Ei vieläkään

Sunnuntaina kävimme Oosan kanssa juoksemassa kolme agilitykisastarttia Torniossa. Tuomarina toimi alkuperäisen tuomarin sairastuttua minulle uusi vanha tuttavuus eli Eeva-Liisa Pohjanen. Itse en ollut aiemmin hänen radoillaan kilpaillut, mutta toki radan reunalta Reetan kisaamista olin katsellut. Radat olivat oikeinkin mukavia, selkeitä ykkösluokan ratoja. Nollat kuitenkin jatkavat minun ja Oosan välttelemistä. Ensimmäinen kisarata (agility) jäi meidän parhaaksemme, 5 vp (A-esteen alastulokontakti), ihanneaika alittui 12,47 sekuntia (etenemä 4,1 m/s), sijoitus 4. Toiselta agiradalta 15 vp (yksi rima ja kaksi kieltoa mm suoraan kepeille tultaessa), ihanneajan alitus 6,99 sek (3,58 m/s) ja sijoitus jälleen 4. Hyppyradan voitimme, mutta ei yhtään lohduta, kun virheitä tuli 10 (lähtöhypyn rima ja yksi kielto), ihanneaika alittui 11,37 sekuntia ja etenemä oli 4,08 m/s. Tälle vuodelle on vielä kolme starttia jäljellä, ensi sunnuntaina oman seuran hallissa. Seuraavat kisat ovat noin 1,5 kuukauden kuluttua. Väliaikana treenataan mm hyppytekniikkaa ja tarkoitus olisi käyttää Oosa myös fysioterapeutilla. Itse olisi myös tarkoitus juosta enemmän kuin tähän asti. Vielä on myös muutamat ohjatut treenit jäljellä tälle vuotta, uuden vuoden puolella jatketaan Tiian loistavassa opissa. Itsenäisestikin olisi tarkoitus kyllä treenata enemmän kuin tähän asti. Sitten ensi vuoden kisaradoille tosissaan niitä nollia metsästämään!

Leya sterilisoitu

Leya kävi tänään sterilisaatioleikkauksessa. Leikkaus meni peloistamme huolimatta hyvin ja siltä poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Kohdusta löytyi jo sydäntutkimuksen yhteydessä ”sanottavaa”, joten tämänpäiväinen löydös liikakasvu/kasvain ei yllättänyt. Kasvaimen pitäisi olla hyvälaatuinen eikä sitä lähetetty tutkittavaksi. Sterilisaation yhteydessä Leyalta poistettiin myös jo jonkin aikaa kyljessä ollut talia sisältänyt, tulehdusarka patti, jonka myös pitäisi olla hyvälaatuinen. Nyt Leyalle paljon rakkautta ja aikaa ja toipumisen jälkeen palaamme normaalikuvioihin, mm viikottaisiin koiratanssitreeneihin. Liekö aavistanut tulevan sairaslomansa, mutta eilen Leya oikein loisti tanssivuorolla!

Back in business

Oosan kanssa ollaan heinäkuulta asti pidetty agilitykisataukoa. Pääsyynä oli A:n alastulokontaktin uudelleen opetus. Opetin Oosalle alunperin pysäytyskontaktit, mutta se meni haluttomaksi suorittamaan koko A:ta, joten koutsi-Tiian kanssa keskusteltuani päät8n muuttaa A:n juoksariksi. Harjoittelu on kyllä ollut hävettävän vähäistä, mutta onneksi Oosa on fiksu. Syyslomaviikon lomailimme edellisen postauksen mukaisesti Lapissa. Loman päätteeksi parkkasimme Teron perjantai-iltana Ounashallin pihaan. Lauantaiaamuna siellä oli meillä agilitykisat. Mutta jotta sisintäni kalvanut jännitysmörkö ei muuten olisi ollut riittävän karmaisevan suuri, Oosa aloitti juoksun perjantai-iltana. Siis noin klo 10 illalla havaitsin sen juoksevan. Kivakiva, ei kun koluamaan Teron kaappeja läpi, sattuisiko meillä olemaan yksiäkään juoksuhousuja mukana. Onneksi olimme liikkeellä omalla Terollamme, emmekä yöpyneet esim hotellissa, sillä meillä oli kuin olikin mukana yhdet enemmän keskarin kokoiset juoksuhousut. Mutta niillä onneksi pärjättiin. Kisaradoista ei sinällään hirveästi jäänyt kerrottavaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, joka oli tehnyt ykkösluokkaan melko kinkkiset radat. Ensimmäinen rata oli meidän parhaamme, mutta myös kolmannelta radalta jäi kiva fiilis. Hypäri ei ollut niin onnistunut. Kaikilta radoilta tuloksena hyl, mutta kuitenkin selvisimme Tuulispään kanssa kaikki radat lähdöstä maaliin. Mm ensimmäinen rata meni hylätyksi viimeisellä esteellä, jonka Oosa ensin kielsi ja sitten hyppäsi väärään suuntaan.

Viikolla kävin pikaisesti Haukkiksella muistuttelemassa juoksari-A:ta Oosalle ja eilen starttasimme kolme kisaa Activen hallissa. Tuomarina oli Jan Sprij Hollanista ja hän oli tehnyt oikein mukavat, virtaavat, perinteiset radat. Ensimmäisen rata ei meillä mennyt putkeen. Mehän olemme treenanneet jonkin verran Activen hallissa (mm kesällä minulla olikausikortti sinne) ja ehkä Oosa yllättyi aidan takana olleista katsojista tai jotain. Joka tapauksessa se kielsi lähtöhypyn ja toisena esteenä olleen putken, jätti pujottelun kesken ja vielä tiputti maalihypyn riman. Tästä kaikesta vielä puoli sekuntia yliaikaa. Eli tulos saatiin, se oli 20,59 ja sijoitus 8. Toiselle agiradalle lähdettiin niin, että lähtöhypyn rima tuli alas. Muita virheitä radalla ei tullutkaan, kontaktit toimivat kuten ajateltu, pujottelu meni loistavasti, takaaleikkaukset toimivat, kaikki meni niin nappiin, että kun tulin maalin, mietin, että olimmeko oikaisseet jostakin, kun rata meni niin nopeasti. Mutta ei, tuloksena oli 5 vp, aika malkein 20 sekuntia alle ihanneajan, etenemä (meille) huima 4,65 m/s ja voitto! Aikamoista! Vaikka toki tuo ”turha” vitonen harmittaa, niin vauhti lämmittää mieltä kyllä. Ja kuriositeettina mainittakoon, että Oosallahan oli aikalailla tärppipäivät päällä. Hypäriltä tuli sitten tulokseksi hylkäys. Yksi rima tippui (näihin pitää kyllä nyt saada apua ja puuttua, myös Rovaniemellä rimat olivat Oosalla löyhässä) ja epävarman huonon ohjaukseni takia Oosa ohitti yhden hypyn ja hyppäsi sen lopulta väärään suuntaan. Mutta suureksi ilokseni myös loppuosan kolme kaarrehyppyä menivät nappiin. Tälle vuodelle on vielä kuusi agilitykisastarttia Oosalle suunnitteilla. Saattaa olla, että käymme välissä myös muun lajin parissa kisaamassa, jos vain saadaan aikataulut ym sopimaan.