Miten minusta tuntuu, että olen käyttänyt samaa otsikkoa aiemminkin? No, takaisin ollaan joka tapauksessa.
// I suppose I have already used the same headline? Well, we are back, anyway.
Eilen korkkasimme Pimun kanssa agilitykisat mammaloman jäljiltä. Ihan kaksi kertaa ehdimme käydä treenaamassa sitten lokakuun: viime viikon tiistaina ja torstaina. Eilen ennen ensimmäistä kisastarttia minua jännitti aivan järjettömästi! En muista milloin missään tilanteessa olisi jännittänyt yhtä paljon. Tuskin silti oli jännitykseni syytä, että saimme hylyn aikaan jo esteellä 4. Pimu valitsi väärän putken pään kohdassa, jossa riskiä en huomannut. Ehkä juoksin huonosti (en ole katsonut videointia vielä). Lisäksi kepeiltä olisi tullut vitonen, kun Pimu oli sitä mieltä, ettei tarvitse tehdä loppuun saakka. Mutta muuten selvisimme radasta mukavasti yhdessä. Ei paha kaiken taukoilun jälkeen!
// Yesterday me and Pimu had our first agility competitons after Pimu's pregnancy. We had trained just twice after October; last Tuesday and Thursday. Before the first competition yesterday, I was very nervous. I do not remember when I had felt the same previously. But I do not think my nervousness caused us to get disqualified on the obstacle 4 on the course. Pimu chose the wrong end of the tunnel though I had not recognised the risk there at all. Maybe I ran poorly (I haven't watched the video yet). We would also have got a fiver from the weave poles because Pimu thought she did not need to finish them. But after all, we made it from the start to the goal, working nicely together. Not bad after such a break.
Toinen rata oli profiililtaan vaikeampi kuin ensimmäinen. Lopun kaarrekuvio aiheutti päänvaivaa minulle rataan tutustumisessa. Ja sinnehän se nolla sitten karahti, kieltoon toiseksi viimeiseltä esteeltä :/ En ehtinyt valssaamaan yhteen väliin kuten olin suunnitellut ja kun varasuunnitelmaa ei ollut takataskussa, en ehtinyt kunnolla saattamaan Pimua tuonne toiseksi viimeiselle esteelle, vaan se pyörähti siivekkeen kohdalla, josta kielto. Ja reilu sekunti yliaikaa. Mutta yllätys oli todella suuri kun kuitenkin sijoituimme tällä tuloksella ja olimme kolmansia (yli 20 osallistujaa)! Kokemuksia ja muumimukia rikkaampana palasimme kotiin. Olen aika ylpeä hienosta mammakoirasta!
// The second course looked more difficult than the first one. During the course walk I was bothered by the curve in the end of the course. And there we lost our leg, to a denial on the second last obstacle :/ I did not manage the figure I had planned and had nothing else prepared, so I did not get Pimu to the obstacle but she spinned and we got a denial + a little overtime. But I was really surprised to hear that we were 3rd (over 20 participants)! So experience and a Moomin mug richer we headed home. I am pretty proud of the great dog mum!
Harmittavasti vain pohjoisen agilitykisakalenteri näyttää nyt todella tyhjältä :( Minä niin haluaisin kisaamaan!
// It is frustrating that there are not many agility competitions in the North in the near future :( I would just like to compete!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti