Arpaonnea

Olin osallistunut tuohon käyttäytymiskyselyyn vain Hessun osalta ja heti oli arpaonni myötä :) Käyttösuunnitelmakin on jo lahjakortin osalta tehty, voi olla, että vähän pitää laittaa omaakin rahaa peliin ;) Vähä vähältä pitää loppujenkin koirien tiedot tuonne kirjata (Reetta jo tekikin Yodan osalta). Meidän kaikilta koirilta ja samoin Mimmi-kasvatilta on tuonne verinäytteetkin annettu.

Olettekos te, blogini lukijat, osallistuneet käyttäytymiskyselyyn koirienne osalta? Esimerkiksi villakoirilta puuttuu vielä paljon osallistujia tavoitemäärästä. Tavoitteeseen pääsevistä roduista tehdään käyttäytymisprofiilianalyysi. Tätä odotan mielenkiinnolla.

Osallistuminen siis kannattaa! Linkki kyselyyn tästä.

Kaksi kertaa palkintopallilla ja mejää - Twice on the podium and blood tracking

Viikonloppuna Oulun Seudun KAS järjesti agilitykisat ihan kotinurkillamme Virpiniemessä. Ilmoitin Pimun sinne lauantaille, sekä agi- että hyppyradalle (ilmoittautuessani en tietenkään tiennyt, että meillä oli jo se hyppynolla ;)). Oli aika herkkua lähteä kisapaikalle juuri ennen kuin siellä piti olla ;) Ja kun tällä kertaa meidän lähtönumeromme oli ykkösluokkalaisista aivan vihoviimeisinä, ei ollut kiirettä verryttelynkään kanssa.

Agiradan rataan tutustumisessa ja sen jälkeen paikalla oli runsaasti täysin epätoivoisia ykkösluokan koirien ohjaajia. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt todella vaativan radan, se oli näille leveysasteille ennen kuulumattomattoman vaikea ykkösluokkaan. Kun oli yhdestä "väännöstä" selvinnyt, piti seuraava vääntö jo olla valmiina. Kun lähdimme Pimun kanssa makseista viimeisenä radalle, makseissa oli vain kaksi tulosta (mineissä ja medeissä ei juuri enempää). Meille tulos: 15 vp ja reilu 1 sekunti yliaikaa. Ei yhtään virhettä kontaktiesteiltä, vaikka kaikki kontaktit olivat radalla. Viimeisen esteen Pimu kielsi, koska olin jo niin uuvuksissa, että jäin liikaa jälkeen. Tällä irtosi kisasta 2. sija! Vaikka tuloksessa sinällään ei juhlimista ole, niin kyllähän se antoi itseluottamusta: vaikka rata on todella vaikea, meillä on mahdollisuuksia selvitä siitä!

// Last Saturday me and Pimu took part in two agility competitions: one agility and one jumping course. The judge Vesa Sivonen had designed very demanding and tricky courses; there were several desperate handlers in the walk-through, especially in one for the agility course. This time our turn was to start as the last of all competitors in the class 1. When we set off to the agility course only two participants in large had got a result. We made it also, 15 faults and about 1 second overtime. No faults on the contact obstacles though all of them were there on the course. We were 2nd! It gave me a lot of confidence: it is possible for us to make it, even if the course is very difficult!

kuva Markku Ollila

Hyppyrata ei tuntunut niin vaikealta, vaikka kyllähän siinäkin piti tietää mitä milloinkin seuraavaksi tekee. Kun lähdimme radalle, makseissa oli vain yksi tulos (medeissä tuli kaikkiaan se yksi tulos). Meille myös tulos, 10 vp (5 vp pujottelusta, voi kääk, siihen pitää panostaa kunnolla sekä kolmanneksi viimeisen riman pudottamisesta; noissa kummassakin valssasin myöhässä Pimun tielle) ja ihanneaikakin alittyi 2,1 sekuntia. Tällä tuloksella olimme myös tässä kisassa toisia.

// In the walk-through the jumping course did not feel that difficult, though one had to know all the time what to do next. When we went to the course, there was only one result in large. We got also a result: 10 faults (5 for weave poles: we really have to work on them) and our time was 2,1 secs under the standard course time. Also this time, we were 2nd.

kuva Markku Ollila

Agilityosuuden loppuun vielä Pimu viime viikon tiistain OKK:n kisoista Jarmo Riston kuvaamana. Tuo kuva on vaan aika hauska :)

// For the end of agility part in this text a picture of Pimu from the competition last Tuesday taken by Jarmo Risto. I just like the picture!

kuva Jarmo Risto

Muutama viikko sitten kävin OSTY:n järjestämällä mejä-luennolla. Tämähän on laji, jota minun koirani eivät olleet vielä kokeilleet, mutta esimerkiksi Ruotsissa on useita villakoiria, jotka ovat jopa valioita tässä lajissa. Eilen oli sitten käytännön kokeilun vuoro. Olisin halunnut ottaa kokeiluun Pimun, mutta koska järjestäjät varoittivat, että metsässä saattaa olla punkkeja, valitsin Leyan. Pimun turkistahan on todella todella vaikea löytää punkkeja. Toki Leyallekin sitten laitettiin iltaa varten punkkikarkotetta.

Leya on muutaman kerran ajanut ihmisjälkeä ja tehnyt työtä ihan ok. Eilen pariksemme tulivat tutut Taina ja Sulo. Homma siis meni niin, että ensin meille näytettiin miten jälki tehdään, sitten mallikoira ajoi jäljen ja sitten teimme vastaavat hommat pareittain. Kokeessahan jälkien annetaan vanheta ilmeisesti vähintään 16 tuntia, nyt ne käytännön syistä ajettiin melkein saman tien. Taina teki Leyalle ei-mitenkään-pitkän jäljen, ihan toiveitteni mukaisesti. Alun makauksella Leya oli ihmeissään siinä olleesta verestä, se kiinnosti sitä, mutta myös vähän jännitti. Hyvin Leya nosti jäljen ja lähti ajamaan. Se vaati välillä kannustusta, sanoin sille, että mene vaan ja se jatkoi. Kerran piti myös haukkua Tainaa, joka kulki perässämme keräämässä merkkejä. Siinä vaiheessa mietin, että minkähänlaisen äläkän Leya nostaa lopun kaadolla eli hirven sorkalla. Hyvin Leya jäljesti rohkaistuna ja pääsimme loppukaadolle. Leya meni suoraan sorkalle. Ei haukkumista, ei höpöttelyä, nuuskimista vain. Vähän leikiskelyä sorkalla ja loppupalkka. Vielä autolle päin kävellessämme, Leya halusi tutkia sekä sorkkaa että sienen pussia ja annoimme sen tutkia. Hyvä maku jäi kyllä tästä hommasta, nyt osaamme aloitella harrastamista itsenäisesti ja pääsen kokeilemaan Pimunkin nenänkäyttöä. Kokeisiin sinällään en tällä hetkellä ole hinkumassa, haluan vain nähdä miten koirat työskentelevät - ja toisaalta tarjota niille tekemistä.

// Some weeks ago we had a theory of blood tracking. It was a dog sport which my dogs never had tried before, but for example in Sweden there are several poodles which are blood tracking champions. Yesterday we practiced it in the woods. I would have liked to take Pimu there but because we were warned that there might be ticks in the woods, I chose Leya. It is very difficult to find ticks in Pimu's corded coat. We put some repellent to Leya's coat as well.

Leya has done man tracking couple of times and worked okay. Yesterday she had not-so-long track which was not older than 10-20 minutes (in the tests they are at least 16 hours). The track started at a place where the elk would have lied and left some blood behind. Leya was pretty interested in blood and maybe even a bit scared. She picked the track nicely and followed it very well. In some phases she asked for encouragement and when praised she continued. I thought she would bark of afraid at the end of the track where there is a elk foot, but no: Leya was very interested in the foot but not at all afraid of it. I was very satisfied and now that we know how to start, we'll continue doing this and then I can also try Pimu on the track. At the time I am not too interested in getting to the tests with dogs but I'd rather like to see them working and offer them something to do.

Tänään käytettiin Rasmuksen kanssa koiria ensimmäistä kertaa tälle kesälle lenkillä soramontuilla. Mukana oli muu laumaa Yodaa lukuunottamatta. Pimu otti kaiken irti vapaana juoksemisesta. Olisi hauska laittaa sille joskus matkamittari mukaan ja katsoa kuinka monin kertaisesti se liikkuu esim itse liikkumani matkan. Hessukin jaksoi hyvin mukana, paitsi ihan loppumatkasta vanhus alkoi vähän hyytyä.

// Today me and Rasmus took the dogs to a gritpit for the first time this summer. Pimu enjoyed it a lot: she ran, ran and ran. We had also Hessu with us and he make it well also. Only just before getting back to the car the senior got a little tired.

Nollia ja palkintopallisijoituksia - Clear rounds and visits on podium

OKK:n ehkä jo perinteiset kesäkuun iltakisat kisattiin eilen ja toissapäivänä. Maanantaina radalle pääsivät kolmoset ja eilen oli alempien luokkien vuoro. Tuomarina toimi kumpanakin päivänä Mika Moilanen ja kumpanakin päivänä oli tarjolla sekä agi- että hyppyrata.

Ronjan kanssa oli kevään mittaan, aluksi vähän vitsillä, heitetty ilmaan ajatusta, että josko Ronja jossain vaiheessa kokeilisi Yodan ohjaamista kisoissa. Maanantain kisat saatiin sitten hyvin sopimaan aikatauluun. Yodahan nousi joskus vuosia sitten Reetan ohjaamana kolmosiin, mutta ei ollut kisannut kertaakaan sitten toukokuun 2013 eikä pahemmin treenannutkaan, ihan muutaman kerran Ronja on sitä kentällä kokeillut. Ronja itse taas ei ollut koskaan kisannut kakkosluokkaa korkeammalla ja siinäkin tähän mennessä tasan kaksi starttia.

// Our own club had evening competitions in agility on Monday and Tuesday. On Monday there were an agility course and a jumping course for competitors in class 3 and on Tuesday for classes 1 and 2. During the springtime we had joked a little about Ronja trying competing with Yoda. Reetta had handled Yoda previously and they had competed in the class 3. But Yoda had neither competed at all since May 2013 nor trained that much. Only couple of times have Ronja trained with her. Ronja had never competed in class 3 earlier, she had had only two starts in class 2.

No, mitä parivaljakko teki maanantain kisoissa? TUPLANOLLAN! Eli nollan sekä agility- että hyppykisassa! Ronjan ohjaus osui kohdilleen ja Yoda pisteli radalla parastaan. Sijoitukset koirakolla olivat 7. ja 9., mutta ne olivat sivuseikka. Ronjan asettama tavoite "että Yodalla olisi hauskaa, minulla ei niinkään tarvi olla", ylittyi monin kerroin ja kyllä oli hymy meillä kaikilla korvissa asti kisojen jälkeen. Ehkä jatkoa seuraa sopivassa välissä tälle parivaljakolle.

// So, what did Ronja and Yoda do on Monday? They had CLEAR ROUNDS in both their competitions! Ronja handled smoothly and Yoda ran as fast as she could. They were 7th and 9th but Ronja's goal "to let Yoda have fun, it does not matter I do not have" was exceeded several times and we all were just smiling afterwards. Maybe we will see this pair on the course again.

kuva: Kaisa Heikkinen

Kuva: Ronja Ollila

Eilen sitten oli tosiaan ykkösten ja kakkosten vuoro. Hieman minua nieleskelytti, kun lähtölistat julkaistiin ja näin, että minä ja Pimu lähtisimme kummassakin kisassa radalle aivan tasan ensimmäisenä aivan kaikista ykkösluokkalaisista. Ihan ensimmäinen kerta minulle, että koira piti olla aivan valmis radalle jo rataantutustumiseen mennessä: verryteltynä, verkkaesteet hypättyinä ja oikeassa vireessä. Rataantutustumisen päättymisen jälkeen otin Pimun sivulle pariin kertaan ja syötin muutaman makkaran palan ja sitten radalle.

Ensiksi meillä oli vuorossa hyppyrata. Kun pujottelu meni virheittä, teki mieli itkeä onnesta ja nostaa kädet pystyyn juhlien merkiksi. Mutta todellinen syy juhlaan koitti radan jälkeen: ME TEIMME NOLLAN! Minun ihkaensimmäinen nollani agilityssä koskaan! Ihanneajan alitustakin huimat 13,67 sekuntia, joten luvakinhan se oli. Pimu sai palkaksi riepottaa edellisistä kisoista palkinnoksi saamaansa pesukarhua. Sijoituksemme tältä radalta oli neljäs. Kiitos kaikille, jotka onnittelivat meitä radasta! Ihan en ollut järjissäni enkä osannut kunnolla kiittää.

// Yesterday the classes 1 and 2 were on fire. I was a little confused when seeing in the start lists that me and Pimu would be the very first pair of all participants in the class 1 to compete in both the competitions. The very first time for me that I had to have everything ready before the walk-through: Pimu warmed up, visited on warming obstacles and have her in the right mood. After the walk-through I gave Pimu some treats and then to the course.

Our first competition was a jumping course. When we made no mistakes on the weave poles, I wanted to cry for being so happy and raise my hands as a sign for a party. But after the course we had a real reason for party: we had run A CLEAR ROUND! It was my very first clear round in agility ever! Our time was greatly 13,67 seconds under the standard course time, so it really was our first leg. I rewarded Pimu by letting her play with her raccoon toy which she got from the previous competition. On this course we were 4th.

Kuva: Sari Eskelinen

Kuva: Sari Eskelinen

Jälkimmäinen rata oli sitten tietysti agilityrata ja kuten jo mainittua, lähdimme radalle jälleen ihan ensimmäisenä ykkösistä. En vienyt Pimua starttien välissä autoon, käveleskelimme kisa-alueella, kävimme verkkaesteillä ja kun menin rataantutustumiseen, laitoin Pimun katokseen kiinni odottamaan. Radalla oli pari pohtimista aiheuttavaa kohtaa, pujottelu ja yksi käännös, johon suunnittelin jotain poispäinkäännöstä tms. Radalla sitten myöhästyin vähän valssista ennen pujottelua ja Pimu teki pienen mutkan. Aiemmista virheistä oppineena (!) en jäänyt katsomaan mitä tuomari siitä antoi. Mutkat ja poispäinkäännöskin menivät hyvin ja ehdin hyvin ottamaan Pimun vastaan puomille. No, puomin alastulon Pimu hyppäsi niukasti yli, voi harmi, samoin se kolautti renkaaseen, mutta rengas säilyi ehjänä. Maalihyppy ok. Taas palkka Pimulle pesukarhun riepotuksen muodossa ja kävelylle uskossa, että tulos on 10-15 vp. Luokan päätyttyä Ronja soitti minulle ja sanoi, että saimme vain 5 vp (se puomin alastulo - kontaktit menevät kyllä uudelleenkoulutukseen, se on päätetty jo aiemmin) ja olimme kisan KOLMANSIA! Ihanneaika alittui 6,45 sekuntia.

// Our later competition was an agility course. I did not take Pimu to the car between the competitions, we walked, chilled and did warming obstacles. There were some tricky spots on the course: to get the dog to the weave poles and another spot where the dog needed to be turned 90 degree outwards. On the course I was a little late before weave poles and Pimu made a little swing. But I had learned from previous mistakes (!) and did not look at the judgment but continued handling. The turn of 90 degree went superbly! But finally Pimu jumped a bit too high over the contact area of dog walk and she also hit the tire jump but it did not break. Again Pimu played with the raccoon and I went for a walk believing that we had 10-15 faults. After our class had finished, Ronja called me and told that we got only 5 faults (from the dog walk - we have to re-train the contacts, I've decided it earlier, already) and were THIRD! We beat the standard course time by 6,45 seconds.

Kuva: Kaisa Heikkinen

Kuva: Jenniina Sutinen

Ronjan ja Titon kakkosluokan radat olivat sitten vuorossa. Heillä ensimmäisenä agilityrata, jossa A-este mentiin kaksi kertaa ja keinulta pujotteluun vienti oli vallan haasteellinen. Ronja ja Tito tekivät puhdasta rataa, kunnes toiseksi viimeisellä esteellä Ronja löysäsi ohjausta, tai siltä näytti ja Tito otti kiellon maalihypylle. Ronjan selitys tälle oli, että hän luuli, että heillä oli jo jotain virheitä alla. Mitä tästä opimme: älä ajattele radalla menneitä vaan tätä hetkeä ja tulevaa. Videolta katsottuna selitys kiellolle voisi olla myös, että Ronja joutui kiertämään toiseksi viimeisen esteen siivekkeen ja kierrollaan veti Titon linjan pois maalihypyltä. Tällä radalla Ronja ja Tito olivat neljänsiä, ihanneaika alittui 0,73 sekuntia.

// It was Ronja's and Tito's turn to compete. Their first course was an agility course where A-frame was done twice and taking the dog from the seesaw to the weave poles was very challenging. Ronja and Tito had a clear round until second-to-last obstacle where Ronja eased handling (so it seemed) and made Tito to deny jumping the last jump. When watched on the video the reason might be that Ronja had to pass the upright of the second-to-last obstacle and that took Tito away from the last jump. Ronja and Tito were 4th, their time was 0,73 under the standard course time.

Illan ollessa jo pitkällä oli kakkosten hyppyradan vuoro. Ronjan ja Titon kohtaloksi koitui pujottelu, joka onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Lisäksi tuli jokunen kiemura radan varrella, joihin tuhrautui aikaa. Olimme jo purkamassa kisapaikkaa, kun kuulimme kuulutuksen, että he olivat tulleet KOLMANSIKSI. Tulos ei ollut maailman mairittelevin: 10 vp + 8,26 yliaikaa :)

// Late at night it was time for the jumping course of the class 2. Ronja and Tito had lots of troubles on the weave poles, they could make it first on the third try. There were also some other swings on the course. We were already unbuilding the competition area when we heard that Ronja and Tito were THIRD. It was not a flattering result: 10 faults + 8,26 seconds overtime :)

Minä ja Pimu kisaamme lauantaina kaksi starttia, muut tiimimme koirakot eivät ole mihinkään ilmoittautuneet. Katsellaan miten Pimun juoksun tulo etenee ja pohditaan milloin taas kisaillaan.

// Me and Pimu will have two starts on Saturday. Other pairs of our team have not made plans of competing in the near future. We will see how Pimu is getting to heat and consider then when to compete again.