Isovillakoiran pentuja - Standard poodle puppies

Christinalla (kennel Mc Keos), B-pentueemme isän Eddien omistajalla, on Piteåssa, Pohjois-Ruotsissa mustia isovillakoiran pentuja vapaana. Pennut ovat palkituista, terveistä ja luonteeltaan miellyttävistä linjoista. Niiden isä on SE MVA FI MVA RTK1 Domestic Dark Don’t You Dare (C.I.B. CA CH FI CH DK CH US CH Dawin Rosebar Playing To The Crowd x C.I.B. NORD CH SE CH FI CH LT CH EE CH SE VCH RTK4 Domestic Dark Dancing Days) ja emä Mc Keos Red Rubin (SE CH FI CH Domestic Dark Drusus (tämä on Eddie eli B-pentujemme isä) x Mc Keos Arwen).

Jos olet kiinnostunut tästä mahtavasta rodusta ja tästä pentueesta, ota yhteyttä Christinaan. Yhteydenotot mieluiten ruotsiksi tai englanniksi, toki teemme Christinan kanssa yhteistyötä ja suomeksikin yhteydenotto onnistuu :)

Pennut ovat syntyneet 6.8.2016 ja ne ovat luovutusikäisiä 1.10. Kun pennut luovutetaan 8 viikon iässä, ne on 

- rekisteröity Ruotsin kennelliittoon (Ruotsin kennelliittoon rekisteröityjen koirien rekisteröiminen Suomen kennelliittoon on ilmaista ja helppoa)

- vakuutettu piilevien vikojen varalle

- eläinlääkärin tarkastamat

- madotettu ja mikrosirutettu

- vastapesty ja turkki on leikattu

Mukaansa pennut saavat Royal Caninin starttipaketin - sekä tietysti kasvattajan elinikäisen tuen.

Tiedustelut Christina Anehagen +46 72 226 19 05 mail anehagen@lulemail.net (mieluiten ruotsiksi tai englanniksi)

// Christina (kennel Mc Keos), who owns Eddie, the father of our B-litter, has black standard poodle puppies in Piteå, Northern Sweden. The puppies' father is SE Ch, FI Ch Domestic Dark Don't You Dare and mother Mc Keos Red Rubin. If you are interested in this wonderful breed and this combination, please contact Christina preferably in Swedish or English but because we co-operate, it's just fine also with Finnish.

The puppies have been born 6th of August and will be delivered earliest on 1st of October, when they are 8 weeks old. Then they have been

- registered in Swedish Kennel Club (it's easy and free to register the puppies in Finnish Kennel Club)

- insured for hidden faults

- checked by a veterinarian

- de-wormed and microchipped

- recently bathed and groomed

Inquiries are welcome to Christina Anehagen +46722261905 mail anehagen@lulemail.net

ROP- ja VSP-pentu - BOB- and BOS-puppy

Eilen sateisessa Oulussa B-pentueemme Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) korkkasi näyttelyuransa. Kehässä kävi myös Oosa-sisko (Tyystilyksen Black Roses), joka kahdella kesäkuisella Viron kehävierailulla on näyttelyasioissa jo konkari :) Sää oli todellakin kauhea, mutta sateenvarjojen avulla onnistuimme pitämään kakaroiden kampaukset kunnossa h-hetkeen saakka. Tuomarina isovillakoirilla oli Jussi Liimatainen. Uusi tuttavuus minulle, ihan asiallinen tuomari!

// Yesterday in rainy Oulu Vinski (Tyystilyksen Blazing Fire) from our B-litter had his show debut. Also Oosa (Tyystilyksen Black Roses) was in the ring. The weather was really awful but with umbrellas we could keep the puppies' coats in condition. The judge for standard poodles was Jussi Liimatainen.

Näillä kakaroilla on virtaa enemmän kuin pienessä kylässä, joten kehässä käyminen on vähän sellaista äärirajoilla menemistä. Sari sai kuitenkin Vinskin ihan mukavasti esitettyä ja Vinski sai kunniapalkinnon. Vinskin arvostelu: "Hyvä koko ja mittasuhteet. Pää voisi olla pidempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Tiivis etuosa. Hyvä runko ja luusto. Erinomainen häntä. Pentumaiset, lupaavat liikkeet."

// These brats have more power than a little village so being in a ring with them is like being on the edge. Though, Sari could show Vinski just nicely and the judge awarded Vinski with an honour prize. Vinski's critiques: "Good size and proportions. Head could be longer. Good neck and topline. Tight front. Good body and bones. Excellent tail. Puppy-like, promising movement."

Sateen takia Oosakin joutui aivan kylmiltään kehään. Liikkeiden esittäminen oli vähän sinnepäin, hampaiden katsomisessa se pakitti, sen se on nyt viime aikoina keksinyt (mutta harjoitellaan, eiköhän se mene taas ohi), muuten ihan ok kehävisiitti. Myös Oosalle kunniapalkinto. Oosan arvostelu: "Hyvä koko. Mittasuhteiltaan hieman matalaraajainen. Pää voisi olla pidempi. Riittävä kaula. Pitkä selkä. Erinomainen etuosa, runko ja luusto. Häntä kiertyy hieman liikaa. Iloiset liikkeet."

Because of rain I couldn't warm up Oosa at all before the ring. Showing her movements didn't go that well and she didn't want to show her teeth (she has just started doing that, we'll go on training), but otherwise it went alright. Oosa got an honour prize, too. Her critiques: "Good size. A little low proportioned. Head could be longer. Enough long neck. Long back. Excellent front part, body and bones. The tail is a little too curly. Happy movement."

Vinski oli lopulta ROP-pentu ja Oosa VSP. Eli upea näyttelyvisiitti, säästä huolimatta :)

// Finally Vinski was BOB-puppy and Oosa BOS-. So, a great show, though the weather was bad :)

Vinski

Oosa

Kehän jälkeen sisko ja sen veli pistivät painiksi.

// When the show was over sister and her brother started wrestling.

Ai niin, lisäämisen arvoinen asia: minä vietän tänä vuonna (tänä syksynä) koiranäyttelyissä oman koiran kanssa käymisessä 30-vuotis juhlavuotta! Huh, kylläpä aika rientää - ja minä olen vanha :)

// Just one thing to add: this year (this autumn) I celebrate my 30th anniversary in taking part in dog shows with my own dog. The time really flies - and I am old :)

Agiepikset ja pentumenoa

Torstaina kävin juoksemassa sekä Mortin että Yodan kanssa OKK:n järjestämissä tukiepiksissä. Morttikin pääsi mediradalle, vaikka kisauransahan se on tehnyt maksina. Ei nyt oikein viitsi 45 cm korkeaa 11,5-vuotiasta koiraa enää maksikorkeuksia hyppyyttää. Tai siis se ei ole aikoihin maksikorkeuksia mennyt. Mortti starttasi luokan toisena velipuolensa Buutin jälkeen. Mortilla oli kovasti intoa ja vauhtiakin minun kuntooni nähden vallan mukavasti. Puomin kontakti ei pitänyt alkunkaan (sukuvika, näin päätimme), joten tuloksena 5 vp. Ihanneaika alittui ihan mukavasti :)

Yodan kanssa lähdimme loppupäässä luokkaa. Yodalla oli myös kova into päällä, mutta sen kanssa en nyt ihan voi sanoa, että olisimme olleet samalla radalla :) Hylky ensimmäisen suoran viimeiseltä esteeltä, kun luulin, että Yoda irtoaa suoran päässä olleelle muurille ja jarrutin liian lujaa, jolloin Yoda lähtikin mukaani ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se hyppäsi muurin väärään suuntaan, josta siis se hylky. Matkalla myös keinu meni lentokeinuksi, ja otimme keinun uudelleen. Mutta kivaa oli kirmata kummankin kanssa. Ensi viikolla on myös epikset tarjolla, sinne ajattelin osallistua Pimun ja Mortin kanssa.

Oosalla on pikku-Uijui kylässä. Vaikka pentusilla on paljon kokoeroa (Oosa 17 kg - Uijui 3 kg), leikit sujuvat tosi mukavasti. Uikkari on vaan niin reipas! Pentujen valokuvaaminen on vaikeaa, kun ne eivät pysy paikoillaan, videointi helpompaa. Tässä kuitenkin pari otosta tältä aamulta sekä video myös tältä aamulta.

24 h seikkailu - The adventure of 24 hours

Saanko esitellä, laumamme uusin jäsen // May I introduce, the newest member of our pack:

Eilenaamulla kahdeksan aikaan starttasin Nyrkin ja suuntasin hakemaan Ronjaa ja Titoa. Ajelimme kohti etelää muutaman pysähdyksen voimin ja määränpäässämme Tuusulassa olimme klo 17. Ohjelmassa jutustelua, pennun pesu, paperien kirjoitus. Klo 19 aprikoosi keskikokoisen villakoiran pentu kainalossamme suuntasimme kohti Porvoota, koska halusimme tavata samalla reissulla myös Reetan. Tito ja ainakin tällä hetkellä nimellä Tora kutsuttava puudelineito viettivät hauskaa aikaa Reetan tämän hetken majapaikassa. Me söimme ja juttelimme ja vähän ennen kymmentä suuntasimme Nykän keulan kohti pohjoista. N 50 km ennen Jyväskylää hirvi juoksi tien yli, onneksi Ronja oli skarppina! Kuskia vaihdettiin Vaajakoskella ja jatkoimme Viitasaarelle saakka, jossa torkahdimme reilun kahden tunnin ajaksi. Jätin Ronjan ja koirat kotiinsa ja jatkoin Nykän kanssa kahden meidän kotiimme, jossa olimme klo 8:17.

// Yesterday morning at 8 I started Make's BMW to pick up Ronja and Tito. We drove with some pauses towards Southern Finland and were in Tuusula at 5 PM. We chatted, washed the puppied and fulfilled the documents. At 7 PM we headed to Porvoo because we wanted also to see Reetta during this journey. Tito and at least at the time Tora called poodlegirl had fun at Reetta's lodging. We had dinner and chatted and just before 10 PM we stated our journey towards north. About 50 km before Jyväskylä an elk crossed the road just before us but luckily Ronja was awake. A bit later I took the steering wheel and we continued to Viitasaari where we slept about two hours. Finally in Oulu I left Ronja and the dogs at their home and continued to ours where I was at 8:17 AM.

Kakkosiin! - To the class 2!

Roadtripiltä palasimme viikko sitten, siitä ehkä tulee tarkempaa koiramaista raporttia jossain vaiheessa (sen verran nyt mainitsen, että kilometrejä kertyi 6450) mutta tässä nyt pieni maininta tripin yhdestä päätapahtumasta ennen seuraavaa seikkailua, että tosiaankin noustiin Pimun kanssa agilityssä kakkosluokkaan! Startattiin Trondheimin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä olleissa agilitykisoissa sekä ykkösten hypärillä että agiradalla ja saimme kuin saimmekin nollan agikisassa, samalla luvan/sertin (norjalaisten termi luvalle on "napp"). Hypäri juostiin ensin, mikä oli meidän onni, pikkusen karkas siinä Pimulla mopo käsistä, mm eka rima tippui, lisäksi kepeiltä vitonen sisäänmenosta ja toinen vitonen keskeltä + rutkasti yliaikaa. Agiradalla meidän pahin painajainen eöi puomi oli este nro kaksi. Make heitti ehkä vähän vitsinä, että vaikka kävele se, no niin tein ja Pimun jalat osuvat alastulolle, toinen painajainen eli pujottelu oli suoraan edellisen esteen edessä ja yllätys yllätys, Pimu osui täsmälleen oikeaan väliin kerralla ja pujotteli kunnolla ja kun aikaakin jäi vielä, niin luokkanousuun oikeuttava tulos oli saavutettu. Sijoituksemme oli 5./20 ja pääsimme palkinnoillekin.

// We came home from our roadtrip a week ago. Maybe I'll write a doggy report of that later (just to mention: we drove 6450 km), but now, before the next adventure, I'll just tell about one main event of the trip; me and Pimu got our last leg to the class 2 in agility! We took two starts in agility competitions which were held together with the international dog show in Trondheim, Norway. Luckily, the first course to run was a jumping course, because Pimu had her show there and we got loooooots of faults (we didn't need a clear round from a jumping course). The second one was an agility course and there then, we made a clear round and got our last leg (called "napp" in Norwegian). Our nightmare, the dog walk, was the second obstacle and Make suggested me to walk (not run) it and so did I with an excellent result. We came to the weave poles, another nightmare of us, directly from the previous jump, Pimu went straight in and did the poles correctly. At the fininsh we had some time left so that was a result which led to a leg. We were 5th of 20 participants and were awarded.

Yodankin kanssa kirmasin sekä hyppy- että agilityradan. Radat olivat meille / minulle teknisesti vaativia, mutta ihan ok selvisimme niistä. Hypäriltä tosin hylky, kun Yoda ei taipunutkaan kuten luulin. Agiradalta vitonen pujottelusta, kun Yoda ei mennytkään sisään kuten luulin (ehkä en tunne Yodaa tarpeeksi hyvin), lisäksi vajaa 5 sek yliaikaa. Tällä olimme myös viidensiä ja pääsimme palkinnoille (ilmeisesti Norjassa sijoitetaan kuusi koirakkoa?).

// I ran also two competitions with Yoda. The courses were technically quite demanding for us / me, but we managed alright. Our jumping course ended up in a disqualification, though and from the agility course we got 5 faults + almost 5 secs overtime because of a denial at weave poles. We were 5th and awarded (I suppose they award 6 participants in Norway).

Kisat tuomaroi Morten Holmen. Todella asiallinen ja oikeudenmukainen tuomari, joka oli suunnitellut tasoluokkiin sopivat radat. Ainoastaan "kentän" pinta oli outo; kisat juostiin raviradan keskiviheriöllä, joka ei todellakaan ollut tasainen, muutoin kisat oli ok järjestetty, aikataulu ei pitänyt alkuunkaan, mutta mikäs se on kauniina kesäpäivänä ulkona istuskellessa.

// The competitions were judged by Morten Holmen. A really appropriate and fair judge, who had planned good courses for each level. Only the surface of the course was weird; the competitions were in the middle field of a hippodrome and it wasn't even. But the competitions were nicely organised though the schedule didn't match but it was a beautiful summer day so we had nothing against sitting outside and waiting for my turn.

Täsmäisku

Pikapostaustesti vanhalla iPhonella (ja tekstin paikkaus turvallisesti läppärillä)

Viikonloppuna oltiin kahdessa näyttelyssä Vanamõisassa, Virossa. Tuloksena Pimu on nykyisin FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler. Pimu oli kumpanakin päivänä ROP (tuomarit Cindy Pettersson ja Claudio di Giuliani) ja sai kumpanakin päivänä Viron sertin vaikkei sitä toista pitäisi tarviakaan. Pimulle ei ryhmämenestystä.

FI & EE MVA, RTK2 Hihhii Bette Midler

Oosa oli kehnosta liikkeiden esittämisestään huolimatta (epäilen, että siinä on enemmän kengurua kuin villakoiraa) kumpanakin päivänä rotunsa paras baby, se sai siis kunniapalkinnon kumpanakin päivänä. Erityisesti Cindy Pettersson tykkäsi siitä kovasti, joten ihan järjettömän suuri yllätys ei ollut että hän sijoitti kakaran bis baby 4:seksi sunnuntaina. Riiviölle siis ensimmäinen komea pokaali ja ruusuke.

Kehään vietiin myös Yoda veteraaniluokkaan. Se oli käynyt kehässä viimeksi milloin lie menneisyydessä, mutta nyt kun se sterilisaation myötä on kasvattanut itselleen upean turkin, halusin sen kehään viedä. Vähän sen pöytäkäytös jännitti etukäteen. Mutta suotta: se käyttäytyi varsin nätisti ja Yodalle kumpanakin päivänä sa, veteraanisert, rop vet. Lauantaina se oli pn2 ja sunnuntaina rop. Sunnuntaina se sijoittui bisvet3:seksi ja Claudio di Giuliani poimi sen kuuden parhan joukkoon ysiryhmässä, mutta se ei lopulta sijoittunut. Ehkä Yoda palaa joskus Viroon metsästämään viimeistä veteraanisertiä ja luultavaa on, että se nähdään myös Suomen kehissä.

Nolla! Ja uivia puudeleita - A clear round! And swimming poodles

Viikonloppuna oli KAS:in agilitykisat. Ronja kisasi Titon kanssa kaikki kakkosten kisat. Lauantailta ei suurempia tainnut jäädä käteen, mutta sunnuntain kummankin kisan parivaljakko voitti. Tosin ei nollilla, mutta voitto se on muukin tulos. Minua jäi harmittamaan jälkimmäisen radan vitonen kepeiltä, kun Ronja lähti vedättämään Titoa, mutta Ronjaa kuulemma ei harmita :) Radat olivat Mika Moilasen käsialaa ja melkoisen haastavia.

Minä kisasin eilen Salme Mujusen radoista kaksi Yodan kanssa, siis siellä kolmosluokassa :) Ekalta radalta (hypäri) teimme NOLLAN! Nyt meillä on ensimmäinen nolla ensi vuoden SM-kisoihin taskussa :) Rata oli huomattavasti haasteellisempi kuin OKK:n kisoissa viime kuussa ja olin kyllä tulokseen todella tyytyväinen. Sijoituksemme oli 4. Agiradan alku oli todella vaikea ja harmittavasti meillekin sieltä vitonen, kun jätin kepeille syöttökaarroksen vähän lyhyeksi ja Yoda oli menossa kakkosväliin. Korjasin sen - eikä muita virheitä sitten matkalla tullutkaan, vaikka todella haasteellinen oli tämäkin rata. Vitosella maaliin, ihanneajan alitus - ja jälleen sijoitus 4. :)

// During the last weekend Ronja and Tito ran four agility courses. There is not much to tell about Saturday's courses but they won both the competitions in class two yesterday. Not with clear rounds but a victory is always a victory.

I ran two courses in class 3 with Yoda yesterday. The judge was Salme Mujunen and the courses were much more challenging than hers were in May. But on the jumping course we did a clear round! So, we've collected our first clear round for Finnish Championships next year :) We were 4th. The beginning of the agility course was compicated and also we got there 5 faults on weave poles. Otherwise no faults so with a fiver we came to the finish and were 4th, again.

Väsynyt Aksa-Jones matkalla kotiin // Tired agility Yoda 

Tänään kävimme Ronjan kanssa viikottaisella agilitytreenikerrallamme. Leyakin, joka oli palannut viikon lomalta Ylivieskasta, oli mukana. Viimeksi se on treenannut agilityä vuosi sitten. Leya oli tänään kyllä innokas, teki hyvin - ja se osasi jopa pujotella. Pimulla on juoksu loppumassa, se aksasi vielä housut jalassa ja meni myös hyvin, mitä nyt se puomin kontakti ei vain oikein pidä. Tito ja Mortti nyt olivat omaa luokkaansa. Agilitytreenien päätteeksi saimme kuningasajatuksen viedä koirat uimaan Valkeisjärven koirarannalle. Rannalla ei ollut muita koirallisia ihmisiä, joten puudelit pääsivät suoraan vauhtiin. Pimukin oli innolla mukana uimassa. Sehän pääsee polskimaan harvoin, koska nyöriturkki kerää järjettömästi hiekkaa eikä kuiva helposti. Nyt kuitenkin kaikilla koirilla on pesu edessä (paitsi Mortilla, jonka pesin jo eilen, mutta se on niin vähässä karvassa, että sen pesaisee helposti uudelleen), joten uiminen oli paikallaan. Uimisen jälkeen kävelyttelimme koiria vielä Valkeisjärven maastossa, että ne vähän kuivaisivat.

// Today me and Ronja had our weekly agilitytraining. Also Leya, who had returned from a 1-week-holiday from Ylivieska joined us. She had done agility last time a year ago. Today Leya was very eager and did things well - and she could do weave poles, too! Pimu's heat is at its end and she trained also well, except the lower contact zone of the dog walk. Mortti and Tito were good. After training we got a great idea to take the dogs for swimming. Pimu also liked swimming. It is only sometimes we take her for swimming because it is not that easy with her corded coat: it takes lots of sand with it and it takes long time before it is dry again. But now I need to wash all the dogs anyway (except Mortti whom I bathed yesterday, but he is in such a short coat that it doesn't take long to bathe him), so it was just the time for swimming. After swimming we walked the dogs for a while in the forest and let them dry a bit.

Uimassa // Swimming

Pimu ja Mortti jäähdyttelemässä = keräämässä hiekkaa turkkeihinsa