lauantai 27. huhtikuuta 2013

Mortti ja Tito uimassa - Mortti and Tito went swimming

Villakoirakerhon paikallisosastomme järjesti tälle päivälle kimppauinnin villakoirille Koirakylpylä Vesipedossa. Minä ilmoitin meidän koiristamme mukaan isän ja pojan eli Mortin ja Titon. Mortti olikin juuri alkuviikosta yrittänyt uida luonnonvesissä, eli yhden lenkkireittimme alueella olevassa sulamisvesilammikossa, mutta Mortin harmiksi vesimäärä ei siinä ihan uimiseen saakka sille riittänyt.

Poikien uimavuoro oli heti aamusta. Hyvissä ajoin ajelimme Ronjan kanssa kylpylään. Koiruudet huuhdeltiin ja siirryttiin allasosastolle. Seurakseen pojat saivat kääpiövillakoira Viivin. Ensin Maissi otti altaaseen Mortin, koska se on todella kokenut uija luonnonvesissä. Ensimmäisellä kierroksella Mortti oli aavistuksen kummissaan, mutta jo toisella vuorollaan se tiesi mistä on kyse. Näin se saikin Maissilta luvan uida itsenäisesti myös muiden uidessa uittajan = Maissin kanssa.

// Today our local Poodle Club had a swimming day for the poodles. I took Mortti and Tito (and Ronja) with me there. Our boys shared their half an hour with a toy poodle Viivi. Tito and Viivi were guided by the owner of the dog spa but Mortti as an experienced swimmer was allowed to swim with no guidance.

Tito oli aluksi kauhuissaan vedestä. Se pyrki uimaan altaan reunalle päästäkseen sieltä turvaan. Mutta sen päällä olleista pelastusliiveistä sitä oli tosi hyvä ohjata siten, että se oppi, että altaasta poistutaan vain rampin kautta ja uimakokemuksen karttuessa sekin selkeästi rentoutui vedessä ja sen uimatekniikka oli jo lopussa todella hyvä. Tito ja Viivi vuorottelivat altaassa Maissin ohjauksessa, Mortti ui koko ajan uimalelun perässä. Kun puoli tuntia altaassa alkoi täyttyä, myös Mortissa alkoi näkyä väsymisen merkkejä. Se kyllä lähti innolla altaaseen lelun perässä, mutta vauhti oli hiipunut ensimmäisten kertojen menosta.

// For the beginning Tito was terriefied about the water. He wanted to swim to the edge of the pool to get out of the pool. But when he had swum a while he became relaxed and also his technics improved a lot. Half an hour was enough for the dogs, even Mortti seemed to be tired at the end of the time.

Niinpä poistuimme allasosastolta suosiolla ja lähdimme pesemään koiria. Vesipedossa on todella hyvät pesumahdollisuudet koirille. Pesualtaat, jotka saa säädettyä kullekin pesijälle sopivalle korkeudelle ja hyvät, ilmavat tilat koiran kuivaamiseen. Ronja pesi Mortin ja minä Titon. Petgear oli tuonut paikalle valikoiman shampoita kokeiltavaksi. Valitsin laarista meidän koirille Wild Animal -sarjan Wild Thang -shampoon, saman sarjan All Out Black sekä White Litening olivatkin minulle entuudestaan tuttuja (ja fanitan tuota White Liteningiä - öö - taisikin pullollinen sitä lähteä uimapäivästä mukaan). Aika näyttää, miten turkit käyttäytyvät tuolla shampoolla, tai lähinnä Titon turkki, Mortillehan on sopinut mikä tahansa.

Kahden näyttelyturkissa olevan koiran kuivaaminen uimisen jälkeen, oli aikamoinen homma! Ronja auttoi taitonsa mukaan, mutta lopulta Mortti ainakin jäi jossain määrin kosteaksi. No, Mortin turkkiin sillä tuskin on mitään vaikutusta.

// So we went to wash the dogs. Ronja washed Mortti and I took Tito. I chose Wild Thang shampoo from Wild Animal for the dogs. I have earlier used All Out Black and White Litening from the same series (I like the White Litening a lot, actually I bought a new bottle of it today). We'll see how the coats will be with this shampoo. It was quite a hard job to blow dry two poodles in a show coat. Ronja helped me as good as she could but Mortti was a bit wet after all. Fortunately it is not problem with his coat.

Kahvittelun ja juttelun jälkeen lähdimme kotiin. Oliko Mortti väsynyt? No, se nukkui yhtä pitkät päiväunet kuin minäkin, mutta sen jälkeen se piti kotipihalla itselleen jalkapallon tehotreenit (kausi on kuulemma alkamassa), eli pelaili palloa itsekseen monta tuntia.

// After having a cup of coffee we drove home. Was Mortti tired? Well, he had a nap as long as I had. Then he went out and had a hours-long football training by himself. It is the beginning of the season, he says.

Titolle on aktiviteettiä luvassa taas maanantaina, kun haen sen villakoirien maastolajitreeneihin. Viime viikolla kävin sateessa Leyan, Titon ja Pimun kanssa jo treenailua aloittelemassa. Leya ja Tito opettelivat makkararinkiä = ihmiset ovat kivoja ja antavat makkaraa, kun niiden luona käy. Pimulle otettiin lisäksi haun alkeistreeniä eli kaksi maalimiestä näkölähdöillä. Tässä ei ollut Pimulle mitään hankalaa.

// Tito will have some activity also on Monday when I pick him up for training search with other poodles. Last week on a rainy Tuesday I had Leya, Tito and Pimu with me and we already started training that. Leya and Tito were taught that people are nice and they give treats when a dog goes to see them. Pimu had also two goals in the forest and she "searched" them. Not difficult for her at all.

Vielä pari Juhan ottamaa kuvaa Mortista uimassa. Ronja kuvasi Morttia ja Titoa enemmänkin, teen varmaan niistä kuvista oman postauksen, kunhan Ronja ehtii kuvat minulle lähettää.

// Still couple of photos of Mortti today taken by Juha. Ronja took also some photos, probably I will make an own message when I get them.


torstai 25. huhtikuuta 2013

Pimu BIS1 mätsärissä!

Minut oli kutsuttu viime sunnuntaiseen mätsäriin arvostelemaan junior handlerit sekä x-rotuiset. Reetta lähti mukaan Pimun kanssa, kun se kerrankin melkein puunissa oli (pesty ja konetyöt tehty n. 10 päivää aiemmin). Minun arvosteluni oli aika nopeasti hoidettu, arvosteltavia oli vähänlaisesti, joten pääsin aikaisessa vaiheessa vapaalle Reetan seuraksi. Pimun vuoroa sen sijaan odottelimme aika kauan, samalla tuomarilla eli Jari Laaksolla oli arvosteltavana sekä isojen koirien pennut että aikuiset. Siinä vuoroa odotellessamme ehdimme sopia Katjan kanssa yhden näyttelyreissun alkukesälle :)

Pimu puunattuna ;) ;) ;)
Make ja Roopekin tulivat sopivasti paikalle ennen kuin oli Pimun vuoro mennä kehään. Pimun vastuksena oli pohjanpystykorva. On aina kiva seurata tuomareiden reaktioita, kun nyörivillakoira tulee kehään. Tälläkin kertaa tuomarin katse lukkiutui parista aika lailla Pimuun. Hauskaa.

Tuomari keskustelee Pimusta Reetan kanssa

Taktinen palaveri jatkuu. Tässä vaiheessa epäilin, että tuomari haukkuu Pimun turkin täysin.

No, mitä sitä nöyristelemään ja mutkien kautta kertomaan: tuomari ihastui Pimuun täysin! Sanoi sen olevan paras villakoira, johon on koskaan koskenut. Erityisen ihastunut hän oli Pimun etuosaan eli rintaan ja etukulmauksiin. Hän myös sanoi olevansa sitä mieltä (toisin kuin kuulemma useat muut tuomarit) että villakoira on sitä miltä se TUNTUU ei miltä se näyttää. Ylistyksen seurauksena Pimulle punainen nauha. Vaikka vastustajastakin tuomari sanoi, että vähän harmittaa tämä, mutta näin nyt menee.

Isojen aikuisten punaisen saaneiden kehä jännitti tietysti; emmehän tienneet kuinka paljon tuomari muita koiria oli ylistänyt. Reetta teki kehässä hyvää, eleetöntä työtä ja Pimu esiintyi hyvin. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun Pimu vei voiton. Siis äkkiä laskettuna 13 punaisen nauhan saaneen koiran joukosta Pimu oli tuomarin mielestä paras!

Pimu BIS-kehässä
Ja taas odoteltiin, nyt BIS-kehää. Tässä kehässä Pimussa oli nähtävissä jo vähän väsymystä, eikä sen esiintyminen ollut enää aivan yhtä hyvällä tasolla kuin aiemmissa vaiheissa. Mutta Jari Laakson ihastuminen piti ja ilmeisesti toisella BIS-kehää tuomaroineella tuomarilla Marjo Järventölälläkään ei ollut mitään Pimua vastaan, sillä lopulta Pimu voitti BIS-kehän! Ihan oikeasti! Kakkoseksi tuli Pimulle ensimmäisen vaiheen kehässä hävinnyt pohjanpystykorva. Aika hauskaa.

Pimu BIS1

Pimu
Leya Pimun palkintoluun kimpussa kotona :)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Rally-tokoa ja sukutapaaminen - Rally-obedience and meeting the family

Viime viikonloppuna suuntasimme Vollen keulan kohti Jyväskylää, koiramenojen merkeissä tietenkin. Taitavat Tassut järjestivät kaksipäiväisen rally-tokokokeen ja minun piti tietysti päästä sinne kisaamaan. Kisakoiriksi otin Pimun, jolta puuttui alimmasta koulutustunnuksesta yksi hyväksytty tulos sekä Hessun, jonka kisaura oli vielä korkkaamatta. Leya lähti reissuun mukaan maskotiksi.

// Last weekend we traveled to Jyväskylä, I wanted to compete in rally-obedience there on both days. I took Pimu and Hessu to the competition and Leya traveled with as a mascot.

Leya, matkamaskotti // Leya, the mascot of the trip
Perjantaina iltamyöhällä majoituimme Maken sedän luokse, samaan taloon iäkkään saksanpaimenkoiranartun sekä nuoren englanninbulldogginartun kanssa. No, talossa oli tilaa, joten saimme helpolla pidettyä koiramme erillään: meidän koirat kun eivät ole bulldoggiyhteensopivia eikä saksanpaimenkoirankaan kanssa haluttu mitään riskejä ottaa.

Lauantaiaamuna suuntasimme ihan lähistöllä sijainneelle kisapaikalle. Ostin Hessulle kisakirjan, lisäksi kummankin koiran sirut tarkistettiin. Rata oli aika ok alokasluokan rata, useampi maahanmenoliike siinä oli ja halli oli todella kylmä, hiekkapohjainen, joten vähän vanhuksen makuuttaminen arvelutti. Onneksi rally-tokossa ei koiran kauan tarvitse maassa olla.

// On Saturday morning we headed towards the competition. I bought a booklet for Hessu's rally results and the microchips of both the dogs were checked. The course seemed to be okay for the Novice Class, though there were several lay downs and the hall was cold with sandy surface so I was a bit confused about my senior citizen. But fortunately the dog does not need to lay down long in rally obedience.

Pimun vuoro oli koirista ensin. Pimun suoritus oli ihan ok, vähänhän sen kanssa radalla olo tahtoo haahuilua olla, mutta se onkin melkoisen pikakoulutettu koira. Pimun tulos oli 84 pistettä, tällä sille koulutustunnus RTK1 (sijoitus jotain 6. ehkä, noin 15 koiran joukossa) ja tietysti luokkanousu.

// Pimu was first of our dogs to enter the course. She made the course just okay, though it is always a little hazard with her because she is trained so quickly. Pimu got 84 points, a qualifying result which meant the title RTK1 for her - and she was moved to the higher class.

Pimu radalla // Pimu on the course


Hessun suoritus oli huonompi. Aivan kuten tuomari pöytäkirjaan kirjoitutti: koira oli välillä omissa maailmoissaan. Hessuhan osaa oikeasti vaikka ja mitä, mutta se ei oikein (enää) jaksa keskittyä tekemisiin. Hessullekin kuitenkin hyväksytty tulos 72 pisteellä. Eli tavoite täyttyi lauantain osalta kummankin koiran kohdalta.

// Hessu made it worse. As the judge wrote in the protocol Hessu was somewhere in his own world from time to time. Actually Hessu can lots of things but he does not bother to concentrate so long anymore. But he got also a qualifying result with 72 points so we reached our goal for that day - with both the dogs.

Hessu radalla // Hessu on the course
Kokeen jälkeen suuntasimme Vollen vielä vähän etelämmäs ja ajoimme Korpilahdelle tapaamaan Pimun (ja ohessa tietysti Hessun) sukulaisia. Paikalla oli koko suku! Eli Pimun emä Doris sekä veljet Bruno ja Pomo. Oli ihana nähdä kaikkia - myös omistajiaan! Sisaruksilla oli kivaa koko rahan edestä: ne juoksivat peräkkäin taloa ympäri, kahlasivat lumihangessa ja nauttivat yhdessä olosta.

// After the competition we traveled more southward to Korpilahti to meet Pimu's (and of course also Hessu's) family. We met them all: Pimu's mother Doris and brothers Bruno and Pomo. It was just great to meet them all - and also their owners! The siblings had fun together: they kept running around the house, played in the snow and enjoyed being together.

vas // from left: Hessu (alareunassa), Pomo, Pimu, Bruno
Pimu, Pomo, Bruno
Bruno, Pomo, Pimu
Bruno, Pimu, Pomo
Hessu sen sijaan yritti ehdotella Dorikselle, että lisä-Pimutkaan eivät olisi pahitteeksi, mutta Doris oli toista mieltä. Brunolle sen sijaan mahdollisesti odotellaan jälkikasvua! Mikäli pentu kiinnostaa, minulta saa lisätietoja.

// Hessu therefore suggested Doris that it would be a nice idea to get some Pimus more but Doris did not agree. Instead it is possible that Bruno will get some offspring (not with Doris)! If you are interested, I can give some information.

Pimu Doris-äidin käsittelyssä // Pimu with her mother Doris
Hihhii Bruno Mars, "Bruno"
Bruno
Koko perhe koolla vas // The whole family, from left: Hihhii Bruno Mars, "Bruno", Hihhii Bette Midler, "Pimu", Mermarittan Cowboy Coffee, "Hessu", Scarpebox Brown Aroma, "Doris" ja Hihhii Bruce Springsteen, "Pomo"
Muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen ajoimme takaisin Jyväskylään, tällä kertaa Maken serkun luokse. Make ja Reetta menivät sisälle jääkiekkoiltaa viettämään, minä sen sijaan käytin tilaisuuden hyväkseni ja vein koirat kunnon lenkille läheiseen metsään. Erityisesti Pimu oli innoissaan päästessään uuteen paikkaan juoksemaan vapaana. Kävelimme tunteroisen ja muut olivat jo huolissaan, että olimme eksyneet - mutta meillä oli vain hauskaa.

// After being together for couple of hours we drove back to Jyväskylä, this time to visit Make's cousin. The others watched ice hockey on TV but I took the dogs for a decent walk in the forest. Especially Pimu was excited when she was allowed to run unleashed in a new environment. We walked about an hour and the others thought that we were lost - but we had just fun.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme jälleen rally-tokokoepaikalle. Tällä kertaa Hessu oli arvottu koko alokasluokan ensimmäiseksi koiraksi ja sehän sopii Hessulle hyvin: sen vire ei ehdi niin laskea odotellessa. Teimme ihan ok radan, vähän oli perässä vetämisen tuntua Hessun suorituksessa ja lopulta saimmekin kasaan 79 pistettä eli vanhukselle toinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta. Vain yksi puuttuu!

// On Sunday morning we drove again to the hall where the competition was held. This time Hessu was the first dog to compete of all dogs in the Novice Class and that suits him better than well. We made an okay course, I had to pull Hessu after me a little bit but finally we got 79 points which meant the second qualifying result for the senior. Only one to go!

Hessu radalla // Hessu on the course

Hessu

Vanhus ihan riehaantui radan lopuksi // The senior went nuts after the course
Pimun kanssa kävin kääntymässä avoimen luokan radalla, vaikka tiesinkin, ettemme ole sinne vielä valmiita. Pimu kyllä osaa yksittäisenä avoimen luokan kyltitkin, mutta rataa tekemään se on vielä melko kokematon. Eikä Jyväskylän kokeen tuomarikaan ollut lepsuimmasta päästä. No, pääsimme kyltille 5, jossa Pimu unohti täysin miten ohjaajan eteen tullaan, joten keskeytin radan. Mieluummin näin, kuin se, että olisin hermot kireällä pilannut yhteisen kisatulevaisuutemme. Pimun tavoite tälle vuodelle oli kyllä jo täytetty sillä alokasluokan koulutustunnuksella! Se jää nyt harjoittelutauolle treenaamaan ihan perusasioita, kuten katsekontaktia sekä tiukkoja käännöksiä. Takaisin kisojen pariin meillä ei ole kiire, ehkä ensi vuonna sitten taas.

// I visited even the advanced class course with Pimu. I knew in forehand that we are not ready to compete in that class yet. Pimu can the signs separately but she has too little experience to make a course. We made our way to the 5th sign where I broke up. Now Pimu will have a break of competing and train just basic things like keeping contact and making tight turns. We are not in hurry to take part in competitions again, maybe next year.

Seuraavat tavoitteet rally-tokon suhteen minulla on saada Hessun RTK1 valmiiksi (Hessun rally-tokoura päättyy siihen), aloittaa kisaaminen Leyan kanssa sekä korkata avoin luokka Mortin ja Yodan kanssa. Kisakalenteria on tutkittu ja todettu, että nämä luultavasti tapahtuvat OKK:n kisoissa kesäkuussa. Harmi, ettei täällä pohjoisessa enempää noita kisoja ole.

// My next goals in rally-obedience are to finish Hessu's title RTK1 (that will end Hessu's rally career), to start competing in rally with Leya and take part in Advanced Class with Mortti and Yoda. I have been looking at the calender and those will probably take place in Oulu in June. It is a pity that we do not have more competitions here in Northern Finland.