Agiepikset ja pentumenoa

Torstaina kävin juoksemassa sekä Mortin että Yodan kanssa OKK:n järjestämissä tukiepiksissä. Morttikin pääsi mediradalle, vaikka kisauransahan se on tehnyt maksina. Ei nyt oikein viitsi 45 cm korkeaa 11,5-vuotiasta koiraa enää maksikorkeuksia hyppyyttää. Tai siis se ei ole aikoihin maksikorkeuksia mennyt. Mortti starttasi luokan toisena velipuolensa Buutin jälkeen. Mortilla oli kovasti intoa ja vauhtiakin minun kuntooni nähden vallan mukavasti. Puomin kontakti ei pitänyt alkunkaan (sukuvika, näin päätimme), joten tuloksena 5 vp. Ihanneaika alittui ihan mukavasti :)

Yodan kanssa lähdimme loppupäässä luokkaa. Yodalla oli myös kova into päällä, mutta sen kanssa en nyt ihan voi sanoa, että olisimme olleet samalla radalla :) Hylky ensimmäisen suoran viimeiseltä esteeltä, kun luulin, että Yoda irtoaa suoran päässä olleelle muurille ja jarrutin liian lujaa, jolloin Yoda lähtikin mukaani ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se hyppäsi muurin väärään suuntaan, josta siis se hylky. Matkalla myös keinu meni lentokeinuksi, ja otimme keinun uudelleen. Mutta kivaa oli kirmata kummankin kanssa. Ensi viikolla on myös epikset tarjolla, sinne ajattelin osallistua Pimun ja Mortin kanssa.

Oosalla on pikku-Uijui kylässä. Vaikka pentusilla on paljon kokoeroa (Oosa 17 kg - Uijui 3 kg), leikit sujuvat tosi mukavasti. Uikkari on vaan niin reipas! Pentujen valokuvaaminen on vaikeaa, kun ne eivät pysy paikoillaan, videointi helpompaa. Tässä kuitenkin pari otosta tältä aamulta sekä video myös tältä aamulta.

24 h seikkailu - The adventure of 24 hours

Saanko esitellä, laumamme uusin jäsen // May I introduce, the newest member of our pack:

Eilenaamulla kahdeksan aikaan starttasin Nyrkin ja suuntasin hakemaan Ronjaa ja Titoa. Ajelimme kohti etelää muutaman pysähdyksen voimin ja määränpäässämme Tuusulassa olimme klo 17. Ohjelmassa jutustelua, pennun pesu, paperien kirjoitus. Klo 19 aprikoosi keskikokoisen villakoiran pentu kainalossamme suuntasimme kohti Porvoota, koska halusimme tavata samalla reissulla myös Reetan. Tito ja ainakin tällä hetkellä nimellä Tora kutsuttava puudelineito viettivät hauskaa aikaa Reetan tämän hetken majapaikassa. Me söimme ja juttelimme ja vähän ennen kymmentä suuntasimme Nykän keulan kohti pohjoista. N 50 km ennen Jyväskylää hirvi juoksi tien yli, onneksi Ronja oli skarppina! Kuskia vaihdettiin Vaajakoskella ja jatkoimme Viitasaarelle saakka, jossa torkahdimme reilun kahden tunnin ajaksi. Jätin Ronjan ja koirat kotiinsa ja jatkoin Nykän kanssa kahden meidän kotiimme, jossa olimme klo 8:17.

// Yesterday morning at 8 I started Make's BMW to pick up Ronja and Tito. We drove with some pauses towards Southern Finland and were in Tuusula at 5 PM. We chatted, washed the puppied and fulfilled the documents. At 7 PM we headed to Porvoo because we wanted also to see Reetta during this journey. Tito and at least at the time Tora called poodlegirl had fun at Reetta's lodging. We had dinner and chatted and just before 10 PM we stated our journey towards north. About 50 km before Jyväskylä an elk crossed the road just before us but luckily Ronja was awake. A bit later I took the steering wheel and we continued to Viitasaari where we slept about two hours. Finally in Oulu I left Ronja and the dogs at their home and continued to ours where I was at 8:17 AM.

Kakkosiin! - To the class 2!

Roadtripiltä palasimme viikko sitten, siitä ehkä tulee tarkempaa koiramaista raporttia jossain vaiheessa (sen verran nyt mainitsen, että kilometrejä kertyi 6450) mutta tässä nyt pieni maininta tripin yhdestä päätapahtumasta ennen seuraavaa seikkailua, että tosiaankin noustiin Pimun kanssa agilityssä kakkosluokkaan! Startattiin Trondheimin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä olleissa agilitykisoissa sekä ykkösten hypärillä että agiradalla ja saimme kuin saimmekin nollan agikisassa, samalla luvan/sertin (norjalaisten termi luvalle on "napp"). Hypäri juostiin ensin, mikä oli meidän onni, pikkusen karkas siinä Pimulla mopo käsistä, mm eka rima tippui, lisäksi kepeiltä vitonen sisäänmenosta ja toinen vitonen keskeltä + rutkasti yliaikaa. Agiradalla meidän pahin painajainen eöi puomi oli este nro kaksi. Make heitti ehkä vähän vitsinä, että vaikka kävele se, no niin tein ja Pimun jalat osuvat alastulolle, toinen painajainen eli pujottelu oli suoraan edellisen esteen edessä ja yllätys yllätys, Pimu osui täsmälleen oikeaan väliin kerralla ja pujotteli kunnolla ja kun aikaakin jäi vielä, niin luokkanousuun oikeuttava tulos oli saavutettu. Sijoituksemme oli 5./20 ja pääsimme palkinnoillekin.

// We came home from our roadtrip a week ago. Maybe I'll write a doggy report of that later (just to mention: we drove 6450 km), but now, before the next adventure, I'll just tell about one main event of the trip; me and Pimu got our last leg to the class 2 in agility! We took two starts in agility competitions which were held together with the international dog show in Trondheim, Norway. Luckily, the first course to run was a jumping course, because Pimu had her show there and we got loooooots of faults (we didn't need a clear round from a jumping course). The second one was an agility course and there then, we made a clear round and got our last leg (called "napp" in Norwegian). Our nightmare, the dog walk, was the second obstacle and Make suggested me to walk (not run) it and so did I with an excellent result. We came to the weave poles, another nightmare of us, directly from the previous jump, Pimu went straight in and did the poles correctly. At the fininsh we had some time left so that was a result which led to a leg. We were 5th of 20 participants and were awarded.

Yodankin kanssa kirmasin sekä hyppy- että agilityradan. Radat olivat meille / minulle teknisesti vaativia, mutta ihan ok selvisimme niistä. Hypäriltä tosin hylky, kun Yoda ei taipunutkaan kuten luulin. Agiradalta vitonen pujottelusta, kun Yoda ei mennytkään sisään kuten luulin (ehkä en tunne Yodaa tarpeeksi hyvin), lisäksi vajaa 5 sek yliaikaa. Tällä olimme myös viidensiä ja pääsimme palkinnoille (ilmeisesti Norjassa sijoitetaan kuusi koirakkoa?).

// I ran also two competitions with Yoda. The courses were technically quite demanding for us / me, but we managed alright. Our jumping course ended up in a disqualification, though and from the agility course we got 5 faults + almost 5 secs overtime because of a denial at weave poles. We were 5th and awarded (I suppose they award 6 participants in Norway).

Kisat tuomaroi Morten Holmen. Todella asiallinen ja oikeudenmukainen tuomari, joka oli suunnitellut tasoluokkiin sopivat radat. Ainoastaan "kentän" pinta oli outo; kisat juostiin raviradan keskiviheriöllä, joka ei todellakaan ollut tasainen, muutoin kisat oli ok järjestetty, aikataulu ei pitänyt alkuunkaan, mutta mikäs se on kauniina kesäpäivänä ulkona istuskellessa.

// The competitions were judged by Morten Holmen. A really appropriate and fair judge, who had planned good courses for each level. Only the surface of the course was weird; the competitions were in the middle field of a hippodrome and it wasn't even. But the competitions were nicely organised though the schedule didn't match but it was a beautiful summer day so we had nothing against sitting outside and waiting for my turn.