Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin, tietenkin

Viimein koitti syysloma! Viimein siinä mielessä, että Make säästi kesälomastaan viikon alunperin Oosan astutusmatkaa varten, mutta koska korona muutti suunnitelmat ja Ronja kävikin tekemässä astutusmatkan, Make siirsi lomaviikkonsa syyslomalle.

Viime viikon perjantaina lähdimne kotoa syksystä, mutta päädyimme talveen :) Kaksi yötä vietimme Rovaniemellä Kemijokivarressa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Syötiin, saunottiin, juteltiin, rakennettiin. Koirien kanssa kävin yhden pidemmän hihnalenkin, muutoin lyhempiä.

Leya ja Oosa Iisakinperällä

Sunnuntaina ajelimme Kittilän kautta Leville ja parkkasimme Maken työnantajan mökille. Maanantaina kävimme kävelemässä 15 km lenkin Kätkän laavulle. Minä halusin alunperin Kätkätunturin päälle kiertämään Rykimäpolun, mutta valitsimme lopulta toisen reitin. Ei niin näyttävää, mutta kiva reitti kävellä.

Vetokoira Oosa

Kätkän laavulla

Mökille/Terolle päin palatessa huomasi, ettei Oosa nyt enää ole ihan oma itsensä: sen sijaan, että olisi mennyt nelivetoa edellä, se jopa hetkittäin käveli meidän perässämme!

Tiistaina ajelimme Pallakselle. Oi, Pallas, niin tärkeä ja rakaskin minulle. Satumaisen upeat maisemat, raitista, puhdasta mieletöntä tunturi-ilmaa, paljon koskematonta luontoa. Tiistaille lähdimme kokeilemaan Palkastunturin/-keron kiertämistä. Mutta reitille oli tuiskuttanut paikoittain kolmisenkymmentäkin senttiä lunta ja kun sumu laskeutui, päätimme, ettei Palkaksen huiputtaninen ollut tunturiin eksymisen väärti. Kilometrejä ja kiipeämistä kuitenkin kertyi.

Palkaskeron rinteellä

Keskiviikko valkeni vastoin sääennustuksia aurinkoisena. Päätimme lähteä kokeilemaan Taivaskeron (Himmeriiki) kierrosta ja huiputtamista, kuten muuan suurempikin koiraseurue. Ai että oli makea reissu <3 Kolme tuntia kävelyä hienossa säässä, mielettömässä maisemassa ja mitä parhaassa seurassa. Ehdottomasti tämän syysloman kohokohta <3 Tänne pitää päästä taas! Sieluni maisema mäntymetsän ohessa, niin tutut tunturit. Jopa nimirimpsun pystyin muististani vuosikymmenten takaa kaivamaan. Tällä reissulla Oosa jaksoi vetää alusta loppuun, toki matka oli kilometreissä Levillä käveltyä 1/3 lyhyempi, mutta nousun määrä oli moninkertainen.

Taivaskero 809 m. Olympiatuli 1952 sytytettiin tässä.

Pallakselta ajelimme Ylläkselle puskailemaan. Satoi lunta. Kävin muutaman kilometrin iltalenkin koirien kanssa. Torstaiaamuna kävelimme Äkäslompolossa ja kävimme Jounin Kaupalla ”pakollisen” turistikuvan verran ja taas tien päälle. Ajokeli oli melko hankala, mutta vähän Kolarin alapuolella pitämämme tauon aikana tie oli sulanut ja keli näin parantunut.

Pysähdyimme yöksi vielä Aavasaksalle. Aurinkomajat tai Midnight Sun Cottages oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt jo jokunen vuosikymmen sitten, mutta Aavasaksa ympäristönä on kyllä kiehtova. Edellisen kerran pysähdyimme siellä kaksi vuotta sitten syyslomalla. Torstai-iltana kävimme katsomassa Keisarinmajan, paviljongin ja näköalatasanteen. Mutta perjantaiaamuna Suomen luonto pani parastaan <3 Aurinkoa, lunta, vain minä, koirat ja luonto, ei liikenteen melua, ei mitään häiritsemässä nautintoani. Kruununkierrosta kävellessäni ja nauttiessani huomasin hyräileväni otsikon laulua (Hector: Mandoliinimies). Voi kun saisikin vuori-, tunturi- tai edes vaarailmaa pulloon ja voisi siitä nauttia, kun arki painaa päälle. Totesin siinä kaikessa rauhassa kävellessäni, että minun sydämestäni ainakin pala kuuluu tuonne vaarojen ja tuntureiden maahan <3

Mitkä maisemat <3

Kotiin palattuamme tyhjensimme Terosta lähes kaiken. Toivottavasti emme pääse muutamaan kuukauteen reissuun, vaan noin kolmen viikon kuluttua meillä olisi muuta ajattelemista ja säpinää.

PS Oosan mahan ympärys on kasvanut 6 cm 10 päivässä. Onko se paljon vai vähän?

Oosa 40 vrk astutuksesta

Oosa ultrattu kantavaksi - Expecting standard poodle puppies

Eilen käytin Oosan luottoeläinlääkärimme luona ultrattavana. Heti kun anturi laitettiin Oosan vatsalle, kuvassa näkyi 3 pentua. Eläinlääkärin sanoin: "Tämä on täynnä pentuja." Ja totuuden nimissä, kyllähän Oosan maha onkin jo kasvanut. Kaikki havaitut pennut vaikuttivat vastaavan astutusajankohtaa ja oikein rakentuneilta, joten nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Lisätietoja pennuista saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi(a)gmail.com

// Yesterday I took Oosa to an ultrasound check. The vet saw several puppies and all of them looked good. So, let's keep the fingers crossed. More information is available from me via e-mail ollila.paivi(a)gmail.com

Muutaman kasvatin kuulumisia

Viime kuun puolivälin jälkeen C-pentueen Rambo (T. Colin Creevey) kävi terveystarkastuksissa. Myös Rambon tulokset olivat mukavat: silmät terveet, polvet 0/0, lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hyvillä mielin voi Rambonkin kanssa jatkaa touhuilua ja harrastamisia. Suurkiitos Tuulialle Rambon tarkkeihin viemisestä! Nyt Uikin seitsemästä pennuista seitsemän on kuvattu ja tarkastettu laajasti. Kiitos ihanan aktiivisille omistajille!

Lauantaina B-pentueen Vinski (T. Blazing Fire) kävi luonnetestissä. Sehän kävi luonnetestissä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, tuolloin testi jouduttiin keskeyttämään, kun Vinski ei palautunut kelkasta. Helppoa se ei Vinskille ollut vieläkään, mutta omistajansa Sarin erinomaisesti tukemana Vinski tällä kertaa käveli testin läpi omin jaloin. Kokonaispistemäärä +56, laukauskokematon. Pimu oli lopulta yllättävän pehmeä (vaikka se kotioloissa vaikuttikin kovalta ja lisäksi sen kumpikin vanhempi oli luonnetestattu kohtuullisen korkeilla pisteillä; Hessu +140 p ja Doris +176 p) ja on ainakin Vinskille pehmeyttä periyttänyt. Tosin kotioloissa Vinski on sitten kuulemma maailman helpoin koira ja juuri oikea koira perheeseensä. Saapa nähdä minkälaista luonnetta Oosa toivottavasti tulossa oleville pennuilleen periyttää. Oosa on kovemman oloinen kuin Vinski, mutta MH-luonnekuvauksessa sekään ei lopulta niin kova ollut kuin miltä se arjessa vaikuttaa. Ehkä Oosakin joskus tulevaisuudessa luonnetestataan, nyt en sitä tietenkään testiin halunnut viedä, vaikka se sääntöjen mukaan vielä olisikin saanut osallistua.

C-pentujen kuulumisia vielä lisää. Lysti (T. Callidora Longbottom) on mitattu virallisesti mini-luokan agilitykoiraksi! Muutama viikko sitten se sai ensimmäisen minimittaustuloksen, mutta rajatapauksena ja nyt viikonloppuna se mitattiin kahden tuomarin toimesta lopullisesti miniluokkaan kuuluvaksi. Saamistamme videoista ja omistaja-Emmin kertoman perusteella Lysti on varsin pätevä pieni agilitykoira. Kisauraa koirakko aloittanee ensi vuoden puolella. C-pennuistahan myös Pingu tullaan mittaamaan miniksi (sen säkä on selkeästi alle medin rajan ja sehän onkin nyt rekisteröity kääpiövillakoiraksi), pojat ovat kaikki kohtuullisen selkeitä medejä, ehkä Rambo pikkumaksin rajan tuntumassa.