Vuosi Mortin kuolemasta

Vuosi sitten Ronja ja Rasmus joutuivat saattelemaan Mortin toiseen ulottuvuuteen. Kuvaa tähän ei tule, koska niin monien menetysten takia, en pysty käymään läpi valokuvia tietokoneelta tai kännykästä. Ehkä koska en ollut itse paikalla Mortin lähdön aikaan, sen poismeno on jäänyt minulle jotenkin abstraktiksi. Jotenkin edelleen oletan, että se on vain jossakin käymässä. Tai toisaalta ettei sitä ehkä koskaan ollutkaan. Olin toki pystynyt tietyllä tavalla varautumaan siitä luopumiseen, sillä alkukesän aikana näin, että se hiipui. Mutta ikävä on suuri ja lohduton edelleen ja Yodan menetys joulupäivän vastaisena yönä siihen päälle rasittaa minua edelleen kovasti. Ja jotta vuonna 2015 alkanut suurien jokavuotisten menetysten ketju ei tänäkään vuonna olisi millään päässyt katkeamaan, menetimme muutama päivä sitten läheisen ihmisen.

Yodan syntymäpäivä 😭

Eilen oli Yodan syntymäpäivä. Se olisi täyttänyt 12 vuotta. Koko viikon olen miettinyt siihen sopivaa postausta, mutta ei kai tässä auta muuta kuin todeta, että minulla on järjettömän suuri ikävä kuningatarta! Yoda oli suuren suuri persoona pienessä koossa ja ai että olisin halunnut pitää sen. Vaikka ikuisesti.

Mortin syntymäpäivä 😭

Tänään olisi Mortin syntymäpäivä. Ensimmäinen kerta moneen vuoteen, ettei Make mennyt sen kanssa pizzalle. Koira, joka jakaa elämän kanssamme yli 14 vuoden ajan, jättää ison jäljen sydämiimme. Mortin kohdalla loppu oli meille vielä sillä tavalla kurja, ettemme Maken kanssa päässeet sitä lainkaan hyvästelemään, vaan jouduin puhelimessa tekemään päätöksen. Toki kaksi sitä kovasti rakastanutta henkilöä oli sitä saattamassa. Valokuvia tähän on turha odottaa. Liian monien viimeaikaisten menetysten takia en pysty selailemaan valokuvia, joissa poistuneet rakkaani saattaisivat esiintyä.

Lepää rauhassa pieni suuri persoona 💞

Yoda 💔

Viikko sitten Yoda kuoli sylissäni Evidensian Oulun eläinsairaalassa, johon vein sen Ronjan ja Reetan kanssa.

Viikkoa aiemmin kävin koirien kanssa agilitaamassa. Yoda juoksi putkiin, roikkui lelussa, hyppi ja pujotteli täysillä. Paria päivää tätä aiemmin OKK:n koiratanssiporukan pikkujouluissa "tanssin" kaikkien kolmen koiran kanssa ja Yoda oli menossa täysillä mukana.

Jouluaattoaamuna tytöt valokuvasivat koiria pitkään. Yoda oli täysillä mukana, poseerasi parhaansa mukaan, yksin ja yhdessä muitten koirien kanssa. Myös metsälenkkiin ja joululahjojen avaamiseen se osallistui täysillä.

Illalla se hyppäsi Maken syliin sohvalle ja pesi Maken korvat perusteellisesti (Yodan tapa, jota se teki aiemmin usein, mutta ei ollut tehnyt nyt pitkään aikaan). Kun Yoda huomasi, että Reetta oli menossa nukkumaan, nousi se Reettaa vasten seisomaan ja puri Reettaa ranteesta - vielä viimeisen kerran (myös Yodan tapa, jolla sillä oli tapana tervehtiä itselleen rakkaita ihmisiä). Vähän tämän jälkeen Yoda käveli Ronjan huoneeseen ja sai ensimmäisen kohtauksensa. Halusimme aluksi uskoa, että sillä oli jotakin kurkussa, mutta varsin pian kävi ilmi, että kyseessä oli epileptistyyppinen neurologinen kouristuskohtaus. Toinen kohtaus tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kolmas pari minuuttia myöhemmin ja samoin neljäs, tällöin Ronja oli jo puhelinyhteydessä eläinlääkäriasemalle. Tämän jälkeen oli vaikea sanoa missä edellinen kohtaus päättyi ja uusi alkoi. Pääsin laskuissani noin seitsemään, kunnes tajusin, ettei kohtausten lukumäärällä ollut mitään merkitystä.

Eläinsairaalassa oltiin valmiina hoitamaan Yodaa, kun pääsimme perille. Happinaamarista valutettiin kuolaa pois, Yodaa lääkittiin ja yritettiin saada kanyylia sen kouristeleviin jalkoihin. Ei tupla-annos diapamia eikä epilepsian kohtauslääkettä vieneet kohtauksia pois, vasta "propo" eli rauhoitusaine toi rauhan riutuneelle koiralle. Tässä vaiheessa Yodan pulssi oli yli 160 tai 180 (en muista enää), ruumiinlämpötila yli 40 astetta ja se oli kauttaaltaan punainen (silmien limakalvot, nivuset, vulva).

Meille kerrottiin asiallisesti hoitomahdollisuuksista. Yodaa voitaisiin pitää klinikalla rauhoitettuna ihan niin kauan kuin haluaisimme (ai Yodaa? Sehän pelkäsi eläinlääkärin vastaanottoa eniten maailmassa), se voitaisiin cti-kuvata ja tutkia mistä kohtaukset johtuivat. Ei sinä yönä, mutta myöhemmin. Sen voitaisiin antaa herätä ja katsoa uusivatko kohtaukset. Mutta joka tapauksessa ennuste oli huono: Yoda oli kärsinyt hapenpuutteesta liian kauan ja lisäksi se, ettei se vastannut epilepsialääkitykseen heikensi ennustetta (kyseessä ei ollut epilepsia). Kohtausten mahdollisiksi syiksi mainittiin myrkytys (en usko), kova kiputila (mahdollinen; sapen mucocele) ja aivokasvain (tämän ostan; Yodalla oli arjessa outoja käyttäytymismalleja).

Soitin Makelle kotiin ja kerroin tilanteen. Keskustelin asiasta tyttöjen kanssa. Ja yksimielisesti teimme päätöksen päästää rakkaamme pois.

Pieni mutta suuri koira on poissa. Yoda oli hieno koira. Se oli aina valmiina tekemään kaikkea, se rakasti rakkaitaan kovasti, se teki kaiken täysillä. Ihan niinkuin Reetan kanssa viestittelimme, kun Reetta oli palannut kotiinsa: Yoda eli täysillä ja se kuoli täysillä.

Sanotaan, että jokainen koira vie mennessään palan sydämestämme. Minusta tuntuu, että koirat vievät palan minusta. Aika paljon puuttuu, sillä viimeisen 1,5 vuoden aikana olemme menettäneet kolme rakastamme...

Yoda, Oosa ja Leya koiratanssin pikkujouluissa

Yoda viimeistä kertaa Haukkukeitaalla :(

Mä en luopuisi ikinä, mut aina ei kysytä

Yoda RTK3 Garboso Dancing In Finland 16.4.2008-25.15.2019

Hyvää matkaa the Queen, maailman urhein pikkukoira 💔

Ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille

Mortti

TK1, RTK2 Miracle Minx Black Coffee

12.2.2005-28.7.2019

Mestarit lähtevät nappulakengät jalassa. 

Vuosi Pimun kuolemasta ja pentujen kuulumisia

Vuosi sitten tänään jouduimme hyvästelemään Pimun ja päästämään sen pois. Vähitellen ikävä on helpottanut ja menee jo useampi päivä ilman, että muistan Pimun viimeisiä hetkiä. Mutta vieläkään en ole oppinut nauttimaan siitä mitä meillä ehti olla, vaan edelleen enemmän mietin sitä mitä vaille jäimme. Tietyt asiat laukaisevat edelleen suuren ikävän ja tämä päivä nyt lähtökohtaisesti on pahin kaikista. Kaikkemme teimme, että olisimme saaneet pitää Pimun luonamme, mutta leukemia vei voiton.

Pimu ja Oosa joulukuussa 2017

Pimun poismeno on toki ollut helpotus muulle laumalle, erityisesti Leyalle. Pimu ei ollut luonteeltaan helpoin mahdollinen laumaolosuhteisiin, vaan sillä oli taipumusta painostaa itseään heikompia. Nyt tämän vuoden kuluessa Leya on puhjennut kukkaan, saanut itsevarmuutta ja sen elämä on helpompaa kuin ennen. Myös Yoda ja Pimu olivat täydellisiä vihollisia keskenään, mutta juuri ennen Pimun menetystä, Yoda lähti Porvooseen Reetan luokse. Maanantaina Pinkki eli Pingu muutti Porvooseen (Pikkuneiti porvoolainen) ja Yoda (the Queen) palasi asumaan meille takaisin (syitä oli useita). Toivottavasti elämä soljuu mukavasti eteenpäin nyt neljän (Mortti 14v, Yoda 11v, Leya 8v ja Oosa 3v) + kolmen (Tito 8v, Uikki 3v ja Ipe 2kk) koiran laumalla.

Pennuista muut paitsi Fredi ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Eräs helsinkiläisperhe tuleelauantaina  katsomaan Frediä ja tapaamaan meitä ja mahdollisesti Fredi muuttaa sitten samalla heille. Leke eli nykyisin Rambo muutti viime perjantaina Ouluun ja Pepe eli nykyisin Huisi lauantaina Seinäjoelle. Maanaintaina tosiaan Pinkki eli Pingu lähti yhteisomistajuuteen Reetan ja Robinin iloksi Porvooseen. Jo muuttaneiden pentujen kodeista on kuulunut mukavia uutisia: pennut ovat reippaita, melko sisäsiistejä ja tuovat iloa omistajilleen. Ihan parhaita kuulumisia! Watsapp-ryhmissä viestien vaihtelu on mukavan aktiivista.

Fredi ja Ipe kävivät tapaamassa Urhoa (Seppo) ja Ramboa (Leke) maanantaina

Vuosi sitten...

... alkoi Pimun alamäki :( Lähes kolme kuukautta taistelimme kunnes leukemia tuli takavasemmalta ja 22.5. jouduimme hyvästelemään rakkaamme.

Ikävä on.

Pimu

Tänään olisi Pimun syntymäpäivä, se täyttäisi vasta seitsemän. Kyyneleet silmissä tätä kirjoitan, Pimun menettäminen oli niin suuri isku ja menetys, että tuntuu, ettei toipumiseni siitä ole edes vielä alkanut. Maaliskuussa selkäongelmien myötä luovuimme toivosta saada Pimusta toinen pentueellinen jälkikasvua, mutta uskoin, että meillä olisi tulevaisuus rally-tokon ja ehkä jopa koiratanssin saralla. Vähänpä tiesin. Yksissä koiratanssitreeneissä ehdimme vielä käydä yhdessä iloitsemassa ja pitämässä hauskaa.

Pimu ei jättänyt meitä selkäongelmien vuoksi, kuten valtaosa blogin lukijoista lienee luulee. Saimme kuntoutettua Pimun selän varsin mukavaan kuntoon, kiitos osteopaatti-Jarmon ja fysioterapeutti-Saaran. Päivittäin jumppasimme kotona Saaran ohjeiden mukaan, Pimulla hymy suupielissä kun naksutin ja tasapainotyyny otettiin esiin. Se rakasti aina treenaamista kanssani.

Äitienpäivän jälkeisellä viikolla huomasimme kaikki, että Pimun kunto alkoi hiipua. Vähä vähältä se makoili enemmän, välillä istui hankalasti ja vaikutti että siltä olisivat kadonneet taas kuntoutuksella jo takaisin saadut voimat takajaloista. Ajattelimme, että selkään sattuu, seuraavalla viikolla olisi taas fysioterapeutin tapaaminen, ehkä sieltä tulisi apuja.

Perjantai-iltana Pimu ei halunnut jumpata. Edelleen ajattelin, että selkä on kipeä. Kuitenkin se juoksi rakkaan lapsensa Oosan kanssa pihalla ja kun Ronja tuli koiriensa kanssa, Pimu juoksi iloisena heitä vastaan.

Lauantaina Pimu oli entistä vaisumpi ja se joi mielestämme normaalia enemmän. Päätimme käyttää sitä päivystyksessä, että kohtutulehduksen mahdollisuus saataisiin poissuljettua. Kohtu ja virtsarakko olivat puhtaat eikä Pimulla ollut kuumetta. Se sai kipupiikin ja me kehotuksen ottaa manantaina yhteyttä omaan lääkäriimme. Sunnuntaina Pimu oli vielä vaisumpi. Illalla se kävi ulkona pissalla ja kun se tuli sisään, lattialle valui vielä vähän hyvin tummaa pissaa.

Maanantaita vasten yön Pimu oli ollut levoton. Rasmus lähti aikaisin töihin ja tuli herättämään minut. Vein Pimun ulos ja otin siltä pissanäytteen iltapäivälle varattua lääkäriaikaa varten. Pissa oli aivan tummaa, vaikka Pimu joi paljon. Kun Make heräsi, kysyin voisiko hän viedä Pimun jo aamusta lääkäriin. Lopulta Make ja Ronja viettivät seitsemän tuntia hiipuvan Pimun kanssa lääkärissä, Pimu oli tiputuksessa koko ajan ja oli jonkun kerran heilauttanut häntäänsäkin. Tajusin, ettei se ollut syönyt mitään torstain jälkeen. Verikokeiden tulokset olivat karut: Pimulla ei ollut verihiutaleita ja ennuste oli olematon, mutta hitunen toivoa annettiin kortisonista ja antibiootista. Make ja Ronja toivat Pimun vielä kotiin, kontrolliaika varattiin seuraavalle iltapäivälle eli tiistaille 22.5.

Kontrolleja ei otettu, vaan me kaikki neljä olimme saattamassa rakasta rakasta Pimua viimeiselle matkalleen. Kantokunnossa, hyvin heikkona se rauhallisesti nukahti ikiuneen istuessani sen vieressä ja silittäessäni sitä vielä viimeisen kerran ja kertoessani vielä sille kuinka rakas se oli.

Eläinlääkärin ehdotuksesta ja kasvattajan toiveesta lähetimme Pimun avattavaksi Eviraan. Viime viikolla saimme ruumiinavauspöytäkirjan: ruumiinavauksen päälöydös oli pahanlaatuinen verisolukasvain eli nk akuutti leukemia. Kasvainsolukkoa löydettiin kaikkialta Pimusta. Mitään ei siis olisi voitu tehdä Pimun pelastamiseksi.

Viikon kuluttua haemme Pimun uurnan kotiin ja se pääsee isänsä viereen yläkaappiin.

Pimu viimeisenä aamunaan.

You’re my heart, you’re my soul.

The End

Tänään tuli puhelu, että Pimu on tuhkattu ja tuhkat voi hakea 😭

// Today I got a phone call telling that Pimu has been cremated and we could pick up the ashes 😭

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

Pimu

FI & EE & LT MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler

9.7.2011-22.5.2018

Kaikkemme teimme, mutta se ei riittänyt.

Ikävä - Missing

Näistä toisella olisi ollut syntymäpäivä tänään.

Ikävä on kumpaakin <3

// One of these would have had a birthday today.

Miss them both <3

Näyttelyvuosi taputeltu - The end of the show year

Viime viikonloppu vierähti Jyväskylässä. Olin ilmoittanut sinne suuriin näyttelyihin lauantaille Leyan ja Uikin ja sunnuntaille Leyan, Oosan ja Uikin. Mitään kummempaa menestystä ei meidän koirille tullut. Lauantaina meidän koirat tuomaroi amerikkalainen Desmond Murphy ja sunnuntaina italialainen Domenico di Matteo. Leyalle AVO ERI, AVK 3, SA lauantaina (mutta ei pn-sijoitusta 14 nartun pn-kehässä) ja sunnuntaina sileä AVO ERI, AVK 3. Uikille sileä ERI kumpanakin päivänä. Oosasta taas sunnuntain tuomari ei tykännyt yhtään (mm maininta, että koon alarajalla; Oosa on kuitenkin selvästi yli 50 cm korkea ja rotumääritelmän rajat ovat 45-62 cm eli ei se nyt ihan alarajalla ole - valtaosa kilpakumppaneista on vain joko ylärajalla tai jopa sen yli) ja Oosalle EH.

// We spent last weekend in Jyväskylä international dog shows. The dogs gained no further success. On Saturday Leya and Uikki were judged by American Desmond Murphy. Uikki got excellent, no more, Leya even cq but she wasn’t placed in best bitch among 14 bitches. On Sunday the judge was Italian Domenico di Matteo. He didn’t like Oosa at all and she got very good. Leya and Uikki both got excellent, nothing more.

Reissu sinällään oli oikein mukava. Tykkään Paviljongista näyttelypaikkana eikähän Jyväskylä niin kauhean kaukanakaan ole. Lisäksi saimme viettää lauantai-iltaa mitä parhaimmassa seurassa.

// The journey itself was nice. I like the showground in Jyväskylä and it is not long away either. And we were also able to spend Saturday night in the greatest company.

Nyt on tämän vuoden koiranäyttelyt käyty ja loppuvuoden keskitymme muihin lajeihin. Seuraava näyttely, mihin suuntaamme, on Kajaanin tamminäyttely ja siitä alkaakin sitten Oosan valiosertin metsästys.

// Now it’s the end of the show year for our dogs and rest of the year we concentrate on other events. The next show will be Kajaani international in January. There we start the hunt for the last cac to Oosa.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu

Ein Caramell

25.2.1996-22.6.2017

*the one and only*

Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa

Hessu

FIN MVA, BH Mermarittan Cowboy Coffee

6.7.2001 - 18.1.2016

Ja jos joskus syliin mustan maan, mä sua joudun kantamaan

Suuret surunvalittelut Mimmin perheelle heitä kohdanneen yllättävän ja valtavan menetyksen johdosta. Olitte paras mahdollinen perhe Mimmille; rakastitte sitä täydestä sydämestänne ja annoitte sille hienon elämän  - suurkiitos siitä!