Rallyä ja aksaa

Viime viikonloppu oli siis koiratouhujen täyttämä. Lauantaina oli sekä Yodalla että Oosalla rally-tokokoe Haukkiksella. Yodan kanssa homma ei mennyt voittaja-luokassa ihan putkeen emmekä saaneet hyväksyttyä tulosta. Mutta kivaa meillä oli, mikä on pääasia. Oosa seikkaili radalla muutamaan otteeseen minun oikealla puolellani ja mietin siinä, että olisiko ne pitänyt uusia. Mutta ei, alokasluokan arvostelu on sen verran hölläkätistä, että seikkailuista meni vain vähän pisteitä. Oosalle Oosaksi varsin hieno tulos 88 p ja vain yhden hyväksytyn tuloksen päässä ollaan ensimmäisestä "tittelistä"! Oosan piti tavoitella titteliä tulevana sunnuntaina, mutta maanantaina se aloitti juoksun, joten emme pääse kokeeseen. Vinski sen sijaan pokkasi jo ensimmäisen tittelinsä eli se on siis nyt RTK1. Ohjaajana oli tällä kertaa Saana, joka selvisi radasta varsin hienosti! Onnittelut vielä.

Sunnuntaina aamuna kello soi klo 5:25. Suuntasimme Ronjan, Titon ja Pimun kanssa kohti Torniota ja agilityn Top Teamin tämän kertaisen leirin toista päivää. Olimme sattumalta Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Ensimmäinen treeni oli Kim Kurkisen ratatreeni, jossa aiheena mm irtoaminen. Juu, eihän se Pimu irtoa, mutta saimme siihen hyviä vinkkejä. Pimu otti pikkuisen stressiä tästä treenistä ja mietin jo, että mitenköhän toinen treeni menee. Toisena oli Marjon ratatreeni. Vaihdoin Pimulle palkaksi vinyylivinkulelun kankaisen lelun tilalta ja tämä rata ja harjoitus sopikin meille tosi hyvin. Toki täydellisiä suorituksia emme saaneet, mutta flow ja tunne olivat hyvät. Meillä on toivoa! Koirat pääsivätkin sitten jo lepäämään ja alkoi ohjaajien liikkumisen koulutus, josta osa leiriläisistä livisti :) Tunteroinen tehtiin erilaisia pikajuoksuharjoitteita, jotka kyllä olivat hyödyksi ja tuntuivat myös seuraavana päivänä kropassa. Paljon tuli päivässä oppia, toivottavasti niitä oppii itse myös hyödyntämään. Onneksi Ronja oli samassa koulutuksessa niin yhdessä varmaan näitä paremmin muistetaan.

Maanantaina myös Pimu aloitti juoksun. Koska urosvalinta on vielä vaiheessa, Pimua ei astuteta tähän juoksuun. Toivotaan, että seuraava juoksu tulee sopivaan väliin. Pimuhan juoksee kohtuullisen epäsäännöllisesti, joten seuraava juoksu on odotettavissa 3-7 kk:n välillä. Tässä juoksua odotellessa satsataan sitten kaikenlaiseen harrastamiseen.

Onnellinen Pimu TORKK:in hallissa

Treenailuja

Sunnuntaina oli Oosan koiratanssikurssin (peruskurssi) viimeinen kerta. Hitsit, Oosa on hieno tanssikoira: tekee isolla innolla, oppii temput nopeasti ja keskittyy tosi hyvin. Vielä kun itseni saisin liikkumaan tanssillisesti ja kaiken sopimaan johonkin musiikkiin, hyvä tulisi. Mahdollisesti meille alkaa alkuvuodesta myös jatkokurssi, johon alustavasti ilmottauduin mukaan treenailemaan.

Tiistaina pakkasin autoon Yodan, Leyan ja Oosan ja ajelin Haukkikselle. Poikkeuksellisesti treenasin yksin; Ronja ei päässyt työesteen takia eikä Sarikaan saanut treenejä aikatauluunsa sovitettua. Tällä kertaa mentiin rally-tokoa. Rakensin lyhyehkö radan, jossa oli myös voittajaluokan kylttejä. Ensimmäisenä otin halliin Yodan. Se on vaan mahtava harrastuskoira (huolimatta siitä, että se puri minulle sormeen haavan kun annoin liian pienen makkaran palan palkkana ja kun treenasin Oosaa, se söi 250 g jäistä kalkkunanjauhelihaa autosta, muoveineen päivineen). Se teki hienosti eikä tällä kertaa pahemmin äännellytkään. Ihan luottavaisin mielin suuntaan sen kanssa lauantain rally-tokokokeeseen.

Oosan kanssa tein samaa rataa, mutta alokasluokan tehtävillä. Vähän oli Oosalla keskittymisvaikeuksia viereiseltä kentältä tulleen häiriön vuoksi. Mutta jospa jotain saisimme lauantaina aikaan. Leyan kanssa testasin rallyä avoimen luokan tapaan eli vapaana. Ensimmäinen yritys oli aika surkea, Leya haahuili omiaan. Mutta kun se sai juonesta kiinni, se teki ihan osaamisensa mukaan. Kaikkia avoimen luokan juttuja se ei siis vielä osaa. Ehkä Leyakin joskus vielä suuntaa kohti rally-kokeita.

Haukkiksella tehdyn lenkin jälkeen suuntasin Kempeleeseen ja Kismaan tokotunnille Oosan kanssa. Oosa on jo aika hyvin rauhoittunut tuossa hallissa, mutta alkuajasta, kun yritin tehdä sen kanssa tunnistusnoudon alkeita, se oli kyllä keskittynyt ihan johonkin muuhun. Tunnin ohjattuna aiheena oli mm seuraaminen ja se meni meillä varsin mallikkaasti! Olen todella tyytyväinen, että olen opettanut Oosan seuraamaan suoran katsekontaktilla. Paikallaolotkin (maaten ja istuen) menivät paremmin kuin aiemmin (näitä pitäisi treenata kotona paljon). Sain myös hyviä vinkkejä miten lähteä työstämään noutoa, tällä hetkellä kun Oosaa ei noutoesine kiinnosta yhtään.

Lauantaina menen siis sekä Yodan että Oosan kanssa rallailemaan. Huh huh, vähän tuskanhikeä pukkaa, kun Oosan koetta ajattelee. Sunnuntaina on myös jännittävä päivä: alunperin olin lähdössä vain Ronjan kenneläidiksi agilityn Top Teamin leiripäivään, mutta tänään ilmoittauduin sinne ryhmään mukaan sairauden takia estyneen ryhmäläisen tilalle. Pimukin pääsee harrastamaan. Vähän kyllä jänskättää, meidän ohjatut agilitytreenit kun on yhden käden sormilla laskettavissa. Joten kaikenlainen oppi on kyllä tervetullutta.

Pimu ja Uikki silmäpeilauksessa - Pimu and Uikki eye checked

Tänään Pimu ja Uikki kävivät aina niin ihanan Kaisa Wickströmin luona silmäpeilauksessa. Lisäksi Pimulle tehtiin virallinen sydänkuuntelu. Kumpikin sai kaikilta osin puhtaat paperit!

// Today Pimu and Uikki were eye checked by always so lovely Kaisa Wickström. Also Pimu’s heart was checked. Both the dogs got clear papers in all aspects, so no eye diseases, nor heart murmur.

Oosa harrastaa

Tänään aloitimme Oosan kanssa tokokurssin Koirakoulu Kismassa Kempeleessä. Menimme alo-/avo-ryhmään. Kävin Ronjaa Uikin treeneissä yhden kerran paikkaamassa vastaavantasoisella tunnilla ja ajattelin tuon tason sopivan meille. No, en tiedä osaammeko niin paljon, mutta kokeillaan.

Alkutunnista Oosa oli kohtuuvauhdikas: uusi treeniympäristö ja uudet treenikaverit tekivät tehtävänsä tuollaisen vilkkaan koiran kanssa ja aluksi tuntui, ettei me Oosan kanssa edes mahduta halliin. Mutta vähitellen Oosa rauhoittui tekemään juttuja minun kanssani. Teimme alokasluokan hyppyä (parhaimmillaan ihan 10 pisteen suoritus), liikkeestä maahanmenoa (ei oikein onnistunut, tätä ei olla Oosan kanssa hirveästi treenattu, nyt saimme hyviä ohjeita miten lähteä etenemään), luoksetuloa (aika ok, matka vaan vielä lyhyt, kun minä en luota siihen, ettei Oosa lähde omille teilleen) ja paikallaoloa (meni maahan ja pysyi jonkin aikaa, sitten alkoi häröily; tätäkään ei kyllä ole taidettu treenata). Muutoin tein seuraamispätkiä (kiva kontakti pääasiassa) sekä vain chillailtiin - ja tämäkin Oosalta onnistui!

Koiratanssiahan olemme Oosan kanssa myös muutaman kerran kurssilla harrastaneet. Ja ai että Oosa tykkää siitä! Silmät säihkyen se tekee juttuja minun kanssani ja sen temppurepertuaari on yllättävänkin laaja! Se osaa mm peruuttaa eri positioissa, antaa tassua, antaa vitosen, pyöriä minun ympärilläni erilaisilla variaatioilla, kiertää kohteen ja tehdä erilaisia hyppyjä. Koiratanssikurssia on vielä yksi kerta jäljellä, kevätkaudella mahdollisesti tulee jatkokurssi.

Oosan sydänhän palaa kuitenkin agilitylle. Se rakastaa sitä, että se saa juosta ja lujaa. Mutta nyt hetken aikaa panostamme yhteistyötä ja hallintaa lisääviin lajeihin ennen kuin sitten taas haemme jatkamaan agilityä ohjatusti. Minun stressitasoni oli aika korkealla aksatreeneissä, kun koko ajan piti olla varuillaan siitä, mihin suuntaan Oosa milloinkin säntää ja minun mielenrauhani vuoksi pidämme nyt vähän taukoa. Toki käymme aksaamassa itsenäisesti tässä välillä.

Ai niin ja onhan Oosa (ja Yoda) ilmoitettu taas yhteen rally-tokokokeeseenkin. Saas nähdä miten meidän siellä käy.