Keskiviikkoiltana oli jälleen paikallisosastomme villakoirille järjestämät maastolajireenit. Tai oli edellisviikollakin, mutta me emme niihin päässeet, vaan piipahdimme sen sijaan pikareissulla Kuusamossa.
Tällä kertaa kokoonnuimme Oulunsalon keskustassa, josta ajoimme metsään :) Minulla oli mukana kolme koiraa, koska Mortti päätti, että sen on aika myös reenata, eikä se "suostunut" jäämään kotiin. Lisäksi hain Ronjan ja Titon kaupungista mukaan. Meidän lisäksi treeneihin ilmestyi neljä ihmistä ja enemmän koiria.
Kaikille koirille tehtiin periaatteessa samanlaiset treenit: kolme maalimiestä kaikille samoilla paikoilla, kierrettiin periaatteessa tietty rinki, jonka varrella maalit olivat. Maalien asennoissa oli toki koirakohtaisia eroja ym.
// On Wednesday we had again airscenting training with our local poodle club. I took Mortti, Leya and Pimu with me and picked even Ronja and Tito up in the city.
Meidän koirista treenattiin ekana Leya. Ensimmäinen maali otti siltä koville: rintuuksessa ventovieras ihminen. Joo, olisi voinut ottaa sille vaikkapa Ronjan siihen alkuun ja vaikkapa polun vieressä, niin että Leya olisi maalimiehen saanut rauhassa havaita. Minun mokani siis. Leya haukkui, haukkui ja haukkui. Siis kummastustaan, ehkä pelkoaan. Maali oli niin epäilyttävä, tarjosi herkkujakin. Mutta lopulta Leya antoi periksi, meni maalimiehen luokse ja kävi syömässä herkut. Toinen maali oli sille edelliskerralta tuttu Miia ja hänen luokseen Leya juoksikin tosi suurella innolla, söi herkut ja antoi silitellä. Hyvä kokemus siis. Kolmantena maalina oli myös tuttu Tuija, mutta Tuija sai myös osakseen haukut, tosin ekaa maalia paljon miedommat. Joo, Leyan kohdalla kannattaa varmaan jatkossa mennä aluksi vähän taaksepäin ja alottaa pehmeämmin. Eka maali tosi helppo, vaikkapa näkölähdöllä ja ehkäpä tuttu. Sitten voi ottaa pari vaikeampaa. Eli edetä pienin askelin. Itseni pitää lisäksi olla sen kanssa tosi tarkkana, lukea sitä kunnolla ja lähteä heti tueksi maalille, kun tuntuu, että se maalin havaitsee. Eli järki käteen sen kanssa etenemisessä. Se ei vain ole niin rohkea kuin Tito tai Pimu.
// The first one of our dogs to train was Leya. She is a bit shy and a totally strange people in the forest was very difficult for her. She barked and barked and first after a while she realised that there was nothing to be worried about. The second goal was easier for her, she knew the goal already and ran to her quickly. She managed to find even the third goal., just okay. But I have some ideas how to work out with her in the future to get her braver.
Toisena meidän koirista treenattiin Tito, jota Ronja ohjasi, Ronjan koirahan se varsinaisesti on. Tito puhkui intoa - ja onnea - ihmisiä löytäessään. Ensimmäistä maalimiestä etsittiin tovi, kun tuuli ei juuri silloin ollut suotuisa. Toista maalia se vähän säikähti, mutta päästi vain ihan pari haukahdusta ja pääsi yli tilanteesta. Kolmannessa ei mitään erikoista. Hyvällä halulla se söi maalimiesten tarjoamat herkut. Se on kyllä tosi näppärä pelastuskoiran alku ;)
// Tito was led by Ronja this time, actually he is Ronja's dog. He was so eager and happy when finding people in the forest. The first goal was a bit difficult to find because we had no luck with the wind then and by the second goal he was just a little scared, barked few times and realised very quickly that it was just an ordinary human being. By the third goal there were no problems at all. With good appetite he ate the treats he was given.
 |
| Tito maalimiehen luona // Tito at the goal's |
 |
| Tito ja maalimies |
Pimun reeniä ennen odottelin vähän, että Miia saa Äimänsä vietyä jäljeltä autoon. Pimu kun on tosi koiraimuinen enkä halunnut sen pilaavan Äimän jälkeä tai mittelevän Äimän kanssa. Ja sitten menoksi. Pimu juoksee metsässä aina kuin raketti, se varmasti kuluttaa joka ainoan mahdollisen kalorin siellä iloitessaan. Ensimmäinen maali löytyi helpolla ja Pimu kävi syömässä herkut Raijalta.
// Pimu ran like a rocket in the woods. She is so energetic! She certainly uses all the possible calories when running. She found the first goal very easily and ate the treats quickly.
 |
| Pimu ja ensimmäinen maalimies // Pimu and the first goal |
Ja jatkoi eteenpäin ennen kuin ehdimme Raijan kanssa kissaa sanoa :) Minulla oli pieni aavistus siitä, mihin se oli mennyt, eli se meni suoraan "viimeisen" maalin eli Ronjan luokse. Meille asiasta merkkinä oli se, että Pimu juoksi pitkin metsää leluaan vingutellen. Ronjan "piti" olla viimeinen maalimies ja ajattelin, että hän saa palkata Pimun sitten lelulla. No, toisin kävi, Ronja kertoi, että oli tuntenut pienen tuulenvireen käyvän - ja kas, Pimu olikin heti sitten siinä.
Viimeisen maalimiehen luokse Pimu juoksi myös suurella vauhdilla ja innolla. Se on kyllä niin mutkaton ja helppo koira luonteeltaan. Tavallaan.
// Pimu ran like a wind and me and Raija had almost no clue where she had gone. But she went to the planned last goal, Ronja, directly. We noticed that when Pimu ran back to me squeeking her toy. I had given the toy to Ronja when thinking that she would be the last goal. Ronja had felt a weak wind blowing, Pimu had caught the wind and run to her.
The last goal was also an easy one to Pimu: with high speed and eagerness she ran to her.
 |
| Pimu viimeisellä maalilla // Pimu and the last goal |
Mortti pääsi meidän koirista viimeisenä reenaamaan. Sillä oli hurja vauhti - ja tuskin tietoa mitä oltiin tekemässä. Se ei ole paljon hakua treenannut, jonkun verran jälkeä. Ensimmäinen maalimies ohitettiin täysin huomaamatta (tietysti, koska Miia oli ajatellut pääsevänsä nopeasti valmistelemaan omaa koiraansa), mutta kaksi muuta löytyi mukavasti kun "vanhus" pääsi vähän juonesta kiinni. Lähdetiin uudelle kierrokselle ja jo malttoi Mortti tehdä töitä Miiankin löytämiseksi.
// Mortti had extremely high speed when released - but he hardly knew what we were doing. He has not trained airscenting that much, more tracking. He passed the first goal without noticing her at all, but other two were easier to find and "the senior" got a clue. We started a new round and this time Mortti was that much settled down that he could work properly to find even Miia. Not bad at all for him.
 |
| Mortti ja Miia // Mortti and Miia |
Suurkiitos Raijalle ja Miialle vaivannäöstä näiden treenien suhteen! Tämä on ihan huippua! Yksi kerta on treenejä vielä jäljellä, ja innolla olemme tulossa mukaan.
// Thanks a lot Raija and Miia, for organising the trainings. That is just awesome! We have still one time to train and we are absolutely coming, too.
Treenien jälkeen etsiskelimme Ronjan kanssa koirille vielä ulkoilutuspaikkaa ja päädyimme mutkien kautta Kaakkurin koirapuistoon. Siellä mm jumppautimme Pimua kävelyttämällä sitä ilmeisesti ihmisten istuskeluun / nojailuun tarkoitettua "puomia" pitkin. Lopuksi piti tietysti kuvata vielä koirakvartetti kököttämässä puomin päällä ;)
// After the training me and Ronja wanted to take dogs still out for a while and ended to a dog park. There we made some exercises by walking Pimu on a narrow bench. Finally we even took a photo of the dog quartet sitting on that bench together ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti