Vuoristorataa

Kyllä on viimeiset neljä viikkoa olleet melkoista vuoristorataa.

Neljä viikkoa sitten perjantaina (2.3.) Pimu sai selkäoireita, joista ”toipui” = alkoi kävellä, kun sai kipupiikin (opiaatti) eläinlääkärin vastaanotolla maanantaina. Keskiviikkona 7.3. Pimu kävi magneettikuvissa, joissa todettiin kaksi kalkkeutunutta välilevyä rintarangan loppuosassa. Ennuste oli hyvä, mm koska selkäytimeen ei kohdistunut painetta. Seuraavana sunnuntaina (11.3.) Pimu oli kuitenkin taas ”takajalaton” ja siitä alkaen se on nyt ollut häkkilevossa. Tuosta sunnuntaista alkoi uskomattoman rankka ja raskas ajanjakso, jonka aikana useampaan kertaan mietittiin Pimun viimeistä matkaa. Suurin ongelma oli se, ettei Pimu suostunut pissaamaan (tai kakkaamaan), vaikka sitä ulkoilutettiin kestokassilla tukien monen monta kertaa päivässä. Tuon viikon keskiviikkona (14.3.) Make oli sitä jo tosissaan viemässä lopetettavaksi kenelle tahansa eläinlääkärille, mutta hän sai kun saikin Pimun lopulta pissaamaan. Tuona iltana tutkimme netistä mäyräkoirahalvauskeissejä, pidimme perhepalaverin ja päätimme jatkaa taistelua. Torstai-iltana 15.3. näimme valonpilkahduksen Pimun voinnissa, kun se nousi jälleen seisomaan täysin omin voimin. Perjantaiaamuna se jo käveli itse ulos häkistä. Siitä lähtien pissa ja kakka ovat tulleet säännöllisesti useamman kerran päivässä ja Pimu on käynyt ulkona remmissä hitaasti tepsuttelemassa useamman kerran päivässä. Enimmäkseen se viettää aikaansa suuressa metallihäkissä, mutta oleskelemme sen kanssa myös olohuoneen matolla, pelailemme älypelejä ja harjoittelemme noutokapulan pitoa. Tai vain nautimme yhdessäolosta.

Tähän mennessä Pimu on käynyt kolme kertaa osteopaatilla hoidossa, menee sinne ensi viikollakin. Ensi viikolla menemme myös fysioterapeutin vastaanotolle ja aloitamme lihasvoiman palauttamisen / kuntouttamisen. Häkkilevossa pidämme Pimua kuitenkin pääasiassa, koska emme kerta kaikkiaan uskalla ottaa mitään riskejä, koska selkäongelmat ovat uusiutuneet sillä jo kaksi kertaa.

Enää ei tunnu niin katkeralta, mutta hankala hetki oli myös, kun Pimu aloitti juoksun kaksi viikkoa sitten. Kaikki oli valmista sitä ajatellen, että se astutettaisiin tästä juoksusta... Terveystarkit tehtynä, uros valittuna ja käyty tervehtimässä jne. Mutta Pimulle ei enää jälkikasvua tule, vaan nyt keskitytään vain saamaan se kuntoon.

Kaikki B-kersat lonkka- ja kyynärkuvattu ja silmäpeilattu

Nyt koko B-pentue on tosiaan lonkka- ja kyynärkuvattu sekä silmäpeilattu. Lisäksi viidestä pennusta kolme on selkäkuvattu ja polvitarkastettu. Tulokset näyttävät seuraavilta:

Tyystilyksen Blazing Fire, ”Vinski” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, polvet 0/0, silmät terveet
Tyystilyksen Black Roses, ”Oosa” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, polvet 0/0, silmät terveet
Tyystilyksen Beautiful Smiles, ”Vappu” lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet
Tyystilyksen Better Than Divine, ”Toini” lonkat C/B, kyynärät 0/0, silmät terveet
Tyystilyksen Bittersweet Spell, ”Riesu” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, polvet 0/0, silmät terveet.

Hienoja tuloksia kaikki! Kiitos kaikille, kun käytitte koiranne terveystarkeissa!

Ei pentuja tänä(kään) vuonna - No puppies this year

Löydökset Pimun keskiviikkoisessa selän magneettikuvauksessa olivat sen kaltaiset, ettei Pimua enää astuteta. Toki olimme samaan päätökseen jo ennen kuvia päätyneet, ne ja eläinlääkärin mielipide vain vahvistivat ajatuksemme. Nyt keskitytään ensin pitämään Pimua levossa kuutisen viikkoa, sitten aloitetaan sen kuntouttaminen. Ennuste sillä on kuitenkin hyvä, mutta jalostuksesta ja agilitystä se jää eläkkeelle.

Uskaltaakohan tässä edes sanoa, että ensi vuodelle olisi haaveissa pennut sekä Uikille että Oskulle.

// The findings in Pimu’s MRI on Wednesday made it sure that she won’t be mated anymore. We had been thinking that already but the findings and the vet’s words made it clear that it won’t happen. So, now we focus on keeping Pimu calm for six weeks and then we’ll start to rehabilitate her. Pimu’s prognose is good but anyway she is now retired from breeding and agility.

I’m not sure if I dare to say that for the next year we are dreaming of having puppies with both Uikki and Oosa.

Voi Pimu :(

Kyllä on viime päivät olleet melkoista vuoristorataa.

Perjantaina Pimu oli haluton lähtemään aamulenkille, lähti kuitenkin, teki tarpeensa jne. Kun tulimme iltapäivällä kotiin, sen takajalat eivät kantaneet lainkaan :( Oireet olivat aivan yhteneväiset lokakuisen sairastamisen kanssa ja koska meillä oli tuolloin määrättyä kipulääkettä jäljellä, jota antamalla Pimu viimeksi toipui muutamassa päivässä, oletimme, että oireet menevät samalla tavalla ohitse nytkin. Mutta eivät menneet :( Meillä on hiihtoloma ja oli reissusuunnitelmiakin, mutta ne saivat jäädä Pimun takia. Viikonloppu meni enemmän tai vähemmän kärvistellessä, murehtiessa ja valvoessa. Sunnuntaina aamuvarhaisella lähdin kuitenkin Sarin, Vinskin ja Casperin sekä Oosan kanssa Juukaan koiranäyttelyyn (Oosalle ja Vinskille hienot arvostelut, mutta sileät erit) ja Make jäi vahtimaan Pimua kotiin. Pimu oli selkeästi tuskainen ja sunnuntai-maanantai -yö oli karmea. Maanantaina veimme Pimun lääkäriin. Selän hermotuksesta lähtevä vaiva, vahvaa kipulääkettä ja magneettikuviin oli lääkärin mielipide. Opiaattipistoksen jälkeen Pimu alkoikin kävellä itse ja sai tarpeensakin tehtyä vallan mainiosti heti lääkärikeikalta palattuamme. Eilen käytin sen vielä samalla osteopaatilla kuin Titon pari viikkoa sitten ja tänä aamuna Pimu näyttikin jo aivan eri koiralta! Käytin sen ”aamulenkillä” (korttelin ympäri) ja se ihan ravasi osan matkasta! Osteopaatin(kin) mukaan vaiva on välilevyssä. Hänen mukaansa Pimu saatetaan voida saada ihan kuntoon, koska se on kuitenkin vielä nuori koira. Tänä iltana on aika magneettikuviin, joiden perusteella tehdään sitten kuntoutussuunnitelmaa ym. Toivotaan, ettei kuvissa näy mitään epätoivoisen hirveää.