Aktiiviviikko

Minulla alkoi kesäloma ja heti koirille iskettiin melkoiset aktiviteetit käyntiin.

Aloitimme sunnuntaina neljän tunnin metsätreeneillä. Treeneihin osallistuivat A-pentueen kaksoset Leya ja Tito, B-pennuista Riesu ja Oosa ja C-pennuista Ipe, Urho ja Rambo. Lisäksi vielä tietysti Uikki ja Riesun "pikkuveli" Unski. Kaikki koirat treenasivat sekä jälkeä että hakua. Rambolle ja Urholle kyseessä olivat toiset treenit ja ai että ne toimivat hyvin! Todellisia luonnonlahjakkuuksia, etenevät taidoissaan vauhdilla! Myös Uikin työskentelyssä oli selvää edistymistä edelliskertaan nähden. Loput kasvatit olivatkin jo vanhoja tekijöitä ja osaavat näitä juttuja jo hyvin. Kyllä nämä vain ovat huippukoiria! Ja on niillä huippuomistajatkin! Videolla Riesun hakusuoritusta.

Maanantaina oli vuorossa agilityvalmennus Avarian Sportdogsilla ja treenaamaan pääsivät Oosa ja Ipe. Tiia on kyllä huippukoutsi, tykkään kovasti!

Tiistaiaamuna päätin, että Oosan turkillinen elämä saa nyt riittää, koska koronan takia ulkomaan näyttelyillekin saimme heittää hyvästit. Ajelin sen siis millin sängelle, paitsi niskaan ja päähän jätin enemmän karvaa.

Tiistai-iltana ajelimme Raaheen agilityn epävirallisiin kisoihin. Meiltä kisoihin osallistuivat Leya, Oosa, Uikki ja Ipe ja lisäksi kasvateista kisaamaan lähti Riesu. Leyan mielestä Raahen tummasisuksiset putket olivat mustia aukkoja eikä se suostunut niihin menemään. Oosan kanssa en ollut yhtään samaa mieltä siitä, miten kontaktiesteet suoritetaan ja jätin kummankin kierroksen radan kesken. (kaikki Raahen kuvat Eevi Teittinen)

Ipe oli mukana kokeilemassa miltä agility vieraalla maaperällä / ulkona / kisamielellä sujuu. Ja sujuihan se paikoitellen oikeinkin mukavasti. Uikki humputteli kummankin ratansa hylätyiksi.

Riesu sen sijaan teki mölliradalla hienon nollan ja sijoittui toiseksi! Tosi mahtavaa! Oikein kylmät väreet kulkivat, kun katsoin Riesun ja Mirjan tekemistä (rata allaolevalla videolla):

Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme omien koiriemme sekä Rambon ja Urhon kanssa Ulmajan montuille uintitreffien merkeissä. Kaksoset uivat lelujen perässä, muut kahlailivat vedessä ja nauttivat rantaelämästä juosten vapaina hietikossa.

Keskiviikkoiltana kaksoset, Riesu, Oosa ja Ipe (sekä Unski) treenasivat rally-tokoa kovassa häiriössä läheisen koulun pihamaalla. Näillä kaikilla kun on tavoitteina lauantaiset rally-tokon epäviralliset kilpailut Avarian Areenalla. Leya väläytti hienoa osaamista, toivottavasti vire olisi huomenna samanlainen.

Eilen torstaina ajelimme Ronjan ja Sonjan (Urhon omistaja) kanssa Tornioon agilityn epävirallisiin kisoihin. Siellä ihkaensimmäisen episstarttinsa koki Urho Ronjan ohjaamana ja ai että oli hienoja pätkiä herran tekemisessä, vaikka treenitaukoa on nyt kertynyt tammikuusta saakka. Ipe oli myös kovassa vauhdissa, ihan se ei kaikille esteille osunut, mutta hienosti I-i teki vieraassa paikassa. Leya sen sijaan teki uusinnassa puhtaan radan! Tornion putket eivät olleet sen mielestä yhtään pelottavia! Torniossa tulokset laskettiin kaikille mölleille yhteen ja Leya oli möllien neljäs (etenemä 3,5 m/s).

Uikki innostui uusinnassa pujottelusta niin, että palasi sinne uudelleen ja uudelleen. Oosa sen sijaan teki niinikään uusinnassa puhtaan radan, vaikka itse pelkäsin kovasti tuomarin kisaavien radalle täyteen vauhtiin laittamia takaakiertoja. On niitä takaakiertoja kyllä treenattukin. Oosan pujottelu on lisäksi aivan sairaan hienoa katsottavaa, tykkään! Oosa sijoittui kaikista kilpureista toiseksi 4,66 m/s etenemällä.

Tänään koirilla on lepopäivä, jonka toki aloitimme käymällä Leyan kanssa lääkärissä. Sehän sterilisoitiin viime syksynä ja nyt se pissailee alleen nukkuessaan. Viime viikolla sillä oli pissanäytteessä jotain häikkää ja lisäksi löytyi pieni nisäkasvain. Perussairautenahan sillä on se sydänvika. Tänään otettiin verikokeet, niiden tuloksia tässä odotellaan. Sitten suunnitellaan nisäkasvaimen poistoa jne. Että joo. Täysillä kuitenkin mennään niin kauan, kuin Leya on hyvässä kunnossa.

Huomenna ohjelmassa on ne rally-tokoepikset ja sunnuntaina alkaakin sitten Leyan ja Oosan viikottaiset tanssitreenit taas pyöriä. Sunnuntaille oli ajatuksissa myös mennä vielä metsätreeneihin, mutta saattaa olla, että jätetään väliin, koska hyttysiä on jo aikalailla ilmaantunut.

Uikki 4 vuotta, metsätreenejä ja Fredin terveystulokset

Uikki, nimensä mukainen ilopilleri (Burst of Joy) täyttää tänään 4 vuotta. Onnittelut hassulle höppänälle! Juhlistimme sen synttäreitä käymällä treenaamassa höntsäjälkeä ja -hakua sen Oulussa asuvien poikien sekä Leyan ja Oosan kanssa. Ensikertalaispojista Urho oli ilmiömäinen jäljellä ja Rambo taas haussa. Hienot pojat! Kiitos omistajilleen mukavasta muutaman tunnin metsärupeamasta. Toivottavasti päästään taas pian uudelleen. Leya ja Oosa tekivät varsin mallikelpoiset hakusuoritukset, jäljellä minä vähän mokasin Leyan kanssa ja Oosa harhaili itse. Treenien jälkeen koirat saivat vielä rallatella yhdessä vapaina. Mahtavaa, kun koko kuusikko tuli loistavasti toimeen! Hauskaa oli ja nyt koirat ovat väsyneitä = tavoite saavutettu.

Fredin terveystarkastulokset tulivat KoiraNetiin perjantaina viikon tuskaisen odotuksen jälkeen. Ja millaisina tulivatkaan: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä ltv 0, va 0. Polvethan jo tiedettiinkin 1/0. Polvijumppaa on fysioterapeutin ohjeilla tiedossa, muuten nuorukaisen elämä jatkuu samaa aktiivista rataa kuin tähänkin asti (canicross, rally-toko, agility, metsälenkit jne)

Neljä pentua C-pentueesta on nyt kuvattu ja polvitarkastettu (kolme lisäksi silmäpeilattu). Seuraavana tarkastuksiin lienee menossa Urho, jolta samassa yhteydessä on tarkoitus poistaa ainokainen killuttimensa.

Aktiviteetteja

Koronasta huolimatta meidän koirat ovat olleet aktiivisia. Oosan (ja Uikin/Ipen) agilitytreenithän alkoivat pyöriä viime kuun loppupuolella koronarajoituksin ja -ohjeistuksin. Eli maanantaisin olemme treenanneet agilityä Tiian ohjauksessa ja toivottavasti edistyneetkin siinä. Nyt kun Oosa on lähes 4,5-vuotias, tuntuu, että sille on viimein toimitettu aivot kokonaisuudessaan ja se on silminnähden rauhoittunut kaikin puolin. Kunhan nyt vain päästäisiin kisaamaan agilityssä niin nähtäisiin mitä osataan.

Viime viikon lauantaina otin härkää sarvista ja ajelin Haukkikselle agilityn omatoimitreenien merkeissä. Menin kummankin koiran kanssa aivot narikkaan -agilityä. Niin, että vartin treenin jälkeen sekä minä että koirat olimme rättiväsyneitä. Ai että teki hyvää sielulle. Tässä Leyan menoa videoituna. Se teki samasta radasta myös nollan :)

Leya osallistui myös viime viikon sunnuntaina käytyihin koiratanssin videokilpailuihin. Tahtitassut järjestivät sellaiset koronakansaa ilahduttaakseen. Videoimme Leyan tanssin kahtena eri päivänä. Ensimmäinen otos oli tanssin osalta täydellinen, mutta kuvaustulos oli huono (mm minulla oli vääränväriset housut). Toisen päivän videointi oli visuaalisesti parempi, mutta tanssi teknisesti huonompi. Päädyin osallistumaan kilpailuun tällä jälkimmäisellä videolla. Osallistuimme olohuoneluokkaan, jossa ohjelman ei tarvinnut olla täyttä 1 min 30 sek pitkä eikä tilan oikean kilpailukehän suuruinen. Sijoitusta ei tullut, mutta saamamme palaute oli ihan mukava, meidän näköisemme ("Rauhallinen, seesteinen ohjelma. Hyvällä kontaktilla tekevä koira. Vielä ajoittain aika vahvaa käsiohjausta, tätä voisi yrittää häivyttää. Liikkeet sidottu kivasti toisiinsa. Ohjaajalta rentoa ja sujuvaa liikkumista." Arvosana H). Tässä kisavideomme:

Olen canicrossaillut Oosan (ja Leya juoksee mukana, mutta ei vedä) kanssa melkein viikottain. Eilen keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kuntopolulla juoksemassa. Juoksumatkaa kertyi 5-6 km, josta yhtäjaksoista juoksemista 4 km. Koko lenkille tuli pituutta reilu 10 km, kun homma lähti vähän lapasesta ja juoksin tuon 4 km yhteen suuntaan :) No, hauskaa meillä oli. Oosa veti ihan kivasti, se on kyllä huippueläin <3

Tänään korkkasimme maastolajit tältä vuodelta. Eli treenasimme kaikkien koirien kanssa hakua ja jälkeä. Koirat tekivät hienosti töitä ja kaikki maalimiehet ja jälkien päät löytyivät. Kolme tuntia meni metsässä höntsäillessä, vaan mikäpä siellä oli auringonpaisteessa ja ilman ötököitä ollessa.

Lähitulevaisuuteen on sitten sovittuna kasvattien kanssa niin maastotreenejä kuin rally-tokoiluakin. Alkukesälle minulla on suunnitteilla epävirallisiin kisoihin ja erilaisiin koulutuksiin osallistumisia. Toivottavasti päästäisiin Oosan kanssa kuitenkin myös virallisiin agilitykisoihin ja miksei rally-tokokokeisiinkin.

Ai niin, C-pennuista Fredikin on nyt käynyt läpivalaisussa. Toinen polvi on sillä 1, toinen 0, luustokuvista odotetaan Kennelliiton tuomiota. Hyvältä näyttävät, mutta kyynäristä kuvannut eläinlääkäri (Anniina, Uikin kasvattaja) ei ollut uskaltanut oikein olla varma. Lysti kävi myös silmäpeilauksessa ja on terve tyttö myös siltä osin.

Päivityksiä

Pikkasen nyt laahaa blogi perässä. Ei ole hirveästi ollut inspiraatiota kirjoitella, vaikka toki koiria on puunattu monen monta kertaa kuluneen kuukauden aikana ja kaikkea muutakin on hommailtu. Mutta kun on huonoja uutisia, joihin sopeutumisessa itselläkin on vielä matkaa, niin ei nyt ole oikein jaksanut.

Vähän edellisen postauksen jälkeen saimme tiedon, että Yodan kasvaimet ovat luultavasti levinneet maksaan. Tai ovat ne, minä vaan ajattelen, että niin kauan on toivoa, kun... Samasta syystä Yoda on edelleen liehuletissä. Yoda on ihan hyväkuntoinen, ainoina oireina on, että se juo ja pissaa paljon. Treenaan sen kanssa viikottain rally-tokoa, lisäksi se on käynyt ajamassa jäljen tälle keväälle ja agilitaamaankin ollaan menossa. Ihan vain siitä ilosta, että se on vielä täällä.

Yoda jäljellä

Vähän kertyi lunta jalkoihin :)

Riehumisrepimistä rallailemassa

Edellisen postaamisen jälkeisenä viikonloppuna otimme Vinskin kyytiin, ajelimme sen, Yodan, Leyan ja Oosan kanssa Tohmajärvelle näyttelyihin ja viettämään vappua. Näyttelystä ei kenellekään (muut paitsi Yoda osallistuivat) mainittavaa menestystä. Muille eri:t (ei sa:ta), paitsi Leyalle eh. Tuomari oli Beata Petkevica Latviasta. Oikein mukava ja koiraystävällinen tuomari.

Myös Reetta ajeli Tohmajärvelle, kuten ylläolevista kuvista näkyy (ja vei koirista kehään muut paitsi Oosan) ja vietimmekin yhdessä kylmää vappuaattoa tohmajärvisiä säikytellen heidän kirkkonsa vieressä Terossa leiriytyen. Kirkon takuspellolla koirien oli aivan mahtava irrotella ja kirkkokin jäi pystyyn meidän poistuttuamme paikalta.

Reissujengi samassa kuvassa

Vapun jälkeen olemme treenanneet maastolajeja (hakua ja jälkeä siis), Oosa on käynyt viikottain treenaamassa agilityä Activella kuten koko talven, lisäksi se on käynyt yhden kerran rally-tokoilemassa OKK:lla lyhytkurssilla. Meni yllättävän hyvin, se jaksoi koko radan palkatta. Olin varannut sille koepaikankin rallyyn, mutta tulin lopulta katumapäälle ja luovuin paikasta. Vinski sen sijaan on saanut kaksi hyväksyttyä tulosta rallyn alokasluokasta. Kolmatta se on muutaman kerran yrittänyt, mutta taitaa nyt omistajalleen olla tullut pahanlainen tulosjännitys päälle, niin ei ole onnistunut. No, Vinski on vielä todella nuori ja ehtii vaikka mitä.

Koirien puunauslista taitaa nyt näyttää tältä:
- Mortti 3/17 (3. kerta tänään)
- Yoda 6/17
- Leya 7/17 (Leya piti kyllä tänä viikonloppuna pestä, mutta lykkäsin sitä viikolla eteenpäin, toivottavasti ei kaduta)
- Tito 2/17 (voiko olla?)
- Pimu 2/17 (voiko oikeasti olla näin vähän, ettei olisi 3/17?)
- Oosa 12/17
- Uikki 12/17 tai oikeasti 13/17, koska Ronjakin on sen kerran kotonaan pessyt.

Pimukin on aiheuttanut huolta. Perjantai-iltana se alkoi aivan yllättäen osoittaa olevansa kipeä. läähätteli, vaikkei olisi pitänyt ja yritti kiivetä syliin. Eilen käytimme sitä päivystyksessä. Kohtutulehdusta ei ollut, mutta lämpö oli hyväksyttävän rajoilla ja crp selvästi koholla. Sen kummempaa tietoa ei ole missä tulehdus on, mutta antibioottikuurin ja kipulääkityksen kanssa tulimme kotiin. Nyt Pimu vaikuttaakin paremmalta. Mutta se aloitti sitten vissiin vielä juoksun tähän tohinaan, vain 3 kk edellisestä. Onhan sillä ennenkin ollut 3 kk välejä, mutta ei kahta kertaa peräkkäin, kuten nyt tulee. Pimu on nyt rankan tarkkailun alla ja herkästi lähdemme sen kanssa uudellen lääkäriin.

Iloisempia uutisia on sitten se, että Ronja on työstänyt kennelin kotisivuille uutta ulkoasua! Ihan lähipäivinä on tarkoitus taistella sivut nettiin saakka, joten Stay tuned!

Kuluneen viikon treeneilyä - Trainings during this week

Menneellä viikolla olen kyllä ollut harvinaisen aktiivinen mitä koirien treenaamiseen tulee. Maanantaina kävimme Ronjan kanssa viettämässä viikottaisen agilitysession kentällä. Pimu oli outo; se ei halunnut mennä yhteen mutkaputkeen (toiseen se meni). Moneen kertaan tarkistin putken eikä siellä ollut kuin vähän vettä. Okei, Pimu ON hienohelma eikä tykkää esim märästä nurmikosta, mutta silti tuo oudostutti. Eikä luvannut hyvää ensi viikolla olevaan agilitykisaan. No, keskiviikkoaamuna totesin, että eipä tarvi ensi viikon agilitykisaa ja mutkaputkia jännätä; Pimu aloitti juoksun. Toivottavasti maanantain epäpimumainen oikuttelu johtui tuosta!

// During this week I have been pretty active in training the dogs. On Monday me and Ronja had our weekly agility session. Pimu behaved strangely; she denied doing one specific tunnel. I checked it several times and there was only a little water in it. Okay, Pimu hates wet mark but anyway I was wondering about her behaviour. And it didn't promise good for the agility competition next week. But now I have no reason to worry about the competition; Pimu started her heat on Wednesday and isn't allowed to start. I really hope she behaved strangely because of the heat.

Keskiviikkona oli villakoirien maastolajikurssin vuoro minulle niin tutussa metsässä. Tällä kertaa B-pennuista Riesu pääsi Leyan ja Oosan kanssa treenaamaan. Aiheena olivat makkararinki ja näkölähdöt, kuten edellisellä viikollakin. Leyalle pyysin jäljen, josta tuli sitten turhan vaikea kevään ensimmäiseksi jäljeksi. Milloinkahan minä oikein opin olemaan ahnehtimatta :( No, onneksi ihan jäljen loppuosa meni Leyalta kuitenkin todella hyvin.

// On Wendesday we had air-scenting trainings for poodles. This time Riesu from the B-litter was training with Leya and Oosa. Though it was air-scenting, I asked for a track for Leya. Finally, that was far too difficult to be her first track this season. I wonder if I ever learn to be more careful :( Luckily Leya managed greatly on the end of the track.

Oosalle ei tehty makkararinkiä, vaan vain näkölähtöjä. Tosi hienosti se lähti maalimiehelle, joskin Pedigreen pussiruoka ei ilmeisesti ollut oikein Oosan mieleen eikä se oikein pysähtynyt syömään palkkaansa. Mutta intoa sillä riitti ihmisten hakemiseen. Riesu oli ihan yhtä hyvä, innokas ja reipas tässä lajissa kuin sitä kokeilleet siskonsa ja veljensäkin. Aivan loistava suorastaan.

// Oosa seeked nicely to her goals, though her treat didn't seem to taste her in the best way. But she did great job. Riesu was as good, brave and eager as his sister and brother who have also tried this event. Actually, Riesu was splendid.

Riesu

Riesu

Maastotreenien jälkeen kävimme Leyan, Oosan ja Riesun kanssa lenkillä. Lenkin ja leikin tiimellyksessä Oosalta irtosivat alakulmahampaat. Nyt tätä kirjoittaessani sillä on vielä toinen maitokulmuri suussa pysyvien ohessa ja alakulmahampaiden asento näyttäisi varsin hyvältä. Jess!

Kotiin päästyämme sain todistaa ihmettä: todella väsynyt Oosa nukkui pitkin pituuttaan äitinsä kanssa kodinhoitohuoneessa. Todella harvinaista!

// After training we took Leya, Oosa and Riesu for a walk. During the walk and play Oosa lost her lower milk canines. Now when I'm writing this she still has the one upper milkcanine left but lower canines look just great! I am so glad!

After arriving home we had a miracle: a really tired Oosa sleeping on the floor with her mother. This is rare!

vas Oosa, oik Pimu

Torstaina oli vuorossa Oosan pentukurssi. Siellä Oosa tekee asioita mielestäni todella hyvin ja keskittyy kivasti, eikä hirveästi häiriinny muista kurssilaisista. Matkalla pentukurssilta kotiin kurvasimme villakoirien näyttelytreenien kautta. Minä nimittäin ilmoitin Oosan ja pari muuta koiraa ensi kuuksi näyttelyyn. Ehkä pitää treenata, ainakin osan kanssa :) ja nyt aloitin jatkoin Oosan kanssa. Oosalla on sellainen ongelma näyttelytreeneissä, että "tuomaria" pitäisi päästä pussaamaan. Mutta hyvin se välillä malttoi seisoa neljä jalkaa maassa ja sain myös todella hyviä juoksutuspätkiä aikaan.

// On Thursday Oosa had her puppy course. I think she does things well there, concentrates nicely and is not much disturbed by other puppies. On our way home we also popped to show training of our poodle club. We are going to take Oosa and some other dogs to dog shows next month so training is needed. Oosa's problem in this is that she wants to kiss the judge. But at times she stood with four feet on the ground and she also ran very well.

Eilen illalla muut koirat paitsi Yoda ja Pimu kävivät uimassa (kai sekin voidaan laskea treenaamiseksi?). Oosa ei vielä(kään) uinut tai kastellut itseään kokonaan, mutta rohkeampi se oli menemään veteen kuin viimeksi. Mortti ja Leya sen sijaan uivat. Moneen kertaan.

// Yesterday evening we took other dogs except Yoda and Pimu for a swim (it is also training, isn't it?). Oosa didn't swim properly but she was braver at going to the water than previously. Mortti and Leya swam. Many times.

Leya

Mortti

Oosa ja Mortti

Ronjan todennäköinen tuleva perheenjäsen on syntynyt. Joten muutaman viikon kuluttua laumassamme on toivottavasti uusi yksilö.

// Ronja's probable new family member has been born. So, hopefully we have a new member in our pack in couple of weeks.

Mätsäri ja maastolajikurssi - A match show and air-scenting

B-pennuista Oosa ja Vinski osallistuivat sunnuntaina Villakoirakerhon paikallisosaston järjestämään match show:hun. Isoilla pennuilla tuomarina oli Johanna Sarkkinen. Hän arvioi kummankin kakaran (joilla siis Kennelliiton vaatima rokotusten varoaika oli juuri täyttynyt) punaisen nauhan arvoiseksi. Oosa ei sijoittunut "nauhakehässä", mutta Vinski meni ja voitti punaiset pennut! Aivan mahtavasti Sarilta ja Vinskiltä! BIS-kehässä (eikä parhaan villakoiran valinnassa) ei sitten kummempaa menestystä tullut, vaan Vinski oli yhdeksäs. Mutta todella hienosti poitsu jaksoi pitkän päivän esiintyä reippaasti. Ja liikkua (ainakin ajoittain ;)) upeasti.

// Oosa and Vinski participated in a totally unofficial dog show on Sunday. They both beat their pairs and got a red ribbon. Oosa wasn't placed among the puppies awarded with a red ribbon but Vinski won them all! Great job, Sari and Vinski! In BIS (or best poodle of the day) Vinski didn't have much success but he behaved very nicely through the long day.

Maanantaina sama parivaljakko lisättynä Leyalla lähti villakoirien metsätreeneihin, siis aloittelemaan hakuhommia. Treenit aloitetaan makkararingillä ja ai että Oosa ja Vinski hoksasivat nopeasti homman jujun ja juoksivat innolla ja vauhdilla hakemaan makkaraa oudoiltakin ihmisiltä. Leya skippasi makkararingin, koska juttu oli sille jo tuttu, ja siirtyi suoraan näkölähtövaiheeseen. Eli maalimies juoksi kissanruokapurkki kainalossaan Leyan nähden metsään. Hieman varovaisesti, mutta kohtuureippaasti Leya juoksi kummankin maalimiehensä luokse herkuttelemaan. Vähintään yhtä reippaita kuin Leya olivat myös kakarat :) Ne vaan ovat niin hurmaavia :) Treenien jälkeen Oosa ja Vinski saivat vielä leikkiä yhdessä. Niillä oli kyllä hauskaa.

// On Monday Oosa, Vinski and Leya went to train air-scenting. It was started by giving the dogs the idea that it is great to go to the people they find in the forest. Very quickly Oosa and Vinski found out that by running to the people they will be treated, so both run quickly from one person to another and were treated. Leya knew that phase already, so she started with air-scenting, though she could see the goals. Pretty nicely Leya run to the goals and got treats. The pups were at least as brisk as Leya :) They are just charming :) After finishing the training Oosa and Vinski played together a while. They really had fun!

Eilen Riesu käväisi trimmattavana. Myös sen kanssa Oosalla oli niin hauskaa pihalla, että taisi kumpikin pentu ansaita pesun, Riesu ehkä toisen samalle päivälle.

// Yesterday Riesu came to us to get groomed. He and Oosa had such fun out that I suppose both the puppies were washed afterwards, Riesu possibly for the second time that day.

Hakutreeneissä, seuraava osa - Airscenting, next part

Keskiviikkoiltana oli jälleen paikallisosastomme villakoirille järjestämät maastolajireenit. Tai oli edellisviikollakin, mutta me emme niihin päässeet, vaan piipahdimme sen sijaan pikareissulla Kuusamossa.

Tällä kertaa kokoonnuimme Oulunsalon keskustassa, josta ajoimme metsään :) Minulla oli mukana kolme koiraa, koska Mortti päätti, että sen on aika myös reenata, eikä se "suostunut" jäämään kotiin. Lisäksi hain Ronjan ja Titon kaupungista mukaan. Meidän lisäksi treeneihin ilmestyi neljä ihmistä ja enemmän koiria.

Kaikille koirille tehtiin periaatteessa samanlaiset treenit: kolme maalimiestä kaikille samoilla paikoilla, kierrettiin periaatteessa tietty rinki, jonka varrella maalit olivat. Maalien asennoissa oli toki koirakohtaisia eroja ym.

// On Wednesday we had again airscenting training with our local poodle club. I took Mortti, Leya and Pimu with me and picked even Ronja and Tito up in the city.

Meidän koirista treenattiin ekana Leya. Ensimmäinen maali otti siltä koville: rintuuksessa ventovieras ihminen. Joo, olisi voinut ottaa sille vaikkapa Ronjan siihen alkuun ja vaikkapa polun vieressä, niin että Leya olisi maalimiehen saanut rauhassa havaita. Minun mokani siis. Leya haukkui, haukkui ja haukkui. Siis kummastustaan, ehkä pelkoaan. Maali oli niin epäilyttävä, tarjosi herkkujakin. Mutta lopulta Leya antoi periksi, meni maalimiehen luokse ja kävi syömässä herkut. Toinen maali oli sille edelliskerralta tuttu Miia ja hänen luokseen Leya juoksikin tosi suurella innolla, söi herkut ja antoi silitellä. Hyvä kokemus siis. Kolmantena maalina oli myös tuttu Tuija, mutta Tuija sai myös osakseen haukut, tosin ekaa maalia paljon miedommat. Joo, Leyan kohdalla kannattaa varmaan jatkossa mennä aluksi vähän taaksepäin ja alottaa pehmeämmin. Eka maali tosi helppo, vaikkapa näkölähdöllä ja ehkäpä tuttu. Sitten voi ottaa pari vaikeampaa. Eli edetä pienin askelin. Itseni pitää lisäksi olla sen kanssa tosi tarkkana, lukea sitä kunnolla ja lähteä heti tueksi maalille, kun tuntuu, että se maalin havaitsee. Eli järki käteen sen kanssa etenemisessä. Se ei vain ole niin rohkea kuin Tito tai Pimu.

// The first one of our dogs to train was Leya. She is a bit shy and a totally strange people in the forest was very difficult for her. She barked and barked and first after a while she realised that there was nothing to be worried about. The second goal was easier for her, she knew the goal already and ran to her quickly. She managed to find even the third goal., just okay. But I have some ideas how to work out with her in the future to get her braver.

Toisena meidän koirista treenattiin Tito, jota Ronja ohjasi, Ronjan koirahan se varsinaisesti on. Tito puhkui intoa - ja onnea - ihmisiä löytäessään. Ensimmäistä maalimiestä etsittiin tovi, kun tuuli ei juuri silloin ollut suotuisa. Toista maalia se vähän säikähti, mutta päästi vain ihan pari haukahdusta ja pääsi yli tilanteesta. Kolmannessa ei mitään erikoista. Hyvällä halulla se söi maalimiesten tarjoamat herkut. Se on kyllä tosi näppärä pelastuskoiran alku ;)

// Tito was led by Ronja this time, actually he is Ronja's dog. He was so eager and happy when finding people in the forest. The first goal was a bit difficult to find because we had no luck with the wind then and by the second goal he was just a little scared, barked few times and realised very quickly that it was just an ordinary human being. By the third goal there were no problems at all. With good appetite he ate the treats he was given.

Tito maalimiehen luona // Tito at the goal's

Tito ja maalimies

Pimun reeniä ennen odottelin vähän, että Miia saa Äimänsä vietyä jäljeltä autoon. Pimu kun on tosi koiraimuinen enkä halunnut sen pilaavan Äimän jälkeä tai mittelevän Äimän kanssa. Ja sitten menoksi. Pimu juoksee metsässä aina kuin raketti, se varmasti kuluttaa joka ainoan mahdollisen kalorin siellä iloitessaan. Ensimmäinen maali löytyi helpolla ja Pimu kävi syömässä herkut Raijalta.

// Pimu ran like a rocket in the woods. She is so energetic! She certainly uses all the possible calories when running. She found the first goal very easily and ate the treats quickly.

Pimu ja ensimmäinen maalimies // Pimu and the first goal

Ja jatkoi eteenpäin ennen kuin ehdimme Raijan kanssa kissaa sanoa :) Minulla oli pieni aavistus siitä, mihin se oli mennyt, eli se meni suoraan "viimeisen" maalin eli Ronjan luokse. Meille asiasta merkkinä oli se, että Pimu juoksi pitkin metsää leluaan vingutellen. Ronjan "piti" olla viimeinen maalimies ja ajattelin, että hän saa palkata Pimun sitten lelulla. No, toisin kävi, Ronja kertoi, että oli tuntenut pienen tuulenvireen käyvän - ja kas, Pimu olikin heti sitten siinä.

Viimeisen maalimiehen luokse Pimu juoksi myös suurella vauhdilla ja innolla. Se on kyllä niin mutkaton ja helppo koira luonteeltaan. Tavallaan.

// Pimu ran like a wind and me and Raija had almost no clue where she had gone. But she went to the planned last goal, Ronja, directly. We noticed that when Pimu ran back to me squeeking her toy. I had given the toy to Ronja when thinking that she would be the last goal. Ronja had felt a weak wind blowing, Pimu had caught the wind and run to her.

The last goal was also an easy one to Pimu: with high speed and eagerness she ran to her.

Pimu viimeisellä maalilla // Pimu and the last goal

Mortti pääsi meidän koirista viimeisenä reenaamaan. Sillä oli hurja vauhti - ja tuskin tietoa mitä oltiin tekemässä. Se ei ole paljon hakua treenannut, jonkun verran jälkeä. Ensimmäinen maalimies ohitettiin täysin huomaamatta (tietysti, koska Miia oli ajatellut pääsevänsä nopeasti valmistelemaan omaa koiraansa), mutta kaksi muuta löytyi mukavasti kun "vanhus" pääsi vähän juonesta kiinni. Lähdetiin uudelle kierrokselle ja jo malttoi Mortti tehdä töitä Miiankin löytämiseksi.

// Mortti had extremely high speed when released - but he hardly knew what we were doing. He has not trained airscenting that much, more tracking. He passed the first goal without noticing her at all, but other two were easier to find and "the senior" got a clue. We started a new round and this time Mortti was that much settled down that he could work properly to find even Miia. Not bad at all for him.

Mortti ja Miia // Mortti and Miia

Suurkiitos Raijalle ja Miialle vaivannäöstä näiden treenien suhteen! Tämä on ihan huippua! Yksi kerta on treenejä vielä jäljellä, ja innolla olemme tulossa mukaan.

// Thanks a lot Raija and Miia, for organising the trainings. That is just awesome! We have still one time to train and we are absolutely coming, too.

Treenien jälkeen etsiskelimme Ronjan kanssa koirille vielä ulkoilutuspaikkaa ja päädyimme mutkien kautta Kaakkurin koirapuistoon. Siellä mm jumppautimme Pimua kävelyttämällä sitä ilmeisesti ihmisten istuskeluun / nojailuun tarkoitettua "puomia" pitkin. Lopuksi piti tietysti kuvata vielä koirakvartetti kököttämässä puomin päällä ;)

// After the training me and Ronja wanted to take dogs still out for a while and ended to a dog park. There we made some exercises by walking Pimu on a narrow bench. Finally we even took a photo of the dog quartet sitting on that bench together ;)

Hakutreeneissä - Airscenting

Maanantaina jatkoimme paikallisosastomme villakoirille järjestämissä maastolajitreeneissä. Jälleen koirista mukana oli Leya, Tito ja Pimu ja lajina haku. Make lähti mukaan seuraksi, mutta pääsi myös tositoimiin maalimieheksi Pitsille (Leyan ja Titon serkku).

Leyalle otettiin ensin makkararinkiä. Se oli siinä monta kertaa reippaampi kuin edellisviikolla! Liekö se tajunnut, että vieraitten ihmisten luokse menemällä tosiaankin voi saada makkaraa, vai oliko se rohkeampi, koska ihmisillä ei ollut sadevaatteita yllään, kuten edellisellä viikolla. Joka tapauksessa, varsin onnistunut harjoitus Leyalle. Lopuksi Miia vielä juoksi aivan lähelle puun juurelle kyyköttämään ja odottamaan Leyaa ja kylläpä Leya uskalsikin mennä sinne niitä makkaroita syömään. Hyvällä alulla siis ollaan Leyan kanssa!

Titon kanssa otettiin kaksi maalimiestä näkölähdöillä. Eli siis Titolle näytettiin, että maalimiehellä on herkkurasia mukana ja se näki kun maalimies meni metsään. Todella helposti Tito suoriutui maalimiesten luokse. Ensi kerralla sille voitaisiin ottaa jo vähän vaikeampia maaleja. Jollei sitten ole jäljestyksen vuoro ;)

Pimu treenasi meidän koirista viimeisenä. Sille otettiin kolme maalimiestä, joista viimeiselle annettiin lelu palkaksi. Kaksi ensimmäistä maalia oli suht helppoja, lähellä ja näköyhteydellä. Pimu liisi kuin tuulispää niiden luokse nauttimaan osuutensa Cesar-pussista. Kolmas maali oli haasteellisempi. Juha näytti Pimulle lelua ja meni vähän mutkitellen ison lumivuoren taakse piiloon niin ettei Pimu nähnyt missä hän oli. Hyvin Pimu lähti kohti Juhaa muistilla. Sitten huomasi selvästi, ettei Pimu tiennyt missä Juha on, kun ei nähnyt tätä. Pimu pysähtyi sekunnin murto-osaksi, painoi kuonon maahan kuin tarkistaakseen, että Juha todellakin oli mennyt siitä, nosti kuonon ilmaan, sai ilmeisesti hajun Juhasta ja juoksi Juhan luokse. Hienosti ratkaistu ongelma! Isänsä Hessu olisi tuossa vaiheessa tullut pyytämään minua apuun, mutta Pimu on isäänsä paljon itsenäisempi ja selviytyi tilanteesta todella hyvin. Juha palkkasi Pimun lelulla ja Pimun riemu oli suuri. Harmi vain, että lelu jäi meillä epähuomiossa treenipaikalle, eikä se siellä enää muutamaa tuntia myöhemmin ollut, kun palasimme sitä hakemaan :(

Harmi, ettei tähän ole lisätä yhtään kuvaa. Meidän koiria ei ollut tarttunut Juhan kameraan tositoimissa ollenkaan.

// On Monday we trained airscenting with our younger dogs for the second time. It is our local poodle club which arrenges a short course on it.

I started training with Leya. First she got treats by going to see other people. At the end Miia ran some metres and hid behind a tree. Leya went there too to get some treats. So she has made progress after being suspicious towards other people in previous week.

We took two goal persons to Tito. Quite easy ones, but we are just in the beginning. He could see when the persons ran to the forest, sould see where they were and he found the subjects easily, ran to them and was treated with delicious dog food.

Pimu was the last of our dogs to train. We took three goals to her. The two first were easy ones, like Tito's and she did good job, found the goals easily and was treated with dog food. The third was more difficult. He ran longer way and stayed behind a snow wall and could not be seen by Pimu. Pimu started her way towards the goal but stopped for a little while because she obviously could not see the goal. Pimu sniffed the ground as she would have wanted to be sure that she was in the right direction. Then she lifted her nose up, sniffed the air and ran to the goal. This time she was treated with one of her toys. Pimu really like toys. Unfortunately we forgot that toy there and could not find it couple of hours later when we returned there to pick it up :(