Tito ja Leya luonnetestissä

Tänä viikonloppuna oli Villakoirakerhon Oulun paikallisosaston perinteisesti joka toinen vuosi järjestämän luonnetestin aika. Tuomareina testissä tällä kertaa, kuten kaksi vuotta sittenkin, toimivat Riitta Lehmuspelto ja Maarit Salla. Ilmoitin testiin alunperin kaikki meidän koiristamme, jotka eivät luonnetestissä ole käyneet, eli kolmevuotiaat Leyan, Titon ja Pimun. Pimu on kuitenkin juoksussa, eikä näin ollen saanut osallistua. Koska itse olin eilen estynyt olemaan paikalla, Tito ja Leya olivat tulessa tänään. Niiden kohdalla tilanne oli varsin herkullinen: sekä niiden isä että emä on myös luonnetestattu. Samoinhan olisi ollut Pimun kohdalla. Pimulle etsiskelen testipaikan ensi kesänä tai se pääsee testiin viimeistään kahden vuoden kuluttua, kun villakoirat jälleen järjestää luonnetestin.

Tito aloitti koko päivän. No, yllätyksiä ei tullut. Titohan kävi vuosi sitten mh-luonnekuvauksessa, jossa osoitti varsin hyvää toimintakykyä sekä puolustushalua ja sama jatkui tänään luonnetestissä. Mm pimeässä huoneessa se oli seisoskellut penkillä ja katsellut rauhassa Ronjaa ja puolustushalusta tuomarit sanoivat, että Titon kanssa nakkikioskilla tulee ainakin toiseksi :) Titolle loppupisteet +173 ja laukausvarma. Osa-alueiden pisteet löytyvät postauksen lopusta olevasta taulukosta, johon kokosin kaikkien tämän "koiraperheen" testatuiden koirien pisteet. Ronja sai suuria kehuja omasta toiminnastaan tuomareilta ja hänen sanottiin vaatimattomasti olleen kesän paras koiranohjaaja. Rennolla meiningillä, koiraa oikealla tavalla tukeva.

Tito kelkalla

Tito puolustaa

Leya päätti päivän. Leyasta en osannut odottaa mitään: se on tuollainen peräkamarin tyttö, vähän toisten jalkoihin jäänyt. Pelkonani oli, ettei se edes selviä testistä. Mutta selvisi se. Ei se mitään huippupisteitä siitä saanut, eikä ehkä tykännytkään testistä (toisin kuin veljensä) mutta kyllä se ihan reipas oli. Kovuuden meneminen -2 pehmeäksi yllätti minut, niin pehmeänä en sitä arjessa pidä. Toimintakyky sillä sen sijaan oli +1, vaikka vanhemmillaan kummallakin on -1 että yllätys tavallaan sekin. No, joka tapauksessa, Leyallekin nk. hyväksytty tulos (86 p, laukauskokematon), että sillä tavalla kaikki ok. Kiitos Tuijalle Leyan kuvista: onnistuit niissä paremmin kuin minä Titon kuvaamisessa :) Make videoi kummankin koiran testit.

Maarit Salla yrittää saada Leyasta taisteluhalua esille

Leya kelkalla.

Taulukko Mortin. Yodan, Leyan ja Titon luonnetestipisteistä. Klikkaa suuremmaksi!

Loppuun jäniskevennys: luonnetestin jälkeen kävin haalarijengin kanssa sateisessa metsässä. Kuvissa Hessu, Yoda ja Mortti. Myös Pimulla ja Titolla on haalarit, Leya käyttää yleensä Yodan kanssa samaa. Tai on meillä vielä yksi haalari, mutta se on huonokuntoinen, joten sitä ei yleensä käytetä.

Aksaa, aksaa - Agility, agility

Mehän päätettiin Ronjan kanssa viime kuussa (kai se silloin oli?), että pois mukavuusalueelta ja kohti vaativampia reenejä. Ei ehkä voi sanoa, että siirryimme asteittain kohti vaikeampia reenejä, koska jo tällä viikolla "tekaisimme" pari kolmosluokan rataa :) Pimu on juoksussa (Kelvoton! Sille olisi ollut paikka loppukuun luonnetestissä!), joten treeniporukkamme on kutistunut kolmeen koiraan (Mortti, Leya ja Tito). Tosin eilen myös Hessu oli kentällä verestämässä muistojaan, koska Reetta lähti meitä koutsaamaan enkä halunnut jättää Hessua yksin kotiin juoksunarttujen kanssa (myös Yoda on juoksussa). Jos joku nyt miettii asiaa, niin lykkäsin Pimun astutusta edelleen eli tämän hetken suunnitelman mukaan astutankin sen vasta seuraavasta juoksusta. Uroskinhan sille on jo mietittynä :) mutta kiirettä minulla ei ole asian suhteen.

// Me and Ronja decided a while ago that we have to step out of our comfort zone in agility. So this week we trained two times courses from the class 3, the highest class. Unfortunately Pimu is in heat (I won't mate her from this heat but have postponed it to the next, if someone is wondering), so we only had three dogs to train. Yesterday also Hessu joined us to the course because Reetta came to train us and I did not want to leave Hessu alone at home with two females in heat (also Yoda is in heat).

Mutta sitten viikon treeneihin. Tiistaina ohjelmassa oli tällainen rata (kaappaus jostain blogista):

// We trained this course on Tuesday:

Rata opetti meille koiristamme paljon :) Mortti toki entisenä kolmosluokan kisakoirana selvisi radasta suht ok, ei nyt sekään ihan nollaa tainnut tehdä kertaakaan, mutta lähelle kuitenkin. Leyan kanssa pujottelu muutamalla ohjurilla sujui tosi hyvin, rengasta pitää vahvistaa vielä, pituus ja muuri menivät hyvin mutta mutkaputket olivat suuren suuri ongelma. Niistä olisimme hylyn saaneet. Tämä ongelmahan oli myös epiksissä. Kun minun vauhtini hiipuu, Leyan vauhti tökkää. Samoin puomi/putki-erottelu oli Leyalle vaikea - koska se rakastaa puomia ja inhoaa mutkaputkea! Eli tuossapa reeniaiheita Leyalle.

// We learnt a lot about our dogs :) Mortti did it quite well, he has competed in the class 3. Though, I think, even he did not get any clear rounds. Leya did the weave poles with couple of wires very well, we have to train the tire more, long jump and wall went nicely. But the biggest problem were tunnels when they were bent. We would have been disqualified because of them. Also distinguishing between (bent) tunnel and dog walk was a huge problem: Leya loves the dog walk and hates the bent tunnel.

Alla Leya viime viikkoisissa epiksissä Sarin kuvaamana. Kiitos Sarille kuvista!

// Beneath pictures of Leya from the unofficial agility competition last week. Thanks to Sari for the pictures!

Titolle ylitsepääsemättömän vaikeaa oli välistäveto (esteet 8 ja 9). Tai ei se itse välistäveto, hyvin Tito tuli oikealle puolelle. Mutta esteelle 9 sitä oli vaikea, jopa mahdoton, saada käännettyä. Se vain juoksi esteen ohi.

// It was extremely difficult for Tito to turn to the jump 9 after obstacle 8. He just ran past.

Alla Titon kuvia samoista epiksistä. Jopa kuvista näkee eron sisarusten vauhdissa :) (Ja ei, Tito ei pudottanut yhtään rimaa).

// Tito in the same unofficial competition last week. Even from pictures one can see the difference in the siblings' speed :) No, Tito did not knock down any bars.

Tiistain treeneissä Leyalle jäi selkeä "nälkä" päästä radalle. Yritän nyt pitää sen kanssa kiinni siitä, että kun päätän lopettaa treenit sen osalta, ne myös lopetan. Ronjan olen ohjeistanut muistuttamaan minua asiasta. Koska Leyan innolla ja vireellä ei ole mitään järkeä ahnehtia. Leya on tosi hitaasti syttynyt kunnolla agilityyn, mutta vähä vähältä se on innokkaampi touhuun.

Eilisissä treeneissä aiheina oli tällainen rata parilla muutoksella:

// This course we trained yesterday with couple of modifications:

Koska Leya ja Tito eivät mene vielä keinua, keinun (4) tilalta oli suora putki keinun suuntaisesti ja koska välistäveto-systeemi kökki Titolla tiistaina, hypyt 13 ja 14 laitettiin vierekkäin ja 13 hypättiin takaa ja 14 edestä (jos joku luki ja ymmärsi ;)). Tuo rata on myös kaappaus jostain blogista ja ilmeisesti Mujusen suunnittelema minien SM-finaalirata joltain vuodelta :) Eli pikkasen tavoitetta meille.

// Because Leya and Tito do not do seesaw, we had a straight open tunnel insted it like the seesaw should have been. The jumps 13 and 14 were put beside each other and 13 was jumped from behind and 14 from front. With this we trained the part which was difficult for Tito on Tuesday. This course is apparently a course for finals in Finnish Championship some year, so we had a challenge :)

Ronja ja Mortti aloittivat. Ei mitään erityistä. Ehkä tuolle nykyiselle veteraaniurheilijalle (en puhu nyt itsestäni) olisi pitänyt opettaa kontaktit jollain tekniikalla, muuten ok menoa. Morttihan osaa ja haluaa.

// Ronja and Mortti had no problems. Maybe we should have taught any contact technique for Mortti but otherwise a way to go for them.

Leyan kanssa kävin ottamassa mutkaputket 11 ja 18 ennen radalle menoa niin, että palkkasin sen putkista. Hyvin meni, Leyaksi hyvinkin innokkaasti. Leyan kanssa piti olla tarkkana putken 4 aikaisesta omasta sijoittumisesta, että se lähti oikeaan suuntaan putken jälkeen. Mutta ei mitään katastrofia. Viimeisellä treenikerralla taisimme saada jopa nollan aikaan! Siis uskomatonta! Leya on tämän kesän aikana harpannut aimo askeleen eteenpäin agilityssä! Se pujottelee hienosti (edelleen pari ohjuria) ja osoittaa isoa intoa tekemiseen. Vauhti on vielä hakusessa, mutta kunhan sitä itseluottamusta tulee edelleen, niin uskon, että sitäkin tulee, ihan kotitarpeiksi asti.

// Before starting the course, I trained the bent tunnels 11 and 18 with Leya and treated her. No problem, she was even eager to go. There were no big issues on the course at all and I suppose we made a clear round in the last time! Actually, it is unbelievable! Leya has made a huge progress this summer! She does the weaves (with couple of wires) and is eager to train. She still has not much speed but when she gets more self confidence, I am sure she'll get it, enough for our purposes.

Leya ja toinen lempiesteistä // Leya and the other of her favourites

Valmentaja-Reetta pääsi opastamaan Ronjaa ja Titoa esteiden 6-8 suorittamisessa. Valssia, valssia, valssia, oli ohje. Ronja ennusti rataan tutustuessamme, että este 9 päällejuoksun kaltaisena aiheuttaa heille ongelmia, mutta nope, ei mitään (myös minä onnistuin siinä Leyan kanssa!). Tällä kertaa Tito meni välistävetohommelin aivan ilman pohtimisia. Sen sijaan pujottelua se ei olisi malttanut tehdä - paitsi kun Reetta kokeili Titon ohjaamista, Tito pujotteli kuin kisakoirat konsanaan :) Kontakteista Reetta kyllä antoi meille vähän noottia...

// Reetta the trainer trained Ronja and Tito in obstacles 6-8. Waltz, waltz, waltz. When we did the walk-through Ronja predicted there to be problems for her and Tito in the obstacle, but nope. This time even doing obstacles 13 and 14 beside each other was no problem at all. Only weave poles were a bit problematic, except when Reetta was on the course with Tito, Tito weaved like competing dogs :) Though, Reetta lectured us about contact zones...

Lopuksi Hessu pääsi tekemään pari putkea ja hyppyä (rimat maassa). Kyllä vanhus oli iloinen!

// Finally also Hessu did some tunnels and jumps (bars on the ground). He was so happy!

Nyt meillä on talvitreenauskuviot vielä vähän hakusessa, mutta tällä kertaa olemme päättäneet, että talvikin treenataan ahkerasti.

// We are still considering about training in winter but this time we had decided to train even then.

Agilityn epiksissä

Keskiviikkona OKK järjesti agiepikset, johon Ronjan kanssa suunnattiin. Kohtaloa uhmatakseni otin myös Leyan mukaan. Leyahan on harrastuskoirana - hmm - haasteellinen: sen motivoitavuus ei ole maailman helpointa, lisäksi se menee paineesta aika helposti lukkoon, joka johtaa lopulta siihen, ettei se anna kiinni. Leya on sellainen peräkamarin tyttö; meillä syntynyt, aina meillä asunut, vähän toisten koirien jalkoihin jäänyt. Nyt tosin kovasti työstetään asiaa ja Leyalla on esim tosi luksusta se, että lähes joka arkiaamu Make käy ihan sen kanssa kahdestaan lenkillä. No, tosiaan Ronjan kauhuksikin (Ronjakin on saanut useampaan kertaan olla osallisena Leyan pyydystämisessä) päätin ilmoittaa Leyankin kisaan mukaan.

Leyan kanssa olimme vapaaehtoisesti ilmoittautuneet luokkaan ihan ensimmäisiksi ja valmistauduin sillä silmällä. Yhtäkkiä tajusin, että rimat olivat kyllä maksikorkeudessa, joten ei kun koiraa vaihtamaan ja Pimu leluineen autosta. Muuten, kaikille, joiden koirat rakastavat vinkuleluja mutta myös tuhoavat niitä, voin antaa pimunkestävän vinkin: Kongin vinkupallo (ei se tennis-sellainen). Pimulla on ollut tuollainen nyt ainakin 6 viikkoa treenikäytössä ja edelleen pallo on ehjä ja vinkuu! Ihan enkkari, lateksileluja Pimulla menee lelu / treenikerta eivätkä Kongin tennispallotkaan kestä paria treenikertaa enempää.

Rataantutustumisessa sain vähän miettiä muutamaakin kohtaa, koska Pimu ei välttämättä aina irtoa putkiin ja yhdessä kohtaa piti ehtiä tekemään olanyliotto ja toisessa kohtaa miettiä miten saa koiran käännettyä tiukasti vasemmalle. Jälkimmäiseen kohtaan mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa :)

Kun oli meidän vuoro startata, minua ei pahemmin jännittänyt! Uskon, että rally-tokokisaaminen on auttanut tähän kovasti eikä nytkään edes "kotiyleisön" edessä kisaaminen tuntunut pahalta. Ja hyvin meillä menikin! Pimu irtosi mukavasti putkiin, meni hyppykaaren (jossa myös muuri ja pituus) itsenäisesti, siis ilman että olin sitä vieressä saattamassa ja tiukan vasemman käännöksenkin se teki sylkkärin tyylisellä ratkaisulla (olisin ehtinyt ehkä valssinkin väliin tehdä, mutta päätin nyt noin, siis ihan tietoinen valinta!) ja pääsimme nollalla maaliin! Vau! Hieno tunne! Meidän aikamme 27 sek ja risat riitti viidenteen sijaan tosi suuressa maksiluokassa. Ai että olin tyytyväinen suoritukseemme ja Pimuun. Kun ollaan "töissä", sitä ei häiritse pahemmin mikään, se on nähty ennenkin ja nyt saimme hienon tuloksen kaikkiaan.

Leya lähti siis medeistä ensimmäisenä. Leyan kanssa edelleenkään ei ole minkäänlaisia tavoitteita, mutta nyt halusin vain kokeilla onnistuisiko radan tekeminen sen kanssa harjoitustilanteeseen nähden niin monen muuttujan kanssa. Ja onnistui ihan kivasti! Kolme kieltoa putkiin meille tuli matkalta ja aikaakin meni pari kertaa kauemmin kuin Pimun kanssa, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla loppuun saakka ilman minkäänlaisia häröilyjä ja Leya sai palkakseen annoksen kissanruokaa. Ja kiinnikin se saatiin :) Meidän sijoituksemme oli 8. Eli olen tyytyväinen myös tähän. Lisää vaan treeniä häiriössä sekä jatketaan itsetunnon kohotusta. Leyahan on ehdottomasti parempi / innostuneempi radalla, jossa on A tai puomi (ovat sen ehdottomia lempiesteitä), mutta koska se ei mene keinua, niin kisaavien / agiradalle meillä ei ole asiaa. Leyahan osaa jo pujotella suoratkin kepit, mitä taas Pimu, joka menee kaikki muut esteet (keinua myöten) ei osaa.

Alla kaksi kuvaa Leyasta radalla. Kiitos Kaisalle kuvista!

Ronja ja Tito olivat varsin vauhdikkaita radalla. Harmittavasti juuri ennen kohtaa, missä piti tehdä se tiukka käännös vasempaan Tito tuli yhden esteen ohi (Reetan analyysi videon perusteella: Ronja ei näyttänyt estettä Titolle lainkaan eikä este ollut linjassa edelliseen esteen kanssa). Tästä heille siis 5 vp ja nelisen sekuntia huonompi aika kuin minulle ja Pimulle. Heidän sijoituksensa oli muistaakseni 5. Kovasti ollaan Ronjan kanssa kyllä edistytty lajissa, jos vertaa vuosi sitten tapahtuneeseen kohellukseemme :) Kiitos myös Titon kuvasta Kaisalle!