Vitonen - A fiver

Eilen kisasin Pimun kanssa kaksi agikisaa kotihallissamme, oman seuramme järjestämissä pippaloissa. Ihan kivaa juosta kotiyleisön edessä, erityisesti koska minä ja Pimuhan olemme täysin itse oppineita agilitaajia = olemme harjoitelleet ja harjoittelemme vain ja ainoastaan Ronjan ja Titon kanssa, ilman minkäänlaista/ketään kouluttajaa. No, parin viikon päästä menemme sentäs yhden aamupäivän ulkopuolisen kouluttajan koulutukseen. Hui, kuinkahan paljon tällä kouluttajalla onkaan meille sanottavaa :)

// Yesterday I had two agility starts with Pimu at our home arena in front of our "home public" (club members). It was just nice to run there, especially because me and Pimu are totally self learnt in agility: we've trained and train only with Ronja and Tito, with no trainer at all. In two weeks, though, we'll take part in proper trainings for one morning. I'm wondering how much the trainer will have to say about us :)

No, joka tapauksessa eilen tuomarina oli Kari Jalonen. Reetta on kisannut useamman hänen ratansa ja olin pitänyt niitä mukavina ja kohtuuhelppoina. Eilen, kun oli minun vuoroni juosta, ne eivät siltä tuntuneet. Meidän ensimmäinen ratamme oli agilityrata. Jo radan reunalta katsottuna olisin halunnut tehdä jonkin puolenvaihtokuvion pari estettä ennen puomia, mutta sitten rataan tutustumisessa tuntui, etten voi ehtiä tehdä siihen mitään, vaan ainoa konsti olisi leikata puomille. Toiseksi ongelmakohdaksi havaitsin heti myös neljän esteen loppusuoran (joka ei tietenkään ollut aivan suora): ei Pimu irtoa niin pitkälle. No, radalla sitten meidän kohtaloksemme ei koitunut pujottelu (jess - Pimu pujotteli hitaasti mutta hyvin kummallakin radalla, aivan huippua!), vaan juurikin nuo ennalta näkemäni kohdat: totesin radalla, että ehdin ehkä sittenkin tehdä jonkin kuvion siihen ennen puomia, mutta lähdin valssiin liian myöhään ja Pimu kielsi hypylle. Toinen kielto tuli sitten loppusuoran ensimmäiselle esteelle: jätin Pimun tulemaan yksin putkelta hypylle, kun yritin saada etumatkaa suoralle ja Pimu mieluummin kiersi kuin hyppäsi. Viimeinen kielto sitten vielä maalihypylle, koska minä olin niin paljon jäljessä. Loistavaa radassa oli tosiaankin pujottelu. Vaikka pujotteleekin vielä varsin hitaasti, Pimu kuitenkin hakee kepit itsenäisesti ja pujottelee ok. Tammikuussahan se ei vielä edes pujotellut... Myöskään yhtään rimaa ei tullut alas, eikä yhtään kontaktivirhettä. Mahtavaa! Opikseni otin pari asiaa: älä muuta suunnitelmaa kesken kaiken, myöhässä on ihan turha lähteä valssaamaan. Ja toinen seikka: älä jätä Pimua selkäsi taakse hypyille auttamatta yhtään, se kiertää helposti.

// The judge was Kari Jalonen. Reetta has run several his courses and I had thought they were nice and quite easy. Yesterday, when it was my own turn to run, I did not feel the same. Our first course was an agility course. I noticed some problem spots there and on the course Pimu had denials just on those spots. Finally we were disqualified because of three denials, of which the last on the last obstacle! But I learnt a lot on that course: e.g. I must not leave Pimu behind my back to jump all by herself but I have to watch her or help her otherwise. Her weave poles were splendid on both the courses! She is not fast there but anyway she did them nicely yesterday.

Toinen rata oli hyppyrata. Siellä oli myös loppusuora, mutta tällä kertaa kolme hyppyä. Kepeille mentiin täyskäännöksellä hypyltä. Tähän päätin, etten lähde valssaamaan tai mitään, vaan käännän Pimun hypyn takaa vartalokäännöksellä, etten vaan pääse sössimään keppien aloitusta. Jep, tältä radalta saimme varsin mukavan tuloksen, eli postauksen otsikon, vitosen. Yhden kiellon Pimu otti, kun jätin sen (taas!) täysin selkäni taakse 4. viimeisellä esteellä, kun käänsin sen valssilla putkeen ja valssi oli myöhässä, tönkkö tai jotain sen sellaista (en ole vielä videointia jaksanut katsoa) enkä edes katsonut missä Pimu on (Make antoi minulle heti radan jälkeen tästä palautetta). Sen sijaan kolmen esteen loppusuoran selvitimme vallan mukavasti: kuten olin ajatellutkin, Pimu ohitti minut keskimmäisellä esteellä ja kyllä se sen yhden esteen yksinkin menee :) Tuloksena siis 5 vp ja ihanneaikakin alittui, ei paljon, mutta alittui kuitenkin. Olimme jonkin aikaa jopa kiinni palkintopallisijoituksessa, mutta lopulta jäimme viidensiksi. Vähänhän se vitonen radalta harmittaa, mutta Hessun kanssa en koskaan saanut sen parempaa tulosta, eli saan kyllä olla ihan tyytyväinen. Ja eikun kohti uusia seikkailuja kisoja :)

Alla Kaisa H:n ja Jarmo Riston ottamia kuvia Pimusta viime viikonlopun kisoista. Kiitos!

Our second course was a jumping course. There the dog had to be turned extremely tight to the weave poles and I decided to do it by turning with my body. It succeeded well. We did an excellent course until the 4th last obstacle where I left Pimu (again!) behind my back and she could not go straight to the tunnel, so our result was 5 faults (from a denial). But well-done weave poles and no knocked down bars. I am a bit annoyed about 5 faults but I never got a better result with Hessu so I should be just happy and satisfied. So,we'll head towards new adventurers competitions :)

Here some pictures of Pimu from the competitions last weekend. Thanks, Kaisa H. and Jarmo Risto!

Agilitykisaura korkattu - A debut in agility competitions

Tänään aloitettiin sitten Pimun kanssa agilityssä kisaaminen Activen kisoissa. Ensimmäinen kisa oli hyppyrata, tuomarina Jan-Egil Eide Norjasta. Pujottelussa tuli sählinkiä, kun ajauduin liian lähelle ensimmäistä keppiä (tai jopa sen linjan yli), mutta lopulta kohtaloksi koitui väärä putken pää kaksi estettä myöhemmin. No, hyvää ja sujuvaa yhdessä tekemistä muuten. Paitsi loppu ei myöskään sujunut takaaleikkauksella kuten olin ajatellut, joten itselle vaan huomautus, että väännä niitä valsseja mieluummin - tai persjättöjäkin voi koettaa.

Toinen rata oli agirata ja Jari Tienhaaran käsialaa. Ei mikään mahdoton mentävä. Kepeiltä taas vitonen, kun Pimu tuli kesken pois (kahteen kertaan, mutta niitähän ei lasketa erikseen). Lisäksi kielto pussin jälkeiseltä putkelta. Mutta ei kontaktivirheitä, eikä yhtään pudotettua rimaa! Tuloksena lopulta 17,71, josta 7,71 yliaikaa.

Kisaharjoittelu jatkuu ensi viikonloppuna niinikään kahden startin verran.

// Me and Pimu started competing in agility today. We ran two courses of which one jumping and one agility course. The jumping course was judged by Jan-Egil Eide from Norway. We struggled at seesaw because I hurried too far, two obstacles later we were disqualified because Pimu chose the wrong tunnel ending.

The agility course was judged by Jari Tienhaara and it was also a nice course. We got again 5 faults from seesaw (Pimu came out too early, actually twice, but they are not counted separately) and also 5 faults on denial on a tunnel. Finally our result was 17,71 of which 7,71 overtime (from the seesaw and the tunnel, of course). But no contact faults or any bars knocked down!

We'll continue training competing next weekend.

Villakoirien erkkari, VSP-veteraani - Poodle Speciality Show, BOS-veteran

Perjantaina pakkasimme kolme koiraa ja kolme ihmistä Volleen ja suuntasimme kohti Lahtea. Määränpää oli villakoirien erikoisnäyttely, joka oli sunnuntaina. Yövyimme Miian eli Pimun kasvattajan luona (Kiitos kaikesta!). Lauantai vierähti jutellessa, koiria valokuvatessa sekä Mortin pesun ja Pimun saksimisen parissa. Myös Pimun veli Bruno kävi näytillä ja kuvattavana. Iso poika on Brunosta kasvanut!

// On Friday we packed three dogs and three people in our car and headed towards Lahti. Our goal was Poodle Speciality Show on Sunday. We stayed at Miia (Pimu's breeder) and spent Saturday in talking, photographing dogs, washing Mortti and grooming Pimu. We met also Pimu's brother Bruno. He has become a big boy!

Pimu

Bruno ja Pimu

Bruno ja Pimu

Bruno

Mortti

Sunnuntaina suuntasimme sitten näyttelypaikalle. Minulle pukkasi stressi kun huomasin, että Pimun ja Mortin kehät saattaisivat mennä melkolailla päällekkäin eikä muita handlerehdokkaita ollut (Miialla ja Reetalla ei kuulemma ollut kehäkelpoiset vaatteet, höh). No, kävin sanomassa sitten Mortin kehällä, että se rodun ainoa veteraaniuros on paikalla, mutta olen mahdollisesti toisen koiran kanssa sen kehässä ja tulen juoksujalkaa.

// On Sunday we went to the show area. I was a bit stressed when noticing that it was possible that Pimu and Mortti should be in the ring at the same time and we had no other handlers (Miia and Reetta said that their clothing was not for a ring, blah).

Pimu meni kehään ensimmäisenä valionartuista. Tuloksena VAL H, joten meidän kehässä oleskelu loppui lyhyeen. Ehkä H:n arvoinen Pimun arvostelu ei ollut, joten ehkä herra tuomari ei vain tykännyt nyöriturkeista. Mikä kuitenkin tärkeintä, meillä oli Pimun kanssa kivaa kehässä ja toimimme ihan yhteistyössä. Pimun arvostelu (tuomari Tom Isherwood): "Small bitch. Head could be more refined. Short back. Tail too curled. Need more angulation. Lovely temperament. Shown well." 

// Pimu was the first champion female to enter the ring. She gained Good so that was a short trip. Her critiques was probably not worth a Good so maybe mr Judge disliked corded coats. But the most important was that me and Pimu had fun there and we co-operated well. Pimu's critiques (the judge was Tom Isherwood): "Small bitch. Head could be more refined. Short back. Tail too curled. Need more angulation. Lovely temperament. Shown well."

No, eipä ollut minulla sitten kovin kova kiire Mortin kehälle. Morttia kehään viemään lähtiessäni sanoin siinä, että menenpä hakemaan sen toisenkin H:n, niin päästään sitten lähtemään pois. Mortti esiintyi Mortiksi vallan mainiosti, se juoksi reippaasti pää pystyssä kuin mikäkin näyttelykoira. Seisotin sen vapaasti, koska tiedän, ettei se tykkää yhtään asettelusta. Yllätys oli kuitenkin suuren suuri, kun tuomari Melanie Harwood arvosti sen ERI:n arvoiseksi. Mortille siis VET ERI, VEK 1 ja matkalippu kisaamaan ROP-vet -kehässä. Narttuveteraani oli parempi, joten Mortista VSP-veteraani. Meidän huvimatkalle mukaan lähtenyt 10-vuotiaamme sai komean ruusukkeen ja hienon pokaalin kotiin tuomisiksi! Mortin arvostelu: "In lovely condition for his age, masculine head & expression. Good strong teeth. Pleasing in body, his topline sloped with age. He uses himself well in the move. Full of poodle spirit." Ehkä Mortin näyttelyura ei loppunutkaan tuohon?

// So, finally I wasn't in hurry to get Mortti to the ring. When taking him there, I said that let's get the other Good and we are off from here. Mortti did it well in the ring, he ran nicely with his head up. I let him stand free because I know he doesn't like anyone moving his legs. But I was really surprised when the judge Melanie Harwood gave him an EXCELLENT. As he was the only veteran male, he also won his class and was to compete about BOB-veteran. The female-veteran was better, so Mortti was BOS-veteran. Our 10-year-old dog, which we took with us just for fun, gained a big rosette and a nice trophy to take home! Mortti's critiques: "In lovely condition for his age, masculine head & expression. Good strong teeth. Pleasing in body, his topline sloped with age. He uses himself well in the move. Full of poodle spirit." Maybe that wasn't the end of his show carrier?