Eilen kisasin Pimun kanssa kaksi agikisaa kotihallissamme, oman seuramme järjestämissä pippaloissa. Ihan kivaa juosta kotiyleisön edessä, erityisesti koska minä ja Pimuhan olemme täysin itse oppineita agilitaajia = olemme harjoitelleet ja harjoittelemme vain ja ainoastaan Ronjan ja Titon kanssa, ilman minkäänlaista/ketään kouluttajaa. No, parin viikon päästä menemme sentäs yhden aamupäivän ulkopuolisen kouluttajan koulutukseen. Hui, kuinkahan paljon tällä kouluttajalla onkaan meille sanottavaa :)
// Yesterday I had two agility starts with Pimu at our home arena in front of our "home public" (club members). It was just nice to run there, especially because me and Pimu are totally self learnt in agility: we've trained and train only with Ronja and Tito, with no trainer at all. In two weeks, though, we'll take part in proper trainings for one morning. I'm wondering how much the trainer will have to say about us :)
No, joka tapauksessa eilen tuomarina oli Kari Jalonen. Reetta on kisannut useamman hänen ratansa ja olin pitänyt niitä mukavina ja kohtuuhelppoina. Eilen, kun oli minun vuoroni juosta, ne eivät siltä tuntuneet. Meidän ensimmäinen ratamme oli agilityrata. Jo radan reunalta katsottuna olisin halunnut tehdä jonkin puolenvaihtokuvion pari estettä ennen puomia, mutta sitten rataan tutustumisessa tuntui, etten voi ehtiä tehdä siihen mitään, vaan ainoa konsti olisi leikata puomille. Toiseksi ongelmakohdaksi havaitsin heti myös neljän esteen loppusuoran (joka ei tietenkään ollut aivan suora): ei Pimu irtoa niin pitkälle. No, radalla sitten meidän kohtaloksemme ei koitunut pujottelu (jess - Pimu pujotteli hitaasti mutta hyvin kummallakin radalla, aivan huippua!), vaan juurikin nuo ennalta näkemäni kohdat: totesin radalla, että ehdin ehkä sittenkin tehdä jonkin kuvion siihen ennen puomia, mutta lähdin valssiin liian myöhään ja Pimu kielsi hypylle. Toinen kielto tuli sitten loppusuoran ensimmäiselle esteelle: jätin Pimun tulemaan yksin putkelta hypylle, kun yritin saada etumatkaa suoralle ja Pimu mieluummin kiersi kuin hyppäsi. Viimeinen kielto sitten vielä maalihypylle, koska minä olin niin paljon jäljessä. Loistavaa radassa oli tosiaankin pujottelu. Vaikka pujotteleekin vielä varsin hitaasti, Pimu kuitenkin hakee kepit itsenäisesti ja pujottelee ok. Tammikuussahan se ei vielä edes pujotellut... Myöskään yhtään rimaa ei tullut alas, eikä yhtään kontaktivirhettä. Mahtavaa! Opikseni otin pari asiaa: älä muuta suunnitelmaa kesken kaiken, myöhässä on ihan turha lähteä valssaamaan. Ja toinen seikka: älä jätä Pimua selkäsi taakse hypyille auttamatta yhtään, se kiertää helposti.
// The judge was Kari Jalonen. Reetta has run several his courses and I had thought they were nice and quite easy. Yesterday, when it was my own turn to run, I did not feel the same. Our first course was an agility course. I noticed some problem spots there and on the course Pimu had denials just on those spots. Finally we were disqualified because of three denials, of which the last on the last obstacle! But I learnt a lot on that course: e.g. I must not leave Pimu behind my back to jump all by herself but I have to watch her or help her otherwise. Her weave poles were splendid on both the courses! She is not fast there but anyway she did them nicely yesterday.
Toinen rata oli hyppyrata. Siellä oli myös loppusuora, mutta tällä kertaa kolme hyppyä. Kepeille mentiin täyskäännöksellä hypyltä. Tähän päätin, etten lähde valssaamaan tai mitään, vaan käännän Pimun hypyn takaa vartalokäännöksellä, etten vaan pääse sössimään keppien aloitusta. Jep, tältä radalta saimme varsin mukavan tuloksen, eli postauksen otsikon, vitosen. Yhden kiellon Pimu otti, kun jätin sen (taas!) täysin selkäni taakse 4. viimeisellä esteellä, kun käänsin sen valssilla putkeen ja valssi oli myöhässä, tönkkö tai jotain sen sellaista (en ole vielä videointia jaksanut katsoa) enkä edes katsonut missä Pimu on (Make antoi minulle heti radan jälkeen tästä palautetta). Sen sijaan kolmen esteen loppusuoran selvitimme vallan mukavasti: kuten olin ajatellutkin, Pimu ohitti minut keskimmäisellä esteellä ja kyllä se sen yhden esteen yksinkin menee :) Tuloksena siis 5 vp ja ihanneaikakin alittui, ei paljon, mutta alittui kuitenkin. Olimme jonkin aikaa jopa kiinni palkintopallisijoituksessa, mutta lopulta jäimme viidensiksi. Vähänhän se vitonen radalta harmittaa, mutta Hessun kanssa en koskaan saanut sen parempaa tulosta, eli saan kyllä olla ihan tyytyväinen. Ja eikun kohti uusia seikkailuja kisoja :)
Alla Kaisa H:n ja Jarmo Riston ottamia kuvia Pimusta viime viikonlopun kisoista. Kiitos!
Our second course was a jumping course. There the dog had to be turned extremely tight to the weave poles and I decided to do it by turning with my body. It succeeded well. We did an excellent course until the 4th last obstacle where I left Pimu (again!) behind my back and she could not go straight to the tunnel, so our result was 5 faults (from a denial). But well-done weave poles and no knocked down bars. I am a bit annoyed about 5 faults but I never got a better result with Hessu so I should be just happy and satisfied. So,we'll head towards new adventurers competitions :)
Here some pictures of Pimu from the competitions last weekend. Thanks, Kaisa H. and Jarmo Risto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti