Kesä! - Summer!

Huh hellettä! Lämmintä on riittänyt, eikä ole hirveästi tehnyt mieli läppäriä avata. Osansa ajasta on tietenkin vienyt suuremman puoleinen remontti, joka on meillä kotosalla menossa. Koirien kanssa on kuitenkin puuhailtu yhtä sun toista.

Erityisesti keskarit ovat päässeet uimaan useamman kerran. Ne kaikki (jopa Yoda!) uivat innoissaan ja toinen toistaan paremmalla tekniikalla. Uimamaisterihan meidän koirista on Mortti. Jos jollakulla jää lelu veteen, Mortti kyllä hakee. Sillä on todella upea ja tehokas tekniikka.

// We have had a very hot July and especially our miniature poodles have been swimming several times. All of them swim very eagerly. Mortti is absolutely the best swimmer; he has a great and efficient technique.

Toiseksi paras tekniikka on varmaan Yodalla. Yoda lämpenee uimiselle todella hitaasti (ja haukkuu siihen saakka), mutta viimein kun innostuu, se ui todella hyvin ja myös noutaa innokkaasti, kuten kaikki meidän koiramme.

// The second best swimmer is Yoda. She thinks (barks) quite long before starting swimming but then she swims extremely well. She also retrieves things as all of our dogs.

Hessu on myös päässyt uimaan kerran tänä kesänä. Hessuhan ui myös hyvin. Sillä oli oikein hauskaa rannalla, se pelaili pallolla ja ui välillä. Ilmeisesti se väsyi uidessa liikaa, koska seuraavana päivänä se sai ihmeellisen kohtauksen. Viikko siitä se sai jälleen kohtauksen. Sille tehtiin Oulun Animagissa seuraavana päivänä tutkimuksia, mm kuunneltiin sydän ja keuhkot, otettiin verenkuva sekä verinäyte kilpirauhastestiä varten. Kaikki edellä mainitut olivat aivan kunnossa: sydämessä ei sivuääniä tai muutakaan, ei huomautettavaa tulehdusarvoissa, maksa- tai munuaisarvoissa eikä kilpirauhasen toiminnassa. Kipua se ilmensi selästä (tämä oli minulla kyllä jossain määrin tiedossakin) sekä mahdollisesti toisessa lonkassa. Mitään varsinaista syytä kohtauksille ei löydetty. Sille määrättiin 2 viikon kipulääkekuuri sekä vain lyhyttä lenkitystä. Kipulääkitys onkin mielestäni auttanut Hessun oloon. Nyt vain seurataan sen vointia ja pidetään vanhuksesta hyvää huolta <3

// Hessu has also once been swimming. He swims well too and he had lots of fun playing with a ball and swimming. But he probably got too exhausted because next day he had a strange fit. A week after that he had another one and next day we took him to a veterinarian. He was examined and blood tests were taken. His heart and lungs were okay (e.g. no murmur) and there was nothing wrong in his blood tests (no lever, kidney or thyroid problems). He showed a little pain in the back (which I already was conscious about) and maybe in a hip but the real reason for the fits was not found. He was prescribed two weeks painkiller and only short walks. I think he is better now. Now we'll just keep an eye on his condition and take a good care of our senior <3

Tito on uinut tänä kesänä paljonkin. Välillä se on jo ollut vähän kyllästynyt, mutta eilen kun kävimme uittamassa keskareita Valkeisjärven (Valkiaisjärven) koirarannalla, Tito kyllä innostui uimaan kovasti muiden kanssa.

// Tito has swam a lot this summer. He has even been a little fed up with swimming, but as we took the miniatures for swimming yesterday, he swam a lot together with others.

Leya on myös hyvä uimaan ja ui mielellään. Olkoonkin, että kun olimme viime viikolla Ronjan kanssa uittamassa koiria Sonnisaaren kupeessa, Leya oli hukkua kaksi kertaa (Ronja pelasti sen kerran ja minä toisen). Joessa on arvaamattomia virtauksia ja ne olivat viedä Leyan mennessään. Onneksi Leyalle ei jäänyt mitään kammoa vedestä.

// Leya is also a good swimmer and likes swimming. Though, last week she was about to drown twice. Me and Ronja took the dogs swimming in the river and there were surprising flows which tried to take Leya. Ronja rescued her once and I once. Luckily Leya did not get any fear but swims as eagerly as before.

Nyt kun kaikki keskarit ovat lyhyessä ja helppohoitoisessa turkissa (paitsi Leyalla on kyllä takkuja), täytyy kyllä talvellakin viedä niitä uimaan.

// Now that we have all the miniatures in a short coat, we absolutely have to take them swimming also in the wintertime.

Pimu on päässyt uimaan vain kerran. Sen turkki kerää ihan järjettömän määrän hiekkaa ja itsekseen sen kestää kuivua noin vuorokausi, joten Pimun uittaminen ei ole mikään ihan pikkujuttu. Pimukin ui innoissaan, mutta sen uintitekniikka ei kyllä ole mikään maailman paras. Sillä on myös hauska tapa, että kun se pääsee uimisessa hyvään tahtiin, se harrastaa kuviokelluntaa :) Eli liukuu vedessä itseään liikuttamatta, nyörit veden päällä kelluen.

// Pimu has been swimming only once. Her coat is so full of sand and dries very slowly (takes about a day) after swimming so it is not a piece of cake. She also swims eagerly but she has not the best technique. She has a funny habit to do some form floating in water; she slides in water without moving herself, the cords floating in the surface.

Olemme myös harjoitelleet agilityä joka viikko. Viime viikolla koin onnistumisen hetkiä Pimun kanssa ja tällä viikolla Leyan. Ensimmäistä kertaa Pimu ns. haki esteitä radalla ja sain myös esimakua sen vauhdista kun se ensimmäistä kertaa kiihdytti vauhtiaan kunnolla radalla. Pimu on siinä kovasti isänsä kaltainen, että keinu on sille helppo juttu. Se ei vaan ymmärrä mikä keinussa olisi hankalaa tai jännittävää. Pimuhan osaa agilityesteistä muut paitsi pujottelun, joka etenee hitaasti mutta varmasti. Leya yllätti minut tekemällä pujottelun ohjureilla ilman minkäänlaisia ongelmia, molemmilta puolilta ohjaten. Leyan estevarmuus on kasvanut tänä kesänä kovasti viime vuodesta: nyt se ei minunkaan ohjaamanani kierrä enää esteitä. Hidashan se on, sellainen senioriagilityyn - tai kuten Ronjan kanssa vitsailimme, jopa rollaattorilla ohjattavaksi - sopiva. Mutta minulle pääasia on, että Leya on selkeästi alkanut nauttia agilitaamisesta, kilpailullisia tavoitteita meillä ei kyllä ole. Harmi, ettei agilitystä ole kuvia ollenkaan :(

// We have trained agility every week. Last week I had moment of luck with Pimu and this week with Leya. Pimu made good courses and searched for the first time next obstacle on the course by herself. I could also taste her speed when she really speeded up. Pimu is like her father and the seesaw is a piece of cake for her; she just does not understand that there could be something difficult or exciting. Pimu knows all the obstacles except weave poles. But we keep on training them all the time. Leya surprised me by doing weave poles with wire guides totally trouble-free. She has also become more confident with obstacles compared to last summer. She is still very slow, she would suit perfectly to senior agility (or could be lead with a walker, as me and Ronja joked). But the most important is that she has started to enjoy agility! Unfortunately there are no pictures about agility :(

Viime viikolla Reetta oli reissussa ja minä sain kunnian hoidella Ponia. Yhtenä päivänä kävin Hessun ja Ponin kanssa yhteiskävelyllä. Voi että Hessu oli onnellinen! Sehän vietti viisi ensimmäistä vuottaan monta tuntia viikossa tallilla ja osaa käyttäytyä todella hienosti hevosten kanssa (se mm tietää, ettei hevosten tarhoihin ole koirilla mitään asiaa). Yritin ottaa hevosesta ja Ponista yhteiskuvaa, mutta harmi kyllä se ei onnistunut.

// Last week Reetta made a journey and I took care of our pony. One day I made a walk with Hessu and the Pony. Hessu was really happy! He spent several hours a week at a stable during his first five years and he knows how to behave among horses. It is a shame that I did not get a photo of Hessu and the Pony together.

Ai niin, viime viikolla kävin myös serkkuni ja hänen whippetinsä kanssa kimppalenkillä Virpiniemen takametsässä. Ei niin onnistunut ilta, moneltakaan kantilta, allaoleva kuva kertonee jotain illan tapahtumista, muutakin sitten sattui.

// Last week I also had a walk in the backwoods with my cousin and her whippet. Not that successful evening in any dimensions, maybe the picture beneath reveals something. Also other things happened.

Ruotsin reissu, sisältää pari näyttelyä - A journey to Sweden, includes two dog shows

Nämä blogipäivitykset laahaavat nyt jäljessä, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai mitä? Tässä kuitenkin runsailla valokuvilla kuvitettuna kertomus Ruotsin reissusta :) Viikko sitten perjantaina, aamuvarhaisella, suuntasimme Vollen keulan kohti Ruotsin maata ja Skellefteåta. Matkakohteemme oli tämä:

// I am a little late with my blogging. Can't help it, I have not had time to do it earlier. Anyway, on Friday a week ago we headed towards Skellefteå, Sweden and to a place full of quests. It was a great fun, even though we did not complete many quests. But I can recommend that place to everyone who likes challenging themselves mentally and physically. You do not need to know Swedish language to do the quests: no advice is given but you have to solve everything out by yourself.

Muutama tunti vierähti paikassa kontaten ja arvoituksia ja tehtäviä ratkaisten. Harmittavan vähän saimme tehtäviä tehtyä loppuun saakka, pikkasen enemmän pitkäjännitteisyyttä olisi joukkueen jäsenillä saanut kyllä olla :) Kyllä me jossain tehtävissä toki ihan hyviäkin oltiin:

Ja tässä vielä kuva joukkueen jäsenistä suorittamassa kyseisen tehtävän osaa. Minä tietysti puutun kuvasta, koska olen kameran takana :)

Mutta summa summarum: suosittelen kyseistä paikkaa, tai ketjun muita kohteita kaikille seikkailunhaluisille ihmisille!. Skellefteån kohde sijaitsee vain 370 km päässä Oulusta ja huom! Vaikka paikka ja ketju ovatkin ruotsalaisia, noissa tehtävissä ym ei tarvitse osata ruotsin kieltä pätkääkään: mihinkään suorittamiseen ei anneta minkäänlaisia ohjeita, vaan ihan itse pitää päätellä miten homma hoituu. Mehän kävimme ketjun ihka ensimmäisessä paikassa Torpshammarissa pari vuotta sitten siellä lähistöllä asuvan siskoni kanssa. Tästä reissusta olenkin jo kirjoittanut blogissani ja Boda Borginkin siinä yhteydessä lyhyesti maininnut. Postaus löytyy täältä.

Seikkailun jälkeen suuntasimme majapaikkaamme, joka oli maatila vajaa 20 km Piteån ulkopuolella. Asuimme kuin ruhtinaat :) Todella hieno paikka, oikein meidän makuumme kyllä! Ulkoa majapaikkamme näytti tältä:

// We stayed over night at a great farm which suited us better than well. We had lots of room and overall it was great. Our cottage looked like this and we had the whole 2nd floor for our use.

Meillä oli käytössämme koko yläkerta: kaksi suurta huonetta, todella tilava pesuhuone sekä pieni, mukavasti varusteltu keittiö. Niin, paikan nimi oli Stormyrberget ja "meidän" talomme Gammelgården. Tässä valitettavan epätarkka kännykkäräpsy minun ja Maken huoneesta. Lapsilla oli käytössään vastaava huone.

Mukana ollut Pimu löysi tietysti lokoisan paikan itselleen:

Koska kyseessä oli maatilamatkailukohde, siellä oli tietysti myös muun muassa

Ja

Lauantaiaamuna suuntasimme auton keulan majapaikastamme kohti Bodenia ja villakoirien näyttelyä. Päivä oli todella lämmin ja tunnelma näyttelypaikalla meidän leirissämme oli tällainen (viikonlopun lopputulemana Makella palaneet käsivarret, mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä):

// On Saturday morning we drove to Boden and a dog show for poodles. The weather was great so our team spent the day by laying in the sun.

Mukana meillä olivat koirista Tito ja Pimu, näistä Tito ensin kehään. Tuomari oli Åsa Andersson. Kuumuus teki Titolle vähän tepposia, eikä se oikein jaksanut esiintyä. Mutta Titolle suomalaisittain ilmaisten VAL ERI, VAK1, SA ja PU3. Sert meni PU1:lle.

// We had Pimu and Tito with us and Tito was the first to enter the ring. The judge was Åsa Andersson. Because it was that warm, Tito did not show him that well. He got Excellent, cq and was BM3. CAC went to BM1.

Pimu turkkeineen sai osakseen huomiota ja ihmetystä. Avoimessa luokassa oli kaikkiaan 6 narttua, joista kaikki saivat ERI:n (eipä tuomari tainnut muita antaakaan, ainakaan minun silmiini ei osunut) ja Pimu sijoittui näistä neljänneksi. Jännää oli, että vaikka minkälaisin ruusunpunaisin silmälasein luettuna Pimun arvostelu oli kauttaaltaan parempi kuin Titon, mutta Pimulle ei SA:ta herunut. No, näyttelyt ovat arvostelulaji. Titon arvostelut ovat Ronjalla, joten kirjaan tähän vain Pimun arvostelun: "Fem tik m utm prop. Skulle önska ett något mer långsträckt och ädelt huvud. Välform vackra ögon, mkt fem uttryck Flott hals o ö-linje Utm svans. Bra b-korg, vinklar Rör sig med härlig resning, attityd o fin steglängd. Snörad päls m mkt jämna fina snören."

// Pimu was in open class among 5 others. All of them got excellent and Pimu was 4th in the class. From every aspect her critiques was better than Tito's but she did not get a cq. Such is life, especially dog shows. Her critiques: "Feminine female with excellent proportions. Would like a longer and nobler head. Wellformed beautiful eyes, very feminine expression. Stylish neck and overline. Excellent tail. Good ribcage and angulation. Moves with lovely carriage, attitude and step length. Corded coat with very even fine cords."

Titolle ja Pimulle oli kertynyt hihnalenkityksissä pikkuisen virtaa ja koska olin jo päättänyt, että pesen Titolta, mahan alusen ja jalat illalla majapaikassamme, päästin ne kehien jälkeen hetkeksi vapaaksi kirmaamaan kuivalle alueelle, joka oli näyttelyalueen reunalla.

// After the show I let Tito and Pimu run unleashed on a dry field a while and they enjoyed it.

Illalla majapaikassa pelasimme yatzyä. Joku meistä "heitti" ihan kuutosjatsin :)

Illalla saimme upeita uutisia Pärnusta Virosta. Pimun kasvattajan Miian toinen nyörivillakoira Hihhii Asta on Nasta oli ollut ROP sekä saanut viimeisen C.I.B. titteliin vaadittavan CACIB:insa. Huikeaa! Jättimäiset onnittelut vielä Miialle!

// In the evening we got amazing news from Pärnu, Estland. Miia's (Pimu's breeder) another corded poodle Hihhii Asta on Nasta had been BOB and gained the last CACIB for the title C.I.B. This is absolutely gorgeous! Huge congratulations Miia!

Hihhii Asta on Nasta ROP // BOB

Sunnuntaina pakkasimme, siivosimme ja sanoimme hyvästit hienolle majapaikallemme (ei ole epäilystäkään mistä kysymme majoitusta jos vielä joskus tulee tarvetta yöpaikalle kyseiseltä seudulta) ja suuntasimme auton kohti Piteån kansainvälistä koiranäyttelyä. Matkaa sinne meillä olikin huimat 15 kilometriä, ihan huippua!

Tälläkin kertaa aurinko paistoi taivaan täydeltä ja Tito ole meidän koirista ensimmäisenä kehässä. Tuomarina oli Wera Hübenthal. Urosten valioluokassa oli kaksi koiraa. Tito voitti luokan, mutta ei saanut SA:ta, lähinnä kai tuomarilla oli sanottavaa sen trimmistä. Dianen Alvin voitti urokset. siitä tuli Ruotsin valio (siltä puuttuu nyt yksi CACIB C.I.B. arvosta) ja taisipa se olla ROP:kin (VSP oli Dianen Nora).

// On Sunday we packed up, cleaned the cottage and drove to Piteå international dog show. Tito won the champion class but did not got cq mainly because his grooming did not please the judge. Diane's Alvin won the males, became Swedish champion and is now missing just one CACIB for his C.I.B. (BOS was Diane's Nora).

Pimun kehää odotellessa minulle meinasi tapahtua sellaista mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut, mutta mistä olen nähnyt painajaisia: meinasin myöhästyä kehästä! Juttelin parin ruotsalaisnaisen kanssa nyöriturkin hoidosta enkä ollenkaan huomannut, että Reetta meni vessaan. Onneksi Raisa tuli maininneeksi, että olipa isovillakoiranarttujen avoin luokka iso, niin tajusin juosta Pimpulan kanssa kehään. Onneksi Pimu oli valmiiksi laitettu = tukka kiinni ja on lisäksi niin mutkaton luonne, ettei krumeluureja ennen kehää kaipaa. Kun tuomari arvosteli Pimua, pyörittävänä kehäsihteerinä ollut herrashenkilö ehdotteli sen hylkäämistä, siis kysyi tuomarilta annetaanko Pimulle ruskea vai harmaa kortti. Tuomari oli toki tehtävänsä tasalla ja sanoi, että kyseessä on ihan rotumääritelmän mukainen turkki. Tosin minulle sitten totesi jotain, että kaipa tämäkin jonkinlainen leijonaleikkaus on. Pimulle AVO ERI, AVK 3. Arvostelu: "Snörpudel. Välskuret huvud. God hals o överlinje. Välutv. kropp men kunde vara lite kortare i länden. Bra ansatt svans men för ringlad. Rör sig mkt väl. Utm. färg o korrekt pälsstruktur. Trevligt temperament." Tuomari perusteli sitä, ettei Pimu saanut SA:ta lanteen pituudella ja hännällä.

// I almost missed the ring with Pimu! That has never happened to me but I have been having some nightmares about it. I was talking with two ladies about taking care of corded coat when Raisa luckily mentioned that the open class was quite large. I had not noticed that Reetta was away but luckily Pimu was ready (had her hair tied up) and she does not need any tricks before entering the ring so we made it. When Pimu was being judged the secretary suggested that she should be disqualified (he asked the judge whether to give Pimu a gray or a brown "card") but the judge knew that Pimu's coat was in accordance with the breed standard. Pimu got EXCellent and was 3rd in the class. Her critiques: "Corded poodle. Wellcut head, good neck and overline. Welldeveloped body but could be shorter in loin. Well set tail but too curly. Moves very well. Excellent colour and right coat texture. Nice temperament." The judge told me that Pimu did not get cq because of the length of the loin and bad tail.

Kotiin palasimme taas kokemuksia rikkaampina, sopivasti juhlimaan Hessun 13-vuotis synttäreitä, joista jo kirjoitinkin. Maanantaiaamuna ensi töiksemme leikkasimme Titolta turkin pois. Sen näyttelyura on nyt ohi, luultavasti lopullisesti.

// We came back home with new experiences and celebrated Hessu's 13th birthday, which I have already written about. On Monday morning we cut Tito's coat away. Now his show career is over, probably finally.

Tito ennen // Tito before

Tito ennen // Tito before

Tito jälkeen // Tito after

Kyllä nyt tuntuu vähän hassulta, että meillä on vain yksi koira (Pimu) näyttelyturkissa! Mortinhan leikkasin aika ex tempore lyhyeen ennen rally-tokokoetta kesäkuussa. Onneksi turkki on uusiutuva luonnonvara. Paitsi Leyalla, jonka turkki ei vain kasva :(

// It feels strange that we only have one dog (Pimu) in a show coat! Mortti was cut short very promptly in June. Luckily the coat is renewable resource. Except Leya's whose coat just do not grow :(

Hessu 13 vuotta! - Hessu 13 years!

Hessu täytti viime sunnuntaina 13 vuotta! Onnittelut, ihana vanhus! Hessu on yhä ihan ok kunnossa. Nuorihan se ei enää ole, mutta mennä porskuttaa mukana kuitenkin. Me olimme Hessun syntymäpäivänä reissussa (reissusta postaus kunhan saadaan kamerasta kuvat purettua), mutta toimme mukanamme Hessulle synttärilahjaksi purtavaa. Maanantaina juhlimme sitten synttäriä viemällä koiralauman uimaan. Hessukin oli onnellisena mukana; löysin koirien varaleluja sisältävästä korista vielä yhden Hessun kaikkien aikojen lempipalloista (Ikean lastentavaramallistoon kuulunut). Uimareissusta on kuvia kamerassa, kunhan nyt vain se oikea piuha jostakin löytyisi kuvien purkamista varten. Muuten on Hessun kanssa vain hissuteltu menemään; helteiden vuoksi on tehty vain lyhyehköjä lenkkejä, eikä Hessu ole päässyt metsäänkään kertaakaan. Allaolevassa (huonossa!) kuvassa Hessu syömässä synttäriherkkuaan, toinen kuva on otettu maanantaina, synttärien jälkeen.

// Hessu had his 13th birthday last Sunday. Congratulations, our loved senior! He is still in ok condition. He is not young, though, but does what our other dogs do, too. We were away on his birthday (I'll write about our journey when I get pictures out of the camera) but we bought Hessu something to eat as a present. On Monday we celebrated his birthday by taking the dogs for swimming. Hessu joined us eagerly: I happened to find one of his all time favourite balls in the toy basket! I have some pictures about swimming trip on the camera as well. Otherwise we have taken it easy; it has been pretty warm and we have made only short promenades with Hessu. I still add here a (poor) picture of Hessu, eating his birthday present, another picture is taken on Monday, a day after his birthday.