Pingu EE JMVA!

Tänään Tarton ryhmänäyttelyssä Pingusta tuli Viron juniorivalio! Eilen se sai ensimmäisen juniorisertin, oli ROP-jun ja ROP (tuomari Viktoras Avtuško) ja tänään sitten toisen kerran sama paketti (tuomari Livija Zizevske). Tänä poikkeusaikanahan Pingun ikäluokan koiralle kaksi juniorisertiä riittää. Tämän päivän tuomari oli oikein ihastunut Pingun nyöriturkkiin sekä sen avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Suurkiitos Reetalle ja Robinille, että veitte Pingun Viroon.

Eilen Kajaanin agilitykisoissa (tuomari Katariina Virkkala) juoksimme Oosan kanssa kaksi hylkyä ja yhden vitostuloksen (ensimmäinen rima putosi), jolla voitimme kyseisen kilpailun (etenemä 4,1 m/s).

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.

Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.

Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

Pingu terveystarkeissa ja trimmissä

Pingu tuli eilen tänne vapun viettoon. Olin varannut sille Kamuun ajan terveystarkkeihin. Siltä tarkastettiin silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä. Polvet olivat 0/0, silmät terveet (ei mitään huomauttamista) ja luustokuvatkin näyttivät hyviltä. Nyt vain odotellaan kennelliiton lausuntoa niistä.

Tänään trimmasin Pingun. Ajelin sen, pesin ja leikkasin vähän muotoa. Alla kuvat ennen ja jälkeen. Pinkkuhan on tällä hetkellä rekisteröity keskikokoiseksi villakoiraksi, mutta kunhan se täyttää ensi kuussa 15 kk se tullaan siirtämään kääpiövillakoiraksi (kunhan näyttelyihin taas pääsee); se on n 32,5 cm korkea (keskarin raja on 35 cm) ja painaa alle 5 kg. Vertailuna Yoda oli 36,5 cm ja reilusti yli 7 kg.

Fauske int, pesuja (Leya 10/19, Oosa 10/19 ja Uikki n 8 ja 9 /19) ja lauma

Tämän kuun ensimmäisenä lauantaina Oosa ja Uikki olivat esillä Fausken kv-näyttelyssä. Tälle kesälle emme tehneet kunnon roadtripiä, joten Fausken matka oli vähän sellaisen korvike. Lähdimme reissuun tiistaina, koirat madotettiin keskiviikkona Luulajassa ja torstaina ajoimme Bodøseen Dianen ja Rogerin luokse. Uikin pesin heti torstai-iltana (Kalajoen näyttelyä edeltävä pesu on siltä ja Oosalta tänne kirjaamatta, samoin Leyalta Kemi; Kalajoen näyttelystä Uikille vara-cacib, Oosa ja Leya saivat tuona viikonloppuna sileät erit). Shampoona käytin Linnaa, lisänä tilkka jotain Garnier Responsen silikonitonta ja parabeenitonta hiusöljyä. Oosan pesuvuoro oli perjantaiaamuna (pesu 10/19). Ensimmäinen vaahdotus tutulla K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta Chris Christensenin Spectrum One - shampoolla, väliin CC:n Substance Builder ja hoitoaine shampoon kanssa samaa sarjaa. Diane saksi Oosaa vähän jo perjantaina ja lisää lauantaina näyttelyssä.

Uikki osallistui viiden koiran valioluokkaan, sai erin, oli 4. ja sai sa:n. Tuomari antoi Uikille myös "värillisten" keskareiden cacibin! Jes, nyt sillä on niitä kaksi. Tuomari (Kari Granaas Hansen) kehui kovasti Uikin turkkia ja sanoi ettei ollut koskaan ennen sellaista arvostellut. Hän myös kuvasi Uikkia ja julkaisi otoksensa ja kommenttinsa myöhemmin myös facebookissa.

Oosa osallistui myös valioluokkaan, sijoittui toiseksi ja sai sa:n. Oosalle ei sijoitusta tai muuta paras narttu - kehästä. Näyttelystä lähdimme suoraan kotiin ja Arvidsjaurin leirintäalueella leikkasin lupaukseni mukaisesti Oosalta näyttelyturkin pois.

Kotona arki ja mortittomuus alkaa iskostua päähän. Usein olen näkevinäni vanhuksen makaavan jossakin. Tai kun tulen kotiin, kurkistan vaatekaappiin, jossa sillä oli tapana nukkua :( Ikävä on käsinkosketeltava. Viiden koiran lauma on reilussa vuodessa kutistunut kolmeen. Kyllä tähän on totuttelemista :( Onneksi nämä kolme jäljellä olevaa narttua tulevat hyvin toimeen keskenään ja niille on helppo tarjota aktiviteettejä.

Meillä on kotona pesuhuoneremontti menossa. Onneksi Mirja tarjosi mahdollisuutta käydä pesemässä Leya ja Uikki luonaan. Viime viikonloppuna kävin tytöt pesemässä. Leyan (pesu 10/19) pesin ensin K9 Strip Offilla, kaksi vaahdotusta PurePawsin Reconstructing Shampoolla ja lopuksi käytin sille saman sarjan hoitoainetta. Uikin (pesu n 10/19) pesin mäntysuovalla. Sen nyörit ovat hyvin kuluneet, nyt yritämme saada ne taas kehäkuntoon. Ensi viikonloppuna kisataan meidän alueellamme villakoirien rotumestaruuksista sekä rally-tokossa että tavallisessa tokossa. Teemme Oosan kanssa uuden lajivaltauksen ja osallistumme ensimmäiseen tokokokeeseemme. Hui, vähän jännittää! Olen kisannut tokossa viimeksi vanhojen sääntöjen aikaan, luultavasti Mortin kanssa. Syksylle olisi sitten ainakin vielä yksi lajikorkkaus jäljellä ja lisäksi suunnittelen kovasti paluuta agilityn kisakentille.

Oosan pesu 2/19, Uikin pesu 2/19

Tänään Oosalla ja Uikilla oli vuoden toinen pesupäivä. Ajatus on pestä Uikki vielä kolmen viikon päästä, eli noin viikko ennen synnytystä. Pesin ensin Oosan, jätin sen "valumaan", pesin Uikin, jätin sen valumaan ja kuivasin, harjasin, konetin ja leikkasin Oosan. Sitten sama touhu Uikille 😅 Hyvin kului lauantai.

Oosan turkki oli yllättävän hyvässä kuosissa edellisen pesun jälkeen. Olin pessyt sen 5,5 viikkoa sitten ja kerran sen jälkeen laittanut tukan ja korvakarvat kiinni uudelleen. Ei siis mikään isotöinen turkki, tosin Oosan turkkihan ei ole nyt ehkä ihan näyttelypituudessa, mutta varsin lähellä kuitenkin. Oosan pesin ensin K9 Strip Off - shampoolla (yksi vaahdotus), sitten kaksi vaahdotusta Titon näyttelyuran aikaisella ehdottomalla lempishampoolla Wild Animal White Lightning. Vieläköhän tuota saa jostain 🤔 Oosan turkki nimittäin vaikuttaa ainakin näin heti pesun jälkeen melkoisen hyvältä. Hoitoaineena käytin Chris Christensenin Day to Day:tä.  Ennen föönausta laitoin turkkiin vielä PurePawsin Code Secret Yorkie - hoitoainetta.

Uikin pesin ensin Linna-shampoolla, toisen vaahdotuksen suunnilleen ensimmäisellä kaapista käteen osuneella shampoolla eli Isle of Dogsin Deep Cleaning - shampoolla. Uikin nyöriturkki ei hoitoainetta tarvitse.

Oosan pesu 1/19 ja Uikin pesu 1/19

Jospa yrittäisin taas kirjata ylös koirien pesukertoja. Käytettyjen aineiden kirjaaminen olisi tosi hyödyllistä, kun voisi tarkkailla mikä aineyhdistelmä kenelläkin on tuottanut parhaan tuloksen.

Oosaa ja Uikkia odottaa reissu, josta on toivottavasti jotain kerrottavaa ensi viikolla, joten pesin ne tänään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle.

Uikin pesin ensin Linna-shampoolla, toiseen vaahdotukseen PurePawsin Reconstructing shampoo ja hoitoaineena niin ikään PurePawsin Reconstructing - sarjan tuote. Nyöriturkissahan aineilla ei ole niin suurta merkitystä, melkein kaikki aineet käyvät. Uikki sai "valua" saunassa Oosan pesun ja föönauksen ajan.

Oosan ensimmäiseen vaahdotukseen käytin K9 Strip Offia, toiseen ja kolmanteen #1 All Systemsin Supercleaning and Conditioning - shampoota, hoitoaineena joskus kauan aikaa sitten suosimani Isle of Dogsin Seamist and Violet. Oosan kuivaaminen oli kyllä työlästä. Siinä missä föönaaminen PurePawsin Reconstructing - sarjan tuotteiden käytön jälkeen käy kuin leikki ja tapahtuu nopeasti (mutta nuo tuotteet jatkuvasti käytettynä pehmentävät turkkia aivan hirveästi), tänään kuivaaminen oli sitkeää ja vei kauan. Taisin pestä Oosan edellisenkin kerran (juuri tällaisten pohdintojen takia ylöskirjaaminen olisi hyödyllistä) tuolla #1 All Systemsin shampoolla ja turkki tuntuu kyllä paremmalta kuin PurePawsin jälkeen. Tosin Oosan turkki on alkanut takkuuntua, mitä se ei nuorena tehnyt 🤔 Jaa-a, aineiden testausta siis riittää. 

Uikille käytetyt aineet. 

Oosan pesuaineet

Reissu Sundsvalliin

Joskus Kemi-Ylivieska - näyttelyviikonlopun jälkeen saimme Sarin kans näyttelykalenteria selailtuamme kuningasajatuksen lähteä Sundsvallin kv näyttelyyn. Intoa reissuun lisäsi vielä, kun huomasin, että ruotsalaisten tapaan samalle viikonlopulle olisi villakoiranäyttelykin tarjolla.

Niinpä suuntasimme viikko sitten perjantaina neljän aikaan Teron keulan kohti pohjoista ja sitten Haaparannasta kohti etelää :) Koirista reissuun mukaan pääsivät Oosa, Uikki ja Sarin Casper. Pari kertaa pysähdyimme matkalla ja klo 2 Suomen aikaa parkkasimme kv näyttelyn paikkana toimineen Nordic Hallin pihalle.

Keskikokoiset ja isovillakoirat olivat vuorossa vasta iltapäivällä, mutta koska meillä oli mukana Ruotsissa mittaamattomia keskareita (siellä pienten villakoirien mittaaminen on tietyissä raameissa pakollista), siirryimme näyttelyhalliin jo yhdeksäksi paikallista aikaa. Ensimmäinen positiivinen yllätys koitti kun yritimme maksaa koirien matoleimoista, mutta näyttelyn eläinlääkäri sanoi niiden kuuluvan hintaan! Vau, tuohon en ollutkaan aiemmin törmännyt.

Näyttelypaikka oli kyllä upea: suuri ja kohtuuvaloisa halli, jossa oli mukavasti tilaa. Minun koirani olivat eri kehissä, mutta vierekkäin. Iltapäivää kohti mentäessä alkoi minulla stressi nousta, koska alkoi tuntua, että Uikin ja Oosan kehät menevät väkisin päällekkäin. Sovimme Sarin kanssa, että tarvittaessa hän vie Oosan kehään, jolloin minä sain keskittyä täysin Uikkiin.

Keskareiden tuomarina oli Fredrik Nilsson. Uroksista Sarin Casper oli PU3 ja sai Cacibin! Sitähän me olimme toivoneetkin. Ruotsissa villakoirissa kaikki värit kisaavat samassa ja narttujen valioluokka oli ennätyssuuri: 7 koiraa. Uikki oli nöistä epävirallisesti viides, sai SA:n ja hävisi nk. väri-CACIBin toiselle suomalaiselle aprikoosille valioluokan nartulle. Uikille siis vara-CACIB. Uikkia pyydettiin myös osallistumaan kehän jälkeen ulkomuototuomareiden koulutukseen. Kun keskareiden kehässäkin oli jo kaksi harjoitusarvostelijaa, niin kylläpä nyörivillakoiramme saikin näkyvyyttä - ja toisaalta rakastamaansa kehässä oloa - koko rahan edestä.

Isovillakoirien tuomarina oli Aleksander Petrovic, joka ei tykännyt Oosasta yhtään, vaan antoi Oosalle näyttelyuransa ensimmäisen H:n. Hurja pudotus, kun edellisessä näyttelyssään Oosa oli VSP ja sai cacibin :) Myös Oosa kutsuttiin tuomareiden koulutustilaisuuteen.

Vähän meinasi huumori loppua koulutustilaisuuden vain kestäessä ja kestäessä, mutta tiesimme toki että se oli tärkeä satsaus rodun tukevaisuutta ajatellen. Uikin turkki herätti kysymyksiä ja niin tuomariharjoittelijat kuin yleisökin kävi sitä valokuvaamassa.

Illalla siirryimme noin 30 km pohjoiseen sunnuntaista villakoiranäyttelyä varten. Pitkän näyttelypaikalla vietetyn päivän jälkeen unta ei tarvinnut odotella, vaan jo ennen kymmentä olimme unessa.

Villakoiranäyttelyn tuomarina oli Juha Kares, jonka kehässä meidän koirista oli koskaan käynyt vain Hessu, vuosia sitten (saaden H:n)  Minun odotukseni eivät olleet korkealla. Sari hioi Oosan trimmiä ja yhdessä pohdittiin parasta liikutustekniikkaa ja kyllähän ne sillä tavalla kannattivat, että eilisestä H:n koirasta tuli taas erinomainen, luokassaan Oosa sijoittui kolmanneksi ilman sa:ta. Mutta tällä kertaa arvostelu oli hyvin Oosan näköinen. Casper oli taas pu3 ja sai vara-sertin. Uikille myös hyvin uikkimainen arvostelu, eri eikä sijoitusta kilpailuluokassa eikä sa:ta.

Oosa 

Casper 

Uikki kehävuoroa odottamassa

Pääsimme valoisan aikaan kotimatkalle ja ehdimme ihailla Höga Kustenin maisemia ennen pimeän laskeutumista. Puoliltaöin olimme kotona.

Komeat revontulet koristivat kotimatkaa

Vaikka meidän koirien osalta reissu ei ollutkaan palkintorikas, uusia seikkailuja on jo suunniteltu.

Juoksuja ja vähän muutakin

Uikki aloitti juoksun ihan yllärinä viime perjantaina, sitä odotettiin vasta noin kuukauden päähän. Näin Uikilla jää välistä ensi viikonlopun tuplarally-tokokoe - ja harmi kyllä lähistöllä ei hirveästi syksylle muita rallykokeita ole :(

Lauantaina kävin Oosan kanssa Kiimingissä agilityn epävirallisissa kisoissa (voitimme maksimöllit - jiihaa!) ja kiinnitin huomiota siihen, että Oosa merkkaili monta kertaa. Tavallisestihan se pissaa nippanappa kerran lenkillä. No, tänään Oosa sitten aloitti juoksun. Hyvää asiassa on, että tyttöjen juoksut ehtivät (toivottavasti!) mennä ohi ennen niille varattuja tivolihuveja. Juoksin myös Yodan kanssa agilityn epiksissä, mutta ehdimme osallistua vain mölliluokkaan ja koska Yoda on kisannut virallisissa agilitykisoissa, palkinnoille meillä ei ollut asiaa. Nyt Yoda on taas matkannut Porvooseen.

Oosan kanssa on harrastettu niin agilityä kuin koiratanssiakin. Yoda kävi myös kerran tanssitreeneissä täällä ollessaan ja toki treenasi myös agilityä.

Tänään vahvistettiin Leyan ja Uikin Viron muotovalion arvot. Tämän avulla saadaan näille kahdelle myös Suomen muotovalion arvot vahvistettua ja saadaan myös pyörä pyörimään Uikin osalta kohti vahvistettua Baltian muotovalion titteliä.

Näyttelykesä taputeltu - The end of the dog show summer

Tänään Kemin kansainvälisessä koiranäyttelyssä, Darko Korosecin tuomaroimassa kehässä meiltä oli näytillä ensin Uikki ja monta tuntia myöhemmin Oosa. Ylläolevassa kuvassa neitosten saalis :)

// Today in Kemi international dog show, judged by Darko Korosec, we had first Uikki and several hours later also Oosa in the ring. The prizes of the girls are shown in the picture above :)

 Uikki sijoittui paras narttu -kehässä toiseksi ja sai sekä vara-sertin että vara-cacibin. Tuomari ikuisti Uikin jopa omaan kameraansa :) Hän kysyi myös että onko nyöriturkin hoitaminen vaikeampaa kuin tavallisen, johon vastasin, että ei, joissain tapauksissa jopa paljon helpompaa. Uikin arvostelussa turkista on maininta ”correct coat”.

// Uikki was second in the best bitch class and got both a res-cac and res-cacib. She even ended up in the judge’s camera :) The judge also asked if the corded coat is harder to maintain than a regular coat. I told that in certain cases it’s much easier. He commented Uikki’s cords in the critiques by saying ”correct coat”.

Oosan vuoro oli tosiaan monta tuntia myöhemmin. Oosan kanssa kehässä on joskus melko haasteellista sen energiamäärän takia ja minulla olikin melkoinen motivaatiopula kun aloin valmistaa Oskua kehään. Saksin sitä aikalailla, ehkä vähän eri malliin kuin aiemmin. Juoksutin sitä myös jonkin verran ja totesin, että jos sen kanssa juoksee lujaa, se kantaa itsensä liikkeessä paremmin.

// Oosa’s turn was really many hours later. It is often pretty challenging in the ring with Oosa because of her huge amount of energy, so I quite lacked the motivation to prepare her to the ring. I scissored her in a little different model than previously. I also ran with her and started thinking that she might carry herself better if I ran faster.

Muutokset kannattivat! Lopulta Oosa voitti nartut, sai ihkaensinmäisen cacibinsa ja oli lopulta VSP! Suoraan sanottuna, en olisi uskonut!

// Those changes were useful! Finally, Oosa won the bitches, got her very first cacib and ended up as BOS! Honestly, I wouldn’t have believed!

Hieno päivä siis, kaikenkaikkiaan. Ja ihanaa oli, että Oosan Eddie-isän omistaja oli todistamassa Oosan menestystä. Ja hieno hetki oli myös kun Dianen Thore valmistui Suomen muotovalioksi ja sai viimeisen C.I.B.-arvoon vaadittavan cacibinsa. Grattis, Diane!

// So, all in all, we had a great day! And it was great that the owner of Oosa’s dad Eddie was there witnessing Oosa’s success. And we had another great moment when Diane’s Thore finished her FI CH title and got the last cacib needed for C.I.B.-title. Congratulations, Diane!

Tämä oli meidän poppoolle kesän viimeinen näyttely, syksyllä ehkä jatketaan. Tulosten valossa ei huono kesä:

// This was the last show for our gang in this summer, perhaps we’ll go on in the autumn. Not a bad summer if we look at the results:

Leya FI & EE MVA

Oosa FI & EE & LV MVA + 1 CACIB

Uikki FI & EE & LT & LV & BALT MVA

(niin ja tietysti Vinski vielä FI & EE MVA)

Kaksi uutta LV MVA ja Uikista Balt MVA - Two new Latvian Ch, Uikki also Baltic Champion

Reissu lähenee loppuaan, olemme jo vahvasti kotimaan kamaralla matkalla pohjoiseen.

// Our trip is ending and at the time we are back in Finland and driving towards home.

Latvian Ogren näyttelyistä saatiin kuin saatiinkin tuomisiksi kolme uutta titteliä, kun Uikista tuli lauantaina Marko Lepasaaren arvostelemana Latvian muotovalio ja Uikki teki historiaa ja tietojemme mukaan ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana saavutti Baltian muotovalion tittelin. Uikki sai lauantaina myös Ogre Winner-18 tittelin :). Toki se teki tietojemme mukaan historiaa jo saavuttamalla ensimmäisenä nyöriturkkisena keskikokoisena villakoirana Suomen muotovalion arvon, joka siis on toki toistaiseksi vahvistamatta. Mutta siis Uikin nyöriturkissa tekemä näyttelyura on käsittääksemme kokonaisuudessaan historiaa.

// We got three new titles from Ogre, Latvia. On Saturday Uikki made history by being (as far as we know) the first medium-sized poodle in corded coat becoming Baltic champion! Though, as far as we know, she made history already by being the first medium-sized poodle in cords becoming Finnish Champion, which though, hasn’t been confirmed yet. But her show career in cords is all history.

Oosa oli Ogressa sekä lauantaina että sunnuntaina paras narttu 2 upeasti liikkuneen vajaa kaksivuotiaan latvialaisen isovillakoiranartun jälkeen. Onneksemme kyseinen koira sai lauantaina alle kaksivuotiaan sertisaldonsa täyteen ja näin ollen sunnuntain sert siirtyi Oosalle ja Oosasta tuli Latvian muotovalio. Jes!

// Oosa was both on Saturday and Sunday the best bitch 2, after a greatly moving, young, Latvian standard poodle bitch. Luckily, that dog got her second Latvian cac on Saturday and now she has to wait until getting two-year-old before she is allowed to take the next Latvian cac. So Oosa got a cac on Sunday and became Latvian Champion. Just fantastic!

Loppujen lopuksi reissun haaveissa olleista titteleistä jäi puuttumaan vain kaksi: Oosan LT MVA ja sitä myöden BALT MVA. No, jäipä jotain haaveita ehkä tulevaisuuteenkin.

// Finally, we missed only two titles we dreamt of when planning the trip: Oosa becoming Lithuanian and Baltic champion. Well, at least we have some dreams still in the future.

Ensi viikonloppuna Oosa ja Uikki pyörähtävät vielä kehässä Kemin koiranäyttelyssä, sen jälkeen pidämme kyllä jo näyttelytaukoa ja jotain muuta säpinää taitaakin olla näille tyttösille luvassa: tivolia ja rally-tokoa nyt ainakin. Ja treenaamista, lenkkeilyä sekä rentouttavaa kesänviettoa.

// Next weekend both Oosa and Uikki will still be shown in Kemi international dog show. After that we’ll have a break from dog shows but there might be some other action planned for these girls: at least an amusement park and rally-obedience. And training, running and spending the relaxing summer.

Kuningatar 10 vuotta. Ja Uikista - The Queen 10 yrs. And about Uikki

Maailmankaikkeuden ehdoton kuningatar, perheemme ylin jäsen nimeltään Yoda täytti maanantaina 10 vuotta! Onnittelut hänen kuninkaalliselle korkeudelleen! Iloitsemme jokaisesta päivästä, jonka The Queen on luonamme. Sunnuntaina sillä oli siistiytymispäivä ja eilen aloitin koiratanssin jatkokurssin sen kanssa.

// The absolut queen of the universe, the highest member of our family, Yoda, turned 10-year-old on Monday! Congratulations to Her Royal Highness! We are happy about every day we have The Queen among us. On Sunday the Queen had her beauty day and yesterday we started on a freestyle course.

Auringossa tiistaina // Sunbathing.

Uikki on talven aikana läpikäynyt muodon muutoksen. Puoli vuotta sitten se näytti tältä:

// Uikki has had a makeover during the winter. Six months ago she looked like that:

Ja nyt tältä: // And now she looks like this:

Uikki (kuten jokunen muukin koira) on ilmoitettu muutamaan näyttelyyn nyt keväälle. Pikkasen jännittää minkä tuomion Uikki-Puikin turkki kehässä saa :)

// Uikki, like some other dogs, have been entered to couple of dog shows during the spring. I'm a little excited about, how her coat will be judged.

Pimun puunaus 1/17

Eilen oli vihdoin Pimun vuoro saada vuoden ensimmäinen pesunsa. Se oli pesty edellisen kerran jouluksi, muistelen. Kuono-osan olen konettanut tuon pesun jälkeen. Rasmus pesi Pimun sillä aikaa kun olin Oosan ja Uikin kanssa näyttelytreeneissä ja lenkillä. Ensimmäisen vaahdotuksen shampoona Erittäin Hieno Suomalainen sininen shampoo, toisessa vaahdotuksessa Pure Pawsin Reconstructing Shampoo, hoitoaineena John Paul Petin Oatmeal Conditioning Rinse + #1 All Systemsin Pure Lanolin. Pimun turkki valui kolmisen tuntia tai jotain ja sitten minä kuivasin sen, avasin nyörien juuret, tein konetyöt ja muotoilin vähän nyörejä. Minun osuuteni hoidosta kesti 2,5 tuntia.

Tänään on vuorossa pesu ja näyttelyn pohjatrimmin teko Oosalle ja Uikille. Oosalla ei vaikuttaisi olevan takkuja, Uikilla pari. Myöhemmin selviää mikä on totuus.

Nolla! Ja uivia puudeleita - A clear round! And swimming poodles

Viikonloppuna oli KAS:in agilitykisat. Ronja kisasi Titon kanssa kaikki kakkosten kisat. Lauantailta ei suurempia tainnut jäädä käteen, mutta sunnuntain kummankin kisan parivaljakko voitti. Tosin ei nollilla, mutta voitto se on muukin tulos. Minua jäi harmittamaan jälkimmäisen radan vitonen kepeiltä, kun Ronja lähti vedättämään Titoa, mutta Ronjaa kuulemma ei harmita :) Radat olivat Mika Moilasen käsialaa ja melkoisen haastavia.

Minä kisasin eilen Salme Mujusen radoista kaksi Yodan kanssa, siis siellä kolmosluokassa :) Ekalta radalta (hypäri) teimme NOLLAN! Nyt meillä on ensimmäinen nolla ensi vuoden SM-kisoihin taskussa :) Rata oli huomattavasti haasteellisempi kuin OKK:n kisoissa viime kuussa ja olin kyllä tulokseen todella tyytyväinen. Sijoituksemme oli 4. Agiradan alku oli todella vaikea ja harmittavasti meillekin sieltä vitonen, kun jätin kepeille syöttökaarroksen vähän lyhyeksi ja Yoda oli menossa kakkosväliin. Korjasin sen - eikä muita virheitä sitten matkalla tullutkaan, vaikka todella haasteellinen oli tämäkin rata. Vitosella maaliin, ihanneajan alitus - ja jälleen sijoitus 4. :)

// During the last weekend Ronja and Tito ran four agility courses. There is not much to tell about Saturday's courses but they won both the competitions in class two yesterday. Not with clear rounds but a victory is always a victory.

I ran two courses in class 3 with Yoda yesterday. The judge was Salme Mujunen and the courses were much more challenging than hers were in May. But on the jumping course we did a clear round! So, we've collected our first clear round for Finnish Championships next year :) We were 4th. The beginning of the agility course was compicated and also we got there 5 faults on weave poles. Otherwise no faults so with a fiver we came to the finish and were 4th, again.

Väsynyt Aksa-Jones matkalla kotiin // Tired agility Yoda 

Tänään kävimme Ronjan kanssa viikottaisella agilitytreenikerrallamme. Leyakin, joka oli palannut viikon lomalta Ylivieskasta, oli mukana. Viimeksi se on treenannut agilityä vuosi sitten. Leya oli tänään kyllä innokas, teki hyvin - ja se osasi jopa pujotella. Pimulla on juoksu loppumassa, se aksasi vielä housut jalassa ja meni myös hyvin, mitä nyt se puomin kontakti ei vain oikein pidä. Tito ja Mortti nyt olivat omaa luokkaansa. Agilitytreenien päätteeksi saimme kuningasajatuksen viedä koirat uimaan Valkeisjärven koirarannalle. Rannalla ei ollut muita koirallisia ihmisiä, joten puudelit pääsivät suoraan vauhtiin. Pimukin oli innolla mukana uimassa. Sehän pääsee polskimaan harvoin, koska nyöriturkki kerää järjettömästi hiekkaa eikä kuiva helposti. Nyt kuitenkin kaikilla koirilla on pesu edessä (paitsi Mortilla, jonka pesin jo eilen, mutta se on niin vähässä karvassa, että sen pesaisee helposti uudelleen), joten uiminen oli paikallaan. Uimisen jälkeen kävelyttelimme koiria vielä Valkeisjärven maastossa, että ne vähän kuivaisivat.

// Today me and Ronja had our weekly agilitytraining. Also Leya, who had returned from a 1-week-holiday from Ylivieska joined us. She had done agility last time a year ago. Today Leya was very eager and did things well - and she could do weave poles, too! Pimu's heat is at its end and she trained also well, except the lower contact zone of the dog walk. Mortti and Tito were good. After training we got a great idea to take the dogs for swimming. Pimu also liked swimming. It is only sometimes we take her for swimming because it is not that easy with her corded coat: it takes lots of sand with it and it takes long time before it is dry again. But now I need to wash all the dogs anyway (except Mortti whom I bathed yesterday, but he is in such a short coat that it doesn't take long to bathe him), so it was just the time for swimming. After swimming we walked the dogs for a while in the forest and let them dry a bit.

Uimassa // Swimming

Pimu ja Mortti jäähdyttelemässä = keräämässä hiekkaa turkkeihinsa

Köyhän miehen dobo ja askel - A poor man's dobo ball and a step

Viime viikolla huomasin Lidlin mainoksesta, että sinne oli torstaina tulossa myyntiin erilaisia jumppapalloja. Onneksi Reetalla oli torstaiaamuna sopivasti asiaa Lidlin läheisyyteen, joten hän kävi ostamassa meille "peanut ballin". Jokainen koira on jumpannut pallolla tuosta lähtien päivittäin innokkaasti - aika harvassa lienee ovatkin ne koirat, jotka eivät makkaran perässä temppuja haluaisi tehdä :) Leya on pallolla ihan mestari. Ainoana koirista se hyppää aivan itse pallon päälle seisomaan ja siltä onnistuu siinä esim takajaloilla seisominen (siis etujalat ilmassa). Tämä ei yllättänyt meitä; Leya on koirista se, joka juoksee täysin suvereenisti pitkin sohvan selkänojaa (on tippunut sieltä elämänsä aikana yhden käden sormilla laskettavan monesti - äitinsä Yoda yritti kerran juosta tyttärensä perässä, mutta yritys päättyi putoamiseen) ja agilityssäkinhän Leyan ehdoton lempparieste on puomi.

// On Thursday Reetta managed to buy us a "peanut ball" (from Lidl) which we mostly use for training the dogs. Since Thursday all the dogs have trained daily on the ball. Leya is absolutely the best on the ball, which was not a surprise; she is the one who likes to run on the back of the sofa and has fallen from there less than five times in her life and in agility her absolute favourite is the dog walk. Leya is the only one of our dogs who jumps onto the ball by herself.

Leya ja Pimu yhdessä pallolla // Double training Leya and Pimu

Leya pallolla, Hessu ihailee // Leya on the ball, Hessu admiring

Eilen otimme Ronjan kanssa suuren askeleen // Yesterday me and Ronja took a great leap:

Sekä Titolle että Pimulle on nyt agilityn kisakirjat hankittuna. Titokin meni ihan odotetunlaisesti medikoiraksi, vaikka tuomari halusikin mitata sen. Ronja on jo myös hankkinut lisenssin, minä en vielä. Mutta piakkoin varmaan meidänkin kisauran aloitus koittaa. Ihan ei ehkä Pimun kanssa vielä valmiita olla, mutta jospa sen ei nyt olisi niin väliä, joskus meidän on kuitenkin kisaaminen aloitettava.

// Both Tito and Pimu have now their agility record books. As expected, Tito was measured to be a medium size dog. Ronja has already bought a competition license to herself, I haven't. But me and Pimu are also going to start competing soon. Maybe we are not quite ready already, but maybe it is not that serious, someday we just have to start.

Kisakirjojen hankkimisen jälkeen vein Titon, Pimun ja vain ookkaamassa mukana olleen Hessun käymään koirapuistossa. Harvinaista "herkkua" meidän koirille, arkea Titolle. Mutta mukavaa koirilla oli, vaikka ihan omalla porukalla paikalla oltiinkin.

// After purchasing the record books I took Tito, Pimu and Hessu to a dog park. Our dogs do not go there often, Tito does. But they had fun though there were no other dogs.

Tänään annoin koirille sunnuntain kunniaksi puruluut. Yllätyksekseni Hessu oli syönyt omansa ensimmäisenä kaikista koirista.

// Today I gave chew bones to the dogs. Surprisingly Hessu was the first to have finished his.

Hessu

Yodan tyylinäyte

Yodan kuva on erityisen huonolaatuinen, mutta ehkä siitä näkee, että Yoda alkaa jo näyttää kunnolla nyörivillakoiralta. Sen turkin nyörittyminen on kyllä hoitunut todella kivuttomasti, melkein itsestään! Nyt noita nyörejä voisi jo kunnolla huolitellakin, sen verran niissä on jo kokoa.

// Yoda's picture is of especially poor quality but maybe one can see that Yoda starts looking like a proper corded poodle. Cording her coat has been very easy and effortless, it has happened almost of itself. Now I could really even groom the cords, they are getting that big now.

Jyväskylän kv - Jyväskylä int dog show

Tein eilen Pimun kanssa rengasmatkan Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn. Matkaseurana meillä oli Arja, Riikka, Ningo ja Kerppu. Ja hauskaa oli, kiitos seurasta! Myös Miia oli paikalla näyttelyssä - ja Atte-komondor ylsikin jymypaukkumenestykseen: se sijoittui FCI1-ryhmässä kolmanneksi! Mieletön juttu! Hieno koira Atte kyllä onkin. (Ainille onnittelut RYP1-sijoituksesta! Mahtavaa!)

// Yesterday I drove with Pimu to Jyväskylä international dog show. Also Arja, Riikka, Ningo and Kerppu traveled with us - and we had great time. Thanks! Also Miia was there - and her komondor male Atte made a great surprise: he was 3rd in the group finals for FCI1! Awesome! But Atte is an amazing dog! (And still congratulations to Aini for winning the group 1!)

Pimu arvosteltiin kehänsä kolmanneksi viimeisenä koirana. Se otti odotteluajan varsin rennosti, nukkumalla kerrostalon toisessa kerroksessa.

// Pimu was 3rd last dog to be judged in her ring. She was relaxed and slept on the first floor of our block of flats

Aika kauan Pimu myös vietti trimmauspöydällä, yhtä rennosti. Pimu oli ensimmäistä kertaa valioluokassa ja sillä oli luokassa kolme kovaa valkoista kilpakumppania. Kaikki valionartut saivat ERI:n. Kilpailuluokassa Pimu sijoittui hännille eli neljänneksi ja sai SA:n. Paras narttu -kisassa sillä ei ollut jakoa, eli se ei sijoittunut. Mutta minä olen oikein tyytyväinen tulokseen ja arvosteluun. Tuomari eli Barbara Müller Sveitsistä oli oikein miellyttävä tuomari, eikä mitenkään löysäkätisesti SA:ta jaellut, joten se oli hieno saada. Ja mikä tärkeintä, minulla - ja varsinkin Pimulla - oli oikein mukavaa kehässä. Pimu olisi halunnut itse esittää itsensä eli se halusi koko ajan saada hihnan suuhunsa :)

// Pimu spent also quite long time on the grooming table, as relaxed. She entered the champion class for the first time and she had three qualitative, white competitors. All females in the champion class got excellent. In the competition Pimu was placed last, that means 4th and she got CQ. In the best female competition she had no chance. But I am very happy with the result and Pimu's critiques. The judge Barbara Müller from Switzerland was a very pleasant person and didn't give that many CQ:s so it was nice to receive. And the most important. I - and especially Pimu - had fun in the ring. Pimu would have liked to show herself, she tried all the time to get the leash into her mouth :)

Pimun arvostelu // Pimu's critiques: "3 years old female. Medium size. Corded coat. Presented in excellent shape. Fine head. Good length of neck. Straight topline. A bit straight in rear. Very happy movement. Well presented." Ja tällä siis VAL ERI, VAK 4, SA

Syksyisiä kuvia - Autumn pictures

Viime viikolla oli kauniita syyspäiviä ja Reetta ulkoilutti sekä kameraa että koiria. Kaikista muista koirista paitsi Mortista (ja Titosta) saatiin uusia kuvia.

// Last week we had beautiful autumn days, so Reetta took both a camera and dogs out. We got new photos of other dogs except Mortti (and Tito).

Yodasta tulee nyörivillakoira, siksi se on niin "homssuinen"

// Yoda becomes a corded poodle, that's why she looks so untidy.

Leyalla oli hauskaa Yodan hihnan kanssa : ) // Leya had fun with Yoda's leash.

Tytär ja äiti (Leya ja Yoda) juoksemassa yhdessä

// The daughter and the mother (Leya and Yoda) running together.

Pimun olin pessyt edellisenä päivänä, joten sen turkki oli juuri huollettu.

// I had washed Pimu just on the previous day, so her coat was tidy.

Reetta ja Poni viettivät Reetan puolen elämän juhlaa ja lähdin Hessun kanssa mukaan tallille. Tässä vanhat kaverukset Hessu ja Poni yhdessä.

// Reetta and the Pony spent the day of the half life and me and Hessu joined them at the stable. Here old fellows Hessu and the Pony together.