka tapauksessa! 

Make vei Leyan ja Uikin autoon, mutta muistin yhtäkkiä, että Ruotsissa villakoiranäyttelyissä on tapana järjestää epävirallinen SAR BIS, johon saavat osallistua kaikki kyseisessä näyttelyssä sa:lla palkitut harmaat, aprikoosit ja punaiset villakoirat. Uikki siis pikaisesti autosta ja takaisin kehään. Uikki oli onnellinen; se niin tykkää olla kehässä (ja tänäänkin sen arvostelussa luki "lovely poodle attitude"). Uikki oli lopulta SAR BIS3!

Villakoiranäyttelyn jälkeen siirryimme hurjan 3,8 kilometrin matkan kansainvälisen näyttelyn paikalle. Illalla kävimme kävellen kaupassa, ulklilutimme koiria ja kävimme jopa pystyttämässä telttamme villakoirakehän laidalle, aika lailla ensimmäistä kertaa koskaan. 

Sunnuntaiaamuna ulkoilutuksen ja madotuksen jälkeen siirryimme teltalle odottamaan koiriemme näyttelyvuoroa. Tällä kertaa tuomarina oli ruotsalainen Karl-Erik Johansson, oikein mukava herrasmies. Meidän koirista ensin vuorossa Uikki valioluokassa. Kun menin sen kanssa kehään, kehäsihteeri kävi kysymässä että onko tuollainen turkki sallittu. Selän takaa kuului myös kommentteja koko ajan. Mutta ne eivät minua ja Uikkia haitanneet. Uikille eri, valioluokan neljäs sija sekä sa. Tässä vaiheessa tuomari sanoi minulle' "Det kan bli lite med cacib idag. " Olin aika iloinen. Paras narttu-kisassa tuomari aloitti antamalla Uikille cacib-plakaatin ja kättelemällä meidät ulos. Mutta jes, saimme sen mitä toivoimme! 

Oosa oli jälleen ainoana valioluokassa, sai erin, voitti luokkansa ja sai sa:n. Eiliseen tapaan se oli paras narttu - kehässä kolmonen (narttujen järjestys sama kumpanakin päivänä), sai vara-sertin ja vara-cacibin. Meidän Oosa! 

Näyttelyn jälkeen Leena leikkasi Oosan turkkia reippaalla kädellä. Kyllä on tekemistä siihen tottumisessa ja oikeasti vähän jopa kauhistuttaa, että sen pitäisi mennä näyttelykehään noin vähäturkkisena ensi viikonloppuna. Saapa nähdä miten sitten käy. Oosallehan on vielä ne kaksi näyttelyä suunnitteilla.

Yöksi jäimme Ruotsin puolelle Kukkolankosken leirintäalueelle odottamaan 24 tunnin täyttymistä koirien madotuksesta. 

Leyan pesut 4/19 ja 5/19

Leya lähtee huomenna Sarin kanssa Iisalmen koiranäyttelyyn, se korkkaa siellä veteraaniluokan. Mihin tämä aika oikein menee?

Pesin Leyan viime viikonloppuna ja tein sille konetyöt ja alustavan trimmin näyttelyyn. Shampoina käytin K9 Strip Offia ensimmäiseen vaahdotukseen ja PurePawsin H2O shampoota kahteen seuraavaan vaahdotukseen ja lisäksi saman sarjan hoitoainetta. Edellisen H2O pesun jälkeen sekä Leyan että Oosan turkit jäivät hyvin rasvaisen tuntuisiksi, mutta rasva imeytyi nopeahkosti karvaan. Oosa on myös täysin takussa ja Leyallakin oli jonkin verran takkuja. Tällä kertaa Leyan pesussa laimensin shampoota ja hoitoainetta enemmän ja huuhtelin erityisen hyvin.

Tänään tein sitten varsinaisen näyttelytrimmin Leyalle. Pesin sen taas ensin K9 Strip Offilla ja kaksi muuta shampootusta K9 Crisp Texturella. En käyttänyt hoitoainetta. Leyan turkki on pehmeä ja vähäinen, lisäksi se on lihava, joten saapa nähdä mitä tuomari siitä huomenna tykkää.

OKK:n vuoden koirat

Tänä vuonna muistin taas ilmoittaa koirien tuloksia OKK:n vuoden koira -kilpailuihin. Leya, Oosa ja Uikki palkitaan viime vuonna saavutetuista Suomen muotovalion arvoista. Myös Vinski olisi ollut oikeutettu tähän palkintoon, mutta Sari ei koiriensa tuloksia muistanut mukaan ilmoittaa. Vuoden näyttelykoira -kilpailussa Uikki on sijalla 11/16 ja Oosa 13/16. Oosa sijoittui Vuoden tanssilupaus -kisassa sijalle 3 ja Uikki yllätyksellisesti Vuoden agilitylupaus -kisassa niinikään sijalle 3. Palkintoja on siis luvassa kuun lopussa pidettävän vuosikokouksen yhteydessä :)

Tälle vuodelle tavoitteena on jatkaa Oosan ja Uikin kanssa agilityn kisaamisen parissa (Uikki toki kuntoutetaan ensin kunnolla pentujen jälkeen), muutama näyttely on tytöille katseltuna, Oosa käy koiratanssikisoissa (uusi ohjelma on ajatuksissa aika hyvällä mallilla), rally-tokoa on tarkoitus jatkaa kilpailumielessä ainakn Oosan kanssa ja paria uuttakin lajia/koemuotoa olisi tarkoitus kilpailumielessä kokeilla :). Leya treenailee omaksi ilokseen ja mielen virkistykseksi koiratanssia ja sille myös olen vähän koiranäyttelyitä katsellut, se kun pääsee nyt veteraaniluokkaan.

Reissu Sundsvalliin

Joskus Kemi-Ylivieska - näyttelyviikonlopun jälkeen saimme Sarin kans näyttelykalenteria selailtuamme kuningasajatuksen lähteä Sundsvallin kv näyttelyyn. Intoa reissuun lisäsi vielä, kun huomasin, että ruotsalaisten tapaan samalle viikonlopulle olisi villakoiranäyttelykin tarjolla.

Niinpä suuntasimme viikko sitten perjantaina neljän aikaan Teron keulan kohti pohjoista ja sitten Haaparannasta kohti etelää :) Koirista reissuun mukaan pääsivät Oosa, Uikki ja Sarin Casper. Pari kertaa pysähdyimme matkalla ja klo 2 Suomen aikaa parkkasimme kv näyttelyn paikkana toimineen Nordic Hallin pihalle.

Keskikokoiset ja isovillakoirat olivat vuorossa vasta iltapäivällä, mutta koska meillä oli mukana Ruotsissa mittaamattomia keskareita (siellä pienten villakoirien mittaaminen on tietyissä raameissa pakollista), siirryimme näyttelyhalliin jo yhdeksäksi paikallista aikaa. Ensimmäinen positiivinen yllätys koitti kun yritimme maksaa koirien matoleimoista, mutta näyttelyn eläinlääkäri sanoi niiden kuuluvan hintaan! Vau, tuohon en ollutkaan aiemmin törmännyt.

Näyttelypaikka oli kyllä upea: suuri ja kohtuuvaloisa halli, jossa oli mukavasti tilaa. Minun koirani olivat eri kehissä, mutta vierekkäin. Iltapäivää kohti mentäessä alkoi minulla stressi nousta, koska alkoi tuntua, että Uikin ja Oosan kehät menevät väkisin päällekkäin. Sovimme Sarin kanssa, että tarvittaessa hän vie Oosan kehään, jolloin minä sain keskittyä täysin Uikkiin.

Keskareiden tuomarina oli Fredrik Nilsson. Uroksista Sarin Casper oli PU3 ja sai Cacibin! Sitähän me olimme toivoneetkin. Ruotsissa villakoirissa kaikki värit kisaavat samassa ja narttujen valioluokka oli ennätyssuuri: 7 koiraa. Uikki oli nöistä epävirallisesti viides, sai SA:n ja hävisi nk. väri-CACIBin toiselle suomalaiselle aprikoosille valioluokan nartulle. Uikille siis vara-CACIB. Uikkia pyydettiin myös osallistumaan kehän jälkeen ulkomuototuomareiden koulutukseen. Kun keskareiden kehässäkin oli jo kaksi harjoitusarvostelijaa, niin kylläpä nyörivillakoiramme saikin näkyvyyttä - ja toisaalta rakastamaansa kehässä oloa - koko rahan edestä.

Isovillakoirien tuomarina oli Aleksander Petrovic, joka ei tykännyt Oosasta yhtään, vaan antoi Oosalle näyttelyuransa ensimmäisen H:n. Hurja pudotus, kun edellisessä näyttelyssään Oosa oli VSP ja sai cacibin :) Myös Oosa kutsuttiin tuomareiden koulutustilaisuuteen.

Vähän meinasi huumori loppua koulutustilaisuuden vain kestäessä ja kestäessä, mutta tiesimme toki että se oli tärkeä satsaus rodun tukevaisuutta ajatellen. Uikin turkki herätti kysymyksiä ja niin tuomariharjoittelijat kuin yleisökin kävi sitä valokuvaamassa.

Illalla siirryimme noin 30 km pohjoiseen sunnuntaista villakoiranäyttelyä varten. Pitkän näyttelypaikalla vietetyn päivän jälkeen unta ei tarvinnut odotella, vaan jo ennen kymmentä olimme unessa.

Villakoiranäyttelyn tuomarina oli Juha Kares, jonka kehässä meidän koirista oli koskaan käynyt vain Hessu, vuosia sitten (saaden H:n)  Minun odotukseni eivät olleet korkealla. Sari hioi Oosan trimmiä ja yhdessä pohdittiin parasta liikutustekniikkaa ja kyllähän ne sillä tavalla kannattivat, että eilisestä H:n koirasta tuli taas erinomainen, luokassaan Oosa sijoittui kolmanneksi ilman sa:ta. Mutta tällä kertaa arvostelu oli hyvin Oosan näköinen. Casper oli taas pu3 ja sai vara-sertin. Uikille myös hyvin uikkimainen arvostelu, eri eikä sijoitusta kilpailuluokassa eikä sa:ta.

Oosa 

Casper 

Uikki kehävuoroa odottamassa

Pääsimme valoisan aikaan kotimatkalle ja ehdimme ihailla Höga Kustenin maisemia ennen pimeän laskeutumista. Puoliltaöin olimme kotona.

Komeat revontulet koristivat kotimatkaa

Vaikka meidän koirien osalta reissu ei ollutkaan palkintorikas, uusia seikkailuja on jo suunniteltu.

Oulu rn

Olin ilmoittanut kolme koiraa eilen olleeseen Oulun ryhmänäyttelyyn, jossa tuonarina toimi minulle uusi tuttavuus Tino Pehar. Leya sai kuitenkin viikolla antibioottikuurin hassuihin pissaongelmiinsa (onneksi kuuri auttaa!) ja joutui harmittavasti jäämään kotiin. Erityisesti siksi harmittavasti, että Leyahan rakastaa kehässä olemista.

Sää oli todella sateinen, mutta onneksi Make osti meille näyttelyteltan kesällä (16 vuotta näyttelykäyntejä villakoirien kanssa takana siinä vaiheessa). Sateisen sään vuoksi myös Uikin lämmittely ennen kehää jäi olemattomaksi, mikä sitten ”kostautui”

etujalkojen nosteluna kehässä.

Uikin kehässä oli tavallista enemmän säätöä, kun kaksi koiraa myöhästyi kehästä. Toisen tuomari hyväksyi vielä mukaan valioiden kilpailuluokkaankin, toisen osalle jäi saada vain laatuarvostelu. No, Uikille tulokseksi val eri, vak 2, sa ja pn3. Mitäänhän emme tulleet hakemaan, kun tarvista ei ole, vaan huviretkelle koska näyttely oli edullinen ja lähellä ja myös Uikki rakastaa näyttelykehässä olemista.

Isovillakoirissa esiintyi ”musta hevosemme” Rauha. Kaksi kuukautta sitten kasvattajaltaan Jyväskylään poikamme luokse muuttanut tyttönen. Olin trimmailkut Rauhaa kolmen päivän aikana, treenannut vähän näyttelyjuttua sen kanssa, siinäpä yhteistyömme. Aavistuksen jännitti kehään mennessä että saanko Rauhan liikkumaan koska kun näyttelypaikalle saavuttuamme treenasin sen kanssa, se kieltäytyi kokonaan liikkumasta. Mutta kehässä se liikkui ihan kelvollisesti ja vaikka olikin kaikesta varsin hämillään, Rauha käyttäytyi varsin mukavasti. Rauhalle näyttelydebyytistään tulokseksi nuo eri nuk 2.

Muutaman viikon kuluttua on tiedossa seuraavat näyttelykoitokset, sitä ennen käymme Oskun kanssa taas tanssahtelemassa. Lisäksi pitäisi ehtiä treenata agilityä, tokoa ja rally-tokoakin.

Juoksuja ja vähän muutakin

Uikki aloitti juoksun ihan yllärinä viime perjantaina, sitä odotettiin vasta noin kuukauden päähän. Näin Uikilla jää välistä ensi viikonlopun tuplarally-tokokoe - ja harmi kyllä lähistöllä ei hirveästi syksylle muita rallykokeita ole :(

Lauantaina kävin Oosan kanssa Kiimingissä agilityn epävirallisissa kisoissa (voitimme maksimöllit - jiihaa!) ja kiinnitin huomiota siihen, että Oosa merkkaili monta kertaa. Tavallisestihan se pissaa nippanappa kerran lenkillä. No, tänään Oosa sitten aloitti juoksun. Hyvää asiassa on, että tyttöjen juoksut ehtivät (toivottavasti!) mennä ohi ennen niille varattuja tivolihuveja. Juoksin myös Yodan kanssa agilityn epiksissä, mutta ehdimme osallistua vain mölliluokkaan ja koska Yoda on kisannut virallisissa agilitykisoissa, palkinnoille meillä ei ollut asiaa. Nyt Yoda on taas matkannut Porvooseen.

Oosan kanssa on harrastettu niin agilityä kuin koiratanssiakin. Yoda kävi myös kerran tanssitreeneissä täällä ollessaan ja toki treenasi myös agilityä.

Tänään vahvistettiin Leyan ja Uikin Viron muotovalion arvot. Tämän avulla saadaan näille kahdelle myös Suomen muotovalion arvot vahvistettua ja saadaan myös pyörä pyörimään Uikin osalta kohti vahvistettua Baltian muotovalion titteliä.

Näyttelykesä taputeltu - The end of the dog show summer

Tänään Kemin kansainvälisessä koiranäyttelyssä, Darko Korosecin tuomaroimassa kehässä meiltä oli näytillä ensin Uikki ja monta tuntia myöhemmin Oosa. Ylläolevassa kuvassa neitosten saalis :)

// Today in Kemi international dog show, judged by Darko Korosec, we had first Uikki and several hours later also Oosa in the ring. The prizes of the girls are shown in the picture above :)

 Uikki sijoittui paras narttu -kehässä toiseksi ja sai sekä vara-sertin että vara-cacibin. Tuomari ikuisti Uikin jopa omaan kameraansa :) Hän kysyi myös että onko nyöriturkin hoitaminen vaikeampaa kuin tavallisen, johon vastasin, että ei, joissain tapauksissa jopa paljon helpompaa. Uikin arvostelussa turkista on maininta ”correct coat”.

// Uikki was second in the best bitch class and got both a res-cac and res-cacib. She even ended up in the judge’s camera :) The judge also asked if the corded coat is harder to maintain than a regular coat. I told that in certain cases it’s much easier. He commented Uikki’s cords in the critiques by saying ”correct coat”.

Oosan vuoro oli tosiaan monta tuntia myöhemmin. Oosan kanssa kehässä on joskus melko haasteellista sen energiamäärän takia ja minulla olikin melkoinen motivaatiopula kun aloin valmistaa Oskua kehään. Saksin sitä aikalailla, ehkä vähän eri malliin kuin aiemmin. Juoksutin sitä myös jonkin verran ja totesin, että jos sen kanssa juoksee lujaa, se kantaa itsensä liikkeessä paremmin.

// Oosa’s turn was really many hours later. It is often pretty challenging in the ring with Oosa because of her huge amount of energy, so I quite lacked the motivation to prepare her to the ring. I scissored her in a little different model than previously. I also ran with her and started thinking that she might carry herself better if I ran faster.

Muutokset kannattivat! Lopulta Oosa voitti nartut, sai ihkaensinmäisen cacibinsa ja oli lopulta VSP! Suoraan sanottuna, en olisi uskonut!

// Those changes were useful! Finally, Oosa won the bitches, got her very first cacib and ended up as BOS! Honestly, I wouldn’t have believed!

Hieno päivä siis, kaikenkaikkiaan. Ja ihanaa oli, että Oosan Eddie-isän omistaja oli todistamassa Oosan menestystä. Ja hieno hetki oli myös kun Dianen Thore valmistui Suomen muotovalioksi ja sai viimeisen C.I.B.-arvoon vaadittavan cacibinsa. Grattis, Diane!

// So, all in all, we had a great day! And it was great that the owner of Oosa’s dad Eddie was there witnessing Oosa’s success. And we had another great moment when Diane’s Thore finished her FI CH title and got the last cacib needed for C.I.B.-title. Congratulations, Diane!

Tämä oli meidän poppoolle kesän viimeinen näyttely, syksyllä ehkä jatketaan. Tulosten valossa ei huono kesä:

// This was the last show for our gang in this summer, perhaps we’ll go on in the autumn. Not a bad summer if we look at the results:

Leya FI & EE MVA

Oosa FI & EE & LV MVA + 1 CACIB

Uikki FI & EE & LT & LV & BALT MVA

(niin ja tietysti Vinski vielä FI & EE MVA)

Kaksi uutta LV MVA ja Uikista Balt MVA - Two new Latvian Ch, Uikki also Baltic Champion

Reissu lähenee loppuaan, olemme jo vahvasti kotimaan kamaralla matkalla pohjoiseen.

// Our trip is ending and at the time we are back in Finland and driving towards home.

Latvian Ogren näyttelyistä saatiin kuin saatiinkin tuomisiksi kolme uutta titteliä, kun Uikista tuli lauantaina Marko Lepasaaren arvostelemana Latvian muotovalio ja Uikki teki historiaa ja tietojemme mukaan ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana saavutti Baltian muotovalion tittelin. Uikki sai lauantaina myös Ogre Winner-18 tittelin :). Toki se teki tietojemme mukaan historiaa jo saavuttamalla ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana Suomen muotovalion arvon, joka siis on toki toistaiseksi vahvistamatta. Mutta siis Uikin nyöriturkissa tekemä näyttelyura on käsittääksemme kokonaisuudessaan historiaa.

// We got three new titles from Ogre, Latvia. On Saturday Uikki made history by being (as far as we know) the first medium-sized poodle in corded coat becoming Baltic champion! Though, as far as we know, she made history already by being the first medium-sized poodle in cords becoming Finnish Champion, which though, hasn’t been confirmed yet. But her show career in cords is all history.

Oosa oli Ogressa sekä lauantaina että sunnuntaina paras narttu 2 upeasti liikkuneen vajaa kaksivuotiaan latvialaisen isovillakoiranartun jälkeen. Onneksemme kyseinen koira sai lauantaina alle kaksivuotiaan sertisaldonsa täyteen ja näin ollen sunnuntain sert siirtyi Oosalle ja Oosasta tuli Latvian muotovalio. Jes!

// Oosa was both on Saturday and Sunday the best bitch 2, after a greatly moving, young, Latvian standard poodle bitch. Luckily, that dog got her second Latvian cac on Saturday and now she has to wait until getting two-year-old before she is allowed to take the next Latvian cac. So Oosa got a cac on Sunday and became Latvian Champion. Just fantastic!

Loppujen lopuksi reissun haaveissa olleista titteleistä jäi puuttumaan vain kaksi: Oosan LT MVA ja sitä myöden BALT MVA. No, jäipä jotain haaveita ehkä tulevaisuuteenkin.

// Finally, we missed only two titles we dreamt of when planning the trip: Oosa becoming Lithuanian and Baltic champion. Well, at least we have some dreams still in the future.

Ensi viikonloppuna Oosa ja Uikki pyörähtävät vielä kehässä Kemin koiranäyttelyssä, sen jälkeen pidämme kyllä jo näyttelytaukoa ja jotain muuta säpinää taitaakin olla näille tyttösille luvassa: tivolia ja rally-tokoa nyt ainakin. Ja treenaamista, lenkkeilyä sekä rentouttavaa kesänviettoa.

// Next weekend both Oosa and Uikki will still be shown in Kemi international dog show. After that we’ll have a break from dog shows but there might be some other action planned for these girls: at least an amusement park and rally-obedience. And training, running and spending the relaxing summer.

Kaksi uutta valioa! - Two new champions!

Tänään sekä Leyasta että Uikista (kuvassa Uikki vasemmalla) tuli tuulisessa Ülenurmessa Viron muotovalio ja sitä myöten myös Suomen muotovalio! Jess!

// Today we got two new champions of two countries! Yes! Both Leya and Uikki (in the picture Uikki is on the left) finished their Estonian champion titles and are as well allowed to request for the title of Finnish Champion.

Leya oli Sava Ignjatovicin (Serbia) tuomaroimana PN1, VSP  ja sai kolmannen Viron sertinsä huhtikuisten Rakveren sertien jatkoksi ja tuli näin ollen Viron valioksi. Viime vuodeltahan Leyalla on myös Suomesta yksi sert, joten siitä tulee myös FI MVA. Leyan turkkia onkin kotiinpaluun jälkeen tarkoitus sitten vähentää, katsellaan veteraani-iän täyttymisen jälkeen ensi vuonna palaammeko kehiin.

Uikista tuli viime kesänä Viron juniorivalio, jolloin yksi Viron aikuis-sert oikeuttaa sen EE MVA-titteliin. Uikki oli tänään Leyan tavoin PN1, VSP ja sai sen haluamamme SERTin Uikillahan on Suomesta kaksikin sertiä (ja yksi nord-sertikin), joten se on myös oikeutettu hakemaan FI MVA-arvoa Viron muotovalion arvon vahvistamisen jälkeen. Uikin osalta Baltian kierros jatkuu vielä ja ensi viikonloppuna myös Oosa osallistuu karkeloihin.

Koiramaisia menoja

Kalenteria plaratessani havaitsin, että kuusi seuraavaa viikonloppua, tai ainakin puolet viikonlopusta, onkin sitten tarkoitus viettää koiramaisissa touhuissa. Ja kun ottaa lukuun vielä juuri menneen viikonlopun, saldo on yhteensä seitsemän peräkkäistä viikonloppua. Aika perussettiä aktiiviselle koiraihmiselle, varsinkin kesälomalla :)

Lauantaina teimme Ronjan kanssa rengasmatkan Tuuriin Miljoonakoiranäyttelyyn, jossa villakoirat arvosteli Rakveren reissulta tuttu tuomari Irina Poletaeva. Uikille avoimesta luokasta sileä eri, muita meiltä ei ollutkaan näytillä, Leya ja Tito vain turisteilivat. Eilen toimin vastaavana koetoimitsijana OKK:n järjestämässä rally-tokokokeessa. Siinä myös Riesu B-pentueesta aloitti virallisen kisauransa. Riesun radasta ei sinällään jäänyt kerrottavaa tuleville sukupolville, mutta taistellen koirakko suoritti radan alusta loppuun saakka.

Ensi lauantai on superjännittävä, kun korkkaan itselleni ihan uuden kisalajin! Kaikkien näiden koiraharrastusvuosien jälkeenkin jotain uutta löytyy :) Osallistumme Oosan kanssa koiratanssin freestyle -kisaan! Huh, että jännittää. Tulostavoitetta meillä ei ole, lähdemme vain kokeilemaan miten tämä laji sujuu meiltä koe-/kisaoloissa.

FI & EE MVA Tyystilyksen Blazing Fire

Tänään Äänekosken ryhmänäyttelyssä, Annaliisa Heikkisen tuomaroimana, Vinski sai kolmannen sertinsä! Näin ollen siitä tuli Suomen ja samalla myös Viron muotovalio!

Superonnittelut Sarille!

// Today in a group show in Äänekoski under the judge Annaliisa Heikkonen Vinski got his third CAC and became Finnish and Estonian Champion!

Big congratulations to Sari!

Oulu Nord, Uikki VSP - Oulu Nord Dog Show, Uikki BOS

Mitäpä otsikkoon lisättävää? Uikki teki sen mihin monikaan ei uskonut: oli rotunsa paras narttu nyöriturkissaan. Sai siis toisen Suomen sertinsä ja lisäksi uudenuutukaisen NORD-sertin. Tuomari oli Helin Kasuk-Tenson.

// Is there something to add to the heading? Uikki did it which hardly anyone would have believed: was the best bitch in her race in a corded coat. She got her second Finnish CAC and a brandnew NORD-CAC. The judge was Helin Kasuk-Tenson.

Kehässä kävivät myös sisarukset Vinski ja Oosa. Vinski oli kovassa kisassa pu4, Oosalle nk sileä eri raskaiden ja laahaavien liikkeiden takia.

// Also the siblings Vinski and Oosa participated. Vinski was BM4 in a strong conpetition. Oosa got only an excellent because of her heavy movements.

FI & EE MVA Tyystilyksen Black Roses

Tänään Ylivieskan ryhmänäyttelyssä Oosasta tuli Suomen muotovalio! Ja koska viime viikonlopun saalis Rakveresta oli ei yksi vaan kaksi Viron sertiä, Oosasta tuli samalla myös Viron valio! (Yksi sert olisi toki riittänyt).

Suurkiitos kaikille hengessä mukana olleille. Ja erityiskiitokset Sarille Oosan trimmaamisesta!

// Today Oosa became Finnish Champion. And not only Finnish but also Estonian because last weekend in Rakvere, Estonia she got not only one CAC but two. (Though one would have been enough).

Thanks to everyone involved in this project and special thanks to Sari for grooming Oosa.

Myös Uikki ja Leya olivat kehässä tänään. Uikille nyörivillakoiradebyytissään sileä eri ja Leyalle eri, sa ja paras narttu 3.

// Also Uikki and Leya were in the ring today. Uikki got an excellent in her debute as a corded poodle. Leya got even cq and was the best female 3.