Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin, tietenkin

Viimein koitti syysloma! Viimein siinä mielessä, että Make säästi kesälomastaan viikon alunperin Oosan astutusmatkaa varten, mutta koska korona muutti suunnitelmat ja Ronja kävikin tekemässä astutusmatkan, Make siirsi lomaviikkonsa syyslomalle.

Viime viikon perjantaina lähdimne kotoa syksystä, mutta päädyimme talveen :) Kaksi yötä vietimme Rovaniemellä Kemijokivarressa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Syötiin, saunottiin, juteltiin, rakennettiin. Koirien kanssa kävin yhden pidemmän hihnalenkin, muutoin lyhempiä.

Leya ja Oosa Iisakinperällä

Sunnuntaina ajelimme Kittilän kautta Leville ja parkkasimme Maken työnantajan mökille. Maanantaina kävimme kävelemässä 15 km lenkin Kätkän laavulle. Minä halusin alunperin Kätkätunturin päälle kiertämään Rykimäpolun, mutta valitsimme lopulta toisen reitin. Ei niin näyttävää, mutta kiva reitti kävellä.

Vetokoira Oosa

Kätkän laavulla

Mökille/Terolle päin palatessa huomasi, ettei Oosa nyt enää ole ihan oma itsensä: sen sijaan, että olisi mennyt nelivetoa edellä, se jopa hetkittäin käveli meidän perässämme!

Tiistaina ajelimme Pallakselle. Oi, Pallas, niin tärkeä ja rakaskin minulle. Satumaisen upeat maisemat, raitista, puhdasta mieletöntä tunturi-ilmaa, paljon koskematonta luontoa. Tiistaille lähdimme kokeilemaan Palkastunturin/-keron kiertämistä. Mutta reitille oli tuiskuttanut paikoittain kolmisenkymmentäkin senttiä lunta ja kun sumu laskeutui, päätimme, ettei Palkaksen huiputtaninen ollut tunturiin eksymisen väärti. Kilometrejä ja kiipeämistä kuitenkin kertyi.

Palkaskeron rinteellä

Keskiviikko valkeni vastoin sääennustuksia aurinkoisena. Päätimme lähteä kokeilemaan Taivaskeron (Himmeriiki) kierrosta ja huiputtamista, kuten muuan suurempikin koiraseurue. Ai että oli makea reissu <3 Kolme tuntia kävelyä hienossa säässä, mielettömässä maisemassa ja mitä parhaassa seurassa. Ehdottomasti tämän syysloman kohokohta <3 Tänne pitää päästä taas! Sieluni maisema mäntymetsän ohessa, niin tutut tunturit. Jopa nimirimpsun pystyin muististani vuosikymmenten takaa kaivamaan. Tällä reissulla Oosa jaksoi vetää alusta loppuun, toki matka oli kilometreissä Levillä käveltyä 1/3 lyhyempi, mutta nousun määrä oli moninkertainen.

Taivaskero 809 m. Olympiatuli 1952 sytytettiin tässä.

Pallakselta ajelimme Ylläkselle puskailemaan. Satoi lunta. Kävin muutaman kilometrin iltalenkin koirien kanssa. Torstaiaamuna kävelimme Äkäslompolossa ja kävimme Jounin Kaupalla ”pakollisen” turistikuvan verran ja taas tien päälle. Ajokeli oli melko hankala, mutta vähän Kolarin alapuolella pitämämme tauon aikana tie oli sulanut ja keli näin parantunut.

Pysähdyimme yöksi vielä Aavasaksalle. Aurinkomajat tai Midnight Sun Cottages oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt jo jokunen vuosikymmen sitten, mutta Aavasaksa ympäristönä on kyllä kiehtova. Edellisen kerran pysähdyimme siellä kaksi vuotta sitten syyslomalla. Torstai-iltana kävimme katsomassa Keisarinmajan, paviljongin ja näköalatasanteen. Mutta perjantaiaamuna Suomen luonto pani parastaan <3 Aurinkoa, lunta, vain minä, koirat ja luonto, ei liikenteen melua, ei mitään häiritsemässä nautintoani. Kruununkierrosta kävellessäni ja nauttiessani huomasin hyräileväni otsikon laulua (Hector: Mandoliinimies). Voi kun saisikin vuori-, tunturi- tai edes vaarailmaa pulloon ja voisi siitä nauttia, kun arki painaa päälle. Totesin siinä kaikessa rauhassa kävellessäni, että minun sydämestäni ainakin pala kuuluu tuonne vaarojen ja tuntureiden maahan <3

Mitkä maisemat <3

Kotiin palattuamme tyhjensimme Terosta lähes kaiken. Toivottavasti emme pääse muutamaan kuukauteen reissuun, vaan noin kolmen viikon kuluttua meillä olisi muuta ajattelemista ja säpinää.

PS Oosan mahan ympärys on kasvanut 6 cm 10 päivässä. Onko se paljon vai vähän?

Oosa 40 vrk astutuksesta