torstai 26. lokakuuta 2017

Syyslomalla

Ollaan Maken kanssa lomalla tämä viikko. Alunperin meidän piti mennä lauantaina Tornioon ja jatkaa sieltä lomailua koirien kanssa pohjoiseen, mutta Pimun viime viikkoisen loukkaantumisen takia jouduin tietysti perumaan lauantain tokokokeeseen osallistumisen ja samalla suunnitelmat muuttuivat.

Niinpä pakkasimme maanantaina neljä koiraa (Mortti, Yoda, Leya ja Oosa) Teroon ja suuntasimmekin itään päin. Ajelimme Kylmäluoman retkeilyalueelle. Vau, paikka oli melkoinen luontoystävän paratiisi! Tarkoituksenamme tällä lomalla oli/on ulkoilla "vähän paremmin" koirien kanssa.

Leirin pystyttämisen jälkeen pakkasimme reppuun vähän evästä ja lähdimme ottamaan tuntumaa maastoon. Koska oli jo iltapäivä, valitsimme reitiksi luontopolun (pituus n 4 km). Oosalle puimme ensimmäistä kertaa koskaan päälle oikeat vetovaljaat, huskymalliset. Hihnalenkeillähän se vetää todella kovasti, tempoo ja riuhtoo ja nyt ajattelimme, että annamme toisaalta itsellemme mielenrauhan, kun ei tarvitse sitä koko ajan käskyttää, toisaalta myös Oosalle luvan vetää. Ja vetihän se, "liina" tiukalla mentiin lähes koko matka. Oosa on kyllä sillä tavalla hauska tai helppo koira, että se ei pelkää tai arastele käytännössä mitään. Esimerkiksi tuolla maastossa se mennä paukutti niin yli siltojen kuin pitkospuidenkin hetkeäkään pohtimatta. Kaikki koirat oppivat myös varsin nopeasti, että mikäli mennään pitkoksia pitkin, niillä myös pysytään.

Oosa lähtökuopissa.

Oosa ja ensimmäinen lankkusilta

Make ja Oosa tulistelemassa evästauolla. Taukojen ajaksi koirille puettiin takit päälle.

Vanhus (12 v 8 kk) käytti tauon hyväkseen
Oosa sillalla

Väsynyt vetokoira. Oosa nukkui nelisen tuntia lähes hievahtamatta. Se jopa söi maaten häkissä.

Tiistaina pohdimme kahden kävelyreitin välillä: kävelläkö Kivikkovaaranpolku (n. 9 km) vai Kattaisenpolku (n. 16 km). Päädyimme lyhyempään. Tässä maastossa oli liikkunut vastikään runsaasti poroja, mikä piti varsinkin Oosan mutta myös Mortin ja Leyankin kävely- ja metsästysinnon korkealla. Kun maanantaina minä olin kävellyt Oosan ja pääasiassa takanani kävelleen Leyan kanssa, tiistaina sain joukkoihini myös Mortin, koska se veti takanani tullutta Makea niin lujaa. Mortti oli ainut koirista, joka kulki pannassa, koska emme todellakaan olleet uskoneet, että se vetäisi (se ei vedä koskaan, tavallisesti). Eli marssijärjestyksemme oli pääasiassa sellainen, että Oosa meni kärjessä liina tiukalla (lähes koko ajan), perässään Mortti vähän sluibaillen, sitten minä, Leya minun takanani, sitten Yoda Makea vetäen.

Tämä Kivikkovaaranpolku oli oikein mukava reitti. Muutama nousu, paikoitellen melko kosteaa aluetta, mutta kosteikot oli joko pitkostettu tai sitten sinne oli ajettu soraa. Kumpanakin päivänä Kylmäluomassa pysähdyimme myös useampaan otteeseen kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Harvinaista nykypäivänä!

Tässä odotellaan Makea ja Yodaa

Evästauolla Vanielinlammen laavulla. Koirat sidottuina puihin, koska lähistöllä oli kulkenut poroja.

Ja jälleen Oosa-vetokoiralle uni maittoi lenkin jälkeen :)
Tiistai-iltana ajelimme Rukalle, jossa puskailimme Vuosselin hissiaseman alaparkilla ja kävimme koirien kanssa ihan remmi-iltalenkillä.

Eilen kävelimme kolmesta päivästä raskaimman reitin eli Pyhän Jyssäyksen Rukalla. Reitin pituus karttatietojen mukaan oli 7 km mutta meidän laitteemme mittasivat sille pituudeksi "vain" 6 km. Maken askelmittariapsi mittasi meidän nousseen samalla myös 53 kerrosta :) Tällä kertaa Oosa valjastettiin vetämään Makea kärkenä ja minä kävelin kolmen muun koiran kanssa. Ihan ei Oosalla ollut samanlainen tatsi vetämisessä nyt kuin oli ollut kahtena edellisenä päivänä, vaan se pyöri paljon enemmän. Liekö väsymys vai vedettävä aiheuttaneet häröilyn. Kylmäluomassa olimme saaneet liikkua ihan keskenämme, mutta Rukalla oli liikkeellä muitakin, samoin liikenteen häly kuului reitille. Mutta kuitenkin käveleminen oli vain kivaa. Keli oli Rukalla jo melko talvinen, mutta ihan kohtuudella kesälenkkareilla selvisi. Polku oli varsin hyvä, muutama märähkö kohta oli kumpaankin suuntaan, joista selvisi etsimällä kuivemman kohdan. Korkeuseroa kyllä löytyi, mikä tuntuu tänään jaloissa :)

Edessä Make Oosan kanssa, sitten Mortti, Leya ja Yoda. Leyastakin kehkeytyi ihan vetokoira kuten kuvasta näkyy.
Upea luminen maisema
Vanhus nauttii lumesta

Evästauoko Pikku-Pyhävaaran kodalla. Täällä oli useita muitakin retkueita.

Maisemaa Pikku-Pyhävaaralta



Rukalta ajelimme eilen takaisin kotiin. Toivottavasti keksimme loppuviikoksikin jotakin aktiivista tekemistä :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pimun toipumista

Pimu toipuu keskiviikkoaamun loukkaantumisestaan hyvää vauhtia. Keskiviikkoiltanakaan se ei vielä voinut kunnolla nousta seisomaan, vaan pyöri istuallaan itsensä ympäri yrittäessään nousta ylös ja pissalla se kävi tuettuna. Torstaiaamuna vasen takajalka oli yhä melko hervoton, meni ristiin oikean jalan kanssa eikä Pimu saanut sitä itse oikaistua. Torstaina käytin Pimua töitten jälkeen osteopaatilla, joka oli eläinlääkärin kanssa samaa mieltä, että kyseessä on lihasrevähdys. Kolme lukkoa Pimun rangasta löytyi, mutta ilmeisesti ne eivät olleet tämän tapaturman aiheuttamia. Lukot aukesivat helposti. Torstai-iltana Pimu jo käveli, toki vasen takajalka heikompana kuin tavallisesti. Perjantai-iltana sillä alkoi jo olla Oosan kanssa niin paljon vauhtia päällä, että oli pakko pitää ne erillään. Eilen se jo kiipesi ruokapöydän ääreen istumaan. Eli kauas ollaan tultu keskiviikkoaamun lohduttomalta tuntuneesta tilanteesta. Kipulääkitystä annoin Pimulle viimeisen kerran (mikäli uutta tarvetta ei tule) eilen aamulla. Toki Pimun kanssa otetaan kaikki nyt rauhallisesti jonkun aikaa, mutta juuri nyt tilanne näyttää hyvältä.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pimu sairaslomalle

Eilisten Haukkistreenien jälkeen jätin Pimun Ronjan luokse. Tarkoituksenani oli viedä se ja Uikki tänään silmäpeilaukseen. Aamulla Ronja soitti järkyttyneenä: Pimu oli aamuyöstä tippunut sängystä eikä sen takaosa ottanut nyt alle ollenkaan. Se oli liikkunut Ronjan asunnossa hinaten itseään etujaloilla eteenpäin. Lähdin töistä välittömästi ja ajoin Ronjan luokse, jossa Makekin jo oli. Ronjan kanssa veimme Pimun Poratien päivystykseen.

Eläinlääkäri tutki Pimua, totesi, että sillä on tunto jaloissa, mutta varsinkaan vasen jalka ei ota alle. Tunnustelemalla hän ei syytä löytänyt. Pimu vietiin röntgeniin ja vietimme Ronjan kanssa järkyttävän pitkän reilun puolituntisen odotellen kuvien tuloksia. Pimulta kuvattiin lantio, lonkat ja selkäranka rintarankaa myöten eikä kuvissa lopulta näkynyt mitään erityistä, ei murtumaa tai mitään, joten sain tokkuraisen, kipulääkityn Pimun mukaani kotiin, diagnoosina reväytys, hoitona lepo ja kipulääkitys. Nyt Pimu edelleen torkkuu kainalossani, ei halua nousta ylös, vaan pötköttelee mieluummin. Nyt kaikki lukijat saavat peukuttaa, että meille niin rakas Pimu toipuu entiselleen. Vielä eilen se kirmasi Oosan kanssa vauhdilla pitkin Haukkista ja teki sydämensä kyllyydestä tokoa ja agilityä hallissa ja nyt se ei pysty edes seisomaan :(

Olin ilmoittanut Pimun lauantaille tokokokeeseen Tornioon, mutta se jää meiltä luonnollisesti väliin. Nyt keskitymme vain saamaan Pimun kuntoon.

Näyttelyvuosi taputeltu - The end of the show year

Viime viikonloppu vierähti Jyväskylässä. Olin ilmoittanut sinne suuriin näyttelyihin lauantaille Leyan ja Uikin ja sunnuntaille Leyan, Oosan ja Uikin. Mitään kummempaa menestystä ei meidän koirille tullut. Lauantaina meidän koirat tuomaroi amerikkalainen Desmond Murphy ja sunnuntaina italialainen Domenico di Matteo. Leyalle AVO ERI, AVK 3, SA lauantaina (mutta ei pn-sijoitusta 14 nartun pn-kehässä) ja sunnuntaina sileä AVO ERI, AVK 3. Uikille sileä ERI kumpanakin päivänä. Oosasta taas sunnuntain tuomari ei tykännyt yhtään (mm maininta, että koon alarajalla; Oosa on kuitenkin selvästi yli 50 cm korkea ja rotumääritelmän rajat ovat 45-62 cm eli ei se nyt ihan alarajalla ole - valtaosa kilpakumppaneista on vain joko ylärajalla tai jopa sen yli) ja Oosalle EH.

// We spent last weekend in Jyväskylä international dog shows. The dogs gained no further success. On Saturday Leya and Uikki were judged by American Desmond Murphy. Uikki got excellent, no more, Leya even cq but she wasn’t placed in best bitch among 14 bitches. On Sunday the judge was Italian Domenico di Matteo. He didn’t like Oosa at all and she got very good. Leya and Uikki both got excellent, nothing more.

Reissu sinällään oli oikein mukava. Tykkään Paviljongista näyttelypaikkana eikähän Jyväskylä niin kauhean kaukanakaan ole. Lisäksi saimme viettää lauantai-iltaa mitä parhaimmassa seurassa.

// The journey itself was nice. I like the showground in Jyväskylä and it is not long away either. And we were also able to spend Saturday night in the greatest company.

Nyt on tämän vuoden koiranäyttelyt käyty ja loppuvuoden keskitymme muihin lajeihin. Seuraava näyttely, mihin suuntaamme, on Kajaanin tamminäyttely ja siitä alkaakin sitten Oosan valiosertin metsästys.

// Now it’s the end of the show year for our dogs and rest of the year we concentrate on other events. The next show will be Kajaani international in January. There we start the hunt for the last cac to Oosa.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Uikin luustokuvat

Viime torstaina Uikki kävi polvitarkissa, selkä-, kyynär- ja lonkkakuvissa. Polvet olivat 0/0 ja kuvannut lääkäri oli ollut sitä mieltä, että selkä on priimaa, mutta kyynärissä oli jotain pientä sanomista, samoin lonkissa, ilmeisesti lonkkamaljat olivat matalat. Tähän iltapäivään saakka hulluja pidettiin jännityksessä lonkka- ja kyynärlausuntojen osalta, selkälausunto tuli jo perjantaina (nikamien epämuotoisuus 0, välimuotoinen lanne-ristinikama samoin 0). No, lopulta kyynärät olivat 0/0, mutta/ja lonkat C/C. Onneksi lonkissa ei ole nivelrikkoa tms vaan todennäköisesti ainoa ongelma on nuo matalat lonkkamaljat. Joten sinänsä kelpo koira harrastuksiin ym, paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Vielä on silmäpeilaus Uikilla edessä ensi viikolla, sitten tämä(kin) tyttönen on tutkittu ja voidaan alkaa toden teolla pohtia tuleeko siitä ehkä joskus jalostuskoira.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Rallailemassa - Doing rally-obedience

Eilen koitti jännitävääkin jännittävämpi päivä: Oosan debyytti virallisessa rally-tokokokeessa. Paljon ei ollut treenailtu, mutta periaatteessa Oosan piti osata alokasluokan tehtävät. OKK järjesti tuplakisat, mutta Oosan olin ilmoittanut vain toiseen starttiin, Tytti Lintenhoferin radalle. Oosa muuten mitattiin vain vähän yli 50 cm korkeaksi. Tulee kyllä olemaan jännää saada tietää sen ”tarkka” säkäkorkeus kun vien sen uudistuneeseen agilitymittaukseen todennäköisesti joulukuussa.

Rata ei ollut monimutkainen tai vaikea, ihan perusalokasluokan rata varmaan. Me emme nyt varsin koko aikaa ihan samassa paikassa olleet, joten olin hieman hämmästynyt, kun tuomari palkintojenjaon aluksi sanoi, että kaikki saivat tulokset. No, mekin Oosan kanssa saimme siis tuloksen, tasan 70 pistettä, eli alimman mahdollisen :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja hieman on jo kisoja katseltu. Niitä ennen pitäisi kyllä päästä treenaamaan häiriössä.

// Yesterday I had that exciting day when me and Oosa had our debut in official rally-obedience. We weren’t quite in the same place all the time so I was really surprised when the judge Tytti Lintenhofer told that all participants got a qualifying result. So did we, with 70 points, which is the lowest rate to qualify. Now I’ve made little plans for the rest of the year for Oosa.

Yodan olin ilmoittanut kumpaankin kisaan. Se oli kisannut rallyssä viimeksi lähes kolme vuotta sitten (paitsi epiksissä Reetan kanssa kesällä). Meidän ensimmäisen kisamme tuomaroi Minna Hildebrand. Joskus kauan aikaa sitten olin ollut hänen radoillaan ja ollut sitä mieltä, että helppoja ne eivät ole. Eikä ollut meille tälläkään kertaa. Minä kohelsin 10 pisteen verran ainakin kerran (en siirtänyt painoa astuvalle jalalle peruutuksessa), Yoda useammankin kerran (mm kiersi kylttitelineen uusinnallakin, okei, tämäkin menee ehkä minun piikkiini, mitäs ajoin Yodan liian lähelle kylttiä). Tuloksena hylätty ja todella vähän pisteitä. Mutta tuomarin kommentti: ”Sujuva seuraaminen oikealla.” lämmitti kyllä mieltä.

// Yoda took part in two starts in the class 3. Last time I had competed in rally with her almost three years ago. We made several major faults so there weren’t many points left at the end of the course and we didn’t get any result. But the judge’s (Minna Hildebrand) comment “Smooth heelwork on right side” warmed me a lot. 

Toiselle radalle lähdin Yodan kanssa rennommalla asenteella, olihan meille nyt jo voittajaluokan kisarutiini tutumpaa. Rata oli niin hieno ja harmooninen, että sen päätyttyä minulle tuli ihan kyyneleet silmiin Yodan menettämisen pelosta :( Tulos oli lopulta 83 pistettä, jossa yksi 10 pisteen virhe (Yoda istui yhden ylimääräisen kerran, eli siis istui, nosti pyllyä ja istui taas), jota en rataa tehdessä huomannut. Ilmeisesti olimme kisassa neljänsiä, pikkukoira olisi kyllä palkintopallisijoituksen ansainnut. Yodallekin pohdiskelen lisää kisoja vielä tälle vuodelle, mutta sillekään harjoittelu ei olisi pahaksi.

// It was easier to go to the second course because we already knew the routines for the class three. Our course was great and harmonous. I got tears in my eyes after it because I felt pain when thinking of losing Yoda :( Finally, we got 83 points including one major fault which I hadn’t noticed on the course. I suppose we were 4th in the competition, the bravest little dog in the world would have earned a place on the podium. I’m planning some more competitions still for this year for Yoda as well.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Hyvä treeni, parempi mieli

Tänään käytiin Ronjan kanssa korkkaamassa OKK:n hallin (eli Evidensia-areenan) uusittu pohja. Toki otin siihen tuntumaa Oosan kanssa jo sunnuntain tanssitreeneissä, mutta tänään jatkettiin testailua. Tanssitreenit menivät muuten yllättävän hyvin! Oikein Oosalle sopivat treenit, kun se sai käytännössä treenata koko 60 minuuttisen, kun kaikki hommailimme omiamme. Sille ei siis juuri jäänyt aikaa hinkua toisten koirien luokse. Treenihetken kruunasi sitten tietysti kirmailuhetki oman veljen ja veljen pikkuveljen kanssa.

Tänään otin treenaamaan isot. Oosan kanssa tein rally-tokoa, suunnilleen 12 alokasluokan kylttiä, kahtena eri versiona. Osittain meni varsin lupaavasti, mutta kun Ronja ja Tito tekivät aksaa viereisellä kentällä, niin Oosalla keitti vähän yli. Saapa nähdä mitä rallailusta tulee lauantain hälinässä 😬 Mutta hyvillä mielin lähden kokeeseen kokeilemaan.

Aikamoinen harrastuskoiran alku tuo Oosa kyllä on: nyt sillä on ollut kolmena päivänä peräkkäin treenit (koiratanssi, agility, rallailut) ja sillä on virtaa riittänyt - ja keskittymiskykyäkin ihan hyvin ollakseen Oosa.

Pimun kanssa tein tänään alokasluokan tokoa. Olen oikeasti menossa sen kanssa kohtuulähitulevaisuudessa ihan oikeaan tokokokeeseen 😬 Pimun ensimmäiseen. Kotitreeneissä (ulkona) hienohelmadiiva-Pimu ei ole suostunut tekemään liikkeestä maahanmenoa lainkaan. Mutta upeassa, kuivassa, hyvässä hallissa siinä ei ollut mitään ongelmaa! Kaikki muukin mitä treenasin, meni loistavasti. Tokoilun lisäksi otettiin Pimun kanssa vähän agilityä. Uusi hallin pohja vaikutti kyllä lupaavalta: Pimu liikkui siinä ihan eri intensiteetillä kuin hallissa aiemmin.

Joten: hyvä treeni, parempi mieli.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Koirien puunauksia ja muita kuulumisia - Bathing dogs and other news

Tälle viikonlopulle olen saanut kaksi koiraa pestyä. Eilen haimme Uikin pesua varten, pesin sen ja tein vähän pohjia edessä oleviin näyttelyihinn. Uikilla on pakko pitää lyhyet pesuvälit (korkeintaan noin viikko), että sen turkin kanssa selviää. Uikki on juuri juoksussa, ihan tärpit päällä, joten vein Mortin vaihtarina kaupunkiin. Kohta lähden vaihtamaan koirat takaisin :)

// I've washed two dogs this weekend. Yesterday we picked Uikki up for washing and grooming and because she is having the best days of her heat we took Mortti to the city. Uikki needs to be bathed very often, otherwise I wouldn't manage with her coat. Soon I'll go and swap the dogs again.

Uikin kanssa meillä on pelottavan jännittävä viikko edessä, kun se menee luustokuviin. Huhhuh, että jännittää. Lisäksi pitäisi varata sille ja Pimulle aika silmäpeilaukseen.

// We are having a scary exciting week with Uikki ahead: she will have her x-rays (hips, elbows and back and also her knees will be checked). I should also book her and Pimu time for eye check.

Tänään pesin Yodan. Sen kanssa meillä on ensi lauantaina ne kaksi rally-tokokoetta edessä. Ja tiedä vaikka Yoda pääsisi epävirallisiin agilitykisoihinkin kirmaamaan sunnuntaina.

// I bathed and groomed Yoda today. I'll have two rally-obedience tests with her next Saturday (and one with Oosa). Maybe she will be running unofficial agility on Sunday, too.



Oosalla alkaa tänään koiratanssikurssi. Saapa nähdä miten meillä siellä käy. Agilityä meillä on jäljellä vielä pari kertaa enkä nyt ole hakenut sitä jatkamaan aksaa, koska sen hallittavuus treeneissä on niin olematon. En kestä sitä, että minun kanssani harjoittelemisen sijaan se mieluummin ampaisee juoksemaan ympäri hallia ja mielellään jonkun toisen koiran kanssa. Nyt jätetään pätkä väliin ja toivotaan, että ne aivot saapuisivat jossain vaiheessa. Kotioloissahan Oosa on varsin ihana koira, mutta kun sen kanssa lähtee ovesta ulos, ovat hermot koetuksella. Se haluaa vaan niin nähdä ja kokea kaiken ja heti.

// Oosa has a freestyle course starting today. I'm looking excited forward to it, you never know what happens with Oosa. We have couple of trainings left in agility and I haven't applied for the next period because I can't stand her being so difficult to handle there. Instead of focusing in training with me she rather runs around the hall in high speed and especially if she can run with any other dogs. Now we'll pass a period and wish that her brain would finally arrive. At home Oosa is the loveliest dog but when you go through the front door with her, good nerves are needed. She just wants to see and explore everything and right now.