Nämä blogipäivitykset laahaavat nyt jäljessä, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai mitä? Tässä kuitenkin runsailla valokuvilla kuvitettuna kertomus Ruotsin reissusta :) Viikko sitten perjantaina, aamuvarhaisella, suuntasimme Vollen keulan kohti Ruotsin maata ja Skellefteåta. Matkakohteemme oli tämä:
// I am a little late with my blogging. Can't help it, I have not had time to do it earlier. Anyway, on Friday a week ago we headed towards Skellefteå, Sweden and to a place full of quests. It was a great fun, even though we did not complete many quests. But I can recommend that place to everyone who likes challenging themselves mentally and physically. You do not need to know Swedish language to do the quests: no advice is given but you have to solve everything out by yourself.
Muutama tunti vierähti paikassa kontaten ja arvoituksia ja tehtäviä ratkaisten. Harmittavan vähän saimme tehtäviä tehtyä loppuun saakka, pikkasen enemmän pitkäjännitteisyyttä olisi joukkueen jäsenillä saanut kyllä olla :) Kyllä me jossain tehtävissä toki ihan hyviäkin oltiin:
Ja tässä vielä kuva joukkueen jäsenistä suorittamassa kyseisen tehtävän osaa. Minä tietysti puutun kuvasta, koska olen kameran takana :)
Mutta summa summarum: suosittelen kyseistä paikkaa, tai ketjun muita kohteita kaikille seikkailunhaluisille ihmisille!. Skellefteån kohde sijaitsee vain 370 km päässä Oulusta ja huom! Vaikka paikka ja ketju ovatkin ruotsalaisia, noissa tehtävissä ym ei tarvitse osata ruotsin kieltä pätkääkään: mihinkään suorittamiseen ei anneta minkäänlaisia ohjeita, vaan ihan itse pitää päätellä miten homma hoituu. Mehän kävimme ketjun ihka ensimmäisessä paikassa Torpshammarissa pari vuotta sitten siellä lähistöllä asuvan siskoni kanssa. Tästä reissusta olenkin jo kirjoittanut blogissani ja Boda Borginkin siinä yhteydessä lyhyesti maininnut. Postaus löytyy täältä.
Seikkailun jälkeen suuntasimme majapaikkaamme, joka oli maatila vajaa 20 km Piteån ulkopuolella. Asuimme kuin ruhtinaat :) Todella hieno paikka, oikein meidän makuumme kyllä! Ulkoa majapaikkamme näytti tältä:
// We stayed over night at a great farm which suited us better than well. We had lots of room and overall it was great. Our cottage looked like this and we had the whole 2nd floor for our use.
Meillä oli käytössämme koko yläkerta: kaksi suurta huonetta, todella tilava pesuhuone sekä pieni, mukavasti varusteltu keittiö. Niin, paikan nimi oli Stormyrberget ja "meidän" talomme Gammelgården. Tässä valitettavan epätarkka kännykkäräpsy minun ja Maken huoneesta. Lapsilla oli käytössään vastaava huone.
Mukana ollut Pimu löysi tietysti lokoisan paikan itselleen:
Koska kyseessä oli maatilamatkailukohde, siellä oli tietysti myös muun muassa
Ja
Lauantaiaamuna suuntasimme auton keulan majapaikastamme kohti Bodenia ja villakoirien näyttelyä. Päivä oli todella lämmin ja tunnelma näyttelypaikalla meidän leirissämme oli tällainen (viikonlopun lopputulemana Makella palaneet käsivarret, mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä):
// On Saturday morning we drove to Boden and a dog show for poodles. The weather was great so our team spent the day by laying in the sun.
Mukana meillä olivat koirista Tito ja Pimu, näistä Tito ensin kehään. Tuomari oli Åsa Andersson. Kuumuus teki Titolle vähän tepposia, eikä se oikein jaksanut esiintyä. Mutta Titolle suomalaisittain ilmaisten VAL ERI, VAK1, SA ja PU3. Sert meni PU1:lle.
// We had Pimu and Tito with us and Tito was the first to enter the ring. The judge was Åsa Andersson. Because it was that warm, Tito did not show him that well. He got Excellent, cq and was BM3. CAC went to BM1.
Pimu turkkeineen sai osakseen huomiota ja ihmetystä. Avoimessa luokassa oli kaikkiaan 6 narttua, joista kaikki saivat ERI:n (eipä tuomari tainnut muita antaakaan, ainakaan minun silmiini ei osunut) ja Pimu sijoittui näistä neljänneksi. Jännää oli, että vaikka minkälaisin ruusunpunaisin silmälasein luettuna Pimun arvostelu oli kauttaaltaan parempi kuin Titon, mutta Pimulle ei SA:ta herunut. No, näyttelyt ovat arvostelulaji. Titon arvostelut ovat Ronjalla, joten kirjaan tähän vain Pimun arvostelun: "Fem tik m utm prop. Skulle önska ett något mer långsträckt och ädelt huvud. Välform vackra ögon, mkt fem uttryck Flott hals o ö-linje Utm svans. Bra b-korg, vinklar Rör sig med härlig resning, attityd o fin steglängd. Snörad päls m mkt jämna fina snören."
// Pimu was in open class among 5 others. All of them got excellent and Pimu was 4th in the class. From every aspect her critiques was better than Tito's but she did not get a cq. Such is life, especially dog shows. Her critiques: "Feminine female with excellent proportions. Would like a longer and nobler head. Wellformed beautiful eyes, very feminine expression. Stylish neck and overline. Excellent tail. Good ribcage and angulation. Moves with lovely carriage, attitude and step length. Corded coat with very even fine cords."
Titolle ja Pimulle oli kertynyt hihnalenkityksissä pikkuisen virtaa ja koska olin jo päättänyt, että pesen Titolta, mahan alusen ja jalat illalla majapaikassamme, päästin ne kehien jälkeen hetkeksi vapaaksi kirmaamaan kuivalle alueelle, joka oli näyttelyalueen reunalla.
// After the show I let Tito and Pimu run unleashed on a dry field a while and they enjoyed it.
Illalla majapaikassa pelasimme yatzyä. Joku meistä "heitti" ihan kuutosjatsin :)
Illalla saimme upeita uutisia Pärnusta Virosta. Pimun kasvattajan Miian toinen nyörivillakoira Hihhii Asta on Nasta oli ollut ROP sekä saanut viimeisen C.I.B. titteliin vaadittavan CACIB:insa. Huikeaa! Jättimäiset onnittelut vielä Miialle!
// In the evening we got amazing news from Pärnu, Estland. Miia's (Pimu's breeder) another corded poodle Hihhii Asta on Nasta had been BOB and gained the last CACIB for the title C.I.B. This is absolutely gorgeous! Huge congratulations Miia!
 |
| Hihhii Asta on Nasta ROP // BOB |
Sunnuntaina pakkasimme, siivosimme ja sanoimme hyvästit hienolle majapaikallemme (ei ole epäilystäkään mistä kysymme majoitusta jos vielä joskus tulee tarvetta yöpaikalle kyseiseltä seudulta) ja suuntasimme auton kohti Piteån kansainvälistä koiranäyttelyä. Matkaa sinne meillä olikin huimat 15 kilometriä, ihan huippua!
Tälläkin kertaa aurinko paistoi taivaan täydeltä ja Tito ole meidän koirista ensimmäisenä kehässä. Tuomarina oli Wera Hübenthal. Urosten valioluokassa oli kaksi koiraa. Tito voitti luokan, mutta ei saanut SA:ta, lähinnä kai tuomarilla oli sanottavaa sen trimmistä. Dianen Alvin voitti urokset. siitä tuli Ruotsin valio (siltä puuttuu nyt yksi CACIB C.I.B. arvosta) ja taisipa se olla ROP:kin (VSP oli Dianen Nora).
// On Sunday we packed up, cleaned the cottage and drove to Piteå international dog show. Tito won the champion class but did not got cq mainly because his grooming did not please the judge. Diane's Alvin won the males, became Swedish champion and is now missing just one CACIB for his C.I.B. (BOS was Diane's Nora).
Pimun kehää odotellessa minulle meinasi tapahtua sellaista mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut, mutta mistä olen nähnyt painajaisia: meinasin myöhästyä kehästä! Juttelin parin ruotsalaisnaisen kanssa nyöriturkin hoidosta enkä ollenkaan huomannut, että Reetta meni vessaan. Onneksi Raisa tuli maininneeksi, että olipa isovillakoiranarttujen avoin luokka iso, niin tajusin juosta Pimpulan kanssa kehään. Onneksi Pimu oli valmiiksi laitettu = tukka kiinni ja on lisäksi niin mutkaton luonne, ettei krumeluureja ennen kehää kaipaa. Kun tuomari arvosteli Pimua, pyörittävänä kehäsihteerinä ollut herrashenkilö ehdotteli sen hylkäämistä, siis kysyi tuomarilta annetaanko Pimulle ruskea vai harmaa kortti. Tuomari oli toki tehtävänsä tasalla ja sanoi, että kyseessä on ihan rotumääritelmän mukainen turkki. Tosin minulle sitten totesi jotain, että kaipa tämäkin jonkinlainen leijonaleikkaus on. Pimulle AVO ERI, AVK 3. Arvostelu: "Snörpudel. Välskuret huvud. God hals o överlinje. Välutv. kropp men kunde vara lite kortare i länden. Bra ansatt svans men för ringlad. Rör sig mkt väl. Utm. färg o korrekt pälsstruktur. Trevligt temperament." Tuomari perusteli sitä, ettei Pimu saanut SA:ta lanteen pituudella ja hännällä.
// I almost missed the ring with Pimu! That has never happened to me but I have been having some nightmares about it. I was talking with two ladies about taking care of corded coat when Raisa luckily mentioned that the open class was quite large. I had not noticed that Reetta was away but luckily Pimu was ready (had her hair tied up) and she does not need any tricks before entering the ring so we made it. When Pimu was being judged the secretary suggested that she should be disqualified (he asked the judge whether to give Pimu a gray or a brown "card") but the judge knew that Pimu's coat was in accordance with the breed standard. Pimu got EXCellent and was 3rd in the class. Her critiques: "Corded poodle. Wellcut head, good neck and overline. Welldeveloped body but could be shorter in loin. Well set tail but too curly. Moves very well. Excellent colour and right coat texture. Nice temperament." The judge told me that Pimu did not get cq because of the length of the loin and bad tail.
Kotiin palasimme taas kokemuksia rikkaampina, sopivasti juhlimaan Hessun 13-vuotis synttäreitä, joista jo kirjoitinkin. Maanantaiaamuna ensi töiksemme leikkasimme Titolta turkin pois. Sen näyttelyura on nyt ohi, luultavasti lopullisesti.
// We came back home with new experiences and celebrated Hessu's 13th birthday, which I have already written about. On Monday morning we cut Tito's coat away. Now his show career is over, probably finally.
 |
| Tito ennen // Tito before |
 |
| Tito ennen // Tito before |
 |
| Tito jälkeen // Tito after |
Kyllä nyt tuntuu vähän hassulta, että meillä on vain yksi koira (Pimu) näyttelyturkissa! Mortinhan leikkasin aika ex tempore lyhyeen ennen rally-tokokoetta kesäkuussa. Onneksi turkki on uusiutuva luonnonvara. Paitsi Leyalla, jonka turkki ei vain kasva :(
// It feels strange that we only have one dog (Pimu) in a show coat! Mortti was cut short very promptly in June. Luckily the coat is renewable resource. Except Leya's whose coat just do not grow :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti