Muutaman kasvatin kuulumisia

Viime kuun puolivälin jälkeen C-pentueen Rambo (T. Colin Creevey) kävi terveystarkastuksissa. Myös Rambon tulokset olivat mukavat: silmät terveet, polvet 0/0, lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hyvillä mielin voi Rambonkin kanssa jatkaa touhuilua ja harrastamisia. Suurkiitos Tuulialle Rambon tarkkeihin viemisestä! Nyt Uikin seitsemästä pennuista seitsemän on kuvattu ja tarkastettu laajasti. Kiitos ihanan aktiivisille omistajille!

Lauantaina B-pentueen Vinski (T. Blazing Fire) kävi luonnetestissä. Sehän kävi luonnetestissä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, tuolloin testi jouduttiin keskeyttämään, kun Vinski ei palautunut kelkasta. Helppoa se ei Vinskille ollut vieläkään, mutta omistajansa Sarin erinomaisesti tukemana Vinski tällä kertaa käveli testin läpi omin jaloin. Kokonaispistemäärä +56, laukauskokematon. Pimu oli lopulta yllättävän pehmeä (vaikka se kotioloissa vaikuttikin kovalta ja lisäksi sen kumpikin vanhempi oli luonnetestattu kohtuullisen korkeilla pisteillä; Hessu +140 p ja Doris +176 p) ja on ainakin Vinskille pehmeyttä periyttänyt. Tosin kotioloissa Vinski on sitten kuulemma maailman helpoin koira ja juuri oikea koira perheeseensä. Saapa nähdä minkälaista luonnetta Oosa toivottavasti tulossa oleville pennuilleen periyttää. Oosa on kovemman oloinen kuin Vinski, mutta MH-luonnekuvauksessa sekään ei lopulta niin kova ollut kuin miltä se arjessa vaikuttaa. Ehkä Oosakin joskus tulevaisuudessa luonnetestataan, nyt en sitä tietenkään testiin halunnut viedä, vaikka se sääntöjen mukaan vielä olisikin saanut osallistua.

C-pentujen kuulumisia vielä lisää. Lysti (T. Callidora Longbottom) on mitattu virallisesti mini-luokan agilitykoiraksi! Muutama viikko sitten se sai ensimmäisen minimittaustuloksen, mutta rajatapauksena ja nyt viikonloppuna se mitattiin kahden tuomarin toimesta lopullisesti miniluokkaan kuuluvaksi. Saamistamme videoista ja omistaja-Emmin kertoman perusteella Lysti on varsin pätevä pieni agilitykoira. Kisauraa koirakko aloittanee ensi vuoden puolella. C-pennuistahan myös Pingu tullaan mittaamaan miniksi (sen säkä on selkeästi alle medin rajan ja sehän onkin nyt rekisteröity kääpiövillakoiraksi), pojat ovat kaikki kohtuullisen selkeitä medejä, ehkä Rambo pikkumaksin rajan tuntumassa.

Vuoden viimeiset (?) agilitykisat - Oosa aloitti juoksun

Kyllä on viime viikot olleet melkoista vuoristorataa. 

Lauantaina kävimme Oosan kanssa luultavasti (toivottavasti) vuoden viimeisissä agilitykisoissamme. Kajaanin kisoissa tuomarina oli Eija Berglund, jonka radat olisivat olleet meille ihan mentävissä, vaikka ennakko-oletukseni olivatkin muuta. Mutta Oosan valitettavaksi tavaramerkiksi muodostunut rimojen pudottelu vei meiltä nollat. Päivän ensimmäiseltä kisaradalta (hyppyrata) saimme kuitenkin ennätysetenemämme: 4,85 m/s. Kyllä tuntuikin, että lujaa mentiin, vaikka aikaan mahtui yhden esteen kieltokin. Huhhuh. Toiselta agilityradalta hylky, kun keskeytin sen toisen pudotetun riman jälkeen, toiselta paljon virheitä, etenemä 4,13 m/s. Aamulla kotona, ennen Kajaaniin lähtöä olin tarkistanut, ettei Oosa ole juoksussa. Paluumatkalla kävimme kävelemässä Jättiläistenmaassa ja siellä kiinnitin huomiota siihen, että Oosa pissaili tosi monesti ja Makelle siinä sanoinkin, että ei kai Oosalla vielä juoksua ole, kun Leya ei siihen mitenkään reagoi. Mutta kun palasimme kotiin, Rasmuksen sängystä löytyneet läikät kertoivat muuta. Juoksu alkoi useamman viikon etuajassa.

Oosan astutustahan on jo pitkään suunniteltu tälle syksylle, mutta maailman koronatilanne teki meille mahdottomaksi ajatella lähtöä astutusreissuun sen uroksen luokse, jota olin ajatellut. Vuorohetkin olen ajatellut, että Oosa jää kokonaan astuttamatta, vuoroin on sitten ollut mielessä, että tähänkö minä sitten jätän tämän linjan, joka on ollut itselleni niin mieluisa ja omaan käteeni varsin sopiva. Kuitenkin tiedossa on koko ajan ollut, että Oosan juoksu lähestyy vääjäämättä, mutta mitään ei oikein ole ollut valmiina. Suomesta en millään tavalla mieleistäni urosta ole onnistunut löytämään, vaikka iltakaudet olen KoiraNetiä selannut. Perimmäinen syy on se, että maailmalla on kaksi isovillakoiraurosta, jotka löytyvät arviolta 90% kaikkien mustien ja valkoisten isovillakoirien taustalta. Ja koska olen vastarannan kiiski, en kyseisiä uroksia kasvatukseeni halua (tai jos tarkkoja ollaan, toinen niistä on jo Oosan sukutaulussa). Tämä muiden kriteerieni kanssa vähentää mahdollisia uroksia reilusti, mutta yökaudet asiaa pohdittuani, olen tullut siihen päätökseen, että tämä on juuri se kriteeri, mistä en pysty tinkimään. Pohdintaa, miettimistä, aprikointia, valvottuja öitä, netissä surffausta ja lopulta katse urokseen, joka on myös ollut mielessäni pitkään, listan kakkonen. Sain jo ennen Oosan juoksun alkua tuttavaltani lisätietoa kyseisestä uroksesta ja se vahvistaa päätöstäni ja nyt asia on uroksen omistajan kanssa sovittu ja ensi viikolla Oosa menee miehelään. Pidetään peukkuja, että marraskuun puolivälissä meillä olisi isovillakoiran pentuja. (jos nyt joku blogin lukija sattuu kiinnostumaan Oosan pennuista, lisätietoja saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi@gmail.com - esim kennelin Facebookin kautta ei kannata kysellä, koska sitä ylläpitävät tyttäret).

Myös Oosan Riesu-veli starttasi elämänsä ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa. Riesu kilpaili ohjaajansa Marjan kanssa OKK:lla hyppyluokassa sunnuntaina 30.8. Parin rata päättyi hylkäykseen, kun Riesu oli eri mieltä radan kulusta. Oosa kisasi tuona viikonloppuna neljä starttia, mutta eipä niistä paljon kerrottavaa jäänyt, vaikka esim tuo Hilpi Yli-Jaskarin hyppyrata olisi ollut varsin vietävä. Lauantain toisessa startissa radalta 20vp, etenemä 4,40 m/s, toiselta radalta 15 vp, etenemä taas yli 4 m/s. Sunnuntaina 2 x hyl. No, Tiian kanssa on jo keskusteltu, että äippäloman jälkeen paneudutaan oikein systemaattisesti Oosan rimojen pudotteluun.

Ensi viikonloppuna meiltä on useampi koira vielä näyttelykehässä, sen jälkeen taitavat nekin olla ohi tälle vuodelle. Pingu menee kehään tahollaan viikonlopun kumpanakin päivänä (Helsinki kv ja Porvoon kr), Leya, Uikki ja Ipe pyörähtävät Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Samalla reissulla Oosa sitten jääkin Ronjan luokse ja lähtee sitten sinne sulhon luokse.

Pingu EE JMVA!

Tänään Tarton ryhmänäyttelyssä Pingusta tuli Viron juniorivalio! Eilen se sai ensimmäisen juniorisertin, oli ROP-jun ja ROP (tuomari Viktoras Avtuško) ja tänään sitten toisen kerran sama paketti (tuomari Livija Zizevske). Tänä poikkeusaikanahan Pingun ikäluokan koiralle kaksi juniorisertiä riittää. Tämän päivän tuomari oli oikein ihastunut Pingun nyöriturkkiin sekä sen avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Suurkiitos Reetalle ja Robinille, että veitte Pingun Viroon.

Eilen Kajaanin agilitykisoissa (tuomari Katariina Virkkala) juoksimme Oosan kanssa kaksi hylkyä ja yhden vitostuloksen (ensimmäinen rima putosi), jolla voitimme kyseisen kilpailun (etenemä 4,1 m/s).

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.

Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.

Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

LUVA!

Heti uusi postaus eilisen perään :)

Jo eilen illalla laitoin uutta matoa koukkuun ja juostiin Oosan kanssa kaksi agilityrataa LeVekin kisoissa Lempäälässä. Tuomarina Tommi Raita-aho.

Ensimmäisellä radalla Oosa kiersi suunnilleen neljännen hypyn (keinun jälkeinen, suora vienti keinulta), joka aiheutti minulle kisan jälkeen itsetutkiskelun paikan. Tuo oli virhe, jota ei Oosan taidoilla olisi pitänyt tulla, mutta se tuli. Joten mietin miksi ja syy oli selvä: minun takiani. Joten pään nollaus ja uudelleen ohjelmointi ennen tämän kisarupeaman viimeistä kisaa. Ja se kannatti: tuloksena 0, ihanneajan alitus noin 15 sekunnilla, etenemä 4,3 m/s, LUVA ja vielä luokan ainoan nollan johdosta luokkavoitto. 

Ai että tuntui makealta. Oosa on vaan super <3

Kuulumisia ja paluu kisakentille

Oosan kanssa olen koko tähän astisen kesän treenannut agilityä ja koiratanssia. Koiratanssissa tavoite olisi saada ainakin uusi freestyle-ohjelma OKK:n syyskisoihin, mahdollisesti myös HTM-ohjelmaan joko päivitystä aiempaan (se yksi kuma puuttuu alokasluokan koularista) tai kokonaan uusi. Freestyle-ohjelmassa alkaa osat olla tiedossa, mutta niiden treenaaminen/vahvistaminen on vaiheessa, HTM on vielä ihan ajatuksen asteella.  Pienen epävatmuuden noiden kisojen ylle tekee tietysti Oosan juoksu, joka toivon mukaan alkaa vasta pari viikkoa kisojen jälkeen, koska koiratanssissa juoksunartut eivät saa kisata. Meillähän olisi ajatus astuttaa Oosa nyt, koska minä tarvitsisin uuden harrastuskaverin kasvamaan.

Ronja muutti viime lauantaina koirineen Jyväskylään, joten minun ja Ipen lyhyt koiratanssiura päättyi (ennen kuin oli alkanutkaan). Ipe on kyllä mainio pakkaus.

Eilen kisasin Oosan kanssa koronatauon jälkeen ekaa kertaa agilityssä, Ylöjärvellä. YLÖKKin halli on melko ahdas, pitkä, mutta kapea, joten radoilla oli joka välissä "ansaesteitä". Kolme hylkyä oli saaliina. Eka radalla olin itse totaalisen jännityspaniikin kourissa, minulle ei todellakaan kisatauko sovi. Toisella radalla Oosa pudotteli rimoja oikein urakalla, mutta loppusuora (pujottelu-hyppy-muuri-hyppy-hyppy) meni tosi hienosti, kun Oosan voi jättää pujottelemaan ja itse edetä, se kyllä hoitaa pujottelun. Kolmannelle radalle päätin, että ensimmäisestä riman pudotuksesta kaappaan koiran mukaani ja poistutaan radalta. Yhtään rimaa ei sitten tippunutkaan (yksi muurin palikka taisi kyllä loppuradalla tippua) ja ne ongelmakohdat (mm putken "väärä" pää) mihin monen muun matka karahti, selvitimme hyvin. Hauskaa oli ja lopulta jäi hyvä mielikin eli uutta matoa vaan koukkuun.

Tänään tuli Kennelliitolta tieto, että Leyalle on myönnetty antidopingpoikkeuslupa virtsankarkailun estolääkityksen käyttöön koiratapahtumissa, joten sen näyttelyura jatkuu. Ja saattaapa se ollakin jo ilmoitettu johonkin näyttelyynkin. Samoin kuin ehkä jokunen muukin koira.

Viides C-pentueen pentu eli Urho (Tyystilyksen Cormac McLaggen) kävi terveystarkeissa ja samalla kastraatiossa. Hienot ovat Urhonkin tulokset: lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV1, VA0, silmät terveet. Kaksi poikaa on tästä pentueesta vielä kuvaamatta.

Aktiiviviikko

Minulla alkoi kesäloma ja heti koirille iskettiin melkoiset aktiviteetit käyntiin.

Aloitimme sunnuntaina neljän tunnin metsätreeneillä. Treeneihin osallistuivat A-pentueen kaksoset Leya ja Tito, B-pennuista Riesu ja Oosa ja C-pennuista Ipe, Urho ja Rambo. Lisäksi vielä tietysti Uikki ja Riesun "pikkuveli" Unski. Kaikki koirat treenasivat sekä jälkeä että hakua. Rambolle ja Urholle kyseessä olivat toiset treenit ja ai että ne toimivat hyvin! Todellisia luonnonlahjakkuuksia, etenevät taidoissaan vauhdilla! Myös Uikin työskentelyssä oli selvää edistymistä edelliskertaan nähden. Loput kasvatit olivatkin jo vanhoja tekijöitä ja osaavat näitä juttuja jo hyvin. Kyllä nämä vain ovat huippukoiria! Ja on niillä huippuomistajatkin! Videolla Riesun hakusuoritusta.

Maanantaina oli vuorossa agilityvalmennus Avarian Sportdogsilla ja treenaamaan pääsivät Oosa ja Ipe. Tiia on kyllä huippukoutsi, tykkään kovasti!

Tiistaiaamuna päätin, että Oosan turkillinen elämä saa nyt riittää, koska koronan takia ulkomaan näyttelyillekin saimme heittää hyvästit. Ajelin sen siis millin sängelle, paitsi niskaan ja päähän jätin enemmän karvaa.

Tiistai-iltana ajelimme Raaheen agilityn epävirallisiin kisoihin. Meiltä kisoihin osallistuivat Leya, Oosa, Uikki ja Ipe ja lisäksi kasvateista kisaamaan lähti Riesu. Leyan mielestä Raahen tummasisuksiset putket olivat mustia aukkoja eikä se suostunut niihin menemään. Oosan kanssa en ollut yhtään samaa mieltä siitä, miten kontaktiesteet suoritetaan ja jätin kummankin kierroksen radan kesken. (kaikki Raahen kuvat Eevi Teittinen)

Ipe oli mukana kokeilemassa miltä agility vieraalla maaperällä / ulkona / kisamielellä sujuu. Ja sujuihan se paikoitellen oikeinkin mukavasti. Uikki humputteli kummankin ratansa hylätyiksi.

Riesu sen sijaan teki mölliradalla hienon nollan ja sijoittui toiseksi! Tosi mahtavaa! Oikein kylmät väreet kulkivat, kun katsoin Riesun ja Mirjan tekemistä (rata allaolevalla videolla):

Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme omien koiriemme sekä Rambon ja Urhon kanssa Ulmajan montuille uintitreffien merkeissä. Kaksoset uivat lelujen perässä, muut kahlailivat vedessä ja nauttivat rantaelämästä juosten vapaina hietikossa.

Keskiviikkoiltana kaksoset, Riesu, Oosa ja Ipe (sekä Unski) treenasivat rally-tokoa kovassa häiriössä läheisen koulun pihamaalla. Näillä kaikilla kun on tavoitteina lauantaiset rally-tokon epäviralliset kilpailut Avarian Areenalla. Leya väläytti hienoa osaamista, toivottavasti vire olisi huomenna samanlainen.

Eilen torstaina ajelimme Ronjan ja Sonjan (Urhon omistaja) kanssa Tornioon agilityn epävirallisiin kisoihin. Siellä ihkaensimmäisen episstarttinsa koki Urho Ronjan ohjaamana ja ai että oli hienoja pätkiä herran tekemisessä, vaikka treenitaukoa on nyt kertynyt tammikuusta saakka. Ipe oli myös kovassa vauhdissa, ihan se ei kaikille esteille osunut, mutta hienosti I-i teki vieraassa paikassa. Leya sen sijaan teki uusinnassa puhtaan radan! Tornion putket eivät olleet sen mielestä yhtään pelottavia! Torniossa tulokset laskettiin kaikille mölleille yhteen ja Leya oli möllien neljäs (etenemä 3,5 m/s).

Uikki innostui uusinnassa pujottelusta niin, että palasi sinne uudelleen ja uudelleen. Oosa sen sijaan teki niinikään uusinnassa puhtaan radan, vaikka itse pelkäsin kovasti tuomarin kisaavien radalle täyteen vauhtiin laittamia takaakiertoja. On niitä takaakiertoja kyllä treenattukin. Oosan pujottelu on lisäksi aivan sairaan hienoa katsottavaa, tykkään! Oosa sijoittui kaikista kilpureista toiseksi 4,66 m/s etenemällä.

Tänään koirilla on lepopäivä, jonka toki aloitimme käymällä Leyan kanssa lääkärissä. Sehän sterilisoitiin viime syksynä ja nyt se pissailee alleen nukkuessaan. Viime viikolla sillä oli pissanäytteessä jotain häikkää ja lisäksi löytyi pieni nisäkasvain. Perussairautenahan sillä on se sydänvika. Tänään otettiin verikokeet, niiden tuloksia tässä odotellaan. Sitten suunnitellaan nisäkasvaimen poistoa jne. Että joo. Täysillä kuitenkin mennään niin kauan, kuin Leya on hyvässä kunnossa.

Huomenna ohjelmassa on ne rally-tokoepikset ja sunnuntaina alkaakin sitten Leyan ja Oosan viikottaiset tanssitreenit taas pyöriä. Sunnuntaille oli ajatuksissa myös mennä vielä metsätreeneihin, mutta saattaa olla, että jätetään väliin, koska hyttysiä on jo aikalailla ilmaantunut.

Aktiviteetteja

Koronasta huolimatta meidän koirat ovat olleet aktiivisia. Oosan (ja Uikin/Ipen) agilitytreenithän alkoivat pyöriä viime kuun loppupuolella koronarajoituksin ja -ohjeistuksin. Eli maanantaisin olemme treenanneet agilityä Tiian ohjauksessa ja toivottavasti edistyneetkin siinä. Nyt kun Oosa on lähes 4,5-vuotias, tuntuu, että sille on viimein toimitettu aivot kokonaisuudessaan ja se on silminnähden rauhoittunut kaikin puolin. Kunhan nyt vain päästäisiin kisaamaan agilityssä niin nähtäisiin mitä osataan.

Viime viikon lauantaina otin härkää sarvista ja ajelin Haukkikselle agilityn omatoimitreenien merkeissä. Menin kummankin koiran kanssa aivot narikkaan -agilityä. Niin, että vartin treenin jälkeen sekä minä että koirat olimme rättiväsyneitä. Ai että teki hyvää sielulle. Tässä Leyan menoa videoituna. Se teki samasta radasta myös nollan :)

Leya osallistui myös viime viikon sunnuntaina käytyihin koiratanssin videokilpailuihin. Tahtitassut järjestivät sellaiset koronakansaa ilahduttaakseen. Videoimme Leyan tanssin kahtena eri päivänä. Ensimmäinen otos oli tanssin osalta täydellinen, mutta kuvaustulos oli huono (mm minulla oli vääränväriset housut). Toisen päivän videointi oli visuaalisesti parempi, mutta tanssi teknisesti huonompi. Päädyin osallistumaan kilpailuun tällä jälkimmäisellä videolla. Osallistuimme olohuoneluokkaan, jossa ohjelman ei tarvinnut olla täyttä 1 min 30 sek pitkä eikä tilan oikean kilpailukehän suuruinen. Sijoitusta ei tullut, mutta saamamme palaute oli ihan mukava, meidän näköisemme ("Rauhallinen, seesteinen ohjelma. Hyvällä kontaktilla tekevä koira. Vielä ajoittain aika vahvaa käsiohjausta, tätä voisi yrittää häivyttää. Liikkeet sidottu kivasti toisiinsa. Ohjaajalta rentoa ja sujuvaa liikkumista." Arvosana H). Tässä kisavideomme:

Olen canicrossaillut Oosan (ja Leya juoksee mukana, mutta ei vedä) kanssa melkein viikottain. Eilen keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kuntopolulla juoksemassa. Juoksumatkaa kertyi 5-6 km, josta yhtäjaksoista juoksemista 4 km. Koko lenkille tuli pituutta reilu 10 km, kun homma lähti vähän lapasesta ja juoksin tuon 4 km yhteen suuntaan :) No, hauskaa meillä oli. Oosa veti ihan kivasti, se on kyllä huippueläin <3

Tänään korkkasimme maastolajit tältä vuodelta. Eli treenasimme kaikkien koirien kanssa hakua ja jälkeä. Koirat tekivät hienosti töitä ja kaikki maalimiehet ja jälkien päät löytyivät. Kolme tuntia meni metsässä höntsäillessä, vaan mikäpä siellä oli auringonpaisteessa ja ilman ötököitä ollessa.

Lähitulevaisuuteen on sitten sovittuna kasvattien kanssa niin maastotreenejä kuin rally-tokoiluakin. Alkukesälle minulla on suunnitteilla epävirallisiin kisoihin ja erilaisiin koulutuksiin osallistumisia. Toivottavasti päästäisiin Oosan kanssa kuitenkin myös virallisiin agilitykisoihin ja miksei rally-tokokokeisiinkin.

Ai niin, C-pennuista Fredikin on nyt käynyt läpivalaisussa. Toinen polvi on sillä 1, toinen 0, luustokuvista odotetaan Kennelliiton tuomiota. Hyvältä näyttävät, mutta kyynäristä kuvannut eläinlääkäri (Anniina, Uikin kasvattaja) ei ollut uskaltanut oikein olla varma. Lysti kävi myös silmäpeilauksessa ja on terve tyttö myös siltä osin.

LUVA!

Noin 35 agilitykisastarttia takana ja nyt on ensimmäinen LUVA taskussa Oosan kanssa. Edellisviikonlopun OKK:n kisojen jälkeen olin jo lyömässä hanskoja naulaan, kun tajusin, että luviemme esteenä oli vain ja ainoastaan minun henkinen asenteeni: himoitsin nollaa liikaa enkä näin ollen pystynyt tukemaan Oosaa puhtaaseen suoritukseen. Noista kisoista tuloksena 3 x hyl... Eilen Torniossa Jari Suomalaisen radoilla tulostaso oli sitten vähän eri. Hypåäriltä 5 vp, joka meni ihan Oosan piikkiin; se tuli kepeille jarrutuksistani huolimatta liian lujaa, törmäsi kolmanteen keppiin ja rikkoi rytmin. Otettiin kepit alusta ja ehdittiin ihanneaikaan (etenemä 3,81 m/s). Ensimmäisellä agilityradalla jätin Oosan liian yksin suorittamaan A:ta, joka oli toinen este ja lähdin valvistelemaan päällejuoksua, jolloin Oosa kiersi A:n. Toinen vitonen huonosti ohjatusta hypystä, jonka sain korjattua. Korjauksista huolimatta alle ihanneajan, etenemä 3,39 m/s ja palkintopallisijoitus (olimme toisia)!

Toinen agilityrata alkoi samalla lailla kuin ensimmäinenkin, joten tiesin jo olla jättämättä Oosaa yksin A:lle. Minulla oli radalle yksinkertaisempi suunnitelma kuin monella muulla, mutta se kannatti: teimme ensimmäisen nollamme ja siitä LUVA! Etenemä 4,35 m/s. Jippii! Ihan huippua! Oosa on super! Tornion halli on ennenkin ollut meille suosiollinen. Ehkä ei lyödäkään hanskoja tiskiin, omaa hermojen hallintaa tämä laji (ja kisaaminen ylipäänsä) vaatii. Seuraavat kisat ovat kuitenkin vasta aikaisintaan maaliskuussa, kun helmikuussa ei kisoja Seinäjokea lähempänä ole. Helmikuussa tosin voisi ollakin toisen lajin parissa haasteita tarjolla.

Bloggeriin ei nykyisin ilmeisesti voi oikein videoita liittää (tai en nyt löydä miten liitetään), joten mikäli kisasuorituksemme kiinnostavat, kannattaa katsoa Ronjan ylläpitämästä kennelimme Instagramista. Siellä on myös Reima Mukkalan ottamia kuvia tarjolla.

Ei vieläkään

Sunnuntaina kävimme Oosan kanssa juoksemassa kolme agilitykisastarttia Torniossa. Tuomarina toimi alkuperäisen tuomarin sairastuttua minulle uusi vanha tuttavuus eli Eeva-Liisa Pohjanen. Itse en ollut aiemmin hänen radoillaan kilpaillut, mutta toki radan reunalta Reetan kisaamista olin katsellut. Radat olivat oikeinkin mukavia, selkeitä ykkösluokan ratoja. Nollat kuitenkin jatkavat minun ja Oosan välttelemistä. Ensimmäinen kisarata (agility) jäi meidän parhaaksemme, 5 vp (A-esteen alastulokontakti), ihanneaika alittui 12,47 sekuntia (etenemä 4,1 m/s), sijoitus 4. Toiselta agiradalta 15 vp (yksi rima ja kaksi kieltoa mm suoraan kepeille tultaessa), ihanneajan alitus 6,99 sek (3,58 m/s) ja sijoitus jälleen 4. Hyppyradan voitimme, mutta ei yhtään lohduta, kun virheitä tuli 10 (lähtöhypyn rima ja yksi kielto), ihanneaika alittui 11,37 sekuntia ja etenemä oli 4,08 m/s. Tälle vuodelle on vielä kolme starttia jäljellä, ensi sunnuntaina oman seuran hallissa. Seuraavat kisat ovat noin 1,5 kuukauden kuluttua. Väliaikana treenataan mm hyppytekniikkaa ja tarkoitus olisi käyttää Oosa myös fysioterapeutilla. Itse olisi myös tarkoitus juosta enemmän kuin tähän asti. Vielä on myös muutamat ohjatut treenit jäljellä tälle vuotta, uuden vuoden puolella jatketaan Tiian loistavassa opissa. Itsenäisestikin olisi tarkoitus kyllä treenata enemmän kuin tähän asti. Sitten ensi vuoden kisaradoille tosissaan niitä nollia metsästämään!

Back in business

Oosan kanssa ollaan heinäkuulta asti pidetty agilitykisataukoa. Pääsyynä oli A:n alastulokontaktin uudelleen opetus. Opetin Oosalle alunperin pysäytyskontaktit, mutta se meni haluttomaksi suorittamaan koko A:ta, joten koutsi-Tiian kanssa keskusteltuani päät8n muuttaa A:n juoksariksi. Harjoittelu on kyllä ollut hävettävän vähäistä, mutta onneksi Oosa on fiksu. Syyslomaviikon lomailimme edellisen postauksen mukaisesti Lapissa. Loman päätteeksi parkkasimme Teron perjantai-iltana Ounashallin pihaan. Lauantaiaamuna siellä oli meillä agilitykisat. Mutta jotta sisintäni kalvanut jännitysmörkö ei muuten olisi ollut riittävän karmaisevan suuri, Oosa aloitti juoksun perjantai-iltana. Siis noin klo 10 illalla havaitsin sen juoksevan. Kivakiva, ei kun koluamaan Teron kaappeja läpi, sattuisiko meillä olemaan yksiäkään juoksuhousuja mukana. Onneksi olimme liikkeellä omalla Terollamme, emmekä yöpyneet esim hotellissa, sillä meillä oli kuin olikin mukana yhdet enemmän keskarin kokoiset juoksuhousut. Mutta niillä onneksi pärjättiin. Kisaradoista ei sinällään hirveästi jäänyt kerrottavaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, joka oli tehnyt ykkösluokkaan melko kinkkiset radat. Ensimmäinen rata oli meidän parhaamme, mutta myös kolmannelta radalta jäi kiva fiilis. Hypäri ei ollut niin onnistunut. Kaikilta radoilta tuloksena hyl, mutta kuitenkin selvisimme Tuulispään kanssa kaikki radat lähdöstä maaliin. Mm ensimmäinen rata meni hylätyksi viimeisellä esteellä, jonka Oosa ensin kielsi ja sitten hyppäsi väärään suuntaan.

Viikolla kävin pikaisesti Haukkiksella muistuttelemassa juoksari-A:ta Oosalle ja eilen starttasimme kolme kisaa Activen hallissa. Tuomarina oli Jan Sprij Hollanista ja hän oli tehnyt oikein mukavat, virtaavat, perinteiset radat. Ensimmäisen rata ei meillä mennyt putkeen. Mehän olemme treenanneet jonkin verran Activen hallissa (mm kesällä minulla olikausikortti sinne) ja ehkä Oosa yllättyi aidan takana olleista katsojista tai jotain. Joka tapauksessa se kielsi lähtöhypyn ja toisena esteenä olleen putken, jätti pujottelun kesken ja vielä tiputti maalihypyn riman. Tästä kaikesta vielä puoli sekuntia yliaikaa. Eli tulos saatiin, se oli 20,59 ja sijoitus 8. Toiselle agiradalle lähdettiin niin, että lähtöhypyn rima tuli alas. Muita virheitä radalla ei tullutkaan, kontaktit toimivat kuten ajateltu, pujottelu meni loistavasti, takaaleikkaukset toimivat, kaikki meni niin nappiin, että kun tulin maalin, mietin, että olimmeko oikaisseet jostakin, kun rata meni niin nopeasti. Mutta ei, tuloksena oli 5 vp, aika malkein 20 sekuntia alle ihanneajan, etenemä (meille) huima 4,65 m/s ja voitto! Aikamoista! Vaikka toki tuo ”turha” vitonen harmittaa, niin vauhti lämmittää mieltä kyllä. Ja kuriositeettina mainittakoon, että Oosallahan oli aikalailla tärppipäivät päällä. Hypäriltä tuli sitten tulokseksi hylkäys. Yksi rima tippui (näihin pitää kyllä nyt saada apua ja puuttua, myös Rovaniemellä rimat olivat Oosalla löyhässä) ja epävarman huonon ohjaukseni takia Oosa ohitti yhden hypyn ja hyppäsi sen lopulta väärään suuntaan. Mutta suureksi ilokseni myös loppuosan kolme kaarrehyppyä menivät nappiin. Tälle vuodelle on vielä kuusi agilitykisastarttia Oosalle suunnitteilla. Saattaa olla, että käymme välissä myös muun lajin parissa kisaamassa, jos vain saadaan aikataulut ym sopimaan.

Pesuja Yoda x+2/19, Leya ja Oosa 11/19

Muutoin vapaan viikonlopun kunniaksi pesin kaikki omat koirat. Aloitin Leyalla lauantai-iltana, kun lähdin ex tempore Ronjalle seuraksi agilitykisoihin Keminmaalle (viimeinen luva kakkosista oli lähellä, se karahti kolmanneksi viimeisen esteen alastulokontaktille). Voi jösses kuinka Leya oli takussa :( Tunnin auoin sen turkkia. Leyahan menee ensi lauantaina Siikajoen ryhmänäyttelyyn, jotan tämä oli sen pohjatrimmi myös. Leyan turkki on todella pehmeä, ihan liian silkkinen. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Pesin Leyan ensin K9 Strip Off - shampoolla, sitten Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla ja lopuksi käytin CC:n Spectrum One - hoitoainetta. Eilen puunasin ensin Oosan. Pesin sen myös ensin K9 Strip Off -shampoolla, sitten PurePawsin H2O:lla ja käytin myös H2O-hoitoainetta. En oikein tiedä mille alkaisin Oosan turkin kanssa, joten saksin sitä sieltä täältä. Tein sille vähän modernin leikkauksen linjoja päähän, mikä harmitti heti saksimisen jälkeen. Tykkään villakoiran ilmeestä, kun tukka on topknotilla eli sidottuna kiinni. Ei auta kuin kasvattaa rajat takaisin pitkiksi. Yodan turkkiin käytin sekalaisen seurakunnan shampoita. Jotain valmiiksi laimennettuja purkin pohjia. Yodan turkki on parantunut tosi kovasti sen jälkeen kun sille aloitettiin Vetoryl-lääkitys cushingin taudin takia. Eikä sen ihossakaan nyt ollut huomautettavaa. Ei siis ollut ennen lääkitystäkään, mutta sen aloittamisen jälkeen sille tuli hilseilyä ym. Yodaa leikkasin terrieriin, missä se nyt on jonkun aikaa ollut. Jalkakarvat vaan ovat vielä lyhyet.

Leyan pesu 8/19, Oosan pesu 7/19 ja agiepikset

Lauantaina tein pohjapesut ja - trimmit Leyalle ja Oosalle ensi viikonlopun Piteån koiranäyttelyitä varten. Leyavosallistuu lauantain villakoiranäyttelyn veteraaniluokkaan ja Oosa (ja Uikki) lauantaina villakoiranäyttelyyn ja sunnuntaina kansainväliseen. Näiden jälkeen Oosalla on kaksi näyttelyä jäljellä.

Käytin kummallekin ensimmäiseen vaahdotukseen K9 Strip Off - shampoota ja toiseen ja kolmanteen K9 Crisp Texturea, hoitoaineena PurePawdin Terrier Touch. Kummankin turkki on nyt turhan pehmeä ja silkkinen. Jotain pitäisi varsinaiseen näyttelypesuun vielä keksiä.

Sunnuntaina osallistuimme kaikkien narttujen voimin Avarian Sportdogsin järjestämiin agilityepiksiin. Uikki meni supermölliradan minikorkeuksilla. Sillä oli asennetta ja mukavaa menoa. Yoda meni myös supermöllit mutta medeinä. Yodalle kaksi nollarataa, mutta koska se on kilpaillut virallisissa luokissa, se ei sijoittunut palkinnoille.

Leya meni mölliradan kontaktiesteillä (A ja puomi ), teki kaksi nopeaa nollaa ja voitti mediluokan. Vitsit kun olisi enemmän näitä ratoja, missä möllikoira (joka ei osaa keinua eikä pujottelua) voisi mennä An ja puomin. Nämä on niin tehty Leyalle. 

Oosa juoksi kisaavien radan kaksi kertaa. Kummallakin hylky kolmannelle esteelle, koska Oosan mielestä pujottelu on vaan niin mukava. 

Agilitykisaputki ja mätsäri BIS3

Kuluneen viikon aikana olemme Oosan kanssa juosseet kolmissa agilitykisoissa, yhteensä 6 starttia. Vieläkään yhtään nollaa ei ole mukaan tarttunut, mutta hienoja hetkiä radoilla muuten.

Viikko sitten lauantaina juoksimme Marja Lahikaisen agilityradan ja Jouni Kauton hypärin Virpiniemessä, kummastakin tulokseksi hylkäys. Agilityradalla jäin piipertämään Oosan ohjaamista puomille kahden kiellon verran ja kun alla oli jo yksi kielto, tulos oli se hyl. Hyppyradalla Oosa kielsi hypyn ja sitä korjatessa hyppäsi väärän hypyn (sama kuvio toistui eilen).

Maanantaina ajelimme Ronjan ja Titon kanssa Kajaaniin, KSTK:n kisoihin, joissa oli tarjolla kaksi agilityrataa Kari Jalosen tuomaroimana. Ensimmäisestä Oosalle hyl. Jätin sen lähtöön kauaksi hypyn, muurin ja pituuden taakse, Oosa kielsi muurin ja korjauksessa kävi roikaisemassa pituuden. Muuten vaikea rata meni mainiosti. Toisella radalla kaikki sujui kuin tanssi, hieno tunne maaliin tullessa. Tuloksena kuitenkin 5, Oosa oli hypännyt A:n alastulokontaktin yli, mitä en huomannut. Sijoitus 4. hyvällä ajalla. Ronjalle ja Titolle ensimmäiseltä radalta hyl, toiselta 5 vp (kielto) ja voitto.

Keskiviikkona tein Yodan, Leyan ja Oosan kanssa maakuntamatkan Pudasjärvelle mätsäriin. Yoda ja Leya kisasivat veteraaniluokassa, Oosa tietysti isoissa aikuisissa. Kaikki saivat punaisen nauhan, punaisten veteraanien joukossa Yoda päihitti lopulta tyttärensä (kiitos Sarille Leyan esittämisestä!) ollen ykkönen ja sai näin menolipun bis-kehään. Bis-kehän kahdeksan koiran joukosta Yoda sijoitettiin lopulta sijalle 3!

Eilen oli agilitykisaputken viimeiset kilpailut "kotikentällä" (jossa tosin emme juuri nyt treenaa). Tomas Berglundin tuomaroimissa kisoissa agility- ja hyppyrata ykkösille ja kakkosille. Oosalle hypäriltä hyl syystä minkä jo aiemmin kirjoitin eli kiellon korjauksesta se hyppäsi väärän hypyn. Muuten tämä rata oli vaan makea, Oosa irtosi putkiin ja haki itse pujottelun vaikeasta kulmasta. Alla rata videolla. Agilityradalla Oosa kielsi alkupään putken ja pudotti muurin palikat eli tulos 10 ja sijoitus 3. Oosalle ensimmäinen muumimuki kokoelmaan, jota Pimu ehti runsaasti kartuttaa.

Titolle agilityradalta 10 ja sijoitus 4. Mutta hyppyradalla Ronja ja Tito pesivät nopealla nollalla kaikki. Aivan kaikki. Eli Titolle ensimmäinen luva kakkosista, viimeinkin.

Huomenna käyn Oosan (Yodan ja Leyan) kanssa agilityepiksissä ja tiistaina treeneissä. Torstaina Tiina tulee hieromaan Oosan ja sitten keskitymme hetkeksi Oosan tämän hetken näyttelyuran viimeisiin näyttelyihin ja pidämme hetken taukoa agilitystä. Tokoa ja rally-tokoa pitäisi ehtiä vähän treensts, koska villakoirien rotumestaruuskisat pidetään meidän alueellamme elokuun lopussa. 

Palkintopallilla x 2

Tällainen muutaman kaverinsa kanssa oli minua ja Oosaa vastassa, kun eilen saavuimme Rovaniemen agilitykisojen pitopaikalle. Vähän siinä alkoi minulla hikikarpalot otsalla kihelmöidä. Näin sieluni silmissä, että Oosa kesken kisaradan päättääkin ottaa kilpajuoksut porojen kanssa. Oosa kun ei paremmasta tiedä kuin pieni kilpajuoksu. Tai no, ehkä agility melkein voittaa kuitenkin.

Rovaniemen kisat olivat mukavat, pienet mittelöt. Eilen vuorossa olivat vain ykkösluokat ja kisaajia oli kaikki luokat yhteenlaskettuna 19 / kilpailu. Tuomarina itselleni aivan uusi tuttavuus Jessi Landen, mukava kaikin puolin.

Ensin juostiin agilityrata, josta Oosalle harmittava kielto putkelle, jonne oletin sen menevän enkä hirveästi ohjannut. Pujottelu sillä oli tässä kisassa kuulemma maksien parhaimmistoa. Ihanneaika alitettiin 8,54 sekunnilla (etenemä 4,29 m/s) ja tässä kisassa olimne kolmansia.

Toinen rata oli myös agirata. Siellä Oosa pudotti yhden riman ja kielsi kepeille (45 asteen kulma). Tällä radalla se oli tehnyt A:n harjalla myös jotain yleisöä kauhistuttanutta trapetsitaiteilua, mitä, siitä minulla ei ole tarkemmin tietoa. Tuloksena kymppi, ihanneajan alitus 6.5 sekunnilla (etenemä 4,07) ja toinen sija.

Hypärillä Oosa kielsi neljännen esteen (vaikka mielestäni ohjasin sen sille ihan kunnolla) ja kun korjasin sitä, se hyppäsi seuraavan esteen eli tästä hylkäys. Muutenkaan rata ei sitten putkeen mennyt, ei minulla ole jakoa suoraviivaisella hypärillä tuon reikäpään kanssa.

Nyt edessä on huima 1,5 viikon kisatauko, jonka aikana Oosan juoksukin saadaan lusittua loppuun. Ja sitten vaan uutta matoa koukkuun nollajahdissa. 

Palkintopallilla x 4

Vietimme Ronjan kanssa helteisen eilispäivän Raahessa, Salme Mujusen tuomaroimissa agilitykisoissa. Sekä Oosa että Tito kisasi kaikki mahdolliset starttinsa eli kolme kisaa kummallekin.

Ykköset aloittivat urakkansa hyppyradalle. Siellä teimme Oosan kanssa puhdasta rataa toiseksi viimeiselle esteelle saakka, josta kielto ja vitonen. Mutta tällä tuloksella meille heltisi voitto! Toinen rata oli agilityrata, josta hylky, kun korjasin kieltoa ja Oosa hyppäsi esteen väärään suuntaan. Myös kolmas kisa oli agilityrata, josta myös vitonen, mutta sijoitus oli neljäs. Viimeisellä radalla uskalsin päästää Oosaa irti, suorittamaan esteitä itsenäisemmin ja hyvin meni silti. Vitonen oli ihan minun vikani, mitä seisoin edessä kun Oosan piti kiivetä A:lle. Kurisioteettina mainittakoot, että Oosalla on tärppipäivät menossa, mutta onneksi ne eivät sen tekemistä häiritse.

Videolla voittorata eli hypäri. 

Ronja ja Tito tekivät kaksi nollarataa ja yhden vitostuloksen ja saivat saaliikseen ruusukevärisuoran. Harmittavasti vain yhtään LUVAA ei tullut, kun kakkosissa oli niin vähän osallistujia, että vain voittaja sai luvan ja heidän voittonsa tuli vitostuloksella. No, mahtavia agilitykoiria oli kumpikin, sekä Tito että Oosa.

Oosan varalle on tälle kuulle vielä viisi agilitystarttia suunnitteilla. Ensi kuussa se pyörähtää muutamassa näyttelyssä, mutta pääasiassa jatketaan agilityn parissa, treenaamista ja kisaamista. 

Yodan pesu x/19, Mortin pesu n 3/19 ja Leyan pesu 6/19

Ensimmäisen kesälomaviikon kunniaksi olen pessyt 3/4 koiristani :) Yodanhan on tähän mennessä pessyt pääasiassa Reetta, mutta nyt kun se muutti meille takaisin, se on tietysti minun pestäväni. Cushingin taudin lääkityksen myötä Yodan turkin kunto on parantunut; turkki on tiheämpi kuin aiemmin. Mutta rasvoittuu edelleen nopeasti. Tein hieman erilaisen ratkaisun ja leikkasin Yodalta korvakarvat pois ja muutenkin terrierimäisemmän turkin. Se on nopeampi pestä kuin pitkä tukka, joten toive olisi, että saisin pidettyä Kuningattaren mukavan siistinä.

Yoda uudessa lookissa

Yoda eilisissä rally-tokotreeneissä

Mortin pesuista on tänne blogiin merkitty tälle vuodelle vain yksi kerta, mutta kyllä se on pesty (ainakin) toisenkin kerran ennen tämän päiväistä kertaa. Tänään aloitin konettamalla Mortilta karvaa pois terällä nro 10. Melkein kaikki karva lähti, sitten pikaiseen pesuun, föönaus, konetuksen paikkaus, huuhtelu ja kuivaus. Tunti kului vanhuksen turkin parissa. Jos Mortin terveys vain muutoin sallii, se voisi käydä uimassa piakkoin.

Mortti ei arvosta kuvattavaksi tulemista

Leya oli pesty viimeksi äitienpäiväviikonloppuna olleeseen Iisalmen näyttelyyn. Koska Sari saksi Leyan sinne, minulla oli ollut aikomus pestä se pari viikkoa näyttelun jälkeen, että saisin leikattua sen malliin Sarin jäljiltä. No, se jäi. Mutta tänään Leya sai koko hoidon turkilleen. Pesin sen ensin K9 Strip Offilla, sitten kaksi vaahdotusta PurePaws H2O:lla ja vielä saman sarjan hoitoaine. Nämä aineet sopivat Leyan turkille ihan mukavasti. Leyan turkinhoidossa meni reilu kaksi tuntia.

Vielä olisi Oosa puunaamatta. Se saa nyt odottaa. Huomenna menemme Raaheen kolmen agilitykisastartin verran. Ukkosta luvassa, lisäksi Oosa on juoksussa. Eli katastrofin aineksia ilmassa :)

Palkintopalllilla

Helatorstaivapaan kunniaksi herätys oli klo 5:30 ja Irkun keula suunnattiin kohti Kokkolaa ja Keski-Pohjanmaan Koirakillan agilitykisoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen, joka oli suunnitellut varsin mukavat radat ainakin ykkösluokkaan. Oosa aloitti juoksun viikolla, joten vähän minua jännitti kisarutiinit juoksunartun kanssa. Onneksi Oosalle oli jo ennen juoksun alkua arvottu viimeinen lähtöpaikka luokassaan, joten se antoi vähän pelivaraa. Ja onneksi juoksut eivät vaikuta millään tavalla Oosan tekemisiin.

Ensimmäisen rataantutustumisen jälkeen kävin Oosan kanssa lämppäesteillä. Huhhuh, meno oli hirveää, piru oli irti ja Oosa aivan raivona tekemässä. Oosahan rakastaa mitä vain treenaamista, mutta kuitenkin sen sydän palaa eniten agilitylle. Viime aikoina se on päässyt radalle tosi vähän, onneksi kesä tuo asiaan korjauksen.

Ihan hirveitä odotuksia minulla ei radalle ollut. Mutta vau mitkä kepit Oosa radalla teki! 2on2off-kontakteista ei ollut Oosalla ajatustakaan, joten A:lla minun pasmani menivät sekaisin enkä tajunnut ohjata Oosaa ollenkaan seuraavalle esteelle (pituus), joten se kääntyi katsomaan minua ja käveli samalla palikoitten päällä. Mutta tämä oli meille ainoa virhe radalla ja me VOITIMME kisan vitosella ja reilulla 9 sekunnin ihanneajan alituksella. Voi Mammankulta minkä teit <3

Ipe tuurasi juoksuista Oosaa palkintojenjaossa

Toinen rata ei sitten mennytkään niin hyvin, kepeille tultiin kovaa (moni maksi teki siinä virheitä), pakkovalssiyritys ei onnistunut ja muuta sähläystä oli mukana sen verran, että tuloksena hylätty rata. Mutta jano kisoihin jäi! Vaikka Oosa loppumattomine energioineen on välillä melkoinen pain in ass se on melkoinen möttönen harrastuskoirana kuitenkin. Viime viikolla se pääsi parin vuoden tauon jälkeen jälkimetsään ja sielläkin meno ja työnteko oli erinomaista.

OKK:n vuoden koirat

Tänä vuonna muistin taas ilmoittaa koirien tuloksia OKK:n vuoden koira -kilpailuihin. Leya, Oosa ja Uikki palkitaan viime vuonna saavutetuista Suomen muotovalion arvoista. Myös Vinski olisi ollut oikeutettu tähän palkintoon, mutta Sari ei koiriensa tuloksia muistanut mukaan ilmoittaa. Vuoden näyttelykoira -kilpailussa Uikki on sijalla 11/16 ja Oosa 13/16. Oosa sijoittui Vuoden tanssilupaus -kisassa sijalle 3 ja Uikki yllätyksellisesti Vuoden agilitylupaus -kisassa niinikään sijalle 3. Palkintoja on siis luvassa kuun lopussa pidettävän vuosikokouksen yhteydessä :)

Tälle vuodelle tavoitteena on jatkaa Oosan ja Uikin kanssa agilityn kisaamisen parissa (Uikki toki kuntoutetaan ensin kunnolla pentujen jälkeen), muutama näyttely on tytöille katseltuna, Oosa käy koiratanssikisoissa (uusi ohjelma on ajatuksissa aika hyvällä mallilla), rally-tokoa on tarkoitus jatkaa kilpailumielessä ainakn Oosan kanssa ja paria uuttakin lajia/koemuotoa olisi tarkoitus kilpailumielessä kokeilla :). Leya treenailee omaksi ilokseen ja mielen virkistykseksi koiratanssia ja sille myös olen vähän koiranäyttelyitä katsellut, se kun pääsee nyt veteraaniluokkaan.

Oosan agikisaura korkattu

Oosa debytoi tänään agilityssä Mika Moilasen tuomaroimilla radoilla Torniossa. Juoksimme kaksi agility- ja yhden hyppyradan. Eka radalla olimme kumpikin kuutamolla, Oosa oli varsin levoton, eikä ihme, olihan se ekaa kertaa aksaamassa tuossa hallissa. Tältä radalta hylky pujottelusta kun Oosa jätti kepit kesken ja kun vein sitä alkuun takaisin, se pujotteli väärään suuntaan. Muutenkin pakka oli levällään. 

Toiselta radalta saimmekin sitten tuloksen. Jess! Kaksi kieltoa tuli matkalta, mutta pujottelu oli hieno ja olimme yhdessä samassa paikassa.

Hypäri oli tosi hyvä, nollaa tehtiin, kolmanneksi viimeidelle esteelle (muuri) saakka. Oosa kiersi muurin ja hyppäsi pituuden ennen kuin ehdin pysäyttää sen, siitä hylkäys. Mutta pujottelu oli magee tässäkin ja muutenkin menimme ihan suunnitelmani mukaan.

Nyt taukoillaan kolmisen kuukautta kaikesta hallitoiminnasta ja treenaillaan kotioloissa eri asioita. Sitten palataan taas tositoimiin.