Nyörit mätsärissä - The corded ones in an unofficial dog show

Viime viikon tiistaina veimme Reetan kanssa Hessun ja Pimun mätsäriin Maikkulaan. Kumpikin osallistui isojen aikuisten luokkaan, jossa oli suunnilleen 50 osallistujaa. Luokan tuomaroi Anita Al-Bachy (ent Alatalo), oikea ulkomuototuomari siis.

// Last Tuesday we took Hessu and Pimu to a match show (a totally unofficial dog show). There were about 50 participants in their class (adults with height over 40 cm). The judge was a real dog show judge, Anita Al-Bachy (former Alatalo)

Reetta halusi, että Pimu menee kehään ennen Hessua. Mikäs siinä. Tuomari oli tutkinut kummissaan Pimun turkkia, johon Reetta oli todennut, että siitä tulee nyörivillakoira. Nythän turkki tuntuu lähinnä takkupalasilta, tai ihmeellisiltä klöntsiltä ;) Pimu esiintyi ihan mukavasti, ei mitään moitteen sijaa. Tulokseksi sininen nauha, vastustaja samojedinkoira vei voiton.

// Reetta wanted Pimu to enter the ring first. The judge examined her coat remarkably astonished and Reetta told her that Pimu is going to become a corded poodle. At the time the coat feels just pieces of tangles or weird bits of rag. Pimu made it just fine in the ring but was judged to be worse then her competitor and she got a blue ribbon.

Pimu kehässä // Pimu in the ring

Pimu liikkuu // Pimu moving

Kun Hessu oli kehässä, tuomari oli ensitöikseen todennut, ettei ollut ymmärtänytkään, että nyörit voivat olla noin hienon näköiset! Toinen ihastuksen kohde hänellä oli Hessun kunto. Hän ei meinannut uskoa, että Hessu todellakin on 11-vuotias ja liikkuu edelleen mielettömän hienosti. Myös sitä, että Hessulla on edelleen kaikki hampaat suussa tuomari kehui. Hessun vastustaja oli ilmeisesti valkoinen siperianhusky, jonka Hessu voitti, eli sai siis punaisen nauhan!

// When Hessu was in the ring the judge said for the first that she had not understood that the cords can be that good-looking! She admired also Hessu's condition, she could not believe that he really is 11-year-old and still moves extremely well. She also praised the fact that Hessu still has all teeth in his mouth. Hessu's competitor was a white siberian husky and Hessu beat it and got a red ribbon.

Hessu liitää (yksikään jalka ei ole maassa ;)) // Hessu flying (no feet on the ground)

Sinisten saaneiden kehässä ei Pimulle tullut menestystä, mutta erittäin hyvää harjoitusta kuitenkin. // In the competition for the dogs with a blue ribbon Pimu had no success but got good practice anyway.

Hessusta tuomari sen sijaan tykkäsi! Ensiksi Hessu valittiin noin 7-8 koiran joukkoon jatkoon ja lopulta se sijoittui isojen aikuisten punaisten saaneiden koirien (näitä siis kaikkiaan noin 25) joukosta neljänneksi! Vau! kyllä me olemme ylpeitä vanhuksestamme!

// But the judge liked Hessu! First he was picked up with about 7-8 other dogs and finally he was placed as 4th. There were about 25 dogs competing. Wow! We are really proud of our senior!

Kuva Hessusta - A picture of Hessu

Make siirsi eilen kameralta koneelleni kuvia kesän varrelta (oli siinä vähän talvikuviakin). Hessusta löytyi useita hienoja kuvia, alla maistiaisiksi yksi. Kuva on otettu Sundsvallin näyttelyssä 5.8.

// Yesterday Make transferred pictures from camera to my laptop. There were several fine pictures of Hessu. Here one of them. The picture is taken in Sundsvall dog show on August 5th.

Pimpulan turkki osa 2 - Pimu's coat part 2

Olen tehnyt päätökseni Pimpulan turkkia koskien: siitä tulee nyt vanhempiensa tavoin nyörivillakoira. En jaksanut ajatella, että harjaisin sitä nyt useamman tunnin, että saisin takkulaatat aukeamaan, pesisin heti perään, föönaisin ja toistaisin ainakin pesun ja föönauksen vähintään kerran viikossa arvaamattoman kauan. Harjan asemesta tartuin eilen mäntysuopapulloon, vaahdotin Pimun sillä kahteen kertaan, huuhtelin aina välissä, vaahdotin vielä kerran 1All systemsin hoitavalla shampoolla, huuhtelin, levitin turkkiin jotain Summerwindsin hoitoainetta ja huuhtelin. Sitten kuivaksi rutistelua, Pimpula kuistille trimmauspöydälle. Työstin turkkia turboföönillä ja saksilla. Leikkasin takkulaattoja saksilla nyörin aluiksi ja puhaltelin irtoavia karvoja pois föönillä ja samalla kuivasin turkkia. Kovin montaa nyöriksi laskettavaa turkissa ei vielä ole, mutta jospa ensi kesänä Pimpulalla olisi sen verran turkkia, että näyttelyihin olisi taas asiaa.

// I have made a decision about Pimu's coat: she will become a corded poodle like both her parents. I could not imagine me to brush her for hours to get rid of the tangles, right after that wash and blow dry her. And then wash and blow dry her at least once a week for who knows how long. In stead of brush I used tall oil soap, let the coat foam, then I rinsed the coat and did that again. After tall oil soap I used proper dog shampoo once, rinsed it off and used balsam. I dried Pimu with a towel and took her out on the grooming table. There I cut with scissors the huge tangles to finer cords and blew the coat. There are not many cords in Pimu's coat yet but I hope that next summer Pimu will have enough coat to enter the dog shows.

Alla työvaiheista kuvia, jotka eivät harmi kyllä kauheasti mitään kerro. Pitää yrittää saada joku avuksi kuvaamaan Pimpulan tämän hetken tilannetta ja valokuvata nyörien edistymistä muutenkin säännöllisesti, että itse kukin voi seurata edistymistä.

// There are some pictures of my work yesterday. Unfortunately they are not good ones. I have to try to get somebody to help me to take a decent picture of Pimu's coat now and then take regularly photos of her so that anybody can see the progress.

Pimu takkuineen likaisena // Pimu with all tangles and dirty

Pimu pestynä. Takkulaatta näkyy erityisesti selässä // Pimu washed. One sees the huge tangle especially in the back.

Pimu kuivattuna ja turkki nyörien aluille auottuna. // Pimu dried and with the beginnings of the cords.

Pimpulan turkki - The coat of Pimu

Mulla on nyt kriisi. Pimu on meidän reissun jäljiltä umpitakussa (edelleen, Maken viimeinen lomaviikko on pitänyt käyttää kaikenlaisen hyödyllisen tekemiseen eli turkinhoito ei ole ollut prioriteetteja). Nyt en saa päätettyä mitä teen sille! Oionko turkin ja pesen sen jatkossa joka viikko + mahdollisesti kampailen välissä, vai laitanko sen nyörittymään, jolloin hienojen nyörien valmistumiseen menee vajaa vuosi, jos turkin kasvu ym etenee kuten Miian Astalla. Ääk, mitähän tässä tekis? Näyttelyihin Pimpulaa ei ole ilmoitettu, vähän haluttas viedä H ja P Turun kv näyttelyyn lokakuun lopussa, mutta Turku on kaukana. Jos nyt alan laittaa tuota kuontaloa nyörille, se ei luultavasti ehdi valmistua tammikuun Kajaanin näyttelyynkään. Oisko jollakin viisasten kiveä, joka kertoisi mulle mitä tehdä? Jaksanko hoitaa tuota niin tiheään ja paljon kuin sitä pitää, että sen saa pidettyä takuttomana suorana turkkina? Vai annanko nyörittyä suosiolla? Tämä H&Doris -yhdistelmähän tehtiin mm. tarkoituksella saada nyörivillakoiria, mutta minä saan tästä turkkiasiasta vain itselleni kriisin aikaan.

// I have a crisis about Pimu's coat. After our trip to Sweden she is still full of tangles and I cannot decide what to do with her coat! Shall I brush it clear again and continue washing her every week and perhaps combing the coat even inbetween or shall I start cording the coat now? Then it would take a little less than a year before the cords would be okay to be taken to the dog shows. I really do not know what to do! I have not registered Pimu to any dog shows, though I am considering to take her and Hessu to Turku international in the end of October, but Turku is far away from here. Would anyone have a philosopher's stone to tell me what to do? Do I manage to take care of a "straight" coat? Or shall I let it cord now? One meaning of combination Hessu and Doris was to get corded poodles but I just got a crisis of deciding what to do with the coat.

Takkuinen Pimu // Pimu with lots of tangles

Reissussa ja kaksi koiranäyttelyä

Pari viikkoa sitten pakkasimme kolme koiraa ja viisi ihmistä Volvoomme ja suuntasimme ensin kohti Tamperetta. Siellä kohteena oli RHCP:n keikka. Ronja ja Reetta pääsivät aitiopaikalle ja minä päädyin seuraamaan keikkaa aidan takaa köyhälistön osastolta ;) Hyvin kuului ja meno oli mahtavaa ;) Illan päälle tytöt siirtyivät juna-asemalle Oulun junaa odottelemaan ja me seurueesta jäljelle jääneet jatkoimme matkaamme Turkuun, jossa nukuimme Volvossa huoltoaseman pihalla. Joo, ei ollut kehumisen arvoinen yö.

Torstaiaamuna joukkomme lisääntyi pikkuruisella silkkiterrierivauvalla, Sonylla ja siirryimme laivaan. Matka meni ihan ok. Koirat oleskelivat koko matkan hytissä, vain Leya kävi kävelyllä laivalla ja myös kannella. Se oli kyllä tosi reippaasti! Vähän se hytissä haukahteli käytävältä kuuluvalle metelille, sen sijaan kun naapurihytissä oli menossa islamilainen messu tms, meidän koiramme olivat hiljaa.

Leya ja Sony Amorellan hytissä

Hessu ja Yoda laivassa

Satamasta matkamme jatkui pohjoiseen. Pysähdyimme Gävlessä koirien ja auton huoltotauolla.

Sony ruokailee Gävlessä.

Yöllä yhden maissa olimme perillä matkan kohteessamme, eli siskoni luona. Hetken juttelun jälkeen kävimme yöunille. Perjantaiaamuna Sonyn uudet omistajat tulivat hakemaan koiraansa, joka muutti Norjaan. Iltapäivällä kävimme siskoni ja hänen koiransa kanssa lenkillä metsässä sekä erikoisella vesialtaalla. Muut koirat kahlasivat ja kirmailivat altaalla minkä ehtivät, mutta Hessu ei saanut osallistua riemuun, koska se oli jo kotona pesty ja puunattu viikonlopun näyttelyitä varten :( Mietin, että mitenkähän Leyasta onnistuisi uimisen jälkeen saada jälleen näyttelyvillakoira. Harmi, ettemme tulleet ottaneeksi ruvettyneestä puudelista kuvaa. Illalla Leya pestiin ja kuivattiin pyykkituvassa ja ihan hyvä siitä tuli ;).

Lauantaiaamuna otimme suunnaksi Östersundin, tai oikeammin Svenstavikin, jossa oli kansainvälinen koiranäyttely. Meidän koiristamme kehään meni ensin Hessu. Kun juoksutin Hessua kehässä, muistin miksi sen kanssa näyttelyitä kierretään: meillä oli tosi hauskaa yhdessä! Tuomari Karin Linde-Klerholm sanoi, ettei ollut aiemmin arvostellut nyörivillakoiraa Ruotsissa, mutta Amerikassa kyllä. Hän kyseli turkin pesusta ja kehui sekä Hessun kuntoa että turkin hoitoa. Arvostelu: "11 år i superkondition. Mask., välsk. huvud m. fin mejsling. Vackra ögon. Bra bett. Tillr. haka. Bra längd på öronen. Utm hals. Välvinkl. i sin front, tillr bröstk. En aning lång i ländp. Väl ans. svans. Fina vinklar bak. Utm tassar. Rör sig m fin spänst för sin ålder. En heder till ägaren för en fint snörad päls." Eli vapaasti suomennettuna: "11-vuotias huippukunnossa. Maskuliininen, hyvänmuotoinen pää, jossa hienot meislaukset. Kauniit silmät. Hyvä purenta. Riittävä leuka. Hyvä korvien pituus. Erinomainen kaula. Hyvin kulmautunut edestä, riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvin asettunut häntä. Hienot kulmaukset takana. Erinomaiset tassut. Liikkuu hyvällä joustolla ikäisekseen. Kunnia omistajalle hienosti nyöriytyneestä turkista." Tällä tulokseksi Hessulle VET ERI, VEK 2, SA (ei sijoitusta PU-kehässä, kilpailu on Ruotsissa kovaa!). Hessun voitti Ankaru's Ahrex Aramis, hieno koira sekin.

Tuomari oli erittäin perusteellinen ja tarkka, joten Leyan vuoro mennä kehään oli vasta pitkästi iltapäivän puolella. Leya käyttäytyi ihan mukavasti, mutta tuomarin mukaan lyhyestä kaulasta ja lyhyistä korvakarvoista johtuen se ei tälla kertaa ollut erinomaisen arvoinen. Leyalle siis NUO EH, NUK 2. Arvostelu: "17 mån. Bra strl. Aningen långstr. i sina prop. Fem. huvud o uttr. Skulle vilja ha lite mer mejsl. Mörka, fina ögon. Bra bett o haka. Tillr långa öron som beh mera behåring för att komma till sin rätt. Kort i halsen. Rakt vinkl fram. Bra kropp o kors. Fina vinkl bak. Bra tassar. Rör sig mkt trångt bak, tillr. steg fr sidan." Suomennos: "17 kuukautta. Hyvä koko. Aavistuksen pitkänomainen mittasuhteissaan. Femiininen pää ja ilme. Haluaisin vähän lisää meislauksia. Tummat, hienot silmät. Hyvä purenta ja leuka. Riittävän pitkät korvat, jotka tarvitsevat enemmän karvoitusta tullakseen oikeuksiinsa. Lyhyt kaula. Suorat kulmaukset edessä. Hyvä kroppa ja risti. Hienot kulmaukset takana. Hyvät tassut. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa, riittävä askel sivusta."

Tykkäsin tästä tuomarista, koska hän sanoi selkeästi perusteensa koiran saamalle arvosanalle ja hänellä oli myös aikaa arvostella koirat todella perusteellisesti. Ruotsissahan ei koiranäyttelyissä ilmoiteta väliaikatauluja lainkaan. Vain moneltako kehä alkaa, monentenako oma koira arvostellaan ja summittainen arvio siitä montako koiraa tuomari arvostelee tunnissa. Kukaan ei siis voi valittaa, että oma koira arvosteltaisiin liian aikaisin tai myöhään, jollei ihan päivän ensimmäisestä rodusta ole kyse.

Sunnuntaina oli villakoiranäyttely Sundsvallissa. Sää oli todella vaihteleva: kovasta helteestä ukkoseen ja "normaaliin" kesäsäähän.

Hellettä...

...joka muuttui hetkessä sateeksi

Harmittavasti juuri ennen Hessun vuoroa mennä kehään oli kova helle, enkä tajunnut hakea Hessua ajoissa varjoon viilentymään. Kehässä se oli ihan vetämätön :( Tuomarina oli Espen Engh, joka oli todella tiukka. Veteraaniuroksia oli mukana neljä(!) kappaletta. Hessun arvostelu: "11 år gammal snörpudel i mkt god kondition för åldern. Men föredras resligare och kortare i kroppen för optimal balance. Huvudet kunde vara längre och bättre mejslat. Mörka vackra ögon. Fin hals. Balancerad vinkling fram & bak. Väl ansatt svans. Mkt fina snören. Rör sig m bra resning men kunde haft mer attention." Suomennos: "11-vuotias nyörivillakoira erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Mutta toivotaan ryhdikkäämpää ja kropastaan lyhyempää optimaaliseen tasapainoon. Pää voisi olla pidempi ja paremmin meislautunut (huom! Eilinen arvostelu, jossa Hessun meislauksia kehuttiin ;)) Tummat, kauniit silmät. Hieno kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvin asettunut häntä. Erittäin hienot nyörit. Liikkuu hyvällä ryhdillä, mutta voisi olla enemmän tarkkaavaisuutta (olisiko pitänyt olla asennetta?). Tulos VET EH, VEK 4. EH:n antaessaan tuomari vielä kiitti, että olin tuonut noin vanhan koiran näytille ja samoin, että toin nyörivillakoiran hänelle arvosteltavaksi ;)

Koska tuomari oli erittäin tarkka ja perusteellinen, Leyan vuoro mennä kehään oli sitten laskennallisesti yli kaksi tuntia myöhässä. Välissä ehti olla ukkosta, vesisadetta ja aurinkoa. Onneksi ehdimme sateen suojaan katoksen alle, joten vaiva turkinlaitosta ei mennyt hukkaan. Leyan kehän aikana ei sitten satanutkaan. Leya käyttäytyi kehässä jälleen oikein mukavasti, ainoastaan liikkeissä se tahtoi laukata. Maken analyysi jälkeenpäin oli, että olin mennyt liian lujaa. Ää, vaikeaa. Leyan arvostelu: "17 mån gammal, ädel fem tik. Väl upp på benen, aningen raksträckt, ordinart huvud, moderat hals. Fin förbröst, stram rygg, väl ansatt svans. Bra päls o färg fast något bättre topline vore ??? Rör sig med mkt kraft o spänst." Suomennos "17 kuukautta vanha jalo, feminiininen narttu. Hyvin jaloillaan, hieman suoraviivainen, oikeanlainen pää, riittävä kaula. Hieno eturinta, vahva selkä, hyvin asettunut häntä. Hyvä turkki ja väri, joskin parempi ylälinja olisi ??? (varmaan toivottava). Liikkeessä paljon voimaa ja joustoa." Leyalle JUN ERI, JUK 2. Leyan voittanut narttu olikin sitten lopulta näyttelyssä VSP (ilmeisesti vain kaksi keskarinarttua sai SA:n).

Sunnuntain näyttelyn jälkeen koirat ottivat ilon irti elämästä ;) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun kaksi toheloa keskikokoista villakoiraa huvitteli jackrusselinterrierin kanssa.

Yoda ja Leya vauhdissa siskoni pihalla.

Maanantai meni lepäillessä, uidessa ja metsälenkillä käydessä. Tiistaina kävimme siskoni kanssa "seikkailujen linnassa" eli Boda Borgissa. Suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli sellainen osuu oman matkan varrelle! Meitä lähin tällainen sijaitsee Skellefteåssa. Todellisia haasteita niin henkisesti kuin ruumiillisestikin ja seitsemän tuntia kului oikeasti kuin siivillä. Eikä tarvitse edes ruotsin kieltä osata tuolla selvitäkseen ;)

Keskiviikkona piti sitten käydä metsälenkillä sekä katsoa tavarat läpi ja pakkailla, sillä torstaiaamuna oli aikainen lähtö pohjoista kohti. 

Hessu ja Yoda joulukuisen myrskyn kaatamien puiden seassa.

Koirilla oli aamuvarhainen madotusaika eläinlääkärillä Sundsvallissa. Matkalla kohti pohjoista kävimme kapuamassa sateesta huolimatta ihan Skulebergetin huipulla saakka (matkaa viittojen mukaan 600 metriä, aikaa meni 1 tunti ylös ja sama aika alas, siinä ehkä vähän osviittaa reitin vaativuudesta). Vaikka olikin sumuista, näkymät olivat hienot ja kaikkinensa kokemuksena tämä mäki oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!

Huipulla

Näkymä alaspäin

Siellä jossain alhaalla menee tie.

Yövyimme Ånäsetissa Luftan leirintäalueella ihan ok mökissä. Kylän kaupassa tapasimme muita Rasmuksia, niin tavallisia kuin suklaisiakin ;) Mökin vieressä oli tyhjiä telttapaikkoja ja koirat saivat juosta ruohikolla vapaina. Illalla pelasimme minigolfia ja minä pelkäsin käärmeen tapaamista.

Yoda mökissä.

"Tässä asuu käärme. Jos pallo menee reunan yli, älä kiipeä alas."

Perjantaina ajoimme loppumatkan kotiin, tietysti Haaparannan Ikean kautta. Kotiin oli kyllä kiva palata: kotona olleet nuoremme olivat eläneet tosi siivosti, pyykit oli pesty ja talo imuroitu kauttaaltaan. Ainoa negatiivinen asia oli, että Pimu on umpitakussa. Mutta koirien turkinhoito on tässä perheessä minun asiani, joten enpä voi valittaa.