Sunnuntaina oli Oosan koiratanssikurssin (peruskurssi) viimeinen kerta. Hitsit, Oosa on hieno tanssikoira: tekee isolla innolla, oppii temput nopeasti ja keskittyy tosi hyvin. Vielä kun itseni saisin liikkumaan tanssillisesti ja kaiken sopimaan johonkin musiikkiin, hyvä tulisi. Mahdollisesti meille alkaa alkuvuodesta myös jatkokurssi, johon alustavasti ilmottauduin mukaan treenailemaan.
Tiistaina pakkasin autoon Yodan, Leyan ja Oosan ja ajelin Haukkikselle. Poikkeuksellisesti treenasin yksin; Ronja ei päässyt työesteen takia eikä Sarikaan saanut treenejä aikatauluunsa sovitettua. Tällä kertaa mentiin rally-tokoa. Rakensin lyhyehkö radan, jossa oli myös voittajaluokan kylttejä. Ensimmäisenä otin halliin Yodan. Se on vaan mahtava harrastuskoira (huolimatta siitä, että se puri minulle sormeen haavan kun annoin liian pienen makkaran palan palkkana ja kun treenasin Oosaa, se söi 250 g jäistä kalkkunanjauhelihaa autosta, muoveineen päivineen). Se teki hienosti eikä tällä kertaa pahemmin äännellytkään. Ihan luottavaisin mielin suuntaan sen kanssa lauantain rally-tokokokeeseen.
Oosan kanssa tein samaa rataa, mutta alokasluokan tehtävillä. Vähän oli Oosalla keskittymisvaikeuksia viereiseltä kentältä tulleen häiriön vuoksi. Mutta jospa jotain saisimme lauantaina aikaan. Leyan kanssa testasin rallyä avoimen luokan tapaan eli vapaana. Ensimmäinen yritys oli aika surkea, Leya haahuili omiaan. Mutta kun se sai juonesta kiinni, se teki ihan osaamisensa mukaan. Kaikkia avoimen luokan juttuja se ei siis vielä osaa. Ehkä Leyakin joskus vielä suuntaa kohti rally-kokeita.
Haukkiksella tehdyn lenkin jälkeen suuntasin Kempeleeseen ja Kismaan tokotunnille Oosan kanssa. Oosa on jo aika hyvin rauhoittunut tuossa hallissa, mutta alkuajasta, kun yritin tehdä sen kanssa tunnistusnoudon alkeita, se oli kyllä keskittynyt ihan johonkin muuhun. Tunnin ohjattuna aiheena oli mm seuraaminen ja se meni meillä varsin mallikkaasti! Olen todella tyytyväinen, että olen opettanut Oosan seuraamaan suoran katsekontaktilla. Paikallaolotkin (maaten ja istuen) menivät paremmin kuin aiemmin (näitä pitäisi treenata kotona paljon). Sain myös hyviä vinkkejä miten lähteä työstämään noutoa, tällä hetkellä kun Oosaa ei noutoesine kiinnosta yhtään.
Lauantaina menen siis sekä Yodan että Oosan kanssa rallailemaan. Huh huh, vähän tuskanhikeä pukkaa, kun Oosan koetta ajattelee. Sunnuntaina on myös jännittävä päivä: alunperin olin lähdössä vain Ronjan kenneläidiksi agilityn Top Teamin leiripäivään, mutta tänään ilmoittauduin sinne ryhmään mukaan sairauden takia estyneen ryhmäläisen tilalle. Pimukin pääsee harrastamaan. Vähän kyllä jänskättää, meidän ohjatut agilitytreenit kun on yhden käden sormilla laskettavissa. Joten kaikenlainen oppi on kyllä tervetullutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti