Muutaman kasvatin kuulumisia

Viime kuun puolivälin jälkeen C-pentueen Rambo (T. Colin Creevey) kävi terveystarkastuksissa. Myös Rambon tulokset olivat mukavat: silmät terveet, polvet 0/0, lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hyvillä mielin voi Rambonkin kanssa jatkaa touhuilua ja harrastamisia. Suurkiitos Tuulialle Rambon tarkkeihin viemisestä! Nyt Uikin seitsemästä pennuista seitsemän on kuvattu ja tarkastettu laajasti. Kiitos ihanan aktiivisille omistajille!

Lauantaina B-pentueen Vinski (T. Blazing Fire) kävi luonnetestissä. Sehän kävi luonnetestissä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, tuolloin testi jouduttiin keskeyttämään, kun Vinski ei palautunut kelkasta. Helppoa se ei Vinskille ollut vieläkään, mutta omistajansa Sarin erinomaisesti tukemana Vinski tällä kertaa käveli testin läpi omin jaloin. Kokonaispistemäärä +56, laukauskokematon. Pimu oli lopulta yllättävän pehmeä (vaikka se kotioloissa vaikuttikin kovalta ja lisäksi sen kumpikin vanhempi oli luonnetestattu kohtuullisen korkeilla pisteillä; Hessu +140 p ja Doris +176 p) ja on ainakin Vinskille pehmeyttä periyttänyt. Tosin kotioloissa Vinski on sitten kuulemma maailman helpoin koira ja juuri oikea koira perheeseensä. Saapa nähdä minkälaista luonnetta Oosa toivottavasti tulossa oleville pennuilleen periyttää. Oosa on kovemman oloinen kuin Vinski, mutta MH-luonnekuvauksessa sekään ei lopulta niin kova ollut kuin miltä se arjessa vaikuttaa. Ehkä Oosakin joskus tulevaisuudessa luonnetestataan, nyt en sitä tietenkään testiin halunnut viedä, vaikka se sääntöjen mukaan vielä olisikin saanut osallistua.

C-pentujen kuulumisia vielä lisää. Lysti (T. Callidora Longbottom) on mitattu virallisesti mini-luokan agilitykoiraksi! Muutama viikko sitten se sai ensimmäisen minimittaustuloksen, mutta rajatapauksena ja nyt viikonloppuna se mitattiin kahden tuomarin toimesta lopullisesti miniluokkaan kuuluvaksi. Saamistamme videoista ja omistaja-Emmin kertoman perusteella Lysti on varsin pätevä pieni agilitykoira. Kisauraa koirakko aloittanee ensi vuoden puolella. C-pennuistahan myös Pingu tullaan mittaamaan miniksi (sen säkä on selkeästi alle medin rajan ja sehän onkin nyt rekisteröity kääpiövillakoiraksi), pojat ovat kaikki kohtuullisen selkeitä medejä, ehkä Rambo pikkumaksin rajan tuntumassa.

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.

Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.

Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

Kesälomareissu

Meillä oli suuret suunnitelmat tämän vuoden kesälomareissua varten, mutta korona muutti lomareissun varsin vaatimattomaksi siihen verrattuna. Kiersimme Etelä-Suomea (täältäpäin ajateltuna) kymmenisen päivää.Tämän vuoden reissussa oli toki poikkeuksellista se, että vanha marsumme (kai 7-vuotias, meille kohta neljä vuotta sitten kodinvaihtajana tullut) lähti myös reissuun. Marsun osalta reissu meni hyvin, vähän se ehkä painon tippumisesta päätellen stressasi, mutta nähdäksemme se söi ja joi ihan ok ja maha oli kunnossa koko ajan ja ne ovat näille pikkuelukoille tärkeimmät kriteerit.

Lähdimme reissuun maanantaina 30.6. Ensimmäisen yön olimme "puskassa" Jalasjärvellä. Hieno paikka järven rannalla, omassa rauhassa, luonnon keskellä. Aamulenkillä ihailin kurkia pellolla ja muutenkin tuollainen paikka sopii meille.

Oosa uudessa sadetakissaan

Jalasjärveltä ajelimme Ylöjärven agilitykisoihin, mistä olenkin jo kirjoittanut. Ylöjärvellä tapasin mm Uikin Armi-siskon ja omistajansa Mariannan sekä Maritan, jolla on myös aksaava isovillakoira. Mukavia tuttavuuksia!

Seuraavan yön vietimme hienossa puskassa aivan Tampereen keskustassa! Järven rannalla, rauhallinen paikka. Aamulenkin teimmekin Tampereen keskustassa ja Make ja koirat söivät mustaamakkaraa.

Tero puskassa Tampereella

Päivemmällä kävimme Lempäälän Ideaparkissa ja ajoimme LeVekin kisa-alueelle. Näissä kisoissa saimme Oosan kanssa toisen LUVA:mme ja siitäkin olen tehnyt jo oman postauksen.

Seuraavan yön yövyimme Best-Caravanin ilmaisessa matkaparkissa Hyvinkäällä. Teollisuusalueella oli mukavan rauhallista ja siistiä ulkoiluttaa koiria niin illalla kuin aamullakin ja saatiin myös Teron asumiseen liittyvät huollot tehtyä. Hyvinkäältä ajelimme perinteiden velvoittamana maailman parhaaksi valittuun Järvenpään City-Marketiin. Siellä on mm erinomaista sushia irtomyynnissä ja sitähän on pakko ostaa, kun tuollapäin liikkuu. Ostimme myös koirille tehtyä olutta.

Muun tekemisen puutteessa ajelimme illalla Porvoon leirintäalueelle. Joskus muinoin leirintäalueita oli saatavilla kuin sieniä sateella, mutta nykyisin tilanne on toinen. Monesti on vaikea löytää leirintäaluetta ja esim Porvoon leirintäalue on jo kauan sitten nähnyt parhaat päivänsä. Pienenä yksityiskohtana sellainen, että vajaan minuutin mittaisen videon lähettäminen olisi minun kännykkäni nopealla nettiyhteydellä kestänyt tuolta 48 tuntia(!), kun seuraavana päivänä Porvoon keskustassa se sujahti nettiin alle minuutissa. No, saimme käytyä suihkussa, täytettyä ja tyhjennettyä vedet jne ja vietimme rauhallisen illan leirintäaluella. Ja koiratkin saivat käytyä kävelyllä, joten sinänsä kaikki ok.

Leya ottaa rennosti

Perjantaina aamusta näimme tuttuja, kävimme katsastamassa Teron (kerralla läpi, jippii!) sekä kiersimme Porvoon kaunista vanhaa kaupunkia ja kävimme terdellä, kuten muualla sanotaan (meillä Oulussahan se on patio). Illalla siirryimme Reetan ja Robinin pihapiiriin yöpymään ja vielä illemmalla kävimme Reetan ja koirien kanssa ponilenkillä. Oosan mielestä varmasti yksi reissun kohokohtia, kun se pääsi Pingun kanssa rallaamaan pitkin kalliota ja metsää. Reetan Malin-ponia oli vähän aiemmin suurikokoinen vieras koira ajanut holtittomasti takaa, niin halusimme testata mitä Malin sanoo Oosan kanssa lenkkeilystä. Toisaalta, Oosalla ei pahemmin hevoskontakteja ole ollut, niin lenkki teki todella hyvää sillekin.

Lauantaiksi Reetta oli varannut uimakouluvuoron kaikille kolmelle koiralle. Kyllä on Oosalla vielä matkaa hyväksi uimariksi, muuta ei voi sanoa. Leya on taitava uimaan ja Pingukin osaa uida, mutta Oosa pärskii ja roiskuttelee todella pahasti. Uimisen jälkeen Reetta föönasi Leyan kuivaksi ja minä pesin Pingun. Ja sitten meillä olikin väsyneitä koiria. Illalla trimmasin Pingun ja Reetta testaili Pingulle ostettuja agilityhyppyesteitä, jotka juuri mahtuivat heidän pihaansa. Pingu myös esitteli välähdyksen hienosta toko-osaamisestaan. Tässä vaiheessa testiryhmämme myös testasi Järvenpäästä ostettua koirille tarkoitettua olutta, eikä kukaan suostunut edes maistamaan sitä. Eli ei pisteitä oluelle.

Pingu ennen

ja jälkeen

Sunnuntaina ajelimme Saloon, Teijon kansallispuistoon tapaamaan Lystiä ja Frediä C-pentueestamme. Vietimme todella mukavan päivän kävellen noin 9 km lenkin, jutellen ja vaihdellen ajatuksia. Kiitos kaikille mukana olleille! Retken jälkeen meillä oli mukavan väsynyttä porukkaa ja uskalsimme jättää kaikki kolme koiraa Reetan ja Robinin asuntoon Helsingissä käynnin ajaksi.

Jengiä lossilla

Pingu ja Fredi, takana Lystin isoveli Lenni

Pingu ja Lysti

Koko koirajengi: Oosa, Pingu, Leya, Lysti, takana Lenni, Fredi

Maanantaina jatkoimme matkaamme Porvoosta itään, Taavetin kautta Lappeenrantaan. Lappeenrannassa parkkasimme puskaan linnoituksen läheisyyteen ja kiersimme iltalenkillä linnoitusta. Todella upea alue! Vastaavia olimme usein ihailleet erityisesti Baltian reissuillamme, emmekä olleet tienneet, että sellainen löytyy ihan koto-Suomestakin.

Tero puskassa

Tiistaina teimme aamukävelyn Lappeenrannan keskustaan, kiersimme linnoitusta ja kävimme terdellä. Koska alue oli niin hieno, viivyimme toisenkin yön. Keskiviikkona ajelimme Jyväskylään tervehtimään Oosan serkkua Rauhaa.

Torstaina tapasimme vastikään Jyväskylään muuttanutta Ronjaa koirineen ja kyllä oli Oosalla ja Ipellä iloinen jälleennäkeminen! Niillä on ollut meillä asuessaan hyvin erityinen suhde ja nyt näyttivät jatkavan siitä mihin olivat jääneet. Kävimme myös kiertämässä Vaarunvuorten luontopolun (noin 4 km) Korpilahdella. Hieno polku ja upeat maisemat, mutta valitettavasti koirista löytyi useampia punkkeja retken jälkeen. Retken ja hyvästien jälkeen ajelimmekin sitten jo kotiin, täällä odotti remontti.

Retki on tehty

Kuulumisia ja paluu kisakentille

Oosan kanssa olen koko tähän astisen kesän treenannut agilityä ja koiratanssia. Koiratanssissa tavoite olisi saada ainakin uusi freestyle-ohjelma OKK:n syyskisoihin, mahdollisesti myös HTM-ohjelmaan joko päivitystä aiempaan (se yksi kuma puuttuu alokasluokan koularista) tai kokonaan uusi. Freestyle-ohjelmassa alkaa osat olla tiedossa, mutta niiden treenaaminen/vahvistaminen on vaiheessa, HTM on vielä ihan ajatuksen asteella.  Pienen epävatmuuden noiden kisojen ylle tekee tietysti Oosan juoksu, joka toivon mukaan alkaa vasta pari viikkoa kisojen jälkeen, koska koiratanssissa juoksunartut eivät saa kisata. Meillähän olisi ajatus astuttaa Oosa nyt, koska minä tarvitsisin uuden harrastuskaverin kasvamaan.

Ronja muutti viime lauantaina koirineen Jyväskylään, joten minun ja Ipen lyhyt koiratanssiura päättyi (ennen kuin oli alkanutkaan). Ipe on kyllä mainio pakkaus.

Eilen kisasin Oosan kanssa koronatauon jälkeen ekaa kertaa agilityssä, Ylöjärvellä. YLÖKKin halli on melko ahdas, pitkä, mutta kapea, joten radoilla oli joka välissä "ansaesteitä". Kolme hylkyä oli saaliina. Eka radalla olin itse totaalisen jännityspaniikin kourissa, minulle ei todellakaan kisatauko sovi. Toisella radalla Oosa pudotteli rimoja oikein urakalla, mutta loppusuora (pujottelu-hyppy-muuri-hyppy-hyppy) meni tosi hienosti, kun Oosan voi jättää pujottelemaan ja itse edetä, se kyllä hoitaa pujottelun. Kolmannelle radalle päätin, että ensimmäisestä riman pudotuksesta kaappaan koiran mukaani ja poistutaan radalta. Yhtään rimaa ei sitten tippunutkaan (yksi muurin palikka taisi kyllä loppuradalla tippua) ja ne ongelmakohdat (mm putken "väärä" pää) mihin monen muun matka karahti, selvitimme hyvin. Hauskaa oli ja lopulta jäi hyvä mielikin eli uutta matoa vaan koukkuun.

Tänään tuli Kennelliitolta tieto, että Leyalle on myönnetty antidopingpoikkeuslupa virtsankarkailun estolääkityksen käyttöön koiratapahtumissa, joten sen näyttelyura jatkuu. Ja saattaapa se ollakin jo ilmoitettu johonkin näyttelyynkin. Samoin kuin ehkä jokunen muukin koira.

Viides C-pentueen pentu eli Urho (Tyystilyksen Cormac McLaggen) kävi terveystarkeissa ja samalla kastraatiossa. Hienot ovat Urhonkin tulokset: lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV1, VA0, silmät terveet. Kaksi poikaa on tästä pentueesta vielä kuvaamatta.

Aktiiviviikko

Minulla alkoi kesäloma ja heti koirille iskettiin melkoiset aktiviteetit käyntiin.

Aloitimme sunnuntaina neljän tunnin metsätreeneillä. Treeneihin osallistuivat A-pentueen kaksoset Leya ja Tito, B-pennuista Riesu ja Oosa ja C-pennuista Ipe, Urho ja Rambo. Lisäksi vielä tietysti Uikki ja Riesun "pikkuveli" Unski. Kaikki koirat treenasivat sekä jälkeä että hakua. Rambolle ja Urholle kyseessä olivat toiset treenit ja ai että ne toimivat hyvin! Todellisia luonnonlahjakkuuksia, etenevät taidoissaan vauhdilla! Myös Uikin työskentelyssä oli selvää edistymistä edelliskertaan nähden. Loput kasvatit olivatkin jo vanhoja tekijöitä ja osaavat näitä juttuja jo hyvin. Kyllä nämä vain ovat huippukoiria! Ja on niillä huippuomistajatkin! Videolla Riesun hakusuoritusta.

Maanantaina oli vuorossa agilityvalmennus Avarian Sportdogsilla ja treenaamaan pääsivät Oosa ja Ipe. Tiia on kyllä huippukoutsi, tykkään kovasti!

Tiistaiaamuna päätin, että Oosan turkillinen elämä saa nyt riittää, koska koronan takia ulkomaan näyttelyillekin saimme heittää hyvästit. Ajelin sen siis millin sängelle, paitsi niskaan ja päähän jätin enemmän karvaa.

Tiistai-iltana ajelimme Raaheen agilityn epävirallisiin kisoihin. Meiltä kisoihin osallistuivat Leya, Oosa, Uikki ja Ipe ja lisäksi kasvateista kisaamaan lähti Riesu. Leyan mielestä Raahen tummasisuksiset putket olivat mustia aukkoja eikä se suostunut niihin menemään. Oosan kanssa en ollut yhtään samaa mieltä siitä, miten kontaktiesteet suoritetaan ja jätin kummankin kierroksen radan kesken. (kaikki Raahen kuvat Eevi Teittinen)

Ipe oli mukana kokeilemassa miltä agility vieraalla maaperällä / ulkona / kisamielellä sujuu. Ja sujuihan se paikoitellen oikeinkin mukavasti. Uikki humputteli kummankin ratansa hylätyiksi.

Riesu sen sijaan teki mölliradalla hienon nollan ja sijoittui toiseksi! Tosi mahtavaa! Oikein kylmät väreet kulkivat, kun katsoin Riesun ja Mirjan tekemistä (rata allaolevalla videolla):

Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme omien koiriemme sekä Rambon ja Urhon kanssa Ulmajan montuille uintitreffien merkeissä. Kaksoset uivat lelujen perässä, muut kahlailivat vedessä ja nauttivat rantaelämästä juosten vapaina hietikossa.

Keskiviikkoiltana kaksoset, Riesu, Oosa ja Ipe (sekä Unski) treenasivat rally-tokoa kovassa häiriössä läheisen koulun pihamaalla. Näillä kaikilla kun on tavoitteina lauantaiset rally-tokon epäviralliset kilpailut Avarian Areenalla. Leya väläytti hienoa osaamista, toivottavasti vire olisi huomenna samanlainen.

Eilen torstaina ajelimme Ronjan ja Sonjan (Urhon omistaja) kanssa Tornioon agilityn epävirallisiin kisoihin. Siellä ihkaensimmäisen episstarttinsa koki Urho Ronjan ohjaamana ja ai että oli hienoja pätkiä herran tekemisessä, vaikka treenitaukoa on nyt kertynyt tammikuusta saakka. Ipe oli myös kovassa vauhdissa, ihan se ei kaikille esteille osunut, mutta hienosti I-i teki vieraassa paikassa. Leya sen sijaan teki uusinnassa puhtaan radan! Tornion putket eivät olleet sen mielestä yhtään pelottavia! Torniossa tulokset laskettiin kaikille mölleille yhteen ja Leya oli möllien neljäs (etenemä 3,5 m/s).

Uikki innostui uusinnassa pujottelusta niin, että palasi sinne uudelleen ja uudelleen. Oosa sen sijaan teki niinikään uusinnassa puhtaan radan, vaikka itse pelkäsin kovasti tuomarin kisaavien radalle täyteen vauhtiin laittamia takaakiertoja. On niitä takaakiertoja kyllä treenattukin. Oosan pujottelu on lisäksi aivan sairaan hienoa katsottavaa, tykkään! Oosa sijoittui kaikista kilpureista toiseksi 4,66 m/s etenemällä.

Tänään koirilla on lepopäivä, jonka toki aloitimme käymällä Leyan kanssa lääkärissä. Sehän sterilisoitiin viime syksynä ja nyt se pissailee alleen nukkuessaan. Viime viikolla sillä oli pissanäytteessä jotain häikkää ja lisäksi löytyi pieni nisäkasvain. Perussairautenahan sillä on se sydänvika. Tänään otettiin verikokeet, niiden tuloksia tässä odotellaan. Sitten suunnitellaan nisäkasvaimen poistoa jne. Että joo. Täysillä kuitenkin mennään niin kauan, kuin Leya on hyvässä kunnossa.

Huomenna ohjelmassa on ne rally-tokoepikset ja sunnuntaina alkaakin sitten Leyan ja Oosan viikottaiset tanssitreenit taas pyöriä. Sunnuntaille oli ajatuksissa myös mennä vielä metsätreeneihin, mutta saattaa olla, että jätetään väliin, koska hyttysiä on jo aikalailla ilmaantunut.

Uikki 4 vuotta, metsätreenejä ja Fredin terveystulokset

Uikki, nimensä mukainen ilopilleri (Burst of Joy) täyttää tänään 4 vuotta. Onnittelut hassulle höppänälle! Juhlistimme sen synttäreitä käymällä treenaamassa höntsäjälkeä ja -hakua sen Oulussa asuvien poikien sekä Leyan ja Oosan kanssa. Ensikertalaispojista Urho oli ilmiömäinen jäljellä ja Rambo taas haussa. Hienot pojat! Kiitos omistajilleen mukavasta muutaman tunnin metsärupeamasta. Toivottavasti päästään taas pian uudelleen. Leya ja Oosa tekivät varsin mallikelpoiset hakusuoritukset, jäljellä minä vähän mokasin Leyan kanssa ja Oosa harhaili itse. Treenien jälkeen koirat saivat vielä rallatella yhdessä vapaina. Mahtavaa, kun koko kuusikko tuli loistavasti toimeen! Hauskaa oli ja nyt koirat ovat väsyneitä = tavoite saavutettu.

Fredin terveystarkastulokset tulivat KoiraNetiin perjantaina viikon tuskaisen odotuksen jälkeen. Ja millaisina tulivatkaan: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä ltv 0, va 0. Polvethan jo tiedettiinkin 1/0. Polvijumppaa on fysioterapeutin ohjeilla tiedossa, muuten nuorukaisen elämä jatkuu samaa aktiivista rataa kuin tähänkin asti (canicross, rally-toko, agility, metsälenkit jne)

Neljä pentua C-pentueesta on nyt kuvattu ja polvitarkastettu (kolme lisäksi silmäpeilattu). Seuraavana tarkastuksiin lienee menossa Urho, jolta samassa yhteydessä on tarkoitus poistaa ainokainen killuttimensa.

Aktiviteetteja

Koronasta huolimatta meidän koirat ovat olleet aktiivisia. Oosan (ja Uikin/Ipen) agilitytreenithän alkoivat pyöriä viime kuun loppupuolella koronarajoituksin ja -ohjeistuksin. Eli maanantaisin olemme treenanneet agilityä Tiian ohjauksessa ja toivottavasti edistyneetkin siinä. Nyt kun Oosa on lähes 4,5-vuotias, tuntuu, että sille on viimein toimitettu aivot kokonaisuudessaan ja se on silminnähden rauhoittunut kaikin puolin. Kunhan nyt vain päästäisiin kisaamaan agilityssä niin nähtäisiin mitä osataan.

Viime viikon lauantaina otin härkää sarvista ja ajelin Haukkikselle agilityn omatoimitreenien merkeissä. Menin kummankin koiran kanssa aivot narikkaan -agilityä. Niin, että vartin treenin jälkeen sekä minä että koirat olimme rättiväsyneitä. Ai että teki hyvää sielulle. Tässä Leyan menoa videoituna. Se teki samasta radasta myös nollan :)

Leya osallistui myös viime viikon sunnuntaina käytyihin koiratanssin videokilpailuihin. Tahtitassut järjestivät sellaiset koronakansaa ilahduttaakseen. Videoimme Leyan tanssin kahtena eri päivänä. Ensimmäinen otos oli tanssin osalta täydellinen, mutta kuvaustulos oli huono (mm minulla oli vääränväriset housut). Toisen päivän videointi oli visuaalisesti parempi, mutta tanssi teknisesti huonompi. Päädyin osallistumaan kilpailuun tällä jälkimmäisellä videolla. Osallistuimme olohuoneluokkaan, jossa ohjelman ei tarvinnut olla täyttä 1 min 30 sek pitkä eikä tilan oikean kilpailukehän suuruinen. Sijoitusta ei tullut, mutta saamamme palaute oli ihan mukava, meidän näköisemme ("Rauhallinen, seesteinen ohjelma. Hyvällä kontaktilla tekevä koira. Vielä ajoittain aika vahvaa käsiohjausta, tätä voisi yrittää häivyttää. Liikkeet sidottu kivasti toisiinsa. Ohjaajalta rentoa ja sujuvaa liikkumista." Arvosana H). Tässä kisavideomme:

Olen canicrossaillut Oosan (ja Leya juoksee mukana, mutta ei vedä) kanssa melkein viikottain. Eilen keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kuntopolulla juoksemassa. Juoksumatkaa kertyi 5-6 km, josta yhtäjaksoista juoksemista 4 km. Koko lenkille tuli pituutta reilu 10 km, kun homma lähti vähän lapasesta ja juoksin tuon 4 km yhteen suuntaan :) No, hauskaa meillä oli. Oosa veti ihan kivasti, se on kyllä huippueläin <3

Tänään korkkasimme maastolajit tältä vuodelta. Eli treenasimme kaikkien koirien kanssa hakua ja jälkeä. Koirat tekivät hienosti töitä ja kaikki maalimiehet ja jälkien päät löytyivät. Kolme tuntia meni metsässä höntsäillessä, vaan mikäpä siellä oli auringonpaisteessa ja ilman ötököitä ollessa.

Lähitulevaisuuteen on sitten sovittuna kasvattien kanssa niin maastotreenejä kuin rally-tokoiluakin. Alkukesälle minulla on suunnitteilla epävirallisiin kisoihin ja erilaisiin koulutuksiin osallistumisia. Toivottavasti päästäisiin Oosan kanssa kuitenkin myös virallisiin agilitykisoihin ja miksei rally-tokokokeisiinkin.

Ai niin, C-pennuista Fredikin on nyt käynyt läpivalaisussa. Toinen polvi on sillä 1, toinen 0, luustokuvista odotetaan Kennelliiton tuomiota. Hyvältä näyttävät, mutta kyynäristä kuvannut eläinlääkäri (Anniina, Uikin kasvattaja) ei ollut uskaltanut oikein olla varma. Lysti kävi myös silmäpeilauksessa ja on terve tyttö myös siltä osin.

Canicross

Pääsiäisen juoksulenkistä innostuneena (ja vähän jo aiemminkin ajatuksella leikkineenä) aloin etsiskellä tietoa, paljonko canicross-kisoissa juostava matka suunnilleen on. No, törmäsinpä sitten virtuaaliseen canicross-kilpailuun ja kävi ilmi, että sunnuntaina juoksemamme matka jäi vaivaiset 500 metriä liian lyhyeksi tuohon kilpailuun. Siispä torstaina paremmilla juoksuvarusteilla varustettuna uudelleen matkaan ja koska olen hullu, osallistuimme (tai osallistumme, tuo kilpailu on edelleen menossa ja omaa aikaa voi parantaa ensi kuun alkupuolelle saakka) tuohon virtuaaliseen canicross-kilpailuun. Mitään kärkisijoja emme todellakaan edes lähde tavoittelemaan, minä ylitin itseni jo täysin juoksemalla vaaditun 3 km ja osallistumalla kilpailuun (nimim koulun cooperissa tuskin 1500 m rikki). Mutta hauskaa oli Oosan kanssa juosta, se oli torstaina varsin hyvässä vedossa ja uskon, että se nautti juoksemista yhtä paljon kuin minäkin. Ehkä joskus voisi jopa harkita ihan oikeaakin canicross-kilpailua sen kanssa? Huvin vuoksi. Ja näyttääkseen, että aika moneen tuollainen näyttelypuudelikin taipuu. Myös Anna, C-pentueen Fredi-pennun omistaja, on mukana tuossa kilpailussa. Hyvä me!

Leyan pesupäivä

Kun tässä ei muutakaan koronan takia tapahdu, niin bloggaanpa vaikka arkisesta pesusta. Eilen oli siis Leyan pesupäivä. Huh, se oli takkuinen. Aamulla ennen (etä) töiden alkua harjailin sitä, päivälenkin ja päivällisen jälkeen pesin. Sillä oli takkuja vielä kuivatessakin. Koska Leyan turkki on ollut tosi matta ja vähän kuolleen oloinen, kokeilin sille Responsen öljyjuttua, jota laitoin kosteuttavan hoitoaineen sekaan. Kas kummaa, pesun jälkeiseissä kampaamisessa takut, jotka olivat sellaista verkkoa vielä kuivatessa, irtosivat helposti tuppoina. Mielenkiintoista! Nyt sitten vaan odotellaan kuinka nopeasti turkki takkuuntuu. Villakoirilla ei koskaan tiedä etukäteen miten joku uusi ainekokeilu turkkiin vaikuttaa. Mutta Leyan turkki on nopeahoitoinen, niin sen voi pestä aika helposti uudelleen.

Oosakin kaipaisi pesua. Nyt kun tulisi varmuus kesälle suunnittelemiemme näyttelyiden kohtalosta, niin tietäisi mitä Oosan turkin kanssa tekee. Oosan turkki on niin tiheä, että sen föönaaminen on aika työlästä. Ja nyt sekin on takussa, koska Oosa ulkoilee vain valjaissa ja vaöjaat takuttavat.

Ai niin, Lystin luustokuvatuloksethan tulivat ja priima-tyttö on kyseessä! Lonkat A/A, kyynärät 0/0, ltv0 ja va0. Polvet siis myös 0. Huippua ja onnittelut omistajilleen!

Eilen tuli Reetalta viesti, että Pingu aloitti juoksun. Tämä kirjataan muistiin: ensimmäinen juoksu 12,5 kk iässä.

Oosan geenitestien tulokset

Oosalta otettujen geenitestien tulokset ovat tulleet Laboklinilta tipoitellen perjantaista alkaen, tänäänkin kahdessa osassa. Tässä tulokset:
DM (degenerative myelopathy) N/N eli normaali
vWD Type 1 (von Willebrand Disease) N/N eli normaali
Neonatal encepalopathy N/N eli normaali
prcd-PRA N/N eli normaali
rcd4 PRA N/N eli normaali

Jippii!

Myös Lysti C-pentueesta (Tyystilyksen Callidora Longbottom) on käynyt tänään terveystarkastuksissa (polvet, selkä, lonkat, kyynärät). Polvet 0/0, kuvatut näyttävät varsin hyvältä. Nyt vain jännätään mitä Kennelliiton arvioija niistä on mieltä.

Viralliset terveystulokset

Olimme koronakriisin takia varautuneet odottamaan Oosan ja Ipen terveystarkastustuloksia jopa viikkoja. Mutta jo toissapäivänä tuli tieto Ipen olkakuvien tuloksista: kumpikin puoli on terve. Eilen sitten tulivat loput tulokset. Oosa sai myös erityisestä pyynnöstä ja perustellusta syystä myös Kennelliiton lausunnon välilevyistään (villakoirathan eivät virallista IDD-lausuntoa saa) ja niistä tuli maininta että ei kalkeutuneita välilevyjä. Oosan terveystulokset siis kaikkinensa:

Tyystilyksen Black Roses
lonkat A/A
kyynärät 0/0
selkä ltv 0, va 0, sp 0, lisäksi ei kalkkeutuneita välilevyjä
silmät ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (24.1.2017 ja 23.3.2020)
polvet 0/0 (24.1.2017 ja 23.3.2020)
sydäntutkimuslausunto ei sivuääntä


Ipen tulokset olivat myös mukavat, ltv:kin on virallisesti 0 eli normaali. Ronja vain oli erehdyksissä tilannut sille suppean selkälausunnonlähetteen, joten nikamien epämuotoisuuslausuntoa Ipe ei saanut, mutta Kaisa Wickströmin tiirailun mukaan niissä ei huomauttamista ole, eikä selässä myöskään ole spondyloosimuutoksia. Mikäli niitä alle 2-vuotiailta huomataan, tulee niistä maininta omistajalle tulevissa papereissa, vaikkei nuoret koirat virallista spondyloosilausuntoa saakaan.

Tyystilyksen Charlie Weasley
lonkat B/B
kyynärät 0/0
olkanivelet vasen terve, oikea terve
selkä ltv 0
silmät ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvet 0/0

Oosa ja Ipe terveystarkeissa

Jos nyt katkaisisi bloggaustauon vaikkapa tämän päivän uutisilla. Jotenkin Yodan menetys ja nyt tämä maailmanpoliittinen kaaos, joka vie kaikki kisat ja treenit on vienyt bloggausinnon. Vaikka blogattavaa olisi kaiken sulkemisen edeltävältä ajaltakin (mm C-pentujen 1 v synttärit!).

No, joka tapauksessa, tänään Oosa ja Ipe kävivät kahden tunnin keikan Kamussa Kaisa Wickströmin asiakkaina. Oosalta tutkittiin silmät, sydän ja polvet, kuvattiin selkä ja otettiin geenitestejä. Silmät, sydän ja polvet oli kaikki ok, silmissä jotain arpimuutoksia, joita ei pidetä perinnöllisinä. Selässä ei näkynyt kalkkeutuneita välilevyjä tai muita välilevyongelmia eikä spondyloosia, tosin selkäkuvat lähtivät vielä Kennelliittoon spondyloosilausuntoa varten. Oosallahan on jo 1-vuotiaana saatu lausunnot LTV0 ja VA0. Joten hyvillä mielin voimme jatkaa agilitaamista ja kai sitä Oosan astuttamistakin voisi alkaa pohtia (kunhan uroksen löytäisi - tai toki minulla jokunen on ajatuksissa, joista yksi ylitse muiden).

Ipeltä tutkittiin silmät ja polvet, kuvattiin lonkat, kyynärät, selkä ja olat. Lonkista arvio B, selkä saattaa olla LTV1 (koska ensimmäisen häntänikaman ja viimeisen lannenikaman väli oli liian pieni), muuten ei mitään huomauttamista.

Nyt vain jännitetään mitä Kennelliiton arvioija on mieltä kuvista. Tässä koronakaaoksessa siinä saattaakin kestää. Ja ensi viikolla jännitetään taas, kun seuraava C-pentu menee kuviin.

Messari 2019

Edellisestä messarin näyttelykäynnistäni koiran kanssa on niin kauan aikaa, etten edes kehtaa mainita. Tänä vuonna viimein toteutimme reissun tuonne. Alunperin ajatus oli viedä Uikki aikuispuolelle ja pentuja pentunäyttelyyn. Koska Uikin nyörit rapistuivat ja tippuivat pois, jouduimme Fausken näyttelyn jälkeen tekemään päätöksen kaikkien nyörien poisleikkaamisesta, että ehtisimme kasvattaa Uikille uuden näyttelyturkin ensi kesäksi. Sen sijaan ilmoitin messarin pentunäyttelyihin sekä Ipen että Pingun, lisäksi Huisin ja Fredin omistajat innostuivat lähtemään leikkiin mukaan, joten saimme historiallisesti kokoon myös Tyystilyksen kennelin ensimmäisen kasvattajaluokan! Me lähdimme matkaan torstai-iltana ja itsenäisyyspäivän vietimme erinomaisessa seurassa Helsingissä, miten muutenkaan kuin pesemällä ja trimmaamalla koiria. Niin Ipe, Pinkku kuin Fredikin saivat kokovartalopuunaukset, Huisi tuli messariin Seinäjoelta valmiiksi puunattuna. Lauantaina uroksista sekä Ipe että Huisi saivat kp:n, samoin Pinkku rodun ainoana narttuna. Ipe oli lopulta ROP ja Pinkku VSP. Lauantain tuomari oli Tarja Löfman. Kasvattajaryhmä palkittiin kehujen kera niinikään kunniapalkinnolla ja näin ollen meidän ryhmämme valittiin myös rotunsa parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Sen sijaan ryhmäkilpailuissa ei tullut menestystä, ei Ipelle eikä kasvattajaryhmälle, mutta sen sijaan kaikki suurenmoiset ipanat saivat rutkasti kokemusta. Sunnuntain kilpailuun oli ilmoitettu myös viides rodun edustaja, mutta se ei ilmaantunut kehään. Se olisi ollut narttu, kilpailija Pinkulle siis. Tällä kertaa tuomari Kirsi Tevalin katsoi uroksista vain Huisin kunniapalkinnon arvoiseksi, mutta myös Pinkun. Lopulta Huisi oli ROP ja Pinkku VSP. Kuitenkin myös kasvattajaryhmämme palkittiin kunniapalkinnolla. Tälläkään kertaa ei osaksemme tullut ryhmäkilpailuista kuin paljon kokemusta. Vaikka ipanat kyllä hienosti jaksoivat loppuun saakka ja ison kehän entrékin oli varsin hieno.

Tämä oli Pingun viimeinen näyttely keskikokoisena villakoirana. Kun sillä tulee mittausikä täyteen, se vaihtaa rotua kääpiövillakoiraksi. Se on niin pikkuinen, 32,5 cm ja 4,4 kg :)

Me lähdimme kotia kohti maanantaina ja yhdentoista jälkeen illalla olimme taas kotona. Melko rankka reissu, mutta onneksi kaikki ihanat, rakkaat ihmiset tekivät siitä kaiken vaivan arvoisen.