sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pimun muodonmuutos - Pimu's makeover

Meillä on ollut täällä viikon mittainen projekti: "Pimun turkki kehäkuntoon". Projekti alkaa olla loppusuoralla, enää viimeistely, kuten pyllyn päällä olevien sämpylöiden paikan hienosäätö on jäljellä. Tässä kuvakertomus askelista kohti kehävalmista nyörivillakoiraa:

// We have had a week-long project: "To get Pimu's coat to show condition". We are at the finish line now, there is only refinement to do. Here is the story step by step with pictures.

Lähtötilanne oli tämä: // We started at this:


Tai tämä: // Or this:

Eli reilusti ylikasvanut turkki.
Ensimmäinen operaatio oli Pimun pesu, kuivaus turboföönillä sekä kuono-osan konetus. Näiden jälkeen, hieman kosteana ehkä, Pimu näytti tältä:

// That means we had a corded poodle with really overgrown coat.
The first part was to wash Pimu, blow her dry by a turbo-dryer and clip the nose. After these, maybe still slightly wet, Pimu looked like this:

Seuraavaksi vuorossa oli continental-leikkauksen rajojen alustava ajelu koneella. Tämän jälkeen Pimu näytti tältä:

// Then we made the lines for the continental clip and Pimu looked like this:

 Tai tältä: // Or this:

Sitten vuorossa oli nyörien huolittelu, eli kaikki hapsut nyörien päistä ja ylipäänsä nyöreistä leikattiin pois. Viikko siinä vierähti hitaasti leikkoen :) Ei vainkaan, eilen kauniissa kesäsäässä suurimman osan leikkasin, kun perheen poni vieraili kotona laiduntamassa. Nyt Pimu näyttää jotakuinkin tältä:

// After that I had to finish all her cords by clipping all the tufts from the cords. It took a week when cut slowly :) Actually I did the biggest part of this job yesterday when the sun was shining and I was out with our ponny who was pasturing at home. Now Pimu looks about like this:


Tai tältä: // Or this:

Pesu tai kaksi, uudet konetyöt, rajojen viimeistely ja Pimpula on valmis näyttelykehiin.

// Now there is a wash or two do to, then renew clipping in the clipped areas, refine the lines and Pimu is ready to enter the dogs shows.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Pimpula koulussa - Pimu at school

Tänään minulla oli mahdollisuus ottaa Pimu mukaan töihin. Pidimme sen kanssa oppitunnin kakkosluokkalaisille. Pimu käyttäytyi todella mukavasti: oli ystävällinen, iloinen ja rauhoittuikin nopeasti. Keskustelimme eri koiraharrastuslajeista (näytimme vähän rally-tokoa), koiraroduista sekä vähän koiranhoidostakin. Oppilaat saivat myös rapsuttaa Pimua mielinmäärin.

Pimusta tulisi kyllä mainio koulukoira!

// Today I had an opportunity to take Pimu to the job with me. We had a lesson for 2nd grade together. Pimu behaved very nicely: she was friendly, happy and calmed down pretty fast. We talked about different dog events (we showed a bit rally-obedience), dog breeds and little bit about taking care of a dog. The pupils were also allowed to pet Pimu as much as they wanted.

Pimu would be a splendid school's therapy dog!


perjantai 17. toukokuuta 2013

Hakutreeneissä, seuraava osa - Airscenting, next part

Keskiviikkoiltana oli jälleen paikallisosastomme villakoirille järjestämät maastolajireenit. Tai oli edellisviikollakin, mutta me emme niihin päässeet, vaan piipahdimme sen sijaan pikareissulla Kuusamossa.

Tällä kertaa kokoonnuimme Oulunsalon keskustassa, josta ajoimme metsään :) Minulla oli mukana kolme koiraa, koska Mortti päätti, että sen on aika myös reenata, eikä se "suostunut" jäämään kotiin. Lisäksi hain Ronjan ja Titon kaupungista mukaan. Meidän lisäksi treeneihin ilmestyi neljä ihmistä ja enemmän koiria.

Kaikille koirille tehtiin periaatteessa samanlaiset treenit: kolme maalimiestä kaikille samoilla paikoilla, kierrettiin periaatteessa tietty rinki, jonka varrella maalit olivat. Maalien asennoissa oli toki koirakohtaisia eroja ym.

// On Wednesday we had again airscenting training with our local poodle club. I took Mortti, Leya and Pimu with me and picked even Ronja and Tito up in the city.

Meidän koirista treenattiin ekana Leya. Ensimmäinen maali otti siltä koville: rintuuksessa ventovieras ihminen. Joo, olisi voinut ottaa sille vaikkapa Ronjan siihen alkuun ja vaikkapa polun vieressä, niin että Leya olisi maalimiehen saanut rauhassa havaita. Minun mokani siis. Leya haukkui, haukkui ja haukkui. Siis kummastustaan, ehkä pelkoaan. Maali oli niin epäilyttävä, tarjosi herkkujakin. Mutta lopulta Leya antoi periksi, meni maalimiehen luokse ja kävi syömässä herkut. Toinen maali oli sille edelliskerralta tuttu Miia ja hänen luokseen Leya juoksikin tosi suurella innolla, söi herkut ja antoi silitellä. Hyvä kokemus siis. Kolmantena maalina oli myös tuttu Tuija, mutta Tuija sai myös osakseen haukut, tosin ekaa maalia paljon miedommat. Joo, Leyan kohdalla kannattaa varmaan jatkossa mennä aluksi vähän taaksepäin ja alottaa pehmeämmin. Eka maali tosi helppo, vaikkapa näkölähdöllä ja ehkäpä tuttu. Sitten voi ottaa pari vaikeampaa. Eli edetä pienin askelin. Itseni pitää lisäksi olla sen kanssa tosi tarkkana, lukea sitä kunnolla ja lähteä heti tueksi maalille, kun tuntuu, että se maalin havaitsee. Eli järki käteen sen kanssa etenemisessä. Se ei vain ole niin rohkea kuin Tito tai Pimu.

// The first one of our dogs to train was Leya. She is a bit shy and a totally strange people in the forest was very difficult for her. She barked and barked and first after a while she realised that there was nothing to be worried about. The second goal was easier for her, she knew the goal already and ran to her quickly. She managed to find even the third goal., just okay. But I have some ideas how to work out with her in the future to get her braver.

Toisena meidän koirista treenattiin Tito, jota Ronja ohjasi, Ronjan koirahan se varsinaisesti on. Tito puhkui intoa - ja onnea - ihmisiä löytäessään. Ensimmäistä maalimiestä etsittiin tovi, kun tuuli ei juuri silloin ollut suotuisa. Toista maalia se vähän säikähti, mutta päästi vain ihan pari haukahdusta ja pääsi yli tilanteesta. Kolmannessa ei mitään erikoista. Hyvällä halulla se söi maalimiesten tarjoamat herkut. Se on kyllä tosi näppärä pelastuskoiran alku ;)

// Tito was led by Ronja this time, actually he is Ronja's dog. He was so eager and happy when finding people in the forest. The first goal was a bit difficult to find because we had no luck with the wind then and by the second goal he was just a little scared, barked few times and realised very quickly that it was just an ordinary human being. By the third goal there were no problems at all. With good appetite he ate the treats he was given.

Tito maalimiehen luona // Tito at the goal's
Tito ja maalimies

Pimun reeniä ennen odottelin vähän, että Miia saa Äimänsä vietyä jäljeltä autoon. Pimu kun on tosi koiraimuinen enkä halunnut sen pilaavan Äimän jälkeä tai mittelevän Äimän kanssa. Ja sitten menoksi. Pimu juoksee metsässä aina kuin raketti, se varmasti kuluttaa joka ainoan mahdollisen kalorin siellä iloitessaan. Ensimmäinen maali löytyi helpolla ja Pimu kävi syömässä herkut Raijalta.

// Pimu ran like a rocket in the woods. She is so energetic! She certainly uses all the possible calories when running. She found the first goal very easily and ate the treats quickly.

Pimu ja ensimmäinen maalimies // Pimu and the first goal
Ja jatkoi eteenpäin ennen kuin ehdimme Raijan kanssa kissaa sanoa :) Minulla oli pieni aavistus siitä, mihin se oli mennyt, eli se meni suoraan "viimeisen" maalin eli Ronjan luokse. Meille asiasta merkkinä oli se, että Pimu juoksi pitkin metsää leluaan vingutellen. Ronjan "piti" olla viimeinen maalimies ja ajattelin, että hän saa palkata Pimun sitten lelulla. No, toisin kävi, Ronja kertoi, että oli tuntenut pienen tuulenvireen käyvän - ja kas, Pimu olikin heti sitten siinä.

Viimeisen maalimiehen luokse Pimu juoksi myös suurella vauhdilla ja innolla. Se on kyllä niin mutkaton ja helppo koira luonteeltaan. Tavallaan.

// Pimu ran like a wind and me and Raija had almost no clue where she had gone. But she went to the planned last goal, Ronja, directly. We noticed that when Pimu ran back to me squeeking her toy. I had given the toy to Ronja when thinking that she would be the last goal. Ronja had felt a weak wind blowing, Pimu had caught the wind and run to her.

The last goal was also an easy one to Pimu: with high speed and eagerness she ran to her.

Pimu viimeisellä maalilla // Pimu and the last goal
Mortti pääsi meidän koirista viimeisenä reenaamaan. Sillä oli hurja vauhti - ja tuskin tietoa mitä oltiin tekemässä. Se ei ole paljon hakua treenannut, jonkun verran jälkeä. Ensimmäinen maalimies ohitettiin täysin huomaamatta (tietysti, koska Miia oli ajatellut pääsevänsä nopeasti valmistelemaan omaa koiraansa), mutta kaksi muuta löytyi mukavasti kun "vanhus" pääsi vähän juonesta kiinni. Lähdetiin uudelle kierrokselle ja jo malttoi Mortti tehdä töitä Miiankin löytämiseksi.

// Mortti had extremely high speed when released - but he hardly knew what we were doing. He has not trained airscenting that much, more tracking. He passed the first goal without noticing her at all, but other two were easier to find and "the senior" got a clue. We started a new round and this time Mortti was that much settled down that he could work properly to find even Miia. Not bad at all for him.

Mortti ja Miia // Mortti and Miia

Suurkiitos Raijalle ja Miialle vaivannäöstä näiden treenien suhteen! Tämä on ihan huippua! Yksi kerta on treenejä vielä jäljellä, ja innolla olemme tulossa mukaan.

// Thanks a lot Raija and Miia, for organising the trainings. That is just awesome! We have still one time to train and we are absolutely coming, too.

Treenien jälkeen etsiskelimme Ronjan kanssa koirille vielä ulkoilutuspaikkaa ja päädyimme mutkien kautta Kaakkurin koirapuistoon. Siellä mm jumppautimme Pimua kävelyttämällä sitä ilmeisesti ihmisten istuskeluun / nojailuun tarkoitettua "puomia" pitkin. Lopuksi piti tietysti kuvata vielä koirakvartetti kököttämässä puomin päällä ;)

// After the training me and Ronja wanted to take dogs still out for a while and ended to a dog park. There we made some exercises by walking Pimu on a narrow bench. Finally we even took a photo of the dog quartet sitting on that bench together ;)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Villakoirien kevätretki

Toimin tänään villakoirien kevätretken reittivastaavana. Otin mukaani muut koirat paitsi Pimun ja Titon. Parin tunnin pituinen reitti kiersi itselleni ah niin tuttuja polkuja Isoniemen-Annalankankaan maastossa. Mukana oli parikymmentä ihmistä ja suunnilleen yhtä monta koiraa. Villakoirakerhon paikallisosastomme oli vuokrannut käsin vedettävän vieheen (siis juttu, jonka perässä tavallisesti juoksee vinttikoirat) retken oheisohjelmaksi. Voi että meidän keskarit olivat innoissaan, kun pääsivät vieheen kanssa juoksemaan! Hessukin kokeili lajia (on toki kokeillut aikaisemminkin), mutta se ei ole siinä niin "hyvä" kuin Mortti, Yoda tai Leya. Itselleni koko retken kohokohta oli, kun ihan lopuksi päästin Arjan avustuksella keskarikolmikon kilvoittelemaan yhdessä vieheen perään :) Oli hienoa katsoa, miten kukin koira työskenteli saadakseen parhaan mahdollisen reitin vieheelle. Harmi, ettei tätä kolmikon keskinäistä ottelua saatu videoitua :)

Kiitos kaikille retkiseurasta!

Leya, Yoda, Mortti ja Hessu katselemassa, kun Suloa viedään vieheelle


Tämä lienee Mortti ;)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hakutreeneissä - Airscenting

Maanantaina jatkoimme paikallisosastomme villakoirille järjestämissä maastolajitreeneissä. Jälleen koirista mukana oli Leya, Tito ja Pimu ja lajina haku. Make lähti mukaan seuraksi, mutta pääsi myös tositoimiin maalimieheksi Pitsille (Leyan ja Titon serkku).

Leyalle otettiin ensin makkararinkiä. Se oli siinä monta kertaa reippaampi kuin edellisviikolla! Liekö se tajunnut, että vieraitten ihmisten luokse menemällä tosiaankin voi saada makkaraa, vai oliko se rohkeampi, koska ihmisillä ei ollut sadevaatteita yllään, kuten edellisellä viikolla. Joka tapauksessa, varsin onnistunut harjoitus Leyalle. Lopuksi Miia vielä juoksi aivan lähelle puun juurelle kyyköttämään ja odottamaan Leyaa ja kylläpä Leya uskalsikin mennä sinne niitä makkaroita syömään. Hyvällä alulla siis ollaan Leyan kanssa!



Titon kanssa otettiin kaksi maalimiestä näkölähdöillä. Eli siis Titolle näytettiin, että maalimiehellä on herkkurasia mukana ja se näki kun maalimies meni metsään. Todella helposti Tito suoriutui maalimiesten luokse. Ensi kerralla sille voitaisiin ottaa jo vähän vaikeampia maaleja. Jollei sitten ole jäljestyksen vuoro ;)

Pimu treenasi meidän koirista viimeisenä. Sille otettiin kolme maalimiestä, joista viimeiselle annettiin lelu palkaksi. Kaksi ensimmäistä maalia oli suht helppoja, lähellä ja näköyhteydellä. Pimu liisi kuin tuulispää niiden luokse nauttimaan osuutensa Cesar-pussista. Kolmas maali oli haasteellisempi. Juha näytti Pimulle lelua ja meni vähän mutkitellen ison lumivuoren taakse piiloon niin ettei Pimu nähnyt missä hän oli. Hyvin Pimu lähti kohti Juhaa muistilla. Sitten huomasi selvästi, ettei Pimu tiennyt missä Juha on, kun ei nähnyt tätä. Pimu pysähtyi sekunnin murto-osaksi, painoi kuonon maahan kuin tarkistaakseen, että Juha todellakin oli mennyt siitä, nosti kuonon ilmaan, sai ilmeisesti hajun Juhasta ja juoksi Juhan luokse. Hienosti ratkaistu ongelma! Isänsä Hessu olisi tuossa vaiheessa tullut pyytämään minua apuun, mutta Pimu on isäänsä paljon itsenäisempi ja selviytyi tilanteesta todella hyvin. Juha palkkasi Pimun lelulla ja Pimun riemu oli suuri. Harmi vain, että lelu jäi meillä epähuomiossa treenipaikalle, eikä se siellä enää muutamaa tuntia myöhemmin ollut, kun palasimme sitä hakemaan :(

Harmi, ettei tähän ole lisätä yhtään kuvaa. Meidän koiria ei ollut tarttunut Juhan kameraan tositoimissa ollenkaan.

// On Monday we trained airscenting with our younger dogs for the second time. It is our local poodle club which arrenges a short course on it.

I started training with Leya. First she got treats by going to see other people. At the end Miia ran some metres and hid behind a tree. Leya went there too to get some treats. So she has made progress after being suspicious towards other people in previous week.



We took two goal persons to Tito. Quite easy ones, but we are just in the beginning. He could see when the persons ran to the forest, sould see where they were and he found the subjects easily, ran to them and was treated with delicious dog food.

Pimu was the last of our dogs to train. We took three goals to her. The two first were easy ones, like Tito's and she did good job, found the goals easily and was treated with dog food. The third was more difficult. He ran longer way and stayed behind a snow wall and could not be seen by Pimu. Pimu started her way towards the goal but stopped for a little while because she obviously could not see the goal. Pimu sniffed the ground as she would have wanted to be sure that she was in the right direction. Then she lifted her nose up, sniffed the air and ran to the goal. This time she was treated with one of her toys. Pimu really like toys. Unfortunately we forgot that toy there and could not find it couple of hours later when we returned there to pick it up :(