Vuosi Yodan kuolemasta

On kulunut vuosi kauhujen yöstä ja Yodan kuolemasta. Vieläkään en ole päässyt siitä millään tavalla yli, vaan ikävä pikkukoiraa on edelleen suunnaton. Eikä joulu tunnu joululta Yodan puuttumisen mutta myös viime joulun tapahtumien vuoksi. Mutta kai tämä kaipuun tuska edes joskus laimenee? Kuvia tänne on kuitenkaan turha odottaa, en vielä(kään) pysty katsomaan viime vuoden kuvia, koska Yodan näkeminen vain niin sattuu

Pennut kasvavat ja ovat suurenmoisia. Ne ovat nyt 5,5 viikkoa vanhoja  Niiden elämää voi seurata instagramissa #tyystilyksen Yritän saada jossain välissä jotain päivitettyä tännekin. 

Pennut kolme viikkoa ja agilitykuulumisia

Pennut täyttävät tänään jo kolme viikkoa! Nyt ne ovat jo ihan koiria: kävelevät neljällä jalalla mönkimisen sijaan, haukkuvat, painivat ja heiluttavat jopa häntää. Voi suloisuus <3 Luovuin totaalisomevastaisuudestani ja olen viime viikosta alkaen postaillut pentujen kuvia ja kuulumisia kennelin Instagramiin - > sinne siis jos kuulumiset ja kuvat useammin kiinnostavat. Pennut eivät ole mitään suuren suuria, painot tänään hieman alle 1,5 kg. Loppuviikosta on tarkoitus alkaa tarjoilla niille myös kiinteää ruokaa, aloittaen perinteisesti raa'asta jauhelihasta. Viikon päästä on madotuksen aika ja tulee ensimmäisiä pentuvieraita käymään. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että Oosa voisi jo vieraita hyvinkin suvaita, ei se pentuja ainakaan omalta väeltä (mukaan lukien Leya) vahdi. Reilun viikon ajan se on jo nukkunut yöt eri huoneessa kuin pennut (äiti on vähän väsynyt), mutta käy toki yöllä ainakin kerran lapset ruokkimassa.

C-pentueesta kaksi koiraa valittiin agilityn Top Teamiin! Laura ja Huisi läntiseen kokoonpanoon ja Ronja ja Ipe itäiseen. Myös Lystin omistaja Emmi topteameilee lännessä, mutta vanhemman koiransa Lennin kanssa (vain yksi koirakkopaikka / ohjaaja). Kaikki nämä ovat kyllä todella taitavia ja paikkansa TopTeamiin ansainneet. Oosan kanssa agilitaaminen tuntuu kyllä juuri nyt todella kaukaiselta :( Se ei ole montaa laukka-askelta synnytyksen jälkeen vielä ottanut. Ei tietenkään ihme tuollaisen urakan jälkeen ja tuolla tissivarustuksella mikä sillä on pentujen ruokkimiseen. No, onneksi kuntouttamisella ei ole (varsinkaan vallitsevissa olosuhteissa) mitään kiirettä. Tämän hetken ajatuksen mukaanhan Oosaa ei ole myöskään tarkoitus astuttaa uudelleen, joten kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla hyvin aikaa kirmailla radoilla.

Pennut huomenna kaksi viikkoa

Aika kuluu nopeasti ja pennut täyttävät huomenna jo kaksi viikkoa. Pennut kasvavat kukin omaa tahtiaan, välillä paino nousee vauhdilla, välillä jollakin ei niin vauhdilla. Mutta tyytyväisiä, pulleita pentuja meillä on ja painot ovat nyt 830g-1065g. Osalla on silmät auenneet ja osa pennuista osaa jo kävellä hoiperrellen. Yksi yksilö on erityisesti kunnostaunut kiipeämällä toistuvasti pois pentulaatikosta, mm keskellä yötä tai työpäivää. Voi sitä huutoa, kun pikkuinen on eksynyt. Mutta enimmäkseen pennut edelleen nukkuvat ja  syövät. Vähän joudumme jopa rajoittamaan Oosan imettämistä ja hoitamista samalla, koska sekä se että pennut ovat olleet melkoisen hajukkaalla ripulilla, huh huh. Tänään sitten olikin jokaisella pennulla ensimmäinen pesupäivä, pikaisesti vessan lavuaarissa ne pesin ja pyyhkeellä kuivasin. Toivotaan, että mahat rauhoittuvat, kun ruokaa ei ole koko ajan tarjolla. Huomenna olisi ensimmäisen madotuksen aika, saapa nähdä miten sen kanssa käy, saadaanko matolääke pentuihin ja sekoittaakohan se mahat pahemman kerran.

Huh mitä käänteitä

Asensimme pentuhuoneeseen valvontakameran, josta pystymme kännykän kautta tarkkailemaan tapahtumia. Perjantain Oosa vain nukkui huoneessa, sängyn alla hievahtamatta. Jo torstaina se lähinnä vain nukkui. Ronja yllätti meidät totaalisesti tulemalla yllätysvierailulle perjantaina. Samalla harteiltani lähti tonnin paino, koska tiedän, että Ronja toimii ja häneen voin luottaa (kiitos, Ronja!). 

Oosa aloitti avautumisvaiheen hiljakseen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (yksi pitkä supistusjakso), sama tahti jatkui sunnuntain, muutama supistusjakso. Tarkkailin koko ajan pentujen liikkeitä jotka tuntuivat hyvin. Lauantai-iltana lämpö laski asteella siihen astisesta eli 36 ja rippeet, sunnuntaiaamuna se oli yli 38 astetta, ensimmäistä kertaa mittausteni aikana (reilu viikko säännöllistä mittaamista). Sunnuntain Oosa läähätteli ja oli levoton ja maanantaita vasten yöllä kolmelta se oli todella kipeä. Tässä vaiheessa lähetin töihin viestin, että jään kotiin (toki olin valmistellut asian etukäteen). Neljältä aamuyöllä Oosa ponnisti ensimmäisen kerran ja kävin herättämässä Ronjan. Klo 6:15 syntyi ensimmäinen pentu, narttu. Siitä sitten tapahtuikin klo 11:20 saakka vauhdilla ja syntyi 6 pentua seuraavasti:

klo 6:15 1. pentu narttu 335 g

klo 7:15 2. pentu uros 318 g

klo 7:45 3. pentu narttu 359 g

klo 8:45 4. pentu narttu klo 272 g

klo 10:20 5. pentu narttu 319 g

klo 11:20 6. pentu narttu 354 g

Tunnustelin Oosaa jossain vaiheessa ja olin tuntevinani "möykyt" molemmilla kyljillä. Myöhemmin, kun halusin tarkistaa, tuntuiko möykyissä liikettä, en enää löytänyt niitä. Tai toisen tunsin ohimennen, mutta sekin katosi. Oletimme synnytyksen olevan ohi ja saldona ultrassa varmuudella näkynyt määrä 6 pentua.

Siivosimme, ulkoilutimme Oosan ja söimme. Istuimme rauhassa pentuhuoneessa, kun Oosa alkoi ponnistaa ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, tupsahti maailmaan 7. pentu

klo 16:30 7. pentu narttu 283 g

Oosa ponnisteli edelleen vähän satunnaisesti. Se toinen tuntemani möykky kalvoi mielessä. Make tuli töistä kotiin. Oosa ponnisti pari kertaa ja odotimme pentua, mutta ei mitään. Hetken pohdittuamme soitin kotikylän klinikalle Herttaiseen ja selitin tilanteen. Sanottiin, ettei ole aikoja sille päivälle enää (sulkemisaikaan 40 minuuttia), mutta suosittelivat ottamaan yhteyttä päivystävään. Pohdimme mitä tehdä, kun Herttaisesta soitettiin, että eläinlääkäri ottaa sittenkin vastaan, kuvaa ja katsoo onko siellä vielä pentu, mutta mikäli pitää leikata, ei ehdi sitä muiden menojensa takia tehdä.

Lähdimme kiireellä matkaan. Pennut olivat juuri syöneet, joten Ronja jäi niiden kanssa kotiin odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: olihan siellä vielä pentu: kaukana synntyskanavasta, pylly edellä syntymässä ja Oosa aivan poikki. Pikainen ultratutkimus kertoi, että pentu on elossa ja valmis syntymään. Oli superihanan mahtava yllätys, kun Herttaisen Kamila kertoikin jäävänsä leikkaamaan Oosan, jos leikkaukseen päätyisimme. Ja miksi emme olisi päätyneet: halusimme sekä Oosan että pennun elävinä.

Ronja tuli pentujen kanssa odottamaan leikkausta. Pian kuulimmekin todella pontevaa kiljuntaa <3 ja Oosan ja Månsin 7. tyttöpentu syntyi

klo 19:15 8. pentu narttu 334 g

Oosa on toipunut leikkauksesta mukavasti. Se hoitaa pentujaan täydellisesti, syö ja juo itse kohtuullisesti. Kaikkien pentujen painot olivat tänään puoliltapäivin ylittäneet syntymäpainot. 

Vielä viikko

Noin viikko Oosan laskettuun aikaan. Kantoaika on mennyt hyvin. Tosin Oosa on ollut todella rauhallinen, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä Oosalle. Se on syönyt hyvin, mikä on yllättänyt myös. Normaalioloissahan se on melkoisen nirso ja melkoisesti pelkäsin, että se nirsoilee kantoajankin, mutta ruokaa on kyllä uponnut. Painoa sille on tullut nelisen kiloa ja aiemmin niin sporttinen vyötärö on kasvanut 12 cm. 

Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin, tietenkin

Viimein koitti syysloma! Viimein siinä mielessä, että Make säästi kesälomastaan viikon alunperin Oosan astutusmatkaa varten, mutta koska korona muutti suunnitelmat ja Ronja kävikin tekemässä astutusmatkan, Make siirsi lomaviikkonsa syyslomalle.

Viime viikon perjantaina lähdimne kotoa syksystä, mutta päädyimme talveen :) Kaksi yötä vietimme Rovaniemellä Kemijokivarressa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Syötiin, saunottiin, juteltiin, rakennettiin. Koirien kanssa kävin yhden pidemmän hihnalenkin, muutoin lyhempiä.

Leya ja Oosa Iisakinperällä

Sunnuntaina ajelimme Kittilän kautta Leville ja parkkasimme Maken työnantajan mökille. Maanantaina kävimme kävelemässä 15 km lenkin Kätkän laavulle. Minä halusin alunperin Kätkätunturin päälle kiertämään Rykimäpolun, mutta valitsimme lopulta toisen reitin. Ei niin näyttävää, mutta kiva reitti kävellä.

Vetokoira Oosa

Kätkän laavulla

Mökille/Terolle päin palatessa huomasi, ettei Oosa nyt enää ole ihan oma itsensä: sen sijaan, että olisi mennyt nelivetoa edellä, se jopa hetkittäin käveli meidän perässämme!

Tiistaina ajelimme Pallakselle. Oi, Pallas, niin tärkeä ja rakaskin minulle. Satumaisen upeat maisemat, raitista, puhdasta mieletöntä tunturi-ilmaa, paljon koskematonta luontoa. Tiistaille lähdimme kokeilemaan Palkastunturin/-keron kiertämistä. Mutta reitille oli tuiskuttanut paikoittain kolmisenkymmentäkin senttiä lunta ja kun sumu laskeutui, päätimme, ettei Palkaksen huiputtaninen ollut tunturiin eksymisen väärti. Kilometrejä ja kiipeämistä kuitenkin kertyi.

Palkaskeron rinteellä

Keskiviikko valkeni vastoin sääennustuksia aurinkoisena. Päätimme lähteä kokeilemaan Taivaskeron (Himmeriiki) kierrosta ja huiputtamista, kuten muuan suurempikin koiraseurue. Ai että oli makea reissu <3 Kolme tuntia kävelyä hienossa säässä, mielettömässä maisemassa ja mitä parhaassa seurassa. Ehdottomasti tämän syysloman kohokohta <3 Tänne pitää päästä taas! Sieluni maisema mäntymetsän ohessa, niin tutut tunturit. Jopa nimirimpsun pystyin muististani vuosikymmenten takaa kaivamaan. Tällä reissulla Oosa jaksoi vetää alusta loppuun, toki matka oli kilometreissä Levillä käveltyä 1/3 lyhyempi, mutta nousun määrä oli moninkertainen.

Taivaskero 809 m. Olympiatuli 1952 sytytettiin tässä.

Pallakselta ajelimme Ylläkselle puskailemaan. Satoi lunta. Kävin muutaman kilometrin iltalenkin koirien kanssa. Torstaiaamuna kävelimme Äkäslompolossa ja kävimme Jounin Kaupalla ”pakollisen” turistikuvan verran ja taas tien päälle. Ajokeli oli melko hankala, mutta vähän Kolarin alapuolella pitämämme tauon aikana tie oli sulanut ja keli näin parantunut.

Pysähdyimme yöksi vielä Aavasaksalle. Aurinkomajat tai Midnight Sun Cottages oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt jo jokunen vuosikymmen sitten, mutta Aavasaksa ympäristönä on kyllä kiehtova. Edellisen kerran pysähdyimme siellä kaksi vuotta sitten syyslomalla. Torstai-iltana kävimme katsomassa Keisarinmajan, paviljongin ja näköalatasanteen. Mutta perjantaiaamuna Suomen luonto pani parastaan <3 Aurinkoa, lunta, vain minä, koirat ja luonto, ei liikenteen melua, ei mitään häiritsemässä nautintoani. Kruununkierrosta kävellessäni ja nauttiessani huomasin hyräileväni otsikon laulua (Hector: Mandoliinimies). Voi kun saisikin vuori-, tunturi- tai edes vaarailmaa pulloon ja voisi siitä nauttia, kun arki painaa päälle. Totesin siinä kaikessa rauhassa kävellessäni, että minun sydämestäni ainakin pala kuuluu tuonne vaarojen ja tuntureiden maahan <3

Mitkä maisemat <3

Kotiin palattuamme tyhjensimme Terosta lähes kaiken. Toivottavasti emme pääse muutamaan kuukauteen reissuun, vaan noin kolmen viikon kuluttua meillä olisi muuta ajattelemista ja säpinää.

PS Oosan mahan ympärys on kasvanut 6 cm 10 päivässä. Onko se paljon vai vähän?

Oosa 40 vrk astutuksesta

Oosa ultrattu kantavaksi - Expecting standard poodle puppies

Eilen käytin Oosan luottoeläinlääkärimme luona ultrattavana. Heti kun anturi laitettiin Oosan vatsalle, kuvassa näkyi 3 pentua. Eläinlääkärin sanoin: "Tämä on täynnä pentuja." Ja totuuden nimissä, kyllähän Oosan maha onkin jo kasvanut. Kaikki havaitut pennut vaikuttivat vastaavan astutusajankohtaa ja oikein rakentuneilta, joten nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Lisätietoja pennuista saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi(a)gmail.com

// Yesterday I took Oosa to an ultrasound check. The vet saw several puppies and all of them looked good. So, let's keep the fingers crossed. More information is available from me via e-mail ollila.paivi(a)gmail.com