sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille


Mortti
TK1, RTK2 Miracle Minx Black Coffee
12.2.2005-28.7.2019

Mestarit lähtevät nappulakengät jalassa. 

torstai 18. heinäkuuta 2019

C-pentujen kuulumisia

C-pentujen omistajat pitävät ihanan aktiivisesti yhteyttä, monta kertaa viikossa saamme lukea ipanoiden kuulumisia. Pennut ovat nyt 17-viikkoisia, saaneet toiset rokotuksensa ja kasvaneet kaikki kovasti. Tai Pingu nyt ei niin kovasti, mutta kasvanut on sekin. Maitohampaatkin ovat alkaneet irrota. Ipe esitteli meille eilen harvahammashymyään ja Fredillä on jo kaksi hienoa rauta-alahammasta ja kolmaskin jo kovasti pilkottaa.


Pennuista Ipe eli entinen Simba (Tyystilyksen Charlie Weasley) ilahduttaa meitä täällä kotona. Ipe on käynyt muutaman kerran agilityhallilla monta kertaa agilitykisoissa ja se on kova leikkimään yksin, yhdessä ihmisten ja toisten koirien kanssa. Ipe on aika vauhdikas poika, hyppii kovaa ja korkealle ja juoksee lujaa. Se on myös varsin kauniisti rakentunut, mistä todistuksena sen BIS1-voitto viime viikon pentumätsäristä :) Ipestä näyttäisi tulevan ihan kivan kokoinen uros.



Rambo eli entinen Leke (Tyystilyksen Colin Creevey) asuu Oulussa. Se on myös melkoisen vauhdikas pakkaus ja aloittelee ensi kuussa pentukurssilla. Ramboa olemme muutaman kerran tavanneetkin. Rambo lienee tällä hetkellä pentueen suurin ja se on jo ylittänyt keskikokoisen villakoiran korkeuden alarajan.

Ipe vasemmalla, Rambo oikealla

Pingu eli Pinksu (Tyystilyksen Cho Chang) ilahduttaa Reetan ja Robinin elämää Porvoossa. Se on siis minulla ja Reetalla yhteisomistuksessa. Pingu hengailee iltaisin tallilla ja se on myös varsin vauhdikas ja hoksaavainen pentu. Pingulle on (tietenkin) muutamia näyttelyitä ajateltu, ensimmäinen ensi kuussa. Pingu on pikkuinen ja tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että se jää mini-koiraksi agilityä ajatellen. Se on juuri saavuttanut kääpiövillakoiran korkeusalarajan.


Huisi eli entinen Pepe (Tyystilyksen Cornelius Toffee) asuu Seinäjoella seuranaan kaksi ihanaa tyttöä sekä jackrusselinterrieri. Huisi on jo aloittanut aktiivisesti treenaamaan agilityn alkeita ja sen löytääkin usein paikalliselta agilityareenalta isänsä seurasta.

Urho eli entinen Seppo (Tyystilyksen Cormac McLaggen) asuu myös Oulussa. Urho jakaa osa-aikaisesti elämäänsä pikkutytön kanssa, harrastaa uimista ja kiipeilyä ja kaikkea mitä aktiivinen koiranpentu vain voi. Se on mm ollut mukana prinsessasynttäreillä. Tällä hetkellä Urho on Ipen kanssa samaa kokoluokkaa. Urhon toinen kives on edelleen kadoksissa.


Lysti eli entinen Viola (Tyystilyksen Callidora Longbottom) asuu Porissa seuranaan toinen villakoira. Myös Lysti harrastaa jo aktiivisesti agilityä pentukurssilla ja on muutoin perheensä arjessa mukana. Lysti on edelleen yhtä rohkea ja leikkiväinen kuin pikkupentunakin.



Fredi, jonka pentunimi säilyi (Tyystilyksen Cedric Diggory) asuu Helsingissä. Se viettää aktiivista elämää kulkien Kolmatta Linjaa, käyden milloin jalkapallopelissä, milloin kahvilassa. Näin kesäaikaan se viettää perheensä kanssa aikaa saaressa, jossa se saa elää oikeaa koiranelämää ja toteuttaa itseään kaivamalla, kiipeilemällä, juoksemalla vapaana ja uimalla.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Uikki pesu n 7/19, Oosa 8/19, Leya 9/19, cacib ja varoja

Keskiviikkona pesin Uikin Piteån näyttelyihin. Sen turkki on kyllä nyt ikävän kärsinyt, joten vähän jännitti sen kanssa näyttelyreissuun lähteä. Pahinta pelkäsin. Pesin sen vain Linna-shampoolla ja jätin kaikki hoitavat aineet pois.

Leyan pesin torstaina ja Oosan perjantaina. Kummallekin käytin tuttuun tapaan ensin  K9 Strip Off - shampoota, sitten saman sarjan Crisp Texturea, väliin laitoin Chris Christensenin Substance Builderiä ja lopuksi vielä PurePaws Terrier Touch - hoitoainetta. Turkeista tuli mielestäni ihan kelvolliset.

Perjantaina suuntasimme Teron keulan kohti Ruotsia. Haaparannassa kävimme matolääke- ja ruokaostoksilla sekä tapasimme Dianea ja Rogeria kahvittelun merkeissä. Piteåån lauantain villakoiranäyttelyn paikalle saavuimme hyvään aikaan.

Villakoiranäyttelyn tuomarina toimi Francesco Cochetti, josta minulla oli vuosien takaa hyvät muistot: vuonna 2002 Hessu sai ensimmäisen sertinsä häneltä. Isovillakoirat aloittivat päivän. Kauheasti ei tullut muita koiria seurattua, mutta lopulta yllätyksekseni Oosa oli valioluokassa ainoa, sai erinomaisen, voitti tietysti luokkansa, sai vielä sa:nkin. Lopulta Oosa oli pn3 ja sai vara-sertin. Rehellisesti voin sanoa, että yllätyin suuresti! 

Uikki osallistui valioluokkaan, sai niinikään erin, sijoittui luokassaan kolmanneksi ja sai myös sa:n. Eikä, arvostelussa sanaakaan turkin kunnosta, vain että correct coat texture. Leya osallistui huvin vuoksi veteraaniluokkaan, myös Leyalle eri, sijoitus toinen ja sa. Tässä vaiheessa piti Sari pyytää apuun paras narttu - kehään. Tosin sieltä meidän koirat lensivät heti ulos. Hieno tulos joka tapauksessa! 

Make vei Leyan ja Uikin autoon, mutta muistin yhtäkkiä, että Ruotsissa villakoiranäyttelyissä on tapana järjestää epävirallinen SAR BIS, johon saavat osallistua kaikki kyseisessä näyttelyssä sa:lla palkitut harmaat, aprikoosit ja punaiset villakoirat. Uikki siis pikaisesti autosta ja takaisin kehään. Uikki oli onnellinen; se niin tykkää olla kehässä (ja tänäänkin sen arvostelussa luki "lovely poodle attitude"). Uikki oli lopulta SAR BIS3!

Villakoiranäyttelyn jälkeen siirryimme hurjan 3,8 kilometrin matkan kansainvälisen näyttelyn paikalle. Illalla kävimme kävellen kaupassa, ulklilutimme koiria ja kävimme jopa pystyttämässä telttamme villakoirakehän laidalle, aika lailla ensimmäistä kertaa koskaan. 

Sunnuntaiaamuna ulkoilutuksen ja madotuksen jälkeen siirryimme teltalle odottamaan koiriemme näyttelyvuoroa. Tällä kertaa tuomarina oli ruotsalainen Karl-Erik Johansson, oikein mukava herrasmies. Meidän koirista ensin vuorossa Uikki valioluokassa. Kun menin sen kanssa kehään, kehäsihteeri kävi kysymässä että onko tuollainen turkki sallittu. Selän takaa kuului myös kommentteja koko ajan. Mutta ne eivät minua ja Uikkia haitanneet. Uikille eri, valioluokan neljäs sija sekä sa. Tässä vaiheessa tuomari sanoi minulle' "Det kan bli lite med cacib idag. " Olin aika iloinen. Paras narttu-kisassa tuomari aloitti antamalla Uikille cacib-plakaatin ja kättelemällä meidät ulos. Mutta jes, saimme sen mitä toivoimme! 

Oosa oli jälleen ainoana valioluokassa, sai erin, voitti luokkansa ja sai sa:n. Eiliseen tapaan se oli paras narttu - kehässä kolmonen (narttujen järjestys sama kumpanakin päivänä), sai vara-sertin ja vara-cacibin. Meidän Oosa! 

Näyttelyn jälkeen Leena leikkasi Oosan turkkia reippaalla kädellä. Kyllä on tekemistä siihen tottumisessa ja oikeasti vähän jopa kauhistuttaa, että sen pitäisi mennä näyttelykehään noin vähäturkkisena ensi viikonloppuna. Saapa nähdä miten sitten käy. Oosallehan on vielä ne kaksi näyttelyä suunnitteilla.

Yöksi jäimme Ruotsin puolelle Kukkolankosken leirintäalueelle odottamaan 24 tunnin täyttymistä koirien madotuksesta. 






tiistai 9. heinäkuuta 2019

Leyan pesu 8/19, Oosan pesu 7/19 ja agiepikset

Lauantaina tein pohjapesut ja - trimmit Leyalle ja Oosalle ensi viikonlopun Piteån koiranäyttelyitä varten. Leyavosallistuu lauantain villakoiranäyttelyn veteraaniluokkaan ja Oosa (ja Uikki) lauantaina villakoiranäyttelyyn ja sunnuntaina kansainväliseen. Näiden jälkeen Oosalla on kaksi näyttelyä jäljellä.

Käytin kummallekin ensimmäiseen vaahdotukseen K9 Strip Off - shampoota ja toiseen ja kolmanteen K9 Crisp Texturea, hoitoaineena PurePawdin Terrier Touch. Kummankin turkki on nyt turhan pehmeä ja silkkinen. Jotain pitäisi varsinaiseen näyttelypesuun vielä keksiä.

Sunnuntaina osallistuimme kaikkien narttujen voimin Avarian Sportdogsin järjestämiin agilityepiksiin. Uikki meni supermölliradan minikorkeuksilla. Sillä oli asennetta ja mukavaa menoa. Yoda meni myös supermöllit mutta medeinä. Yodalle kaksi nollarataa, mutta koska se on kilpaillut virallisissa luokissa, se ei sijoittunut palkinnoille.


Leya meni mölliradan kontaktiesteillä (A ja puomi ), teki kaksi nopeaa nollaa ja voitti mediluokan. Vitsit kun olisi enemmän näitä ratoja, missä möllikoira (joka ei osaa keinua eikä pujottelua) voisi mennä An ja puomin. Nämä on niin tehty Leyalle. 


Oosa juoksi kisaavien radan kaksi kertaa. Kummallakin hylky kolmannelle esteelle, koska Oosan mielestä pujottelu on vaan niin mukava. 

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Agilitykisaputki ja mätsäri BIS3

Kuluneen viikon aikana olemme Oosan kanssa juosseet kolmissa agilitykisoissa, yhteensä 6 starttia. Vieläkään yhtään nollaa ei ole mukaan tarttunut, mutta hienoja hetkiä radoilla muuten.

Viikko sitten lauantaina juoksimme Marja Lahikaisen agilityradan ja Jouni Kauton hypärin Virpiniemessä, kummastakin tulokseksi hylkäys. Agilityradalla jäin piipertämään Oosan ohjaamista puomille kahden kiellon verran ja kun alla oli jo yksi kielto, tulos oli se hyl. Hyppyradalla Oosa kielsi hypyn ja sitä korjatessa hyppäsi väärän hypyn (sama kuvio toistui eilen).

Maanantaina ajelimme Ronjan ja Titon kanssa Kajaaniin, KSTK:n kisoihin, joissa oli tarjolla kaksi agilityrataa Kari Jalosen tuomaroimana. Ensimmäisestä Oosalle hyl. Jätin sen lähtöön kauaksi hypyn, muurin ja pituuden taakse, Oosa kielsi muurin ja korjauksessa kävi roikaisemassa pituuden. Muuten vaikea rata meni mainiosti. Toisella radalla kaikki sujui kuin tanssi, hieno tunne maaliin tullessa. Tuloksena kuitenkin 5, Oosa oli hypännyt A:n alastulokontaktin yli, mitä en huomannut. Sijoitus 4. hyvällä ajalla. Ronjalle ja Titolle ensimmäiseltä radalta hyl, toiselta 5 vp (kielto) ja voitto.



Keskiviikkona tein Yodan, Leyan ja Oosan kanssa maakuntamatkan Pudasjärvelle mätsäriin. Yoda ja Leya kisasivat veteraaniluokassa, Oosa tietysti isoissa aikuisissa. Kaikki saivat punaisen nauhan, punaisten veteraanien joukossa Yoda päihitti lopulta tyttärensä (kiitos Sarille Leyan esittämisestä!) ollen ykkönen ja sai näin menolipun bis-kehään. Bis-kehän kahdeksan koiran joukosta Yoda sijoitettiin lopulta sijalle 3!


Eilen oli agilitykisaputken viimeiset kilpailut "kotikentällä" (jossa tosin emme juuri nyt treenaa). Tomas Berglundin tuomaroimissa kisoissa agility- ja hyppyrata ykkösille ja kakkosille. Oosalle hypäriltä hyl syystä minkä jo aiemmin kirjoitin eli kiellon korjauksesta se hyppäsi väärän hypyn. Muuten tämä rata oli vaan makea, Oosa irtosi putkiin ja haki itse pujottelun vaikeasta kulmasta. Alla rata videolla. Agilityradalla Oosa kielsi alkupään putken ja pudotti muurin palikat eli tulos 10 ja sijoitus 3. Oosalle ensimmäinen muumimuki kokoelmaan, jota Pimu ehti runsaasti kartuttaa.


Titolle agilityradalta 10 ja sijoitus 4. Mutta hyppyradalla Ronja ja Tito pesivät nopealla nollalla kaikki. Aivan kaikki. Eli Titolle ensimmäinen luva kakkosista, viimeinkin.



Huomenna käyn Oosan (Yodan ja Leyan) kanssa agilityepiksissä ja tiistaina treeneissä. Torstaina Tiina tulee hieromaan Oosan ja sitten keskitymme hetkeksi Oosan tämän hetken näyttelyuran viimeisiin näyttelyihin ja pidämme hetken taukoa agilitystä. Tokoa ja rally-tokoa pitäisi ehtiä vähän treensts, koska villakoirien rotumestaruuskisat pidetään meidän alueellamme elokuun lopussa.