Agiepikset ja pentumenoa

Torstaina kävin juoksemassa sekä Mortin että Yodan kanssa OKK:n järjestämissä tukiepiksissä. Morttikin pääsi mediradalle, vaikka kisauransahan se on tehnyt maksina. Ei nyt oikein viitsi 45 cm korkeaa 11,5-vuotiasta koiraa enää maksikorkeuksia hyppyyttää. Tai siis se ei ole aikoihin maksikorkeuksia mennyt. Mortti starttasi luokan toisena velipuolensa Buutin jälkeen. Mortilla oli kovasti intoa ja vauhtiakin minun kuntooni nähden vallan mukavasti. Puomin kontakti ei pitänyt alkunkaan (sukuvika, näin päätimme), joten tuloksena 5 vp. Ihanneaika alittui ihan mukavasti :)

Yodan kanssa lähdimme loppupäässä luokkaa. Yodalla oli myös kova into päällä, mutta sen kanssa en nyt ihan voi sanoa, että olisimme olleet samalla radalla :) Hylky ensimmäisen suoran viimeiseltä esteeltä, kun luulin, että Yoda irtoaa suoran päässä olleelle muurille ja jarrutin liian lujaa, jolloin Yoda lähtikin mukaani ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se hyppäsi muurin väärään suuntaan, josta siis se hylky. Matkalla myös keinu meni lentokeinuksi, ja otimme keinun uudelleen. Mutta kivaa oli kirmata kummankin kanssa. Ensi viikolla on myös epikset tarjolla, sinne ajattelin osallistua Pimun ja Mortin kanssa.

Oosalla on pikku-Uijui kylässä. Vaikka pentusilla on paljon kokoeroa (Oosa 17 kg - Uijui 3 kg), leikit sujuvat tosi mukavasti. Uikkari on vaan niin reipas! Pentujen valokuvaaminen on vaikeaa, kun ne eivät pysy paikoillaan, videointi helpompaa. Tässä kuitenkin pari otosta tältä aamulta sekä video myös tältä aamulta.

24 h seikkailu - The adventure of 24 hours

Saanko esitellä, laumamme uusin jäsen // May I introduce, the newest member of our pack:

Eilenaamulla kahdeksan aikaan starttasin Nyrkin ja suuntasin hakemaan Ronjaa ja Titoa. Ajelimme kohti etelää muutaman pysähdyksen voimin ja määränpäässämme Tuusulassa olimme klo 17. Ohjelmassa jutustelua, pennun pesu, paperien kirjoitus. Klo 19 aprikoosi keskikokoisen villakoiran pentu kainalossamme suuntasimme kohti Porvoota, koska halusimme tavata samalla reissulla myös Reetan. Tito ja ainakin tällä hetkellä nimellä Tora kutsuttava puudelineito viettivät hauskaa aikaa Reetan tämän hetken majapaikassa. Me söimme ja juttelimme ja vähän ennen kymmentä suuntasimme Nykän keulan kohti pohjoista. N 50 km ennen Jyväskylää hirvi juoksi tien yli, onneksi Ronja oli skarppina! Kuskia vaihdettiin Vaajakoskella ja jatkoimme Viitasaarelle saakka, jossa torkahdimme reilun kahden tunnin ajaksi. Jätin Ronjan ja koirat kotiinsa ja jatkoin Nykän kanssa kahden meidän kotiimme, jossa olimme klo 8:17.

// Yesterday morning at 8 I started Make's BMW to pick up Ronja and Tito. We drove with some pauses towards Southern Finland and were in Tuusula at 5 PM. We chatted, washed the puppied and fulfilled the documents. At 7 PM we headed to Porvoo because we wanted also to see Reetta during this journey. Tito and at least at the time Tora called poodlegirl had fun at Reetta's lodging. We had dinner and chatted and just before 10 PM we stated our journey towards north. About 50 km before Jyväskylä an elk crossed the road just before us but luckily Ronja was awake. A bit later I took the steering wheel and we continued to Viitasaari where we slept about two hours. Finally in Oulu I left Ronja and the dogs at their home and continued to ours where I was at 8:17 AM.

Kakkosiin! - To the class 2!

Roadtripiltä palasimme viikko sitten, siitä ehkä tulee tarkempaa koiramaista raporttia jossain vaiheessa (sen verran nyt mainitsen, että kilometrejä kertyi 6450) mutta tässä nyt pieni maininta tripin yhdestä päätapahtumasta ennen seuraavaa seikkailua, että tosiaankin noustiin Pimun kanssa agilityssä kakkosluokkaan! Startattiin Trondheimin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä olleissa agilitykisoissa sekä ykkösten hypärillä että agiradalla ja saimme kuin saimmekin nollan agikisassa, samalla luvan/sertin (norjalaisten termi luvalle on "napp"). Hypäri juostiin ensin, mikä oli meidän onni, pikkusen karkas siinä Pimulla mopo käsistä, mm eka rima tippui, lisäksi kepeiltä vitonen sisäänmenosta ja toinen vitonen keskeltä + rutkasti yliaikaa. Agiradalla meidän pahin painajainen eöi puomi oli este nro kaksi. Make heitti ehkä vähän vitsinä, että vaikka kävele se, no niin tein ja Pimun jalat osuvat alastulolle, toinen painajainen eli pujottelu oli suoraan edellisen esteen edessä ja yllätys yllätys, Pimu osui täsmälleen oikeaan väliin kerralla ja pujotteli kunnolla ja kun aikaakin jäi vielä, niin luokkanousuun oikeuttava tulos oli saavutettu. Sijoituksemme oli 5./20 ja pääsimme palkinnoillekin.

// We came home from our roadtrip a week ago. Maybe I'll write a doggy report of that later (just to mention: we drove 6450 km), but now, before the next adventure, I'll just tell about one main event of the trip; me and Pimu got our last leg to the class 2 in agility! We took two starts in agility competitions which were held together with the international dog show in Trondheim, Norway. Luckily, the first course to run was a jumping course, because Pimu had her show there and we got loooooots of faults (we didn't need a clear round from a jumping course). The second one was an agility course and there then, we made a clear round and got our last leg (called "napp" in Norwegian). Our nightmare, the dog walk, was the second obstacle and Make suggested me to walk (not run) it and so did I with an excellent result. We came to the weave poles, another nightmare of us, directly from the previous jump, Pimu went straight in and did the poles correctly. At the fininsh we had some time left so that was a result which led to a leg. We were 5th of 20 participants and were awarded.

Yodankin kanssa kirmasin sekä hyppy- että agilityradan. Radat olivat meille / minulle teknisesti vaativia, mutta ihan ok selvisimme niistä. Hypäriltä tosin hylky, kun Yoda ei taipunutkaan kuten luulin. Agiradalta vitonen pujottelusta, kun Yoda ei mennytkään sisään kuten luulin (ehkä en tunne Yodaa tarpeeksi hyvin), lisäksi vajaa 5 sek yliaikaa. Tällä olimme myös viidensiä ja pääsimme palkinnoille (ilmeisesti Norjassa sijoitetaan kuusi koirakkoa?).

// I ran also two competitions with Yoda. The courses were technically quite demanding for us / me, but we managed alright. Our jumping course ended up in a disqualification, though and from the agility course we got 5 faults + almost 5 secs overtime because of a denial at weave poles. We were 5th and awarded (I suppose they award 6 participants in Norway).

Kisat tuomaroi Morten Holmen. Todella asiallinen ja oikeudenmukainen tuomari, joka oli suunnitellut tasoluokkiin sopivat radat. Ainoastaan "kentän" pinta oli outo; kisat juostiin raviradan keskiviheriöllä, joka ei todellakaan ollut tasainen, muutoin kisat oli ok järjestetty, aikataulu ei pitänyt alkuunkaan, mutta mikäs se on kauniina kesäpäivänä ulkona istuskellessa.

// The competitions were judged by Morten Holmen. A really appropriate and fair judge, who had planned good courses for each level. Only the surface of the course was weird; the competitions were in the middle field of a hippodrome and it wasn't even. But the competitions were nicely organised though the schedule didn't match but it was a beautiful summer day so we had nothing against sitting outside and waiting for my turn.

Täsmäisku

Pikapostaustesti vanhalla iPhonella (ja tekstin paikkaus turvallisesti läppärillä)

Viikonloppuna oltiin kahdessa näyttelyssä Vanamõisassa, Virossa. Tuloksena Pimu on nykyisin FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler. Pimu oli kumpanakin päivänä ROP (tuomarit Cindy Pettersson ja Claudio di Giuliani) ja sai kumpanakin päivänä Viron sertin vaikkei sitä toista pitäisi tarviakaan. Pimulle ei ryhmämenestystä.

FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler

Oosa oli kehnosta liikkeiden esittämisestään huolimatta (epäilen, että siinä on enemmän kengurua kuin villakoiraa) kumpanakin päivänä rotunsa paras baby, se sai siis kunniapalkinnon kumpanakin päivänä. Erityisesti Cindy Pettersson tykkäsi siitä kovasti, joten ihan järjettömän suuri yllätys ei ollut että hän sijoitti kakaran bis baby 4:seksi sunnuntaina. Riiviölle siis ensimmäinen komea pokaali ja ruusuke.

Kehään vietiin myös Yoda veteraaniluokkaan. Se oli käynyt kehässä viimeksi milloin lie menneisyydessä, mutta nyt kun se sterilisaation myötä on kasvattanut itselleen upean turkin, halusin sen kehään viedä. Vähän sen pöytäkäytös jännitti etukäteen. Mutta suotta: se käyttäytyi varsin nätisti ja Yodalle kumpanakin päivänä sa, veteraanisert, rop vet. Lauantaina se oli pn2 ja sunnuntaina rop. Sunnuntaina se sijoittui bisvet3:seksi ja Claudio di Giuliani poimi sen kuuden parhan joukkoon ysiryhmässä, mutta se ei lopulta sijoittunut. Ehkä Yoda palaa joskus Viroon metsästämään viimeistä veteraanisertiä ja luultavaa on, että se nähdään myös Suomen kehissä.

Nolla! Ja uivia puudeleita - A clear round! And swimming poodles

Viikonloppuna oli KAS:in agilitykisat. Ronja kisasi Titon kanssa kaikki kakkosten kisat. Lauantailta ei suurempia tainnut jäädä käteen, mutta sunnuntain kummankin kisan parivaljakko voitti. Tosin ei nollilla, mutta voitto se on muukin tulos. Minua jäi harmittamaan jälkimmäisen radan vitonen kepeiltä, kun Ronja lähti vedättämään Titoa, mutta Ronjaa kuulemma ei harmita :) Radat olivat Mika Moilasen käsialaa ja melkoisen haastavia.

Minä kisasin eilen Salme Mujusen radoista kaksi Yodan kanssa, siis siellä kolmosluokassa :) Ekalta radalta (hypäri) teimme NOLLAN! Nyt meillä on ensimmäinen nolla ensi vuoden SM-kisoihin taskussa :) Rata oli huomattavasti haasteellisempi kuin OKK:n kisoissa viime kuussa ja olin kyllä tulokseen todella tyytyväinen. Sijoituksemme oli 4. Agiradan alku oli todella vaikea ja harmittavasti meillekin sieltä vitonen, kun jätin kepeille syöttökaarroksen vähän lyhyeksi ja Yoda oli menossa kakkosväliin. Korjasin sen - eikä muita virheitä sitten matkalla tullutkaan, vaikka todella haasteellinen oli tämäkin rata. Vitosella maaliin, ihanneajan alitus - ja jälleen sijoitus 4. :)

// During the last weekend Ronja and Tito ran four agility courses. There is not much to tell about Saturday's courses but they won both the competitions in class two yesterday. Not with clear rounds but a victory is always a victory.

I ran two courses in class 3 with Yoda yesterday. The judge was Salme Mujunen and the courses were much more challenging than hers were in May. But on the jumping course we did a clear round! So, we've collected our first clear round for Finnish Championships next year :) We were 4th. The beginning of the agility course was compicated and also we got there 5 faults on weave poles. Otherwise no faults so with a fiver we came to the finish and were 4th, again.

Väsynyt Aksa-Jones matkalla kotiin // Tired agility Yoda 

Tänään kävimme Ronjan kanssa viikottaisella agilitytreenikerrallamme. Leyakin, joka oli palannut viikon lomalta Ylivieskasta, oli mukana. Viimeksi se on treenannut agilityä vuosi sitten. Leya oli tänään kyllä innokas, teki hyvin - ja se osasi jopa pujotella. Pimulla on juoksu loppumassa, se aksasi vielä housut jalassa ja meni myös hyvin, mitä nyt se puomin kontakti ei vain oikein pidä. Tito ja Mortti nyt olivat omaa luokkaansa. Agilitytreenien päätteeksi saimme kuningasajatuksen viedä koirat uimaan Valkeisjärven koirarannalle. Rannalla ei ollut muita koirallisia ihmisiä, joten puudelit pääsivät suoraan vauhtiin. Pimukin oli innolla mukana uimassa. Sehän pääsee polskimaan harvoin, koska nyöriturkki kerää järjettömästi hiekkaa eikä kuiva helposti. Nyt kuitenkin kaikilla koirilla on pesu edessä (paitsi Mortilla, jonka pesin jo eilen, mutta se on niin vähässä karvassa, että sen pesaisee helposti uudelleen), joten uiminen oli paikallaan. Uimisen jälkeen kävelyttelimme koiria vielä Valkeisjärven maastossa, että ne vähän kuivaisivat.

// Today me and Ronja had our weekly agilitytraining. Also Leya, who had returned from a 1-week-holiday from Ylivieska joined us. She had done agility last time a year ago. Today Leya was very eager and did things well - and she could do weave poles, too! Pimu's heat is at its end and she trained also well, except the lower contact zone of the dog walk. Mortti and Tito were good. After training we got a great idea to take the dogs for swimming. Pimu also liked swimming. It is only sometimes we take her for swimming because it is not that easy with her corded coat: it takes lots of sand with it and it takes long time before it is dry again. But now I need to wash all the dogs anyway (except Mortti whom I bathed yesterday, but he is in such a short coat that it doesn't take long to bathe him), so it was just the time for swimming. After swimming we walked the dogs for a while in the forest and let them dry a bit.

Uimassa // Swimming

Pimu ja Mortti jäähdyttelemässä = keräämässä hiekkaa turkkeihinsa

Agilityä ja jälkeä

Eilen kävimme Ronjan kanssa viikottaisella agilityreenikerrallamme. Tällä kertaa Oosakin pääsi mukaan, ihan ensimmäistä kertaa! Tavoistamme poiketen rakensimme ex tempore -radan (tavallisesti meillä siis on harjoitus valmiiksi katsottuna), jossa oli kolme juttua, joita Ronja halusi treenata Titon kanssa: edellisten kisojen ensimmäisen startin lähtö, pujottelu ja puomi. Minä taas testasin Yodan kanssa miten sujuu pujottelun takana leikkaaminen. No, Yodahan osasi takaaleikkaamisen. Kahdella ensimmäisellä kerralla se vähän katseli minua, kun leikkasin, lopuilla kerroilla liikkeelläni ei ollut mitään vaikutusta Yodan menoon. Tällä kertaa Yoda yhden puomin alastulokontaktin loikkaamisen jälkeen jopa tarjoili 2on2offia. Jess! Loistavaa! Sunnuntainahan me kisaamme kahden startin verran. Myös Mortti oli mieltään virkistämässä agilityradalla ja pääsi kirmaamaan radan läpi monta kertaa

Oosan kanssa kokeilimme, rata-alueella haukkumisen hengailun lisäksi siivekkeen kiertoa ja putkea. Ensin Oosa ei pystynyt yhtään keskittymään, kun samalla kun treenasimme siivekkeen kiertoa, Tito meni rataa. Mutta yhtäkkiä sillä sytytti ja se teki hienoja toistoja. Kahteen eri kertaan teimme siivekkeen kiertoa. Putkella teimme niin, että Oosa oli irti, minä putken toisessa päässä ja Ronja toisessa. Ensimmäisellä kerralla kutsuin Oosaa lyhyeksi rullatun putken päästä ja kun se tuli, palkkasin sen. Todella nopeasti se hoksasi, että kun putken läpi juoksee, saa herkkua. Niinpä se juoksi putkea päästä päähän. Jatkoin putkea pidemmäksi, mutta Oosa ei edes huomannut sitä, vaan juoksi kuten aiemminkin. Kun keräsimme rataa pois, en voinut vastustaa kiusausta, vaan johdatin Oosan mutkaputken luokse - ja hupsis, se juoksi senkin läpi ilman minkäänlaista miettimistä! Hieno tyttö!

Tänään oli villakoirien maastolajikurssilla makkarajäljen vuoro. Koska Leya on kyläilemässä toisaalla, otin Yodan mukaan kokeilemaan vieläkö jäljestys sujuu. Ja sujuihan se, aivan loistavasti! Juha teki Yodalle muutaman sadan metrin pituisen jäljen, johon tiputteli epäsäännöllisen säännöllisin välein makkaraa. Yoda lähti loistavasti jäljelle, vähän sitä makkaranpalat "häiritsivät" kun se välillä sai takaapäin vasta niistä hajun ja persona ja aina nälkäisenä koirana sen piti huolehtia, että mahdollisimman moni makkaranpala ilahdutti sen omaa vatsaa, ei muurahaisten. Mutta todella upeasti Yoda ajoi jäljen alusta loppuun ja kerran kun hukkasi jäljen, Yoda selvitti ongelman hienolla ympyrällä oma-aloitteisesti.

Oosalle ja Riesulle tehtiin kummallekin kaksi lyhyttä aloittelijamakkarajälkeä. Kumpikin ajoi jälkensä mukavasti, vaikka ihan en Oosan kohdalla ole vakuuttunut, että se vielä olisi hoksannut mikä jäljestyksen idea on. Mutta todella hienosti pentuset työskentelivät, kuonot tiiviisti maassa.

Aksakisoissa - In agility competitions

Maanantaina kisasin OKK:n agikisoissa kaksi starttia Yodan kanssa. Tuomarina toimi Rauno Virta. Ensin oli vuorossa agirata. Muutama kinkkainen kohta oli, joiden suoritusta pohdittiin kavereiden kanssa yhdessä. No, yhteen kinkkaiseen kohtaan sitten meidänkin kisamme päättyi, kun sain tehtyä niiston, mutta ohjaukseni jäi sen verran auki, että Yoda säntäsi ansana olleeseen putkeen pujottelun sijaan, joka olisi ollut ohjelmassa seuraavana. Muuten hyvä ja kiva rata. Yoda on vaan niin mainio tässä(kin) lajissa. Alla Sary:n ottamia kuvia Yodasta radalla.

// On Monday I had two starts in agility with Yoda on our home course. The judge was Rauno Virta. The first start was agility. There were some tricky points on the course and at one of them stopped our way because Yoda chose a tunnel instead of the weave poles. Otherwise a good and smooth run.

Toinen rata oli hypäri. Riman korkeus 45 cm (Yodahan on n 36,5 cm). Noin puolivälissä rataa Yodasta näki jo, että sen kestävyyden äärirajoilla mennään. Mutta mentiin silti. Ratavirheetön suoritus, mutta 1,58 sek yliaikaa (meidän etenemä 3,68 m/s, vaatimus 3,8 sek/m). Olimme neljänsiä. Meiltä siis varsin mallikelpoinen suoritus, nyt vain kumpikin juoksukouluun nopeutta keräämään.

// The second start was a jumping course. The poles were at 45 cm (Yoda's height is about 36,5 cm). About in the middle of the course I noticed that Yoda was about at her limit but we pushed through anyway. A clear round but 1,58 sec overtime. We were 4th. So, finally we made it well, we just have to train running more, both of us.

Seuraavaksi starttaamme Virpiniemessä 12.6. kaksi starttia.

// Our next competitions will be on June the 12th.

Tiistaille olin ilmottanut Pimun agistarttiin, mutta juoksuisena sillä ei ollut lupaa osallistua. Vuodatin ehkä muutaman verisen kyyneleen, kun tajusin, että agiradalla ei olisi ollut puomia, meidän heikointa lenkkiä (aika monta kertaa olemme saaneet 5 vp puomin alastulolta), No, tällaista se on, aina ei voi voittaa.

// I had entered Pimu to competitions on Tuesday but because of her heat she wasn't allowed to start. Maybe I had some bloody tears when I realised that there was no dog walk on the course. The dog walk has so many times been our stumbling block. Well, that's life, you cannot win every time.

Tiistaina Ronja ja Tito päättivät kuukausien kilpailutaukonsa, samassa paikassa, saman tuomarin tuomaroidessa. Hehän ovat kakkosluokassa. Heillä ensimmäinen rata myös agirata. Ihan alkuun Ronjalta pieni amatöörimoka, Tito pääsi kiertämään ensimmäisen hypyn, sinne palautus ja matkaan. Kepeille Ronja toi Titon turhan lujaa, josta myös kielto. Sitten lisävirheettä maaliin. Titolle ja Ronjalle myös sijoitus 4. Hypärillä parivaljakon meno oli hyvännäköistä, kunnes Ronja hukkasi Titon kolmanneksi tai neljänneksi viimeisellä esteellä, ei saanut pakkaa enää kasaan ja lopulta Tito onnistui hyppäämään viimeisen esteen väärään suuntaan, josta tietysti hyl. Ronja ja Tito ahkeroivat reilun viikon kuluttua neljä starttia Virpiniemessä.

// Ronja and Tito hadn't competed in months but on Tuesday they had two starts. Their first was an agility course. Ronja didn't show the first fence to Tito properly so he went around it, so new start and smoothly on. When getting to the weave poles Ronja didn't take off Tito's speed at all so a denial from there as well. Finally, they were 4th. On the jumping course the beginning was nice but then at the end of the course Ronja lost Tito and couldn't get everything under control again so their course ended up on a disq on the last obstacle because Tito took it to the false direction. Ronja and Tito will be competing four starts in next competitions.