Keskiviikkona OKK järjesti agiepikset, johon Ronjan kanssa suunnattiin. Kohtaloa uhmatakseni otin myös Leyan mukaan. Leyahan on harrastuskoirana - hmm - haasteellinen: sen motivoitavuus ei ole maailman helpointa, lisäksi se menee paineesta aika helposti lukkoon, joka johtaa lopulta siihen, ettei se anna kiinni. Leya on sellainen peräkamarin tyttö; meillä syntynyt, aina meillä asunut, vähän toisten koirien jalkoihin jäänyt. Nyt tosin kovasti työstetään asiaa ja Leyalla on esim tosi luksusta se, että lähes joka arkiaamu Make käy ihan sen kanssa kahdestaan lenkillä. No, tosiaan Ronjan kauhuksikin (Ronjakin on saanut useampaan kertaan olla osallisena Leyan pyydystämisessä) päätin ilmoittaa Leyankin kisaan mukaan.
Leyan kanssa olimme vapaaehtoisesti ilmoittautuneet luokkaan ihan ensimmäisiksi ja valmistauduin sillä silmällä. Yhtäkkiä tajusin, että rimat olivat kyllä maksikorkeudessa, joten ei kun koiraa vaihtamaan ja Pimu leluineen autosta. Muuten, kaikille, joiden koirat rakastavat vinkuleluja mutta myös tuhoavat niitä, voin antaa pimunkestävän vinkin: Kongin vinkupallo (ei se tennis-sellainen). Pimulla on ollut tuollainen nyt ainakin 6 viikkoa treenikäytössä ja edelleen pallo on ehjä ja vinkuu! Ihan enkkari, lateksileluja Pimulla menee lelu / treenikerta eivätkä Kongin tennispallotkaan kestä paria treenikertaa enempää.
Rataantutustumisessa sain vähän miettiä muutamaakin kohtaa, koska Pimu ei välttämättä aina irtoa putkiin ja yhdessä kohtaa piti ehtiä tekemään olanyliotto ja toisessa kohtaa miettiä miten saa koiran käännettyä tiukasti vasemmalle. Jälkimmäiseen kohtaan mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa :)
Kun oli meidän vuoro startata, minua ei pahemmin jännittänyt! Uskon, että rally-tokokisaaminen on auttanut tähän kovasti eikä nytkään edes "kotiyleisön" edessä kisaaminen tuntunut pahalta. Ja hyvin meillä menikin! Pimu irtosi mukavasti putkiin, meni hyppykaaren (jossa myös muuri ja pituus) itsenäisesti, siis ilman että olin sitä vieressä saattamassa ja tiukan vasemman käännöksenkin se teki sylkkärin tyylisellä ratkaisulla (olisin ehtinyt ehkä valssinkin väliin tehdä, mutta päätin nyt noin, siis ihan tietoinen valinta!) ja pääsimme nollalla maaliin! Vau! Hieno tunne! Meidän aikamme 27 sek ja risat riitti viidenteen sijaan tosi suuressa maksiluokassa. Ai että olin tyytyväinen suoritukseemme ja Pimuun. Kun ollaan "töissä", sitä ei häiritse pahemmin mikään, se on nähty ennenkin ja nyt saimme hienon tuloksen kaikkiaan.
Leya lähti siis medeistä ensimmäisenä. Leyan kanssa edelleenkään ei ole minkäänlaisia tavoitteita, mutta nyt halusin vain kokeilla onnistuisiko radan tekeminen sen kanssa harjoitustilanteeseen nähden niin monen muuttujan kanssa. Ja onnistui ihan kivasti! Kolme kieltoa putkiin meille tuli matkalta ja aikaakin meni pari kertaa kauemmin kuin Pimun kanssa, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla loppuun saakka ilman minkäänlaisia häröilyjä ja Leya sai palkakseen annoksen kissanruokaa. Ja kiinnikin se saatiin :) Meidän sijoituksemme oli 8. Eli olen tyytyväinen myös tähän. Lisää vaan treeniä häiriössä sekä jatketaan itsetunnon kohotusta. Leyahan on ehdottomasti parempi / innostuneempi radalla, jossa on A tai puomi (ovat sen ehdottomia lempiesteitä), mutta koska se ei mene keinua, niin kisaavien / agiradalle meillä ei ole asiaa. Leyahan osaa jo pujotella suoratkin kepit, mitä taas Pimu, joka menee kaikki muut esteet (keinua myöten) ei osaa.
Alla kaksi kuvaa Leyasta radalla. Kiitos Kaisalle kuvista!
Ronja ja Tito olivat varsin vauhdikkaita radalla. Harmittavasti juuri ennen kohtaa, missä piti tehdä se tiukka käännös vasempaan Tito tuli yhden esteen ohi (Reetan analyysi videon perusteella: Ronja ei näyttänyt estettä Titolle lainkaan eikä este ollut linjassa edelliseen esteen kanssa). Tästä heille siis 5 vp ja nelisen sekuntia huonompi aika kuin minulle ja Pimulle. Heidän sijoituksensa oli muistaakseni 5. Kovasti ollaan Ronjan kanssa kyllä edistytty lajissa, jos vertaa vuosi sitten tapahtuneeseen kohellukseemme :) Kiitos myös Titon kuvasta Kaisalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti