Viikkoa aiemmin kävin koirien kanssa agilitaamassa. Yoda juoksi putkiin, roikkui lelussa, hyppi ja pujotteli täysillä. Paria päivää tätä aiemmin OKK:n koiratanssiporukan pikkujouluissa "tanssin" kaikkien kolmen koiran kanssa ja Yoda oli menossa täysillä mukana.
Jouluaattoaamuna tytöt valokuvasivat koiria pitkään. Yoda oli täysillä mukana, poseerasi parhaansa mukaan, yksin ja yhdessä muitten koirien kanssa. Myös metsälenkkiin ja joululahjojen avaamiseen se osallistui täysillä.
Illalla se hyppäsi Maken syliin sohvalle ja pesi Maken korvat perusteellisesti (Yodan tapa, jota se teki aiemmin usein, mutta ei ollut tehnyt nyt pitkään aikaan). Kun Yoda huomasi, että Reetta oli menossa nukkumaan, nousi se Reettaa vasten seisomaan ja puri Reettaa ranteesta - vielä viimeisen kerran (myös Yodan tapa, jolla sillä oli tapana tervehtiä itselleen rakkaita ihmisiä). Vähän tämän jälkeen Yoda käveli Ronjan huoneeseen ja sai ensimmäisen kohtauksensa. Halusimme aluksi uskoa, että sillä oli jotakin kurkussa, mutta varsin pian kävi ilmi, että kyseessä oli epileptistyyppinen neurologinen kouristuskohtaus. Toinen kohtaus tuli muutamaa minuuttia myöhemmin, kolmas pari minuuttia myöhemmin ja samoin neljäs, tällöin Ronja oli jo puhelinyhteydessä eläinlääkäriasemalle. Tämän jälkeen oli vaikea sanoa missä edellinen kohtaus päättyi ja uusi alkoi. Pääsin laskuissani noin seitsemään, kunnes tajusin, ettei kohtausten lukumäärällä ollut mitään merkitystä.
Eläinsairaalassa oltiin valmiina hoitamaan Yodaa, kun pääsimme perille. Happinaamarista valutettiin kuolaa pois, Yodaa lääkittiin ja yritettiin saada kanyylia sen kouristeleviin jalkoihin. Ei tupla-annos diapamia eikä epilepsian kohtauslääkettä vieneet kohtauksia pois, vasta "propo" eli rauhoitusaine toi rauhan riutuneelle koiralle. Tässä vaiheessa Yodan pulssi oli yli 160 tai 180 (en muista enää), ruumiinlämpötila yli 40 astetta ja se oli kauttaaltaan punainen (silmien limakalvot, nivuset, vulva).
Meille kerrottiin asiallisesti hoitomahdollisuuksista. Yodaa voitaisiin pitää klinikalla rauhoitettuna ihan niin kauan kuin haluaisimme (ai Yodaa? Sehän pelkäsi eläinlääkärin vastaanottoa eniten maailmassa), se voitaisiin cti-kuvata ja tutkia mistä kohtaukset johtuivat. Ei sinä yönä, mutta myöhemmin. Sen voitaisiin antaa herätä ja katsoa uusivatko kohtaukset. Mutta joka tapauksessa ennuste oli huono: Yoda oli kärsinyt hapenpuutteesta liian kauan ja lisäksi se, ettei se vastannut epilepsialääkitykseen heikensi ennustetta (kyseessä ei ollut epilepsia). Kohtausten mahdollisiksi syiksi mainittiin myrkytys (en usko), kova kiputila (mahdollinen; sapen mucocele) ja aivokasvain (tämän ostan; Yodalla oli arjessa outoja käyttäytymismalleja).
Soitin Makelle kotiin ja kerroin tilanteen. Keskustelin asiasta tyttöjen kanssa. Ja yksimielisesti teimme päätöksen päästää rakkaamme pois.
Pieni mutta suuri koira on poissa. Yoda oli hieno koira. Se oli aina valmiina tekemään kaikkea, se rakasti rakkaitaan kovasti, se teki kaiken täysillä. Ihan niinkuin Reetan kanssa viestittelimme, kun Reetta oli palannut kotiinsa: Yoda eli täysillä ja se kuoli täysillä.
Sanotaan, että jokainen koira vie mennessään palan sydämestämme. Minusta tuntuu, että koirat vievät palan minusta. Aika paljon puuttuu, sillä viimeisen 1,5 vuoden aikana olemme menettäneet kolme rakastamme...
Yoda, Oosa ja Leya koiratanssin pikkujouluissa
Yoda viimeistä kertaa Haukkukeitaalla :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti