Niinpä suuntasimme viikko sitten perjantaina neljän aikaan Teron keulan kohti pohjoista ja sitten Haaparannasta kohti etelää :) Koirista reissuun mukaan pääsivät Oosa, Uikki ja Sarin Casper. Pari kertaa pysähdyimme matkalla ja klo 2 Suomen aikaa parkkasimme kv näyttelyn paikkana toimineen Nordic Hallin pihalle.
Keskikokoiset ja isovillakoirat olivat vuorossa vasta iltapäivällä, mutta koska meillä oli mukana Ruotsissa mittaamattomia keskareita (siellä pienten villakoirien mittaaminen on tietyissä raameissa pakollista), siirryimme näyttelyhalliin jo yhdeksäksi paikallista aikaa. Ensimmäinen positiivinen yllätys koitti kun yritimme maksaa koirien matoleimoista, mutta näyttelyn eläinlääkäri sanoi niiden kuuluvan hintaan! Vau, tuohon en ollutkaan aiemmin törmännyt.
Näyttelypaikka oli kyllä upea: suuri ja kohtuuvaloisa halli, jossa oli mukavasti tilaa. Minun koirani olivat eri kehissä, mutta vierekkäin. Iltapäivää kohti mentäessä alkoi minulla stressi nousta, koska alkoi tuntua, että Uikin ja Oosan kehät menevät väkisin päällekkäin. Sovimme Sarin kanssa, että tarvittaessa hän vie Oosan kehään, jolloin minä sain keskittyä täysin Uikkiin.
Keskareiden tuomarina oli Fredrik Nilsson. Uroksista Sarin Casper oli PU3 ja sai Cacibin! Sitähän me olimme toivoneetkin. Ruotsissa villakoirissa kaikki värit kisaavat samassa ja narttujen valioluokka oli ennätyssuuri: 7 koiraa. Uikki oli nöistä epävirallisesti viides, sai SA:n ja hävisi nk. väri-CACIBin toiselle suomalaiselle aprikoosille valioluokan nartulle. Uikille siis vara-CACIB. Uikkia pyydettiin myös osallistumaan kehän jälkeen ulkomuototuomareiden koulutukseen. Kun keskareiden kehässäkin oli jo kaksi harjoitusarvostelijaa, niin kylläpä nyörivillakoiramme saikin näkyvyyttä - ja toisaalta rakastamaansa kehässä oloa - koko rahan edestä.
Isovillakoirien tuomarina oli Aleksander Petrovic, joka ei tykännyt Oosasta yhtään, vaan antoi Oosalle näyttelyuransa ensimmäisen H:n. Hurja pudotus, kun edellisessä näyttelyssään Oosa oli VSP ja sai cacibin :) Myös Oosa kutsuttiin tuomareiden koulutustilaisuuteen.
Vähän meinasi huumori loppua koulutustilaisuuden vain kestäessä ja kestäessä, mutta tiesimme toki että se oli tärkeä satsaus rodun tukevaisuutta ajatellen. Uikin turkki herätti kysymyksiä ja niin tuomariharjoittelijat kuin yleisökin kävi sitä valokuvaamassa.
Illalla siirryimme noin 30 km pohjoiseen sunnuntaista villakoiranäyttelyä varten. Pitkän näyttelypaikalla vietetyn päivän jälkeen unta ei tarvinnut odotella, vaan jo ennen kymmentä olimme unessa.
Villakoiranäyttelyn tuomarina oli Juha Kares, jonka kehässä meidän koirista oli koskaan käynyt vain Hessu, vuosia sitten (saaden H:n) Minun odotukseni eivät olleet korkealla. Sari hioi Oosan trimmiä ja yhdessä pohdittiin parasta liikutustekniikkaa ja kyllähän ne sillä tavalla kannattivat, että eilisestä H:n koirasta tuli taas erinomainen, luokassaan Oosa sijoittui kolmanneksi ilman sa:ta. Mutta tällä kertaa arvostelu oli hyvin Oosan näköinen. Casper oli taas pu3 ja sai vara-sertin. Uikille myös hyvin uikkimainen arvostelu, eri eikä sijoitusta kilpailuluokassa eikä sa:ta.
 |
| Oosa |
 |
| Casper |
 |
| Uikki kehävuoroa odottamassa |
Pääsimme valoisan aikaan kotimatkalle ja ehdimme ihailla Höga Kustenin maisemia ennen pimeän laskeutumista. Puoliltaöin olimme kotona.
 |
| Komeat revontulet koristivat kotimatkaa |
Vaikka meidän koirien osalta reissu ei ollutkaan palkintorikas, uusia seikkailuja on jo suunniteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti