sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Meidän koirien ruokinta

Mitä olen toisten koiraihmisten blogeja seurannut ja sellaisten kanssa jutellut, niin täytyy sanoa, että meillä on aika hieno tilanne koirien ruokinnan suhteen: kaikki koirat syövät ja voivat syödä ihan samaa ruokaa! (*kop kop*, minäkö taikauskoinen?). Muutama koira tosin saa ruuan seassa jotain lisiä, mitä kaikki eivät saa.

Ruokinnan perustana meillä on Vom og hundemat:in loistava liharuoka, tästä pääasiassa ruoka nimeltään #25, mutta myös saman valmistajan broileria on hyvä tovi syöty. Meidän koiramme syövät siis raakaruokaa. Meillä asuvalle koiralaumalle annan tällä hetkellä yhteensä noin kilon lihaa päivässä, Tito saa tahollaan n. 200 grammaa. Lihaan sekoitan korkeintaan 1/3 lihan määrästä jotain muuta, esim ihmisten ruuasta jäävää, koirille soveltuvaksi katsomaani osuutta (yleensä kaikki käy ;)) kuten puuroa, riisiä, tai blenderillä mössöksi ajettua keittoa tai salaattia. Kaikille koirille annan lähes päivittäin biotiinilisää sekä merilevää. Kumpikin on peräisin suoraan ponin säkistä tai purkista. Tässä vuosien saatossa olen oppinut, että hevosten rehut ovat paaaljon koirien vastaavia edullisempia. Kunhan vain katsoo, ettei niissä ole ksylitolia tai vastaavaa, niin sopivat ainakin meidän koirille. Tai eivät nuo ainakaan ole valittaneet :) Meillä koirat saavat pääruokansa illalla, jolloin teen niille liha- ja jotain sekoituksen valmiiksi. Siitä "säästän" aina (tai yleensä) vähän seuraavaksi aamuksi, jolloin saavat pienet ruoka-annokset. Toki minulla tavallisesti on noita Vom:in ruokia sen verran pakasteessa (joskus jopa 100 kg), että voin tarvittaessa sulattaa aamuruoaksi vaikkapa 500 g pötkön.

Jaan koirille ruuan aina samassa järjestyksessä oleviin kuppeihin: ylhäältä vasemmalta Hessu, Mortti, Yoda tai Leya (Yoda saa kupin, jossa on silmämääräisesti arvioiden vähemmän ruokaa). Alhaalla vas Pimu, (sitten on Titon kupin tyhjä paikka silloin kun Tito on Ronjan luona) ja Leya tai Yoda. Ensimmäisessä kuvassa lihan lisukkeena on vegaaniseen tyyliin valmistettua shepherd's pieta.


Alla olevassa kuvassa lihan joukossa on pellavansiemenrouhetta (sekin suoraan ponin säkistä). Sitä laitan lihan sekaan hyvin turvotettuna silloin kun mitään muuta ei ole. Lähinnä, koska Yodan maha ei oikein toimi, jos se saa pelkkää lihaa. Toisaalta pellavansiemenrouheessa on myös hyviä rasvahappoja, joten ehkä siitä on silläkin tavalla hyötyä. Harmi, että alempi kuva on huono(mpi)laatuinen, mutta pointti kuvilla on lähinnä, että koska lihan määrä koirien ruuassa on aika suuri, ruuat näyttävät jotakuinkin samalta.


Toisinaan muut koirat paitsi Hessu saavat iltaruokansa luina. Nuo kaikki (myös Hessu) rakastavat luita! Tai no, Yoda ehkä söisi mieluummin jotain kuningatarruokaa, mutta kyllä sillekin luut kelpaavat. Alla Titon tyylinäyte luun syömisestä uudelta vuodelta.

Sitten tämän hetkiset koirakohtaiset lisät. Hessu saa jatkuvasti kuvassa olevaa B-vitamiinivalmistetta. Kuten kuvasta näkyy, sekin on hevosvalmiste, mutta saman valmistajan samaa tuotetta myydään myös koirille - pienemmässä purkissa ja kalliimmalla vertailuhinnalla. Syksyllä Hessu liikkui huonosti, sillä oli selkeästi katkos hermojen viestinnässä taka- ja etuosien välillä. Yhtäkkiä muistin, että jo vuosia, oikeasti vuosikymmeniä sitten, eräs eläinlääkäri ohjeisti antamaan silloiselle vanhalle koiralleni B-vitamiinilisää hermoston toiminnan tukemiseksi. Joten ostin tuon pullon, enkä kyllä B-vitamiinistä Hessun kohdalla tule luopumaan: Tällä hetkellä Hessu ravaa ja liikkuu kuin nuoret koirat (ja taas: *kop kop*). Myös Mortti saa toisinaan B-vitamiinia, lähinnä kuureina. Hessu saa myös taas J&V:n nivelravinnetta. Syötin tuota samaa Hessulle pari purkkia viime keväänä, mutta en nähnyt muutosta missään, niin sen antaminen on jäänyt, mutta viime viikolla ostin taas purkin. Tätä toki saa myös Mortti kuurimuotoisesti, samoin ainakin Yoda. Viimeinen lisä on kylmäpuristettu rypsiöljy, jota saavat muutaman millin päivässä tällä hetkellä Mortti ja Pimu. Kun tuo pullo loppuu, kuvaan tulee kylmäpuristettu rapsiöljy. Näitä annan niiden sisältämien hyvien rasvahappojen vuoksi.


Tällä hetkellä yritän myös syöttää tyhjäksi tavallista rypsiöljypulloa, jonka sain töistä. Ongelma on vain, että tuo Vom:in #25 on jo sen verran rasvaista ruokaa, että pitää olla varovainen rasvan kanssa, että koirat eivät lihoisi.

Näillä eväillä meillä on menty nyt toista vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen! Välillä olen antanut koirille jonkin verran kuivamuonaa (lähinnä aamuruokana aamukiireessä), mutta nyt sekin on jäänyt kokonaan pois. Koirat voivat hyvin (*kop kop*), jaksavat lenkkeillä ja treenata ja niiden mahat toimivat hyvin. Toivon, että homma jatkuu samalla tavalla eteenpäin!

Alla kuva koirien ruokahetkestä joltakin päivältä. Syömässä ovat vasemmalta Pimu, Leya ja etualalla Mortti. (Lasiastia on lattialla, koska se on ollut koirilla esipestävänä ;) ;))


Loppuun vielä kevennyskuvaksi täysin aiheeseen kuulumaton otos eiliseltä. Näin isä ja tytär (kyllä, kuvassa on kaksi koiraa!) nukkuivat, kun siivosin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Köyhän miehen dobo ja askel - A poor man's dobo ball and a step

Viime viikolla huomasin Lidlin mainoksesta, että sinne oli torstaina tulossa myyntiin erilaisia jumppapalloja. Onneksi Reetalla oli torstaiaamuna sopivasti asiaa Lidlin läheisyyteen, joten hän kävi ostamassa meille "peanut ballin". Jokainen koira on jumpannut pallolla tuosta lähtien päivittäin innokkaasti - aika harvassa lienee ovatkin ne koirat, jotka eivät makkaran perässä temppuja haluaisi tehdä :) Leya on pallolla ihan mestari. Ainoana koirista se hyppää aivan itse pallon päälle seisomaan ja siltä onnistuu siinä esim takajaloilla seisominen (siis etujalat ilmassa). Tämä ei yllättänyt meitä; Leya on koirista se, joka juoksee täysin suvereenisti pitkin sohvan selkänojaa (on tippunut sieltä elämänsä aikana yhden käden sormilla laskettavan monesti - äitinsä Yoda yritti kerran juosta tyttärensä perässä, mutta yritys päättyi putoamiseen) ja agilityssäkinhän Leyan ehdoton lempparieste on puomi.

// On Thursday Reetta managed to buy us a "peanut ball" (from Lidl) which we mostly use for training the dogs. Since Thursday all the dogs have trained daily on the ball. Leya is absolutely the best on the ball, which was not a surprise; she is the one who likes to run on the back of the sofa and has fallen from there less than five times in her life and in agility her absolute favourite is the dog walk. Leya is the only one of our dogs who jumps onto the ball by herself.

Leya ja Pimu yhdessä pallolla // Double training Leya and Pimu
Leya pallolla, Hessu ihailee // Leya on the ball, Hessu admiring
Eilen otimme Ronjan kanssa suuren askeleen // Yesterday me and Ronja took a great leap:

Sekä Titolle että Pimulle on nyt agilityn kisakirjat hankittuna. Titokin meni ihan odotetunlaisesti medikoiraksi, vaikka tuomari halusikin mitata sen. Ronja on jo myös hankkinut lisenssin, minä en vielä. Mutta piakkoin varmaan meidänkin kisauran aloitus koittaa. Ihan ei ehkä Pimun kanssa vielä valmiita olla, mutta jospa sen ei nyt olisi niin väliä, joskus meidän on kuitenkin kisaaminen aloitettava.

// Both Tito and Pimu have now their agility record books. As expected, Tito was measured to be a medium size dog. Ronja has already bought a competition license to herself, I haven't. But me and Pimu are also going to start competing soon. Maybe we are not quite ready already, but maybe it is not that serious, someday we just have to start.

Kisakirjojen hankkimisen jälkeen vein Titon, Pimun ja vain ookkaamassa mukana olleen Hessun käymään koirapuistossa. Harvinaista "herkkua" meidän koirille, arkea Titolle. Mutta mukavaa koirilla oli, vaikka ihan omalla porukalla paikalla oltiinkin.

// After purchasing the record books I took Tito, Pimu and Hessu to a dog park. Our dogs do not go there often, Tito does. But they had fun though there were no other dogs.

Tänään annoin koirille sunnuntain kunniaksi puruluut. Yllätyksekseni Hessu oli syönyt omansa ensimmäisenä kaikista koirista.

// Today I gave chew bones to the dogs. Surprisingly Hessu was the first to have finished his.
Hessu
Yodan tyylinäyte
Yodan kuva on erityisen huonolaatuinen, mutta ehkä siitä näkee, että Yoda alkaa jo näyttää kunnolla nyörivillakoiralta. Sen turkin nyörittyminen on kyllä hoitunut todella kivuttomasti, melkein itsestään! Nyt noita nyörejä voisi jo kunnolla huolitellakin, sen verran niissä on jo kokoa.

// Yoda's picture is of especially poor quality but maybe one can see that Yoda starts looking like a proper corded poodle. Cording her coat has been very easy and effortless, it has happened almost of itself. Now I could really even groom the cords, they are getting that big now.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Alkuvuoden kuulumisia

Pari viikkoa tätä vuotta on kulunut ja Leyan ja Pimun juoksutkin on jo lusittu. Vuoden alku on ollut vähän ylä- ja alamäkeä. Alamäki alkoi heti uudenvuoden jälkeen, kun Tito sai rankan allergisen kohtauksen :( Allaolevat kuvat kertovat varmaan tilanteesta parhaiten. Sen voin kertoa, että Tito kutisi järjettömän kovasti. Onneksi kortisoni- ja antibioottikuuri purivat nopeasti ja helpottivat Titon tuskaista oloa. Mitään tietoa reaktion aiheuttajasta ei ole. Toivotaan, että reaktio ei uusiudu, vaan jää yksittäiseksi kerraksi.



Viime keskiviikkona aloitin Titon kanssa rally-tokon alokasluokan ratakurssin OKK:lla. Meillä on tavoite korkata kisaura yhdessä vielä tälle keväälle :) Ronja sen sijaan tähtää sen kanssa agilityn kisaradoille niinikään tänä keväänä.

Viime sunnuntaina Pimu kävi näytillä Kajaanin näyttelyssä. Ei mitään suuremmin mainittavaa menestystä, Pimu sai VAL ERI, VAK1. Tuomari oli aika -hmm- kummissaan, kun menimme kehään. Pimun turkista arvostelussa luki: "Snörad päls. Trevlig päls." Tuomari oli Svante Frisk Ruotsista.

Sitten vähän ylämäkeä: maanantaina agilitytreeneissä Pimu pujotteli kaikki 12 keppiä ensimmäistä kertaa ilman ohjureita täysin ongelmitta! Se oli kyllä enemmän kuin puoli voittoa! Nyt meilläkin on haaveissa ne agilityn kisaradat... Tänään kävin Pimun kanssa hallilla treenaamassa rally-tokon avoimen luokan juttuja ja sen verran hyvän oloista menoa se oli, että ehkäpä starttaamme sen kanssa avoimessa luokassa vielä tänä keväänä.

Myös Pimun SA-testin tulos tuli ja Pimun talirauhaset ovat normaalit, eli sillä ei testin mukaan ole SA-tautia.

Muut koirat ovat saaneet olla rauhassa :) Olemme lenkkeilleet normaaliin tahtiin ja koirat ovat syöneet hyvin. Uusi vuosi raketteineenkin meni varsin rauhallisissa merkeissä koko laumalta, kukaan ei säikkynyt yhtään pamausta. Ehkä jo ensi viikolla myös Leya palaa treenihallille ja kyllähän Mortti ja Yodakin sinne jo toki haluavat :)