Vuosi Yodan kuolemasta

On kulunut vuosi kauhujen yöstä ja Yodan kuolemasta. Vieläkään en ole päässyt siitä millään tavalla yli, vaan ikävä pikkukoiraa on edelleen suunnaton. Eikä joulu tunnu joululta Yodan puuttumisen mutta myös viime joulun tapahtumien vuoksi. Mutta kai tämä kaipuun tuska edes joskus laimenee? Kuvia tänne on kuitenkaan turha odottaa, en vielä(kään) pysty katsomaan viime vuoden kuvia, koska Yodan näkeminen vain niin sattuu

Pennut kasvavat ja ovat suurenmoisia. Ne ovat nyt 5,5 viikkoa vanhoja  Niiden elämää voi seurata instagramissa #tyystilyksen Yritän saada jossain välissä jotain päivitettyä tännekin. 

Pennut kolme viikkoa ja agilitykuulumisia

Pennut täyttävät tänään jo kolme viikkoa! Nyt ne ovat jo ihan koiria: kävelevät neljällä jalalla mönkimisen sijaan, haukkuvat, painivat ja heiluttavat jopa häntää. Voi suloisuus <3 Luovuin totaalisomevastaisuudestani ja olen viime viikosta alkaen postaillut pentujen kuvia ja kuulumisia kennelin Instagramiin - > sinne siis jos kuulumiset ja kuvat useammin kiinnostavat. Pennut eivät ole mitään suuren suuria, painot tänään hieman alle 1,5 kg. Loppuviikosta on tarkoitus alkaa tarjoilla niille myös kiinteää ruokaa, aloittaen perinteisesti raa'asta jauhelihasta. Viikon päästä on madotuksen aika ja tulee ensimmäisiä pentuvieraita käymään. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että Oosa voisi jo vieraita hyvinkin suvaita, ei se pentuja ainakaan omalta väeltä (mukaan lukien Leya) vahdi. Reilun viikon ajan se on jo nukkunut yöt eri huoneessa kuin pennut (äiti on vähän väsynyt), mutta käy toki yöllä ainakin kerran lapset ruokkimassa.

C-pentueesta kaksi koiraa valittiin agilityn Top Teamiin! Laura ja Huisi läntiseen kokoonpanoon ja Ronja ja Ipe itäiseen. Myös Lystin omistaja Emmi topteameilee lännessä, mutta vanhemman koiransa Lennin kanssa (vain yksi koirakkopaikka / ohjaaja). Kaikki nämä ovat kyllä todella taitavia ja paikkansa TopTeamiin ansainneet. Oosan kanssa agilitaaminen tuntuu kyllä juuri nyt todella kaukaiselta :( Se ei ole montaa laukka-askelta synnytyksen jälkeen vielä ottanut. Ei tietenkään ihme tuollaisen urakan jälkeen ja tuolla tissivarustuksella mikä sillä on pentujen ruokkimiseen. No, onneksi kuntouttamisella ei ole (varsinkaan vallitsevissa olosuhteissa) mitään kiirettä. Tämän hetken ajatuksen mukaanhan Oosaa ei ole myöskään tarkoitus astuttaa uudelleen, joten kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla hyvin aikaa kirmailla radoilla.

Pennut huomenna kaksi viikkoa

Aika kuluu nopeasti ja pennut täyttävät huomenna jo kaksi viikkoa. Pennut kasvavat kukin omaa tahtiaan, välillä paino nousee vauhdilla, välillä jollakin ei niin vauhdilla. Mutta tyytyväisiä, pulleita pentuja meillä on ja painot ovat nyt 830g-1065g. Osalla on silmät auenneet ja osa pennuista osaa jo kävellä hoiperrellen. Yksi yksilö on erityisesti kunnostaunut kiipeämällä toistuvasti pois pentulaatikosta, mm keskellä yötä tai työpäivää. Voi sitä huutoa, kun pikkuinen on eksynyt. Mutta enimmäkseen pennut edelleen nukkuvat ja  syövät. Vähän joudumme jopa rajoittamaan Oosan imettämistä ja hoitamista samalla, koska sekä se että pennut ovat olleet melkoisen hajukkaalla ripulilla, huh huh. Tänään sitten olikin jokaisella pennulla ensimmäinen pesupäivä, pikaisesti vessan lavuaarissa ne pesin ja pyyhkeellä kuivasin. Toivotaan, että mahat rauhoittuvat, kun ruokaa ei ole koko ajan tarjolla. Huomenna olisi ensimmäisen madotuksen aika, saapa nähdä miten sen kanssa käy, saadaanko matolääke pentuihin ja sekoittaakohan se mahat pahemman kerran.

Huh mitä käänteitä

Asensimme pentuhuoneeseen valvontakameran, josta pystymme kännykän kautta tarkkailemaan tapahtumia. Perjantain Oosa vain nukkui huoneessa, sängyn alla hievahtamatta. Jo torstaina se lähinnä vain nukkui. Ronja yllätti meidät totaalisesti tulemalla yllätysvierailulle perjantaina. Samalla harteiltani lähti tonnin paino, koska tiedän, että Ronja toimii ja häneen voin luottaa (kiitos, Ronja!). 

Oosa aloitti avautumisvaiheen hiljakseen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (yksi pitkä supistusjakso), sama tahti jatkui sunnuntain, muutama supistusjakso. Tarkkailin koko ajan pentujen liikkeitä jotka tuntuivat hyvin. Lauantai-iltana lämpö laski asteella siihen astisesta eli 36 ja rippeet, sunnuntaiaamuna se oli yli 38 astetta, ensimmäistä kertaa mittausteni aikana (reilu viikko säännöllistä mittaamista). Sunnuntain Oosa läähätteli ja oli levoton ja maanantaita vasten yöllä kolmelta se oli todella kipeä. Tässä vaiheessa lähetin töihin viestin, että jään kotiin (toki olin valmistellut asian etukäteen). Neljältä aamuyöllä Oosa ponnisti ensimmäisen kerran ja kävin herättämässä Ronjan. Klo 6:15 syntyi ensimmäinen pentu, narttu. Siitä sitten tapahtuikin klo 11:20 saakka vauhdilla ja syntyi 6 pentua seuraavasti:

klo 6:15 1. pentu narttu 335 g

klo 7:15 2. pentu uros 318 g

klo 7:45 3. pentu narttu 359 g

klo 8:45 4. pentu narttu klo 272 g

klo 10:20 5. pentu narttu 319 g

klo 11:20 6. pentu narttu 354 g

Tunnustelin Oosaa jossain vaiheessa ja olin tuntevinani "möykyt" molemmilla kyljillä. Myöhemmin, kun halusin tarkistaa, tuntuiko möykyissä liikettä, en enää löytänyt niitä. Tai toisen tunsin ohimennen, mutta sekin katosi. Oletimme synnytyksen olevan ohi ja saldona ultrassa varmuudella näkynyt määrä 6 pentua.

Siivosimme, ulkoilutimme Oosan ja söimme. Istuimme rauhassa pentuhuoneessa, kun Oosa alkoi ponnistaa ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, tupsahti maailmaan 7. pentu

klo 16:30 7. pentu narttu 283 g

Oosa ponnisteli edelleen vähän satunnaisesti. Se toinen tuntemani möykky kalvoi mielessä. Make tuli töistä kotiin. Oosa ponnisti pari kertaa ja odotimme pentua, mutta ei mitään. Hetken pohdittuamme soitin kotikylän klinikalle Herttaiseen ja selitin tilanteen. Sanottiin, ettei ole aikoja sille päivälle enää (sulkemisaikaan 40 minuuttia), mutta suosittelivat ottamaan yhteyttä päivystävään. Pohdimme mitä tehdä, kun Herttaisesta soitettiin, että eläinlääkäri ottaa sittenkin vastaan, kuvaa ja katsoo onko siellä vielä pentu, mutta mikäli pitää leikata, ei ehdi sitä muiden menojensa takia tehdä.

Lähdimme kiireellä matkaan. Pennut olivat juuri syöneet, joten Ronja jäi niiden kanssa kotiin odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: olihan siellä vielä pentu: kaukana synntyskanavasta, pylly edellä syntymässä ja Oosa aivan poikki. Pikainen ultratutkimus kertoi, että pentu on elossa ja valmis syntymään. Oli superihanan mahtava yllätys, kun Herttaisen Kamila kertoikin jäävänsä leikkaamaan Oosan, jos leikkaukseen päätyisimme. Ja miksi emme olisi päätyneet: halusimme sekä Oosan että pennun elävinä.

Ronja tuli pentujen kanssa odottamaan leikkausta. Pian kuulimmekin todella pontevaa kiljuntaa <3 ja Oosan ja Månsin 7. tyttöpentu syntyi

klo 19:15 8. pentu narttu 334 g

Oosa on toipunut leikkauksesta mukavasti. Se hoitaa pentujaan täydellisesti, syö ja juo itse kohtuullisesti. Kaikkien pentujen painot olivat tänään puoliltapäivin ylittäneet syntymäpainot. 

Vielä viikko

Noin viikko Oosan laskettuun aikaan. Kantoaika on mennyt hyvin. Tosin Oosa on ollut todella rauhallinen, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä Oosalle. Se on syönyt hyvin, mikä on yllättänyt myös. Normaalioloissahan se on melkoisen nirso ja melkoisesti pelkäsin, että se nirsoilee kantoajankin, mutta ruokaa on kyllä uponnut. Painoa sille on tullut nelisen kiloa ja aiemmin niin sporttinen vyötärö on kasvanut 12 cm. 

Mä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin, tietenkin

Viimein koitti syysloma! Viimein siinä mielessä, että Make säästi kesälomastaan viikon alunperin Oosan astutusmatkaa varten, mutta koska korona muutti suunnitelmat ja Ronja kävikin tekemässä astutusmatkan, Make siirsi lomaviikkonsa syyslomalle.

Viime viikon perjantaina lähdimne kotoa syksystä, mutta päädyimme talveen :) Kaksi yötä vietimme Rovaniemellä Kemijokivarressa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Syötiin, saunottiin, juteltiin, rakennettiin. Koirien kanssa kävin yhden pidemmän hihnalenkin, muutoin lyhempiä.

Leya ja Oosa Iisakinperällä

Sunnuntaina ajelimme Kittilän kautta Leville ja parkkasimme Maken työnantajan mökille. Maanantaina kävimme kävelemässä 15 km lenkin Kätkän laavulle. Minä halusin alunperin Kätkätunturin päälle kiertämään Rykimäpolun, mutta valitsimme lopulta toisen reitin. Ei niin näyttävää, mutta kiva reitti kävellä.

Vetokoira Oosa

Kätkän laavulla

Mökille/Terolle päin palatessa huomasi, ettei Oosa nyt enää ole ihan oma itsensä: sen sijaan, että olisi mennyt nelivetoa edellä, se jopa hetkittäin käveli meidän perässämme!

Tiistaina ajelimme Pallakselle. Oi, Pallas, niin tärkeä ja rakaskin minulle. Satumaisen upeat maisemat, raitista, puhdasta mieletöntä tunturi-ilmaa, paljon koskematonta luontoa. Tiistaille lähdimme kokeilemaan Palkastunturin/-keron kiertämistä. Mutta reitille oli tuiskuttanut paikoittain kolmisenkymmentäkin senttiä lunta ja kun sumu laskeutui, päätimme, ettei Palkaksen huiputtaninen ollut tunturiin eksymisen väärti. Kilometrejä ja kiipeämistä kuitenkin kertyi.

Palkaskeron rinteellä

Keskiviikko valkeni vastoin sääennustuksia aurinkoisena. Päätimme lähteä kokeilemaan Taivaskeron (Himmeriiki) kierrosta ja huiputtamista, kuten muuan suurempikin koiraseurue. Ai että oli makea reissu <3 Kolme tuntia kävelyä hienossa säässä, mielettömässä maisemassa ja mitä parhaassa seurassa. Ehdottomasti tämän syysloman kohokohta <3 Tänne pitää päästä taas! Sieluni maisema mäntymetsän ohessa, niin tutut tunturit. Jopa nimirimpsun pystyin muististani vuosikymmenten takaa kaivamaan. Tällä reissulla Oosa jaksoi vetää alusta loppuun, toki matka oli kilometreissä Levillä käveltyä 1/3 lyhyempi, mutta nousun määrä oli moninkertainen.

Taivaskero 809 m. Olympiatuli 1952 sytytettiin tässä.

Pallakselta ajelimme Ylläkselle puskailemaan. Satoi lunta. Kävin muutaman kilometrin iltalenkin koirien kanssa. Torstaiaamuna kävelimme Äkäslompolossa ja kävimme Jounin Kaupalla ”pakollisen” turistikuvan verran ja taas tien päälle. Ajokeli oli melko hankala, mutta vähän Kolarin alapuolella pitämämme tauon aikana tie oli sulanut ja keli näin parantunut.

Pysähdyimme yöksi vielä Aavasaksalle. Aurinkomajat tai Midnight Sun Cottages oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt jo jokunen vuosikymmen sitten, mutta Aavasaksa ympäristönä on kyllä kiehtova. Edellisen kerran pysähdyimme siellä kaksi vuotta sitten syyslomalla. Torstai-iltana kävimme katsomassa Keisarinmajan, paviljongin ja näköalatasanteen. Mutta perjantaiaamuna Suomen luonto pani parastaan <3 Aurinkoa, lunta, vain minä, koirat ja luonto, ei liikenteen melua, ei mitään häiritsemässä nautintoani. Kruununkierrosta kävellessäni ja nauttiessani huomasin hyräileväni otsikon laulua (Hector: Mandoliinimies). Voi kun saisikin vuori-, tunturi- tai edes vaarailmaa pulloon ja voisi siitä nauttia, kun arki painaa päälle. Totesin siinä kaikessa rauhassa kävellessäni, että minun sydämestäni ainakin pala kuuluu tuonne vaarojen ja tuntureiden maahan <3

Mitkä maisemat <3

Kotiin palattuamme tyhjensimme Terosta lähes kaiken. Toivottavasti emme pääse muutamaan kuukauteen reissuun, vaan noin kolmen viikon kuluttua meillä olisi muuta ajattelemista ja säpinää.

PS Oosan mahan ympärys on kasvanut 6 cm 10 päivässä. Onko se paljon vai vähän?

Oosa 40 vrk astutuksesta

Oosa ultrattu kantavaksi - Expecting standard poodle puppies

Eilen käytin Oosan luottoeläinlääkärimme luona ultrattavana. Heti kun anturi laitettiin Oosan vatsalle, kuvassa näkyi 3 pentua. Eläinlääkärin sanoin: "Tämä on täynnä pentuja." Ja totuuden nimissä, kyllähän Oosan maha onkin jo kasvanut. Kaikki havaitut pennut vaikuttivat vastaavan astutusajankohtaa ja oikein rakentuneilta, joten nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Lisätietoja pennuista saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi(a)gmail.com

// Yesterday I took Oosa to an ultrasound check. The vet saw several puppies and all of them looked good. So, let's keep the fingers crossed. More information is available from me via e-mail ollila.paivi(a)gmail.com

Muutaman kasvatin kuulumisia

Viime kuun puolivälin jälkeen C-pentueen Rambo (T. Colin Creevey) kävi terveystarkastuksissa. Myös Rambon tulokset olivat mukavat: silmät terveet, polvet 0/0, lonkat B/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0. Hyvillä mielin voi Rambonkin kanssa jatkaa touhuilua ja harrastamisia. Suurkiitos Tuulialle Rambon tarkkeihin viemisestä! Nyt Uikin seitsemästä pennuista seitsemän on kuvattu ja tarkastettu laajasti. Kiitos ihanan aktiivisille omistajille!

Lauantaina B-pentueen Vinski (T. Blazing Fire) kävi luonnetestissä. Sehän kävi luonnetestissä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, tuolloin testi jouduttiin keskeyttämään, kun Vinski ei palautunut kelkasta. Helppoa se ei Vinskille ollut vieläkään, mutta omistajansa Sarin erinomaisesti tukemana Vinski tällä kertaa käveli testin läpi omin jaloin. Kokonaispistemäärä +56, laukauskokematon. Pimu oli lopulta yllättävän pehmeä (vaikka se kotioloissa vaikuttikin kovalta ja lisäksi sen kumpikin vanhempi oli luonnetestattu kohtuullisen korkeilla pisteillä; Hessu +140 p ja Doris +176 p) ja on ainakin Vinskille pehmeyttä periyttänyt. Tosin kotioloissa Vinski on sitten kuulemma maailman helpoin koira ja juuri oikea koira perheeseensä. Saapa nähdä minkälaista luonnetta Oosa toivottavasti tulossa oleville pennuilleen periyttää. Oosa on kovemman oloinen kuin Vinski, mutta MH-luonnekuvauksessa sekään ei lopulta niin kova ollut kuin miltä se arjessa vaikuttaa. Ehkä Oosakin joskus tulevaisuudessa luonnetestataan, nyt en sitä tietenkään testiin halunnut viedä, vaikka se sääntöjen mukaan vielä olisikin saanut osallistua.

C-pentujen kuulumisia vielä lisää. Lysti (T. Callidora Longbottom) on mitattu virallisesti mini-luokan agilitykoiraksi! Muutama viikko sitten se sai ensimmäisen minimittaustuloksen, mutta rajatapauksena ja nyt viikonloppuna se mitattiin kahden tuomarin toimesta lopullisesti miniluokkaan kuuluvaksi. Saamistamme videoista ja omistaja-Emmin kertoman perusteella Lysti on varsin pätevä pieni agilitykoira. Kisauraa koirakko aloittanee ensi vuoden puolella. C-pennuistahan myös Pingu tullaan mittaamaan miniksi (sen säkä on selkeästi alle medin rajan ja sehän onkin nyt rekisteröity kääpiövillakoiraksi), pojat ovat kaikki kohtuullisen selkeitä medejä, ehkä Rambo pikkumaksin rajan tuntumassa.

Isovillakoiranpentuja toiveissa - Wishing for standard poodle puppies

Oosa on tällä viikolla treffaillut tositarkoituksella komeaa ja hienoluonteista Månsia (FI SE NO DK Ch Dajmens Strike Force Hero). Ultraan on aika varattu viikolle 42. Peukut pystyyn, että saataisiin isovillakoiran pentuja taloon marraskuussa.

// During this week, Oosa was dating handsome and greatly tempered Måns (FI SE NO DK Ch Dajmens Strike Force Hero). I booked time for Oosa for ultracheck for the week 42. Now, let’s keep the fingers crossed for us getting standard poodle puppies in November.

Näyttelykauden päätös

Eilen meillä oli hieno päivä Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Paikanvaihdoksesta huolimatta, Muuramen ryhmiksen sää ei petä: märkää, tuulta ja kylmää riittää. Onneksemme saimme leirin pystytettyä raviradan toimistorakennuksen lipan alle, niin saimme puunatut puudelit pidettyä kehäkunnossa loppuun saakka.

Tuomarina oli Svetlana Kokonena, jonka arvosteltavana meidän koirista Oosa ja Uikki olivat käyneet aiemminkin, samoin Oosan Vinski-veli. Näillä kaikilla on kyseiseltä tuomarilta sertit. Ronjan kanssa olimme sopineet, että tällä kertaa minä esitän kaikki kolme ilmoitettua koiraa. Uikin ja Ipen kanssa vähän harjoittelinkin, Leyan kanssahan homma hoituu vanhasta tottumuksesta.

Meidän koirista ensimmäisenä todella paljon aikataulusta myöhässä olleeseen kehään pääsi Leya. Ainoa veteraaninarttu, uroksissa myös veteraani, joka oli saanut sa:n. Leyalle myös SA, se jäi viidenneksi paras narttu -kehässä eli ei sijoitusta. Rodun parasta veteraania valittaessa Leya suureksi yllätykseksi voitti uroksen ja oli näin ollen VET-ROP! Leya nauttii kehässä jokaisesta hetkestä ja vähän se vastusteli, kun joutui sieltä pois. (Leya rop-vet, Finlana's Poseidon vsp-vet)

Heti Leyan jälkeen vuorossa oli Ipe ainoana junioriluokan uroksena. Ipehän on terrierileikkauksessa. Mutta viimein osui kohdalle tuomari, joka osasi katsoa Ipeä turkin ohi ja arvosti juuri niitä samoja asioita, jotka minä Ipessä näen erinomaisina: kroppaa ja rintaa, ne ovat Ipellä hienot, liikkumista ja ilmettä. Ja Ipelle viimeinkin ensimmäinen erinomainen, kaupan päälle vielä SA ja PU3-sijoitus! Mainio ukkeli!

Uikki oli ainoa valioluokan narttu. Sehän ilmoitettiin mukaan vain, koska senkin mielestä näyttelyissä on vaan niin huippukivaa! Ja olikin sillä! Vähän meinasi liikkumisessa keskittyminen karata, kun Ronja heilui kehän ympärillä. Mutta lopulta Uikki vei potin kotiin ja oli ROP. Hieno Ui, mainio eläin sekin.

(kuvassa vasemmalla Paradisiacal Mister Wise Guy VSP, oikealla Uikki :))

Valitettavasti emme ehtineet jäädä ryhmäkehiin, kun porukkamme hajaantui kiireellä kahteen suuntaan.

Myös Pinkku vietti tahollaan viikonlopun näyttelyissä. Lauantaina se kävi Porvoon kansallisessa näyttelyssä rotuspesialisti Henrik Hanneliuksella arvosteltavana suuressa junioriluokassa. Vaikka Hannelius oli kovin sanoin tylyttänyt sekä Pingun turkkia (nyörit) että leikkausta (continental), Pingu sai lopulta ERI:n. Hieno tyttö! Luokkasijoitukseen asti Pingu ei kuitenkaan riittänyt. Sunnuntaina Pingu esiintyi Eeva Rautalalle Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä. Siellä se oli arvostelun perusteella kauttaaltaan "melko hyvä" ja tuloksena EH. Nyt Pingu voikin jäädä koronatauolle näyttelyistä, harrastamaan muuta, kuten agilityä ja kasvattamaan nyörejään.

Vuoden viimeiset (?) agilitykisat - Oosa aloitti juoksun

Kyllä on viime viikot olleet melkoista vuoristorataa. 

Lauantaina kävimme Oosan kanssa luultavasti (toivottavasti) vuoden viimeisissä agilitykisoissamme. Kajaanin kisoissa tuomarina oli Eija Berglund, jonka radat olisivat olleet meille ihan mentävissä, vaikka ennakko-oletukseni olivatkin muuta. Mutta Oosan valitettavaksi tavaramerkiksi muodostunut rimojen pudottelu vei meiltä nollat. Päivän ensimmäiseltä kisaradalta (hyppyrata) saimme kuitenkin ennätysetenemämme: 4,85 m/s. Kyllä tuntuikin, että lujaa mentiin, vaikka aikaan mahtui yhden esteen kieltokin. Huhhuh. Toiselta agilityradalta hylky, kun keskeytin sen toisen pudotetun riman jälkeen, toiselta paljon virheitä, etenemä 4,13 m/s. Aamulla kotona, ennen Kajaaniin lähtöä olin tarkistanut, ettei Oosa ole juoksussa. Paluumatkalla kävimme kävelemässä Jättiläistenmaassa ja siellä kiinnitin huomiota siihen, että Oosa pissaili tosi monesti ja Makelle siinä sanoinkin, että ei kai Oosalla vielä juoksua ole, kun Leya ei siihen mitenkään reagoi. Mutta kun palasimme kotiin, Rasmuksen sängystä löytyneet läikät kertoivat muuta. Juoksu alkoi useamman viikon etuajassa.

Oosan astutustahan on jo pitkään suunniteltu tälle syksylle, mutta maailman koronatilanne teki meille mahdottomaksi ajatella lähtöä astutusreissuun sen uroksen luokse, jota olin ajatellut. Vuorohetkin olen ajatellut, että Oosa jää kokonaan astuttamatta, vuoroin on sitten ollut mielessä, että tähänkö minä sitten jätän tämän linjan, joka on ollut itselleni niin mieluisa ja omaan käteeni varsin sopiva. Kuitenkin tiedossa on koko ajan ollut, että Oosan juoksu lähestyy vääjäämättä, mutta mitään ei oikein ole ollut valmiina. Suomesta en millään tavalla mieleistäni urosta ole onnistunut löytämään, vaikka iltakaudet olen KoiraNetiä selannut. Perimmäinen syy on se, että maailmalla on kaksi isovillakoiraurosta, jotka löytyvät arviolta 90% kaikkien mustien ja valkoisten isovillakoirien taustalta. Ja koska olen vastarannan kiiski, en kyseisiä uroksia kasvatukseeni halua (tai jos tarkkoja ollaan, toinen niistä on jo Oosan sukutaulussa). Tämä muiden kriteerieni kanssa vähentää mahdollisia uroksia reilusti, mutta yökaudet asiaa pohdittuani, olen tullut siihen päätökseen, että tämä on juuri se kriteeri, mistä en pysty tinkimään. Pohdintaa, miettimistä, aprikointia, valvottuja öitä, netissä surffausta ja lopulta katse urokseen, joka on myös ollut mielessäni pitkään, listan kakkonen. Sain jo ennen Oosan juoksun alkua tuttavaltani lisätietoa kyseisestä uroksesta ja se vahvistaa päätöstäni ja nyt asia on uroksen omistajan kanssa sovittu ja ensi viikolla Oosa menee miehelään. Pidetään peukkuja, että marraskuun puolivälissä meillä olisi isovillakoiran pentuja. (jos nyt joku blogin lukija sattuu kiinnostumaan Oosan pennuista, lisätietoja saa minulta sähköpostitse os. ollila.paivi@gmail.com - esim kennelin Facebookin kautta ei kannata kysellä, koska sitä ylläpitävät tyttäret).

Myös Oosan Riesu-veli starttasi elämänsä ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa. Riesu kilpaili ohjaajansa Marjan kanssa OKK:lla hyppyluokassa sunnuntaina 30.8. Parin rata päättyi hylkäykseen, kun Riesu oli eri mieltä radan kulusta. Oosa kisasi tuona viikonloppuna neljä starttia, mutta eipä niistä paljon kerrottavaa jäänyt, vaikka esim tuo Hilpi Yli-Jaskarin hyppyrata olisi ollut varsin vietävä. Lauantain toisessa startissa radalta 20vp, etenemä 4,40 m/s, toiselta radalta 15 vp, etenemä taas yli 4 m/s. Sunnuntaina 2 x hyl. No, Tiian kanssa on jo keskusteltu, että äippäloman jälkeen paneudutaan oikein systemaattisesti Oosan rimojen pudotteluun.

Ensi viikonloppuna meiltä on useampi koira vielä näyttelykehässä, sen jälkeen taitavat nekin olla ohi tälle vuodelle. Pingu menee kehään tahollaan viikonlopun kumpanakin päivänä (Helsinki kv ja Porvoon kr), Leya, Uikki ja Ipe pyörähtävät Jyväskylään siirretyssä Muuramen ryhmänäyttelyssä. Samalla reissulla Oosa sitten jääkin Ronjan luokse ja lähtee sitten sinne sulhon luokse.

Pingu EE JMVA!

Tänään Tarton ryhmänäyttelyssä Pingusta tuli Viron juniorivalio! Eilen se sai ensimmäisen juniorisertin, oli ROP-jun ja ROP (tuomari Viktoras Avtuško) ja tänään sitten toisen kerran sama paketti (tuomari Livija Zizevske). Tänä poikkeusaikanahan Pingun ikäluokan koiralle kaksi juniorisertiä riittää. Tämän päivän tuomari oli oikein ihastunut Pingun nyöriturkkiin sekä sen avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Suurkiitos Reetalle ja Robinille, että veitte Pingun Viroon.

Eilen Kajaanin agilitykisoissa (tuomari Katariina Virkkala) juoksimme Oosan kanssa kaksi hylkyä ja yhden vitostuloksen (ensimmäinen rima putosi), jolla voitimme kyseisen kilpailun (etenemä 4,1 m/s).

Muutama agilitykisastartti ja Pori kv näyttely

Viimeisimmän postauksen jälkeen olen juossut Oosan kanssa muutaman agilitykisastartin. Ei nollia, mutta pari palkintopallisijoitusta. Mm Open SM-kisan finaalipaikka jäi rielun kahden sekunnin päähän. Huomenna menemme kolme starttia Kajaanissa. Sitten seuraavat kisat taitavatkin olla "kotikisat" Haukkiksella kuun lopussa.

Viime viikonloppuna, kun koiranäyttelyitä alettiin Suomessa taas pitää koronatauon jälkeen, suuntasimme Ronjan ja Reetan kanssa Poriin. Näyttelyyn olin ilmoittanut Leyan, Uikin ja Pingun. Myös Uikin poika Huisi (T. Cornelius Toffee) osallistui. Kun ilmoitin koiria, näyttelyn tuomarina piti olla Juha Palosaari, vähän ilmoittamisen jälkeen tuomari muutettiin ja lopulta se oli Laurent Heinesche Luxemburgista. Paljon Suomessa arvostellut, mutta minä en ketään hänellä aiemmin ollut käyttänyt.

Näyttelykäyntimme päätarkoitus oli saada mitattua Pingu kääpiövillakoiraksi. Ja säkäkorkeudella 32,5 cm se oli sitä selkeästi myös mr Hieneschen mielestä (keskikokoisen raja on 35 cm). Soittelin maanantaina rotumuutokseen liittyen Kennelliittoon ja eilen Pingu näkyikin jo kääpiönä.

Näyttelystä emme suurta menestystä saavuttaneet. Huisille ERI, Uikille EH, Leyalle ERI ja VSP-veteraani (tuomari olisi antanut sille myös kunniapalkinnon, ei SA:ta, mutta eihän meillä enää kunniapalkinto veteraaneille ole käytössä). Pingun kohta menikin sitten kummallisemmin: meidän mielestämme sille annettiin EH ja Ronja kirjasikin sen kennelin facebookiin, mutta kun olimme Tampereella etsimässä ruokapaikkaa, alkoi someamme seuraavilta ihmisiltä tulla viestejä, että Pingulle oli sekä näyttelyn tuloksiin että "omalle sivulleen" KoiraNetiin merkitty ERI. Tarkastimme myös Pingun arvostelukaavakkeen ja sinne oli myös merkitty ERI.

Näyttelyn jälkeen veimme näyttelyihin puunatut puudelit tietysti räpimään Yyterin koirarannalle, kuinkas muutenkaan.

Pingu on menossa syksylle muutamaan näyttelyyn, samoin Ipe ja varmaan Uikkikin. Harmi, ettei täällä pohjoisessa ole juuri näyttelyitä, niin Leyan näyttelyttäminen jää aika vähäiseksi. Viikon päästä se kuitenkin pääsee Kajaanin ryhmänäyttelyyn, kuten myös Ipe.

Postauksen kuvat Reetta, paitsi Pingun kehäkuva Ronja

Vuosi Mortin kuolemasta

Vuosi sitten Ronja ja Rasmus joutuivat saattelemaan Mortin toiseen ulottuvuuteen. Kuvaa tähän ei tule, koska niin monien menetysten takia, en pysty käymään läpi valokuvia tietokoneelta tai kännykästä. Ehkä koska en ollut itse paikalla Mortin lähdön aikaan, sen poismeno on jäänyt minulle jotenkin abstraktiksi. Jotenkin edelleen oletan, että se on vain jossakin käymässä. Tai toisaalta ettei sitä ehkä koskaan ollutkaan. Olin toki pystynyt tietyllä tavalla varautumaan siitä luopumiseen, sillä alkukesän aikana näin, että se hiipui. Mutta ikävä on suuri ja lohduton edelleen ja Yodan menetys joulupäivän vastaisena yönä siihen päälle rasittaa minua edelleen kovasti. Ja jotta vuonna 2015 alkanut suurien jokavuotisten menetysten ketju ei tänäkään vuonna olisi millään päässyt katkeamaan, menetimme muutama päivä sitten läheisen ihmisen.

Kesälomareissu

Meillä oli suuret suunnitelmat tämän vuoden kesälomareissua varten, mutta korona muutti lomareissun varsin vaatimattomaksi siihen verrattuna. Kiersimme Etelä-Suomea (täältäpäin ajateltuna) kymmenisen päivää.Tämän vuoden reissussa oli toki poikkeuksellista se, että vanha marsumme (kai 7-vuotias, meille kohta neljä vuotta sitten kodinvaihtajana tullut) lähti myös reissuun. Marsun osalta reissu meni hyvin, vähän se ehkä painon tippumisesta päätellen stressasi, mutta nähdäksemme se söi ja joi ihan ok ja maha oli kunnossa koko ajan ja ne ovat näille pikkuelukoille tärkeimmät kriteerit.

Lähdimme reissuun maanantaina 30.6. Ensimmäisen yön olimme "puskassa" Jalasjärvellä. Hieno paikka järven rannalla, omassa rauhassa, luonnon keskellä. Aamulenkillä ihailin kurkia pellolla ja muutenkin tuollainen paikka sopii meille.

Oosa uudessa sadetakissaan

Jalasjärveltä ajelimme Ylöjärven agilitykisoihin, mistä olenkin jo kirjoittanut. Ylöjärvellä tapasin mm Uikin Armi-siskon ja omistajansa Mariannan sekä Maritan, jolla on myös aksaava isovillakoira. Mukavia tuttavuuksia!

Seuraavan yön vietimme hienossa puskassa aivan Tampereen keskustassa! Järven rannalla, rauhallinen paikka. Aamulenkin teimmekin Tampereen keskustassa ja Make ja koirat söivät mustaamakkaraa.

Tero puskassa Tampereella

Päivemmällä kävimme Lempäälän Ideaparkissa ja ajoimme LeVekin kisa-alueelle. Näissä kisoissa saimme Oosan kanssa toisen LUVA:mme ja siitäkin olen tehnyt jo oman postauksen.

Seuraavan yön yövyimme Best-Caravanin ilmaisessa matkaparkissa Hyvinkäällä. Teollisuusalueella oli mukavan rauhallista ja siistiä ulkoiluttaa koiria niin illalla kuin aamullakin ja saatiin myös Teron asumiseen liittyvät huollot tehtyä. Hyvinkäältä ajelimme perinteiden velvoittamana maailman parhaaksi valittuun Järvenpään City-Marketiin. Siellä on mm erinomaista sushia irtomyynnissä ja sitähän on pakko ostaa, kun tuollapäin liikkuu. Ostimme myös koirille tehtyä olutta.

Muun tekemisen puutteessa ajelimme illalla Porvoon leirintäalueelle. Joskus muinoin leirintäalueita oli saatavilla kuin sieniä sateella, mutta nykyisin tilanne on toinen. Monesti on vaikea löytää leirintäaluetta ja esim Porvoon leirintäalue on jo kauan sitten nähnyt parhaat päivänsä. Pienenä yksityiskohtana sellainen, että vajaan minuutin mittaisen videon lähettäminen olisi minun kännykkäni nopealla nettiyhteydellä kestänyt tuolta 48 tuntia(!), kun seuraavana päivänä Porvoon keskustassa se sujahti nettiin alle minuutissa. No, saimme käytyä suihkussa, täytettyä ja tyhjennettyä vedet jne ja vietimme rauhallisen illan leirintäaluella. Ja koiratkin saivat käytyä kävelyllä, joten sinänsä kaikki ok.

Leya ottaa rennosti

Perjantaina aamusta näimme tuttuja, kävimme katsastamassa Teron (kerralla läpi, jippii!) sekä kiersimme Porvoon kaunista vanhaa kaupunkia ja kävimme terdellä, kuten muualla sanotaan (meillä Oulussahan se on patio). Illalla siirryimme Reetan ja Robinin pihapiiriin yöpymään ja vielä illemmalla kävimme Reetan ja koirien kanssa ponilenkillä. Oosan mielestä varmasti yksi reissun kohokohtia, kun se pääsi Pingun kanssa rallaamaan pitkin kalliota ja metsää. Reetan Malin-ponia oli vähän aiemmin suurikokoinen vieras koira ajanut holtittomasti takaa, niin halusimme testata mitä Malin sanoo Oosan kanssa lenkkeilystä. Toisaalta, Oosalla ei pahemmin hevoskontakteja ole ollut, niin lenkki teki todella hyvää sillekin.

Lauantaiksi Reetta oli varannut uimakouluvuoron kaikille kolmelle koiralle. Kyllä on Oosalla vielä matkaa hyväksi uimariksi, muuta ei voi sanoa. Leya on taitava uimaan ja Pingukin osaa uida, mutta Oosa pärskii ja roiskuttelee todella pahasti. Uimisen jälkeen Reetta föönasi Leyan kuivaksi ja minä pesin Pingun. Ja sitten meillä olikin väsyneitä koiria. Illalla trimmasin Pingun ja Reetta testaili Pingulle ostettuja agilityhyppyesteitä, jotka juuri mahtuivat heidän pihaansa. Pingu myös esitteli välähdyksen hienosta toko-osaamisestaan. Tässä vaiheessa testiryhmämme myös testasi Järvenpäästä ostettua koirille tarkoitettua olutta, eikä kukaan suostunut edes maistamaan sitä. Eli ei pisteitä oluelle.

Pingu ennen

ja jälkeen

Sunnuntaina ajelimme Saloon, Teijon kansallispuistoon tapaamaan Lystiä ja Frediä C-pentueestamme. Vietimme todella mukavan päivän kävellen noin 9 km lenkin, jutellen ja vaihdellen ajatuksia. Kiitos kaikille mukana olleille! Retken jälkeen meillä oli mukavan väsynyttä porukkaa ja uskalsimme jättää kaikki kolme koiraa Reetan ja Robinin asuntoon Helsingissä käynnin ajaksi.

Jengiä lossilla

Pingu ja Fredi, takana Lystin isoveli Lenni

Pingu ja Lysti

Koko koirajengi: Oosa, Pingu, Leya, Lysti, takana Lenni, Fredi

Maanantaina jatkoimme matkaamme Porvoosta itään, Taavetin kautta Lappeenrantaan. Lappeenrannassa parkkasimme puskaan linnoituksen läheisyyteen ja kiersimme iltalenkillä linnoitusta. Todella upea alue! Vastaavia olimme usein ihailleet erityisesti Baltian reissuillamme, emmekä olleet tienneet, että sellainen löytyy ihan koto-Suomestakin.

Tero puskassa

Tiistaina teimme aamukävelyn Lappeenrannan keskustaan, kiersimme linnoitusta ja kävimme terdellä. Koska alue oli niin hieno, viivyimme toisenkin yön. Keskiviikkona ajelimme Jyväskylään tervehtimään Oosan serkkua Rauhaa.

Torstaina tapasimme vastikään Jyväskylään muuttanutta Ronjaa koirineen ja kyllä oli Oosalla ja Ipellä iloinen jälleennäkeminen! Niillä on ollut meillä asuessaan hyvin erityinen suhde ja nyt näyttivät jatkavan siitä mihin olivat jääneet. Kävimme myös kiertämässä Vaarunvuorten luontopolun (noin 4 km) Korpilahdella. Hieno polku ja upeat maisemat, mutta valitettavasti koirista löytyi useampia punkkeja retken jälkeen. Retken ja hyvästien jälkeen ajelimmekin sitten jo kotiin, täällä odotti remontti.

Retki on tehty