torstai 27. syyskuuta 2018

Mennään metsään

Törmäsin surffaillessani Suomen Ladun kampanjaan saada jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman  kulttuuriperinnön listalle. Koska (koirien kanssa) metsässä liikkuminen on minulle äärimmäisen tärkeä henkireikä, suuri lohdutuksen ja voiman tuoja, haluan haastaa myös blogini lukijat ottamaan osaa tähän kampanjaan, jossa siis kahden viikon ajan (24.9.-7.10.) merkitään metsäkäynnit. Linkki kampanjan sivuille Mennään metsään.

Oosa, Rauha ja Leya metsässä

Leya ja Oosa metsässä kivellä, jossa olen kuvannut koiriamme paljon

lauantai 22. syyskuuta 2018

Koiratanssikisoissa

Tänään OKK järjesti toisen vuosittaisen koiratanssikisansa. Olin kovasti aikonut jättää kisat väliin, kun en ollut jaksanut muokata ohjelmaamme kesäkuulta, jolloin saimme 2/3 tuomarilta palautetta, että freestyle-esitykseksi ohjelmamme sisältää liikaa htm-elementtejä. No, konkari-Saaran avustuksella muokkasimme ohjelmaa jonkin verran.

Aamulla kotona jännitti aivan järjettömästi. Kisapaikalla jännitys jossain määrin laantui toisten jännittäjien kanssa jutellessa (mm Oosan Vinski-veli oli kisassa mukana, tansseissa ensimmäistä kertaa).

Starttasimme Oosan kanssa luokkaamme kuudentena eli kolmanneksi viimeisenä. Heti alkupäässä tuli joitakin ”kompastuksia” koreografiassa. Jossain vaiheessa myös hameeni selvästi häiritsi Oosaa, se jäi siihen jumiin. Huhhuh. Myös loppu meni huonosti, kun Oosa ei lähtenytkään peruuttamaan kuten oli suunniteltu. No, selvisimme hengissä esityksestä ja kun lähdimme kehästä, saimme Saaralta ihan hyvää palautetta.

Mutta pisteet olivat 3 pistettä huonommat kuin debyttikisassamme :( Kun viimein saimme palautelappuset, kävi ilmi, että 3/3 tuomaria piti ohjelmaamme liian htm-maisena. Voi kääk. No, onneksi seuraavat (koti)tanssikisat ovat vasta ensi kesänä, siihen mennessä ehditään muokata ohjelmaa moneen kertaan. Mielestäni tämän lajin kiehtovuus onkin juuri lajin haasteellisuudessa: miten saada tuomareita miellyttävä koreografia, se istumaan musiikkiin ja vielä lisäksi esitys toimimaan koiran kanssa kisaolosuhteissa.

Ja sitten siirrymmekin Oosan kanssa treenaamaan kohti seuraavan lajin kokeita/kisoja :) Toki koiratanssia unohtamatta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Yoda tokokokeessa

Yli seitsemän vuoden tauon jälkeen Reetta osallistui sunnuntaina Yodan kanssa tokokokeeseen Helsingissä. Isolla kirkolla kaikki on suurta, joten näissäkin kokeissa oli kolme(!) tuomaria arvostelemassa. Siis yksi koe, joka oli jaettu kolmelle tuomarille. Minä olin käynyt Yodan kanssa viimeisimmät tokokokeet vuonna 2014 vanhoilla säännöillä, joten joitakin asioita Reetan piti Yodalle päivittää (noutokapulan pito, kaukokäskyt ja hyppy ainakin).

Päivä oli pitkä tuloksia odotellessa. Ja varsinkin siellä paikan päällä, kun Reetta ja Yoda viettivät käytännössä koko sunnuntaipäivän koepaikalla (vaikka se oma suoritus kestää vain vajaan vartin). Tulosten tultua heidän piti vielä odottaa palkintojen jakoa ja kisakirjojen luovutusta.

No, miten pikkupuudeli sitten selviytyi? Vallan mainiosti: tuloksena 143,5 pistettä ja kakkostulos. Videokooste koesuorituksesta löytyy kennelin facebook-sivulta.

Minulla ja Ronjallakin on vähän tokokuume nuorine (vai onko ne enää nuoria?) koirinemme. Saapas nähdä mihin se johtaa :)

Ai niin, Yodasta vielä yksi hauska juttu tähän. Yodahan on koira, joka osaa laittaa autossa hätävilkut päälle tai töötät, jos aika käy pitkäksi. Eilen se oli lukinnut Reetan työautosta ulos :) Eikä avannut Reetalle ovia, vaikka Reetta kuinka pyysi. Onneksi autoon löytyi vara-avain ja ehkä Reettakin tästä jotain otti opikseen.


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Oulu rn

Olin ilmoittanut kolme koiraa eilen olleeseen Oulun ryhmänäyttelyyn, jossa tuonarina toimi minulle uusi tuttavuus Tino Pehar. Leya sai kuitenkin viikolla antibioottikuurin hassuihin pissaongelmiinsa (onneksi kuuri auttaa!) ja joutui harmittavasti jäämään kotiin. Erityisesti siksi harmittavasti, että Leyahan rakastaa kehässä olemista.

Sää oli todella sateinen, mutta onneksi Make osti meille näyttelyteltan kesällä (16 vuotta näyttelykäyntejä villakoirien kanssa takana siinä vaiheessa). Sateisen sään vuoksi myös Uikin lämmittely ennen kehää jäi olemattomaksi, mikä sitten ”kostautui”
etujalkojen nosteluna kehässä.

Uikin kehässä oli tavallista enemmän säätöä, kun kaksi koiraa myöhästyi kehästä. Toisen tuomari hyväksyi vielä mukaan valioiden kilpailuluokkaankin, toisen osalle jäi saada vain laatuarvostelu. No, Uikille tulokseksi val eri, vak 2, sa ja pn3. Mitäänhän emme tulleet hakemaan, kun tarvista ei ole, vaan huviretkelle koska näyttely oli edullinen ja lähellä ja myös Uikki rakastaa näyttelykehässä olemista.

Isovillakoirissa esiintyi ”musta hevosemme” Rauha. Kaksi kuukautta sitten kasvattajaltaan Jyväskylään poikamme luokse muuttanut tyttönen. Olin trimmailkut Rauhaa kolmen päivän aikana, treenannut vähän näyttelyjuttua sen kanssa, siinäpä yhteistyömme. Aavistuksen jännitti kehään mennessä että saanko Rauhan liikkumaan koska kun näyttelypaikalle saavuttuamme treenasin sen kanssa, se kieltäytyi kokonaan liikkumasta. Mutta kehässä se liikkui ihan kelvollisesti ja vaikka olikin kaikesta varsin hämillään, Rauha käyttäytyi varsin mukavasti. Rauhalle näyttelydebyytistään tulokseksi nuo eri nuk 2.


Muutaman viikon kuluttua on tiedossa seuraavat näyttelykoitokset, sitä ennen käymme Oskun kanssa taas tanssahtelemassa. Lisäksi pitäisi ehtiä treenata agilityä, tokoa ja rally-tokoakin.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Uikille RTK1 ja agivalkassa

Ronja järjesti Janika Majasaaren valmentamaan ensisijaisesti alueemme villakoiria agilityssä perjantaina. Osallistuin karkeloihin Oosan kanssa. Ai että meillä oli kivaa! Valmennus oli todella laadukas ja antoisa - ja seura kentän laidalla mitä parhainta. Tästä on hyvä jatkaa agilitymatkaa Oosan kanssa eteenpäin.

Eilen suuntasimme Teron keulan kohti Paltaniemeä ja tämän päiväistä rally-tokon tuplakoetta, ajatuksena saada Uikillekin koulutustunnus rally-tokosta. Kisapaikan läheisyydessä oli kyllä upea puskaparkki, kauneudessaan ihan meidän karavaanariuran kärkisijoille sijoittuva. Ja siellä naapurina tuttuja koiraihmisiä :)

Uikin ensimmäisen radan tuomaroi tuttu jo vuosien takaa, Tytti Lintenhofer. Hienoa rataa tehtiin Uikin kanssa, kerran se haisteli kylttitelinettä ja kerran istui vinoon. Tulos siis 98 pistettä. Palkinnoille meillä ei ollut kovatasoisessa kilpailussa kuitenkaan asiaa. Tuomarilta saimme ihanat kommentit: ”Hyvät vauhdinmuutokset ja askelpituus. Iloista menoa. Positiivinen ohjaus, ilo katsella.” 


Toisen radan tuomaroi Jaana Karppinen, jonka radoille en muista aiemmin osallistuneeni. Se ei tuntunut niin hyvältä ja yhdessä kohdassa ihan hukkasin Uikin, mutta uusin sen. Tuloksena kuitenkin tästäkin hienot 95 pistettä! Ja kun juhannukselta oli se yksi tulos alla, Uikille(kin) RTK1! Uikki on kyllä mainio pakkaus. Nyt katseet sekä Oosan että Uikin kanssa rallyssä kohti avoimen luokan haasteita.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Luonnekuvauksia

Oosa ja Uikki kävivät eilen Lapualla mh-luonnekuvauksessa. Yllätyksiä koetettiin kummankin koiran kohdalla. Olimme pitäneet Oosaa varsin kovana, mutta ehei, se onkin aika pehmeä. Ihan kuten äidilleen Pimulle aikanaan, Oosallekin otti ääniärsytyksestä toipuminen koville. Mutta lopulta se ratkaisi asian ja suoritti kuvauksen lopulta hyväksytysti. Huvipuistomaista iloista elämystä emme sille luonnekuvauksesta kuitenkaan saaneet, vaikka olimme ajatelleet sen sille sellaisen olevan (aikoinaan Tito oli aivan liekeissä niin luonnekuvauksessa kuin luonnetestissäkin).

Uikki sen sijaan yllätti olemalla aika kova :) Olemme pitäneet Uikkia reppanan pehmeänä, mutta eleenkään värähtämättä se käveli kuvauksen läpi, Ronja tukena ja turvanaan. Esim ääniärsytyksen jälkeisissä laitteen ohituksissa Uikki vilkaisi Ronjaa kuin kysyen ”mikä meidän kanta on tähän” ja kun Ronja ei värähtänytkään, ei värähtänyt Uikkikaan. Tuomarin sanoin, Uikki on Ronjan koira sataprosenttisesti. Uikillekin siis mh-luonnekuvaus hyväksytysti läpi.

Kotipuolessa Vinski sai pikaperuutuspaikan luonnetestiin. Harmittavasti sen taival päättyi alkumetreille, kun Vinski ei saanut mielessään selvitettyä mikä ihme kelkka on. No, vähän ikää ja paljon kokemuksia lisää ja myöhemmin kokeillaan ehkä uudelleen. Yllättävää pehmeyttä Pimu jätti lapsiinsa lopulta. Itsekinhän se testatusti oli pehmeä, mikä ei näkynyt arjessa lainkaan. Oosaa tosiaan pidämme jopa kovana, se ei koskaan pelkää mitään eikä sävähdä mihinkään suuntaan, mutta luonnekuvaus näytti muuta.