Vuoristorataa

Kyllä on viimeiset neljä viikkoa olleet melkoista vuoristorataa.

Neljä viikkoa sitten perjantaina (2.3.) Pimu sai selkäoireita, joista ”toipui” = alkoi kävellä, kun sai kipupiikin (opiaatti) eläinlääkärin vastaanotolla maanantaina. Keskiviikkona 7.3. Pimu kävi magneettikuvissa, joissa todettiin kaksi kalkkeutunutta välilevyä rintarangan loppuosassa. Ennuste oli hyvä, mm koska selkäytimeen ei kohdistunut painetta. Seuraavana sunnuntaina (11.3.) Pimu oli kuitenkin taas ”takajalaton” ja siitä alkaen se on nyt ollut häkkilevossa. Tuosta sunnuntaista alkoi uskomattoman rankka ja raskas ajanjakso, jonka aikana useampaan kertaan mietittiin Pimun viimeistä matkaa. Suurin ongelma oli se, ettei Pimu suostunut pissaamaan (tai kakkaamaan), vaikka sitä ulkoilutettiin kestokassilla tukien monen monta kertaa päivässä. Tuon viikon keskiviikkona (14.3.) Make oli sitä jo tosissaan viemässä lopetettavaksi kenelle tahansa eläinlääkärille, mutta hän sai kun saikin Pimun lopulta pissaamaan. Tuona iltana tutkimme netistä mäyräkoirahalvauskeissejä, pidimme perhepalaverin ja päätimme jatkaa taistelua. Torstai-iltana 15.3. näimme valonpilkahduksen Pimun voinnissa, kun se nousi jälleen seisomaan täysin omin voimin. Perjantaiaamuna se jo käveli itse ulos häkistä. Siitä lähtien pissa ja kakka ovat tulleet säännöllisesti useamman kerran päivässä ja Pimu on käynyt ulkona remmissä hitaasti tepsuttelemassa useamman kerran päivässä. Enimmäkseen se viettää aikaansa suuressa metallihäkissä, mutta oleskelemme sen kanssa myös olohuoneen matolla, pelailemme älypelejä ja harjoittelemme noutokapulan pitoa. Tai vain nautimme yhdessäolosta.

Tähän mennessä Pimu on käynyt kolme kertaa osteopaatilla hoidossa, menee sinne ensi viikollakin. Ensi viikolla menemme myös fysioterapeutin vastaanotolle ja aloitamme lihasvoiman palauttamisen / kuntouttamisen. Häkkilevossa pidämme Pimua kuitenkin pääasiassa, koska emme kerta kaikkiaan uskalla ottaa mitään riskejä, koska selkäongelmat ovat uusiutuneet sillä jo kaksi kertaa.

Enää ei tunnu niin katkeralta, mutta hankala hetki oli myös, kun Pimu aloitti juoksun kaksi viikkoa sitten. Kaikki oli valmista sitä ajatellen, että se astutettaisiin tästä juoksusta... Terveystarkit tehtynä, uros valittuna ja käyty tervehtimässä jne. Mutta Pimulle ei enää jälkikasvua tule, vaan nyt keskitytään vain saamaan se kuntoon.