Eloa - Just life

Yhdessä yössä syksyn harmaus ja märkä kurjuus muuttui ihanaksi talven valkoiseksi valoisuudeksi! Ai että tykkään! Aivan upeaa lenkkeillä koirien kanssa lumisessa metsässä ja lauman toisen puoliskon kanssa urheilukentän parkkipaikan kautta pyörätieltä toiselle. Pimu on nimittäin juoksussa, sillä alkaa olla tärppipäivät päällä, joten se lenkkeilee nyt Leyan kanssa kahdestaan. Pimu on kuitenkin "hieman" normaalia puudelia virtaisampi tapaus, joten kaikkien mielenrauhan vuoksi yritän päästää sen päivittäin kirmailemaan vapaana - tietysti kaukana kaikista potentiaalisista uroskoirista.

// Just in one night the gray and wet autumn turned to a lovely, white brightness of winter! I love it! It is wonderful to take the dogs for a walk in a snowy forest. Or another part of the pack to the parking area of a sports field nearby. Pimu is in the heat and has the best days so she is taken for a walk only with Leya. Because Pimu is a bit more energetic poodle than they approximately are, I try to let her run free every day - of course far away from the potential males.

Pimun vauhtia // Pimu with speed

Leya ja Pimu urheilukentällä // Leya and Pimu in the sports field

Tuuli puhalsi puista lunta Leyan päälle juuri kun otin kuvan // The wind blew snow on Leya just when I took a photo

Viime viikonloppuna sekä Tito että Pimu kävivät näytillä Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä, tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki. Siitä ei sen enempää kerrottavaa jäänyt. Kummallekin koiralle eri ja luokan viimeinen sijoitus. Erityisesti Titon arvostelu oli ihan itsensä näköinen: saisihan sillä olla tanakampi runko (laiha mikä laiha, tosin lihaksikkaampi kuin koskaan) ja täyteläisempi eturinta. Pimulle tuomari toivoi mm. pidempää päätä. Joo, eihän Pimu mikään pinokkiokuono olekaan. No, viimeisten serttien metsästäminen jatkuu :)

// Last weekend we had both Tito and Pimu in the Jyväskylä international dog show, where the judge was Veli-Pekka Kumpumäki. There is not much to tell about. Both the dogs got excellents and were placed last in their classes. Especially Tito's critiques was just like he is: he could have stronger body (he is still pretty thin, but has more muscles than ever) and better filled forechest. For Pimu the judge wished a longer head. Yes, it is true that she has not a pinoccio muzzle. So, we are still hunting for the last certificates :)

Miia ja Pimu kehässä // Miia and Pimu in the show ring

Muutoin meille ei mitään kummempaa kuulu. Hiljaiseloa - tai normaalia arkea - kaikin tavoin elellään. Harrastellaan juttuja omin päin, lenkkeillään, oleskellaan.

// There is no other news aobut us. We are just living our normal life. Train things by ourselves, go for walks and spend time together.

Talvista maisemaa // We have winter!

Tanssimassa Pimun kanssa - Dancing with Pimu

Ilmoittautuduin Pimun kanssa OKK:lle kolmen kerran koiratanssikurssille. Ensimmäinen kurssikerta oli sunnuntaina. Ennen tanssitreeneihin menoa olisin halunnut käydä purkamassa Pimun energiaa villakoiratapaamisessa Linnanmaan koirapuistossa. Mutta paikalla oli meidän lisäksemme vain yksi kääpiövillakoiran pentu, seuranaan suomenlapinkoira, joten energian purku jäi varsin vähäiseksi. Sattuneesta syystä olimme enemmän kuin ajoissa Haukkiksella, joten vein Pimun takapellolle lenkille.

// I take part in a course of musical canine freestyle with Pimu. Our first session was on Sunday. I would have let Pimu to play with some other poodles before the session to get rid of some of her energy but unfortunately we met only one miniature poodle puppy in the dog park and she did not play that much with Pimu. So we were quite early at the training hall and I took Pimu for a walk.

Riehumiskaverille olisi ollut tarvetta // Pimu would have needed someone to play with.

Sitten halliin sisälle. Hoksasin siinä, että taisikin olla Pimulle ensimmäinen kerta treenata OKK:n paineilmahallissa. Lisäksi minua vähän jännitti, että miten Pimu malttaa keskittyä minuun ja koulutukseen kaikkien ihanien koirien läsnäollessa. Laumassa ikänsä eläneenä se rakastaa muita koiria ja selkeästi kaipaa välillä alkuaikojensa "sekalaumaa". No, eipä ollut asiasta huolen häivää: Pimu keskittyi koko tunnin koulutuksen ajan ihan täysillä minuun ja yhteiseen tekemiseen! Ah, minä niin tykkään tuosta koirasta! Onneksi se ei edes ole perinyt isältään järjetöntä äänen käyttöä, vaan taisi olla tässä tanssiryhmässä ainoa koira, joka ei koko tunnin aikana haukkunut kertaakaan!

// Then we went into the hall. I was a bit concerned about Pimus concentration in a new hall and among other lovely dogs. Pimu has always lived in a dog pack and sometimes she misses different kind of dogs which she had in her first pack. But I had nothing to be worried about: Pimu focused extremely well on me and the things we did together. Wow, I just like that dog! And she is even much more silent than her father that barks a lot. I suppose, Pimu was the only dog in our dancing group who did not bark at all during the session.

Seuraamisen puolenvaihtoja

Treeniohjelmassa oli seuraamisen puolenvaihtoja, ihmisen ympäri kiertämistä, jalkojen välistä pujottelua eri versioina, ihmisen edessä seuraamista, sivulla pyörimistä ja peruuttamista. Paljon kaikenlaista hauskaa tekemistä siis. Kokeiltiinpa jopa vähän pidemmän koreografian suorittamista, mutta voin sanoa, että minun rytmitajuni ei taida riittää tässä lajissa kovinkaan korkealle :) No, meillä oli kivaa ja Pimu sai treenata tunnin treeniajasta paljon, nämä lienevät pääasioita.

// We trained different tricks during the session. Heelwork on left and right side, going around the handler, heelwork in front of the handler, spinning. In other words: lots of funny things. We had even a bit longer choreograhpy but I have to admit that my sense for rhythms will not lead us long in this dog sport :) Well, we had fun and Pimu could train a lot, these were the important things.

Ihmisen edessä seuraamista

Koiratanssikurssi jatkuu taas ensi sunnuntaina. Me olemme Pimun kanssa kyllä innolla menossa harjoittelemaan. Valitettavasti vain Pimun "pakasta vedettynä" mukaan otettu Nobby-koira ei enää pääse mukaan. Pimulla on ilmeisesti käytössään yksi lelu per treenikerta -periaate :)

We have the next training session on next Sunday. We'll be there for sure. Unfortunately Pimu's brand-new Nobby-dog won't be there. I assume Pimu has a principle "one toy for one session" :)

Puudeleitten syysretkellä

Tänään oli paikallisten villakoirien perinteinen syysretkipäivä. Minä olin lupautunut reittivastaavaksi, joten puolen päivän lähestyessä pakkasin koirista nk. nuorison (Mortti 8,5 v., Leya ja Tito 2,5 v. sekä Pimu 2 v) autoon ja suuntasimme Säästökuopan pihalle, jossa meitä villakoiraväkeä jo odottikin.

Retkellä osallistui 16 ihmistä ja koiria ties kuinka monta, minulla ei asiasta ole mitään käsitystä. Kiersimme yhden minun ja koirien melko normireiteistä, pituus reitillä sellainen 6 km. Retkeillessä saimme siihen kulumaan noin tupla-ajan meidän normilenkkiimme nähden :) Vaikka sää muuten oli tänään varsin tuulinen, metsässä oli mukavan lämmintä. Koirille riitti vauhtia metsässä ja ihmisillä juttua.

Retkireitin kiertämisen jälkeen oli evästelyn vuoro. Lisäksi Anne oli ottanut mukaansa rally-tokovermeet eli kyltit, kyltinpidikkeet ja kartiot ja pääsimme perehtymään myös tähän lajiin. Mortin kanssa kävin kiertämässä radan muutamaan kertaan ja Leyankin kanssa pariin otteeseen.

Kiitos kaikille mukavasta retkiseurasta! Oli ihan huippua, että mukaan lähti näin paljon ihmisiä koirineen!

Alla kuva osasta retkellä olleista koirista. Meidän koirat ovat kuvan oikean reunan mustat, oikealta katsottuna Tito (punaisessa sadehaalarissaan), Pimu, Leya ja Mortti.

Kaksi kukkaa

Tämä ei ole nyt koira-aihe alkuunkaan, mutta blogihan on minun, joten minä saan päättää, mistä täällä kirjoitan :)

En ole mikään viherpeukalo, joten erityisesti siksi olen todella ylpeä, että olen saanut kaksi eri kasvia kukkimaan. Kyseiset kasvit ilahduttavat kukinnoillaan meitä juuri nyt, joten päätin viimeinkin esitellä ylpeyden aiheeni myös täällä blogissa.

Allaolevan orkidean saimme Dianelta ja Rogerilta kesällä 2011. Kukkivana, tottakai. Se kukki muutaman kuukauden, sitten kukat lakastuivat. Kaksi talvea se vietti keittiömme ikkunalla leväten, kunnes tänä kesänä se alkoi kasvattaa uutta kukkavanaa ja alla näkyy kasvatuksen tulos! Orkidea on nyt kukkinut heinäkuun puolivälistä saakka. Ai että olen ylpeä! Ei kuulemma ole ollenkaan helppoa - tai tavallista - saada orkidea uudelleen kukkimaan. No, ei siihen mitään erikoistaitoja tarvittu, ainoastaan hyviä hermoja tai pitkäjännitteisyyttä.

Toinen ylpeyden aiheeni on kiinanruusu. Sain sen niinikään vuonna 2011 silloisesta työpaikastani, emokasvista katkenneena pistokkaana. Ihan itse sen juurrutin, tänä keväänä leikkasin ja juurrutin uuden pistokkaan. Loppukesästä alkaen meillä on kukkinut melkein koko ajan joko alkuperäinen pistokas tai sitten keväällä juurrutettu. Allaoleva kuva on keväisen pistokkaan tämän hetkisestä kukasta. Pistokkaassa on vielä ainakin yksi nuppu odottamassa aukeamista.

Kiinanruusun "kukittamiseen" olen kyllä joutunut etsimään neuvoja netistä, ensimmäiset nuput kun putosivat harmikseni aukeamattomina. Löytämieni neuvojen mukaisesti olen sitten välttänyt täysin kiinanruusujen kääntämistä toiseen suuntaan ikkunasta ja lisäksi olen suihkutellut niitä.

Pellon näyttely. Mikä päivä! - Dog show in Pello. What a day!

Eilen palasimme Pellosta hieman erilaisissa tunnelmissa kuin edellisenä sunnuntaina. Viikko sitten käytimme Pimun ja Titon MH-luonnekuvauksessa ja kaikkien Pimua tuntevien yllätykseksi jouduin keskeyttämään kuvauksen, koska Pimu ei olisi palautunut säädetyssä ajassa ääniherkkyyskokeesta (= ei mennyt oma-aloitteisesti haistelemaan räminälaitetta). Mitään painetta Pimu ei sinällään kuvauksesta ottanut, tuossakaan tilanteessa se ei läähättänyt tms, ilmaisi vain selkeästi, ettei halua räminälaitetta tutkia. Arkielämässähän Pimulla ei ole vielä mitään tapahtunut, joka olisi saanut sen reagoimaan vastaavasti tai sen "maailman kaatumaan". Titon kuvaus sen sijaan "meni läpi". Ei se mitään "huippuarvoja" sieltä saanut, mutta sillä oli selkeästi kivaa ja se olisi voinut jatkaa vaikka toisen mokoman lisää. Puolustuskohdassa (minä vein sitä, Ronja ei työesteiden vuoksi voinut olla mukana) se osoitti erittäin selkeää voimaa, se hyökkäsi aktiivisesti aaveita kohti. Ronjan ei siis tarvitse olla peloissan, kun Tito on hänellä suojana :)

Eilen Pellon ryhmänäyttelystä palatessamme, leijailimme pilvissä. Meillä oli mieletön päivä! Olimme ilmoittaneet näyttelyyn neljä koiraa. Kehään koirista ensimmäisenä meni Tito. Sen värissä keskariuroksia oli ilmoitettu kisaan kuusi kappaletta, eikä yksikään ollut vielä saanut tuomari Kurt Nilssonilta SA:ta. Mutta Titopa sai! Tuossa vaiheessa uskalsin jo iloita sertistä, sillä jäljellä olivat valioluokan uros - ja niin, Titon isukki Mortti toisessa veteraaniluokan näyttelyssään. Valioluokan uros sai myös SA:n - vaan niin sai Morttikin! Serti-kisa käytiin siis isän ja pojan kesken, poika vei siinä voiton ja oli PU2 sai siis SERTIN! Mortti oli PU3 ja sille vara-SERT! Minä esitin Mortin PU-kehässä ja tuomari kehui minullekin vielä Mortin upeaa rintaa :) :) Kyllähän Mortilla rintaa onkin enemmän kuin keskivertopuudelilla.

Titon arvostelu:

"Utm. huvud. Välformad nospartiet. Mkt goda proportioner. Bra bröstpartiet. Mkt goda vinklar. Mkt goda rörelser." Ja tällä siis AVO ERI, AVK 1, SA, PU2 ja SERT! Vain yksi puuttuu...

Mortin arvostelu:

"Välbyggd äldrig gentleman. Utm huvud. Saknar en P2. Utm proportioner. Kraftful bröstpartiet. Goda vinklar. Mkt goda rörelser för sin åldern." VET ERI, VEK 1, SA, PU3, vara-SERT, VET-ROP.

Muutama koira oli välissä ja oli isovillakoirien vuoro. Meidän koirien väriryhmään oli ilmoitettu vain viisi isoa, joista kaksi urosta. Hessu oli PU2, valkoisen ison isovillakoirauroksen jälkeen. Hessun arvostelu:

"Välbehållen. Bra huvud o uttryck. Utm hals. Ngt låg på benen. Bra bröstpartiet. Goda vinklar. För åldern utm rörelser. Utm päls." Hessu siis VET ERI, VEK 1, SA, PU2, VET-ROP.

Pimu asteli kehään heti isänsä jälkeen. Narttujen avoimessa luokassa oli kaksi koiraa. Pimulle eri, samoin toiselle. Kilpailuokassa Pimu voitti ja sai SA:n, kakkonen ei saanut. Tässä vaiheessa minulla alkoi raksuttaa, yksi narttu jäljellä, sen täytyy olla valio, koska Hessulle annettiin VET-ROP-ruusuke jo uroskehässä. Voisiko olla totta, että sert Pimullekin...

Ja kyllä, kyllä vain niin oli! Valioluokan narttu oli PN1, Pimu PN2 ja sai toisen sertinsä! Siltäkin puuttuu enää yksi! Mikä päivä!

Pimun arvostelu:

"Feminin. Utm huvud och uttryck. Utm hals. Utm proportioner. Välutvecklat bröstpartiet. Utm vinklar. Utm ben o tassar. Mycket välgående." Pimulle siis AVO ERI, AVK 1, SA, PN2, SERT.

Kyllä meillä oli hymyssä pitelemistä menestyksen jälkeen, eikä iloamme häirinnyt yhtään se, että veteraanejamme ei pahemmin ryhmäkehässä huomioitu. Näytillä käytiin kuitenkin.

Superkiitos super-Reetalle superhandlauksesta! Olet paras <3

Kuvia? Mitä ne sellaiset ovat? Ei joudettu ottamaan jännityksen keskellä. Kotiin päästyämme palkitsin näyttelytähdet metsälenkillä eivätkä niiden turkit sen jälkeen enää ole kuvauskunnossa :) Ihan postauksen lopussa on sentään kuva eilisestä ruusukesaaliista.

// Yesterday we had a splendid day at a dog show (for FCI-groups 9 and 3/10) in Pello. The judge for the poodles was Kurt Nilsson from Sweden. There were 12 medium-sized poodles entered and five standard ones in our colours.

Tito was best male 2 and got his 2nd CAC! Just one more... Tito's critiques (freely translated):

"Excellent head, wellformed nosepart. Very good proportions. Good breastpart. Very good angulation. Very good movement."

Mortti was second time in the veteran class, got also a CQ, was best male 3 and got a reserv-CAC! He was also VETERAN-BOB. His critiques:

"Wellbuild older gentleman. Excellent head. Misses one P2. Excellent proportions. Strong breastpart. Good angulation. Very good movement for his age."

Hessu was best male 2 (after a bigger male) and VETERAN-BOB. His critiques:

"Wellkept. Good head and expression. Excellent neck. Little low in legs. Good breastpart. Good angulation. Excellent movement for his age. Excellent coat."

We had already exceeded our expectations and had Pimu left. There were two females in her class. Both got an excellent. Pimu won the class, and got a CQ (the other one did not). She was finally best female 2 after a champion female and got a CAC! Also her second one! Just one to go for her, too! Pimu's critiques:

"Feminine. Excellent head and expression. Excellent neck. Excellent proportions. Welldeveloped breastpart. Excellent angulation. Excellent legs and paws. Very wellgoing."

I can ensure, that we were more than happy!

Super-thanks to super-Reetta for superhandling. You're the best! <3

Unfortunately we do not have any pictures. Did not take any at the show and as we were at home I took the show stars to the forest and their coats are not anymore in a good condition :) Beneath there is a picture of our rosettes from yesterday.

Pellon näyttelyn ruusukesaalis - The rosettes our dogs gained at the dog show yesterday

Tokokoe Sievi 31.8.2013

Tänään aamulla puoli yhdeksän maissa pakkasin Mortin ja Yodan Volvoon ja ajelin Kempeleeseen, jossa Anne ja Manta nousivat kyytiin. Matkakohde oli otsikossa mainittu Sievi ja tokokoe siellä. Tuomariksi oli vaihtunut Erkki Shemeikka, josta minulla oli kesäkuisen OKK:n tokokokeen jäljiltä mielikuva tiukkana tuomarisetänä (muutoin ihan lupsakka savolaismies). No, kovin tiukka tuomari hän ei tänään ollut :) Avoin luokka oli ennen alokasluokkaa ja Mortti oli siinä, vieläpä ensimmäisenä. Debyyttinsä avoimessa se oli tehnyt pari vuotta aiemmin kun nuorten SM-kisat olivat Oulussa. Sittemmin se ei tokokehissä ollutkaan käynyt ja harjoittelukin oli jäänyt kotitouhujen asteelle.

Mortin tulosrivi pienten selitysten kera:

- paikalla makuu (3 min, ohjaaja piilossa) 8 (tällä kertaa tarvittiin kyllä neljä käskyä Mortin saamiseksi maahan, mutta se pysyi siinä hyvin)

- seuraaminen taluttimetta 7,5 (perusasennot hitaat, seuraaminen väljää, kaavio oli PITKÄ!)

- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (kaksi käskyä että se kävi maahan)

- luoksetulo 5 (tuli läpijuoksuna. Siis Mortti, jonka pysähdys reeneissä on TODELLA varma!)

- seisominen seuraamisen yhteydessä 10

- noutaminen 7,5 (vähän piti leikkiä kapulalla ja kierrättää kapulaa turhan pitkää reittiä minun luokseni)

- kauko-ohjaus 9 (Mortilla on tässä oma ei-niin-hyvä tekniikkansa, mutta se teki muutokset todella hyvin, jokaisen ensimmäisellä käskyllä)

- estehyppy 10 (tästä olen melko ylpeä; olemme harjoitelleet tätä vain tämän kesän)

- kokonaisvaikutus 7 (Mortti äänteli - mutta ei niin paljon kuin uskoin sen tekevän)

Yhteensä 157 p, kakkostulos ja 3. sija.

Olen tosi tyytyväinen. Itse en menettänyt hermojani Mortin ääntelyyn, ainoastaan paikallaolon ja liikkeestä maahanmeno saivat hermoni - ja Annen mukaan ääneni - kiristymään. Sen sijaan kaukokäskyissä olin käskenyt Mortin "normaalilla" äänellä ja siinä se toimi kerrasta. Taas opittavaa...

Alokasluokassa Annen ja Mantan vuoro oli luokan ensimmäisenä. Toki sitä ennen kaikki luokan osallistujat (8 kpl) suorittivat luoksepäästävyyden ja paikallaolon. Näistä kummastakin Yodalle 10.

Yodan kanssa on hauska olla tokokokeessa, mikäli se ei ääntele. Tänään se oli melko hiljainen. Sen seuraamisessa on melkoinen intensiteetti. Tosin tänään se keksi täyskäännösten jälkeen, että voikin seurata pätkän oikealla puolella :) No, tuomari ei siitä paljoa sakottanut. Yodan tuloslista:

- luoksepäästävyys 10

- paikallaolo 10 (oli mennä maahan liikkurin "valmista" kysymyksestä, sain sen ylös ja meni oikea-aikaisesti maahan)

- seuraaminen kytkettynä 9 (ok mutta krumeluurit oikealla puolella)

- seuraaminen taluttimetta 9 (sama juttu)

- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (todella hyvä valmisteleva osuus - erityisesti verrattuna edellisen kokeen ennakointiin)

- luoksetulo 8,5 (hyppäsi tullessaan minua vasten ja perusasento jäi vinoksi)

- seisominen seuraamisen yhteydessä 10

- estehyppy 10

- kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 186,5 p, I-tulos ja kunniapalkinto. Sijoitus 2. Annen ja Mantan jälkeen.

Kyllä me ollaan hyviä!

Yoda ja Mortti pokaaliensa kera kotona

Tokoilua ja syksyn suunnitelmia

Treenasin eilen kaikkien koirien kanssa enemmän tai vähemmän järkevästi tokoa. Ensi viikonloppunahan Mortti ja Yoda ovat menossa tokokokeeseen. Juuri tuli kokeesta tieto, että alkuperäinen tiukka tuomari on vaihtunut toiseen tiukkaan tuomariin, joten vaihdos ei vaikuta meidän tilanteeseemme millään tavalla.

Mortti osaa avoimen luokan liikkeet periaatteessa ok. Mutta se on niin älyttömän innokas, että se ääntelee. Voi kääk! Ja onhan sillä omintakeinen tyyli esim kaukokäskyissä ja muita kummallisuuksia, joten mikään ykköstulos silmissä en kokeeseen sen kanssa lähde. Lähden aktivoimaan veteraania ja pitämään sen kanssa hauskaa. Toivottavasti pystyn pysymään tässä tavoitteessani enkä hermostu esimerkiksi sen ääntelemiseen kokeessa (kuten kävi kerran rally-tokossa, kadun kovasti ja sain tuomariltakin palautetta asiasta). Antaa vetskun pitää hauskaa, se on mun motto. Morttihan ihan oikeasti rakastaa tokoa! Ja viehejuoksua ja agilityä ja rally-tokoa ja vesipelastusta ja jäljestystä ja... Tokon treenaus on tosiaan tuottanut tulosta siten, että alkukesästä ongelmana olleet hyppy ja nouto on nyt melko ok. No, kuten sanottua, ykköstä en pidä edes tavoitteena, tulos olisi kuitenkin kiva.

Yoda ääntelee myös :( Se ei jaksa tehdä noin montaa temppua kuin tokossa vaaditaan ilman palkkaa :( Se on nykyisin pohjattoman ahne, mikä on tietysti koulutustilanteissa varsin mainio juttu. Mutta aiheuttaa sen, että kun siirrytään liikkeestä toiseen tekemättä välissä mitään, se on mielestään ansainnut jotain pikkupurtavaa (rally-tokossa, jossa rata on yhteneväistä tekemistä, tätä ongelmaa ei ole). Yodalla kuitenkin taitojensa ja innokkuutensa johdosta olisi mahdollisuus alokasluokassa ykköstulokseen (viimeksihän se jäi 3 pisteen päähän).

Yodan seuraamista OKK:n kokeessa

Myös Hessu pääsi eilen verestämään toko-osaamistaan. Vanhuksen kanssa skipattiin seuraamiset kokonaan ja kokeiltiin vain kaukokäskyjä, noutoa, hyppyä ja jättäviä liikkeitä. Vanhus oli toden totta innoissaan. Pitää muistaa senkin kanssa vähän treenailla aktivoinniksi. Agilityradallehan sitä ei ole enää otettu mukaan edes chillailemaan sen Tornion näyttelyaamun heikkouskohtauksen jälkeen.

Pimun kanssa haemme tokossa vasta kestoa katsekontaktiin. Kuinka niin edetään hitaasti? Koirahan on reilu 2-vuotias, monen mittapuun mukaan siis jo vanha ja jos se olisi erästä tiettyä rotua, sen olisi pitänyt jo aikoja sitten olla evl:ssä (mihin tuskin koskaan etenemme). No, minulla ei ole sen kanssa mikään kiire tottelevaisuuskokeeseen, melko varmaa kuitenkin on, että joskus siellä tulemme käymään. Pimu on Mortin ja Yodan tapaan äärimmäisen innokas tekemään mitä vain ja tämä on ominaisuus, jota minä arvostan ja joka sopii minun omistamalleni koiralle todella hyvin (tosin Pimuhan ei ole minun ;))

Leyan kanssa treenasimme myös. Leyan katsekontakti on paremmalla mallilla kuin Pimun ja sekin osaa yllättäen vaikka mitä, vaikka sen tekemisen palo onkin vähäisempää kuin Pimulla. Vähän haaveilin Leyan kanssa rally-tokokokeeseen menosta ensi kuussa ja Yodaakin suunnittelin avoimeen luokkaan, mutta mahtaa nyt tulla pikkaisen aikatauluongelmia. Pitää katsella jotain vähän myöhempään ajankohtaan.

Syksyn suunnitelmista: neljä koiraa on ilmotettu näyttelyyn ensi kuulle, Pimulle on mh-luonnekuvauspaikka varattuna ja mahdollisesti/toivottavasti myös Tito pääsee luonnekuvaukseen ensi kuussa, olen varsin toiveikas asian suhteen. Lokakuulle olisi myös yksi näyttely suunnitteilla useammalle koiralle. Sitten voitaisiinkin pitää hyvin ansaittua näyttelytaukoa tammikuun Kajaanin näyttelyyn saakka, jonne olisin kahta koiraa viemässä :) Muut kuin näyttelymenot ovatkin sitten asia erikseen, jos sopivaa osuu kohdalle, niin näistä ei taukoja pidetä.