Viimein koitti syysloma! Viimein siinä mielessä, että Make säästi kesälomastaan viikon alunperin Oosan astutusmatkaa varten, mutta koska korona muutti suunnitelmat ja Ronja kävikin tekemässä astutusmatkan, Make siirsi lomaviikkonsa syyslomalle.
Viime viikon perjantaina lähdimne kotoa syksystä, mutta päädyimme talveen :) Kaksi yötä vietimme Rovaniemellä Kemijokivarressa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Syötiin, saunottiin, juteltiin, rakennettiin. Koirien kanssa kävin yhden pidemmän hihnalenkin, muutoin lyhempiä.
Leya ja Oosa Iisakinperällä
Sunnuntaina ajelimme Kittilän kautta Leville ja parkkasimme Maken työnantajan mökille. Maanantaina kävimme kävelemässä 15 km lenkin Kätkän laavulle. Minä halusin alunperin Kätkätunturin päälle kiertämään Rykimäpolun, mutta valitsimme lopulta toisen reitin. Ei niin näyttävää, mutta kiva reitti kävellä.
Vetokoira Oosa
Kätkän laavulla
Mökille/Terolle päin palatessa huomasi, ettei Oosa nyt enää ole ihan oma itsensä: sen sijaan, että olisi mennyt nelivetoa edellä, se jopa hetkittäin käveli meidän perässämme!
Tiistaina ajelimme Pallakselle. Oi, Pallas, niin tärkeä ja rakaskin minulle. Satumaisen upeat maisemat, raitista, puhdasta mieletöntä tunturi-ilmaa, paljon koskematonta luontoa. Tiistaille lähdimme kokeilemaan Palkastunturin/-keron kiertämistä. Mutta reitille oli tuiskuttanut paikoittain kolmisenkymmentäkin senttiä lunta ja kun sumu laskeutui, päätimme, ettei Palkaksen huiputtaninen ollut tunturiin eksymisen väärti. Kilometrejä ja kiipeämistä kuitenkin kertyi.
Taivaskero 809 m. Olympiatuli 1952 sytytettiin tässä.
Pallakselta ajelimme Ylläkselle puskailemaan. Satoi lunta. Kävin muutaman kilometrin iltalenkin koirien kanssa. Torstaiaamuna kävelimme Äkäslompolossa ja kävimme Jounin Kaupalla ”pakollisen” turistikuvan verran ja taas tien päälle. Ajokeli oli melko hankala, mutta vähän Kolarin alapuolella pitämämme tauon aikana tie oli sulanut ja keli näin parantunut.
Kotiin palattuamme tyhjensimme Terosta lähes kaiken. Toivottavasti emme pääse muutamaan kuukauteen reissuun, vaan noin kolmen viikon kuluttua meillä olisi muuta ajattelemista ja säpinää.
PS Oosan mahan ympärys on kasvanut 6 cm 10 päivässä. Onko se paljon vai vähän?
Eilen meillä oli hieno päivä Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Paikanvaihdoksesta huolimatta, Muuramen ryhmiksen sää ei petä: märkää, tuulta ja kylmää riittää. Onneksemme saimme leirin pystytettyä raviradan toimistorakennuksen lipan alle, niin saimme puunatut puudelit pidettyä kehäkunnossa loppuun saakka.
Tuomarina oli Svetlana Kokonena, jonka arvosteltavana meidän koirista Oosa ja Uikki olivat käyneet aiemminkin, samoin Oosan Vinski-veli. Näillä kaikilla on kyseiseltä tuomarilta sertit. Ronjan kanssa olimme sopineet, että tällä kertaa minä esitän kaikki kolme ilmoitettua koiraa. Uikin ja Ipen kanssa vähän harjoittelinkin, Leyan kanssahan homma hoituu vanhasta tottumuksesta.
Meidän koirista ensimmäisenä todella paljon aikataulusta myöhässä olleeseen kehään pääsi Leya. Ainoa veteraaninarttu, uroksissa myös veteraani, joka oli saanut sa:n. Leyalle myös SA, se jäi viidenneksi paras narttu -kehässä eli ei sijoitusta. Rodun parasta veteraania valittaessa Leya suureksi yllätykseksi voitti uroksen ja oli näin ollen VET-ROP! Leya nauttii kehässä jokaisesta hetkestä ja vähän se vastusteli, kun joutui sieltä pois. (Leya rop-vet, Finlana's Poseidon vsp-vet)
Heti Leyan jälkeen vuorossa oli Ipe ainoana junioriluokan uroksena. Ipehän on terrierileikkauksessa. Mutta viimein osui kohdalle tuomari, joka osasi katsoa Ipeä turkin ohi ja arvosti juuri niitä samoja asioita, jotka minä Ipessä näen erinomaisina: kroppaa ja rintaa, ne ovat Ipellä hienot, liikkumista ja ilmettä. Ja Ipelle viimeinkin ensimmäinen erinomainen, kaupan päälle vielä SA ja PU3-sijoitus! Mainio ukkeli!
Uikki oli ainoa valioluokan narttu. Sehän ilmoitettiin mukaan vain, koska senkin mielestä näyttelyissä on vaan niin huippukivaa! Ja olikin sillä! Vähän meinasi liikkumisessa keskittyminen karata, kun Ronja heilui kehän ympärillä. Mutta lopulta Uikki vei potin kotiin ja oli ROP. Hieno Ui, mainio eläin sekin.
(kuvassa vasemmalla Paradisiacal Mister Wise Guy VSP, oikealla Uikki :))
Valitettavasti emme ehtineet jäädä ryhmäkehiin, kun porukkamme hajaantui kiireellä kahteen suuntaan.
Myös Pinkku vietti tahollaan viikonlopun näyttelyissä. Lauantaina se kävi Porvoon kansallisessa näyttelyssä rotuspesialisti Henrik Hanneliuksella arvosteltavana suuressa junioriluokassa. Vaikka Hannelius oli kovin sanoin tylyttänyt sekä Pingun turkkia (nyörit) että leikkausta (continental), Pingu sai lopulta ERI:n. Hieno tyttö! Luokkasijoitukseen asti Pingu ei kuitenkaan riittänyt. Sunnuntaina Pingu esiintyi Eeva Rautalalle Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä. Siellä se oli arvostelun perusteella kauttaaltaan "melko hyvä" ja tuloksena EH. Nyt Pingu voikin jäädä koronatauolle näyttelyistä, harrastamaan muuta, kuten agilityä ja kasvattamaan nyörejään.
Kyllä on viime viikot olleet melkoista vuoristorataa.
Lauantaina kävimme Oosan kanssa luultavasti (toivottavasti) vuoden viimeisissä agilitykisoissamme. Kajaanin kisoissa tuomarina oli Eija Berglund, jonka radat olisivat olleet meille ihan mentävissä, vaikka ennakko-oletukseni olivatkin muuta. Mutta Oosan valitettavaksi tavaramerkiksi muodostunut rimojen pudottelu vei meiltä nollat. Päivän ensimmäiseltä kisaradalta (hyppyrata) saimme kuitenkin ennätysetenemämme: 4,85 m/s. Kyllä tuntuikin, että lujaa mentiin, vaikka aikaan mahtui yhden esteen kieltokin. Huhhuh. Toiselta agilityradalta hylky, kun keskeytin sen toisen pudotetun riman jälkeen, toiselta paljon virheitä, etenemä 4,13 m/s. Aamulla kotona, ennen Kajaaniin lähtöä olin tarkistanut, ettei Oosa ole juoksussa. Paluumatkalla kävimme kävelemässä Jättiläistenmaassa ja siellä kiinnitin huomiota siihen, että Oosa pissaili tosi monesti ja Makelle siinä sanoinkin, että ei kai Oosalla vielä juoksua ole, kun Leya ei siihen mitenkään reagoi. Mutta kun palasimme kotiin, Rasmuksen sängystä löytyneet läikät kertoivat muuta. Juoksu alkoi useamman viikon etuajassa.
Oosan astutustahan on jo pitkään suunniteltu tälle syksylle, mutta maailman koronatilanne teki meille mahdottomaksi ajatella lähtöä astutusreissuun sen uroksen luokse, jota olin ajatellut. Vuorohetkin olen ajatellut, että Oosa jää kokonaan astuttamatta, vuoroin on sitten ollut mielessä, että tähänkö minä sitten jätän tämän linjan, joka on ollut itselleni niin mieluisa ja omaan käteeni varsin sopiva. Kuitenkin tiedossa on koko ajan ollut, että Oosan juoksu lähestyy vääjäämättä, mutta mitään ei oikein ole ollut valmiina. Suomesta en millään tavalla mieleistäni urosta ole onnistunut löytämään, vaikka iltakaudet olen KoiraNetiä selannut. Perimmäinen syy on se, että maailmalla on kaksi isovillakoiraurosta, jotka löytyvät arviolta 90% kaikkien mustien ja valkoisten isovillakoirien taustalta. Ja koska olen vastarannan kiiski, en kyseisiä uroksia kasvatukseeni halua (tai jos tarkkoja ollaan, toinen niistä on jo Oosan sukutaulussa). Tämä muiden kriteerieni kanssa vähentää mahdollisia uroksia reilusti, mutta yökaudet asiaa pohdittuani, olen tullut siihen päätökseen, että tämä on juuri se kriteeri, mistä en pysty tinkimään. Pohdintaa, miettimistä, aprikointia, valvottuja öitä, netissä surffausta ja lopulta katse urokseen, joka on myös ollut mielessäni pitkään, listan kakkonen. Sain jo ennen Oosan juoksun alkua tuttavaltani lisätietoa kyseisestä uroksesta ja se vahvistaa päätöstäni ja nyt asia on uroksen omistajan kanssa sovittu ja ensi viikolla Oosa menee miehelään. Pidetään peukkuja, että marraskuun puolivälissä meillä olisi isovillakoiran pentuja. (jos nyt joku blogin lukija sattuu kiinnostumaan Oosan pennuista, lisätietoja saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi@gmail.com - esim kennelin Facebookin kautta ei kannata kysellä, koska sitä ylläpitävät tyttäret).
Myös Oosan Riesu-veli starttasi elämänsä ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa. Riesu kilpaili ohjaajansa Marjan kanssa OKK:lla hyppyluokassa sunnuntaina 30.8. Parin rata päättyi hylkäykseen, kun Riesu oli eri mieltä radan kulusta. Oosa kisasi tuona viikonloppuna neljä starttia, mutta eipä niistä paljon kerrottavaa jäänyt, vaikka esim tuo Hilpi Yli-Jaskarin hyppyrata olisi ollut varsin vietävä. Lauantain toisessa startissa radalta 20vp, etenemä 4,40 m/s, toiselta radalta 15 vp, etenemä taas yli 4 m/s. Sunnuntaina 2 x hyl. No, Tiian kanssa on jo keskusteltu, että äippäloman jälkeen paneudutaan oikein systemaattisesti Oosan rimojen pudotteluun.
Ensi viikonloppuna meiltä on useampi koira vielä näyttelykehässä, sen jälkeen taitavat nekin olla ohi tälle vuodelle. Pingu menee kehään tahollaan viikonlopun kumpanakin päivänä (Helsinki kv ja Porvoon kr), Leya, Uikki ja Ipe pyörähtävät Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Samalla reissulla Oosa sitten jääkin Ronjan luokse ja lähtee sitten sinne sulhon luokse.
Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.
Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.
Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.
Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.
Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.
Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja
Meillä oli suuret suunnitelmat tämän vuoden kesälomareissua varten, mutta korona muutti lomareissun varsin vaatimattomaksi siihen verrattuna. Kiersimme Etelä-Suomea (täältäpäin ajateltuna) kymmenisen päivää.Tämän vuoden reissussa oli toki poikkeuksellista se, että vanha marsumme (kai 7-vuotias, meille kohta neljä vuotta sitten kodinvaihtajana tullut) lähti myös reissuun. Marsun osalta reissu meni hyvin, vähän se ehkä painon tippumisesta päätellen stressasi, mutta nähdäksemme se söi ja joi ihan ok ja maha oli kunnossa koko ajan ja ne ovat näille pikkuelukoille tärkeimmät kriteerit.
Lähdimme reissuun maanantaina 30.6. Ensimmäisen yön olimme "puskassa" Jalasjärvellä. Hieno paikka järven rannalla, omassa rauhassa, luonnon keskellä. Aamulenkillä ihailin kurkia pellolla ja muutenkin tuollainen paikka sopii meille.
Oosa uudessa sadetakissaan
Jalasjärveltä ajelimme Ylöjärven agilitykisoihin, mistä olenkin jo kirjoittanut. Ylöjärvellä tapasin mm Uikin Armi-siskon ja omistajansa Mariannan sekä Maritan, jolla on myös aksaava isovillakoira. Mukavia tuttavuuksia!
Seuraavan yön vietimme hienossa puskassa aivan Tampereen keskustassa! Järven rannalla, rauhallinen paikka. Aamulenkin teimmekin Tampereen keskustassa ja Make ja koirat söivät mustaamakkaraa.
Tero puskassa Tampereella
Päivemmällä kävimme Lempäälän Ideaparkissa ja ajoimme LeVekin kisa-alueelle. Näissä kisoissa saimme Oosan kanssa toisen LUVA:mme ja siitäkin olen tehnyt jo oman postauksen.
Seuraavan yön yövyimme Best-Caravanin ilmaisessa matkaparkissa Hyvinkäällä. Teollisuusalueella oli mukavan rauhallista ja siistiä ulkoiluttaa koiria niin illalla kuin aamullakin ja saatiin myös Teron asumiseen liittyvät huollot tehtyä. Hyvinkäältä ajelimme perinteiden velvoittamana maailman parhaaksi valittuun Järvenpään City-Marketiin. Siellä on mm erinomaista sushia irtomyynnissä ja sitähän on pakko ostaa, kun tuollapäin liikkuu. Ostimme myös koirille tehtyä olutta.
Muun tekemisen puutteessa ajelimme illalla Porvoon leirintäalueelle. Joskus muinoin leirintäalueita oli saatavilla kuin sieniä sateella, mutta nykyisin tilanne on toinen. Monesti on vaikea löytää leirintäaluetta ja esim Porvoon leirintäalue on jo kauan sitten nähnyt parhaat päivänsä. Pienenä yksityiskohtana sellainen, että vajaan minuutin mittaisen videon lähettäminen olisi minun kännykkäni nopealla nettiyhteydellä kestänyt tuolta 48 tuntia(!), kun seuraavana päivänä Porvoon keskustassa se sujahti nettiin alle minuutissa. No, saimme käytyä suihkussa, täytettyä ja tyhjennettyä vedet jne ja vietimme rauhallisen illan leirintäaluella. Ja koiratkin saivat käytyä kävelyllä, joten sinänsä kaikki ok.
Leya ottaa rennosti
Perjantaina aamusta näimme tuttuja, kävimme katsastamassa Teron (kerralla läpi, jippii!) sekä kiersimme Porvoon kaunista vanhaa kaupunkia ja kävimme terdellä, kuten muualla sanotaan (meillä Oulussahan se on patio). Illalla siirryimme Reetan ja Robinin pihapiiriin yöpymään ja vielä illemmalla kävimme Reetan ja koirien kanssa ponilenkillä. Oosan mielestä varmasti yksi reissun kohokohtia, kun se pääsi Pingun kanssa rallaamaan pitkin kalliota ja metsää. Reetan Malin-ponia oli vähän aiemmin suurikokoinen vieras koira ajanut holtittomasti takaa, niin halusimme testata mitä Malin sanoo Oosan kanssa lenkkeilystä. Toisaalta, Oosalla ei pahemmin hevoskontakteja ole ollut, niin lenkki teki todella hyvää sillekin.
Lauantaiksi Reetta oli varannut uimakouluvuoron kaikille kolmelle koiralle. Kyllä on Oosalla vielä matkaa hyväksi uimariksi, muuta ei voi sanoa. Leya on taitava uimaan ja Pingukin osaa uida, mutta Oosa pärskii ja roiskuttelee todella pahasti. Uimisen jälkeen Reetta föönasi Leyan kuivaksi ja minä pesin Pingun. Ja sitten meillä olikin väsyneitä koiria. Illalla trimmasin Pingun ja Reetta testaili Pingulle ostettuja agilityhyppyesteitä, jotka juuri mahtuivat heidän pihaansa. Pingu myös esitteli välähdyksen hienosta toko-osaamisestaan. Tässä vaiheessa testiryhmämme myös testasi Järvenpäästä ostettua koirille tarkoitettua olutta, eikä kukaan suostunut edes maistamaan sitä. Eli ei pisteitä oluelle.
Pingu ennen
ja jälkeen
Sunnuntaina ajelimme Saloon, Teijon kansallispuistoon tapaamaan Lystiä ja Frediä C-pentueestamme. Vietimme todella mukavan päivän kävellen noin 9 km lenkin, jutellen ja vaihdellen ajatuksia. Kiitos kaikille mukana olleille! Retken jälkeen meillä oli mukavan väsynyttä porukkaa ja uskalsimme jättää kaikki kolme koiraa Reetan ja Robinin asuntoon Helsingissä käynnin ajaksi.
Jengiä lossilla
Pingu ja Fredi, takana Lystin isoveli Lenni
Pingu ja Lysti
Koko koirajengi: Oosa, Pingu, Leya, Lysti, takana Lenni, Fredi
Maanantaina jatkoimme matkaamme Porvoosta itään, Taavetin kautta Lappeenrantaan. Lappeenrannassa parkkasimme puskaan linnoituksen läheisyyteen ja kiersimme iltalenkillä linnoitusta. Todella upea alue! Vastaavia olimme usein ihailleet erityisesti Baltian reissuillamme, emmekä olleet tienneet, että sellainen löytyy ihan koto-Suomestakin.
Tero puskassa
Tiistaina teimme aamukävelyn Lappeenrannan keskustaan, kiersimme linnoitusta ja kävimme terdellä. Koska alue oli niin hieno, viivyimme toisenkin yön. Keskiviikkona ajelimme Jyväskylään tervehtimään Oosan serkkua Rauhaa.
Torstaina tapasimme vastikään Jyväskylään muuttanutta Ronjaa koirineen ja kyllä oli Oosalla ja Ipellä iloinen jälleennäkeminen! Niillä on ollut meillä asuessaan hyvin erityinen suhde ja nyt näyttivät jatkavan siitä mihin olivat jääneet. Kävimme myös kiertämässä Vaarunvuorten luontopolun (noin 4 km) Korpilahdella. Hieno polku ja upeat maisemat, mutta valitettavasti koirista löytyi useampia punkkeja retken jälkeen. Retken ja hyvästien jälkeen ajelimmekin sitten jo kotiin, täällä odotti remontti.
Oosan kanssa olen koko tähän astisen kesän treenannut agilityä ja koiratanssia. Koiratanssissa tavoite olisi saada ainakin uusi freestyle-ohjelma OKK:n syyskisoihin, mahdollisesti myös HTM-ohjelmaan joko päivitystä aiempaan (se yksi kuma puuttuu alokasluokan koularista) tai kokonaan uusi. Freestyle-ohjelmassa alkaa osat olla tiedossa, mutta niiden treenaaminen/vahvistaminen on vaiheessa, HTM on vielä ihan ajatuksen asteella. Pienen epävatmuuden noiden kisojen ylle tekee tietysti Oosan juoksu, joka toivon mukaan alkaa vasta pari viikkoa kisojen jälkeen, koska koiratanssissa juoksunartut eivät saa kisata. Meillähän olisi ajatus astuttaa Oosa nyt, koska minä tarvitsisin uuden harrastuskaverin kasvamaan.
Ronja muutti viime lauantaina koirineen Jyväskylään, joten minun ja Ipen lyhyt koiratanssiura päättyi (ennen kuin oli alkanutkaan). Ipe on kyllä mainio pakkaus.
Eilen kisasin Oosan kanssa koronatauon jälkeen ekaa kertaa agilityssä, Ylöjärvellä. YLÖKKin halli on melko ahdas, pitkä, mutta kapea, joten radoilla oli joka välissä "ansaesteitä". Kolme hylkyä oli saaliina. Eka radalla olin itse totaalisen jännityspaniikin kourissa, minulle ei todellakaan kisatauko sovi. Toisella radalla Oosa pudotteli rimoja oikein urakalla, mutta loppusuora (pujottelu-hyppy-muuri-hyppy-hyppy) meni tosi hienosti, kun Oosan voi jättää pujottelemaan ja itse edetä, se kyllä hoitaa pujottelun. Kolmannelle radalle päätin, että ensimmäisestä riman pudotuksesta kaappaan koiran mukaani ja poistutaan radalta. Yhtään rimaa ei sitten tippunutkaan (yksi muurin palikka taisi kyllä loppuradalla tippua) ja ne ongelmakohdat (mm putken "väärä" pää) mihin monen muun matka karahti, selvitimme hyvin. Hauskaa oli ja lopulta jäi hyvä mielikin eli uutta matoa vaan koukkuun.
Tänään tuli Kennelliitolta tieto, että Leyalle on myönnetty antidopingpoikkeuslupa virtsankarkailun estolääkityksen käyttöön koiratapahtumissa, joten sen näyttelyura jatkuu. Ja saattaapa se ollakin jo ilmoitettu johonkin näyttelyynkin. Samoin kuin ehkä jokunen muukin koira.
Viides C-pentueen pentu eli Urho (Tyystilyksen Cormac McLaggen) kävi terveystarkeissa ja samalla kastraatiossa. Hienot ovat Urhonkin tulokset: lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV1, VA0, silmät terveet. Kaksi poikaa on tästä pentueesta vielä kuvaamatta.
Minulla alkoi kesäloma ja heti koirille iskettiin melkoiset aktiviteetit käyntiin.
Aloitimme sunnuntaina neljän tunnin metsätreeneillä. Treeneihin osallistuivat A-pentueen kaksoset Leya ja Tito, B-pennuista Riesu ja Oosa ja C-pennuista Ipe, Urho ja Rambo. Lisäksi vielä tietysti Uikki ja Riesun "pikkuveli" Unski. Kaikki koirat treenasivat sekä jälkeä että hakua. Rambolle ja Urholle kyseessä olivat toiset treenit ja ai että ne toimivat hyvin! Todellisia luonnonlahjakkuuksia, etenevät taidoissaan vauhdilla! Myös Uikin työskentelyssä oli selvää edistymistä edelliskertaan nähden. Loput kasvatit olivatkin jo vanhoja tekijöitä ja osaavat näitä juttuja jo hyvin. Kyllä nämä vain ovat huippukoiria! Ja on niillä huippuomistajatkin! Videolla Riesun hakusuoritusta.
Maanantaina oli vuorossa agilityvalmennus Avarian Sportdogsilla ja treenaamaan pääsivät Oosa ja Ipe. Tiia on kyllä huippukoutsi, tykkään kovasti!
Tiistaiaamuna päätin, että Oosan turkillinen elämä saa nyt riittää, koska koronan takia ulkomaan näyttelyillekin saimme heittää hyvästit. Ajelin sen siis millin sängelle, paitsi niskaan ja päähän jätin enemmän karvaa.
Tiistai-iltana ajelimme Raaheen agilityn epävirallisiin kisoihin. Meiltä kisoihin osallistuivat Leya, Oosa, Uikki ja Ipe ja lisäksi kasvateista kisaamaan lähti Riesu. Leyan mielestä Raahen tummasisuksiset putket olivat mustia aukkoja eikä se suostunut niihin menemään. Oosan kanssa en ollut yhtään samaa mieltä siitä, miten kontaktiesteet suoritetaan ja jätin kummankin kierroksen radan kesken. (kaikki Raahen kuvat Eevi Teittinen)
Ipe oli mukana kokeilemassa miltä agility vieraalla maaperällä / ulkona / kisamielellä sujuu. Ja sujuihan se paikoitellen oikeinkin mukavasti. Uikki humputteli kummankin ratansa hylätyiksi.
Riesu sen sijaan teki mölliradalla hienon nollan ja sijoittui toiseksi! Tosi mahtavaa! Oikein kylmät väreet kulkivat, kun katsoin Riesun ja Mirjan tekemistä (rata allaolevalla videolla):
Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme omien koiriemme sekä Rambon ja Urhon kanssa Ulmajan montuille uintitreffien merkeissä. Kaksoset uivat lelujen perässä, muut kahlailivat vedessä ja nauttivat rantaelämästä juosten vapaina hietikossa.
Keskiviikkoiltana kaksoset, Riesu, Oosa ja Ipe (sekä Unski) treenasivat rally-tokoa kovassa häiriössä läheisen koulun pihamaalla. Näillä kaikilla kun on tavoitteina lauantaiset rally-tokon epäviralliset kilpailut Avarian Areenalla. Leya väläytti hienoa osaamista, toivottavasti vire olisi huomenna samanlainen.
Eilen torstaina ajelimme Ronjan ja Sonjan (Urhon omistaja) kanssa Tornioon agilityn epävirallisiin kisoihin. Siellä ihkaensimmäisen episstarttinsa koki Urho Ronjan ohjaamana ja ai että oli hienoja pätkiä herran tekemisessä, vaikka treenitaukoa on nyt kertynyt tammikuusta saakka. Ipe oli myös kovassa vauhdissa, ihan se ei kaikille esteille osunut, mutta hienosti I-i teki vieraassa paikassa. Leya sen sijaan teki uusinnassa puhtaan radan! Tornion putket eivät olleet sen mielestä yhtään pelottavia! Torniossa tulokset laskettiin kaikille mölleille yhteen ja Leya oli möllien neljäs (etenemä 3,5 m/s).
Uikki innostui uusinnassa pujottelusta niin, että palasi sinne uudelleen ja uudelleen. Oosa sen sijaan teki niinikään uusinnassa puhtaan radan, vaikka itse pelkäsin kovasti tuomarin kisaavien radalle täyteen vauhtiin laittamia takaakiertoja. On niitä takaakiertoja kyllä treenattukin. Oosan pujottelu on lisäksi aivan sairaan hienoa katsottavaa, tykkään! Oosa sijoittui kaikista kilpureista toiseksi 4,66 m/s etenemällä.
Tänään koirilla on lepopäivä, jonka toki aloitimme käymällä Leyan kanssa lääkärissä. Sehän sterilisoitiin viime syksynä ja nyt se pissailee alleen nukkuessaan. Viime viikolla sillä oli pissanäytteessä jotain häikkää ja lisäksi löytyi pieni nisäkasvain. Perussairautenahan sillä on se sydänvika. Tänään otettiin verikokeet, niiden tuloksia tässä odotellaan. Sitten suunnitellaan nisäkasvaimen poistoa jne. Että joo. Täysillä kuitenkin mennään niin kauan, kuin Leya on hyvässä kunnossa.
Huomenna ohjelmassa on ne rally-tokoepikset ja sunnuntaina alkaakin sitten Leyan ja Oosan viikottaiset tanssitreenit taas pyöriä. Sunnuntaille oli ajatuksissa myös mennä vielä metsätreeneihin, mutta saattaa olla, että jätetään väliin, koska hyttysiä on jo aikalailla ilmaantunut.
