Tämä kesä on ollut meillä niin täynnä suuria muutoksia että oksat pois. Ei kiitos toista samanlaista! Kesäkuun alku meni normaalisti, Pimun juoksua - ja parempia kesäsäitä odotellessa. Kesäkuun lopussa menetimme tulipalossa kotimme, jossa olimme asuneet 17,5 vuotta sekä lähes kaiken irtaimistomme. Esimerkiksi huonekaluista päädyimme säästämään vain sellaiset, jotka on valmistettu viimeistään 1940-luvulla ja ne odottavat nyt kohtaloaan ystäviemme varastossa, kastuneina, nokisina ja noen hajuisina, kuten kaikki muukin säästöön otettu omaisuutemme. Mm muiden koirien kuin Hessun ruusukkeet sulivat, vain muutama Pimun saama agilityruusuke säilyi lisäksi. Kaikki Pimun sert-ruusukkeet, MVA-ruusuke, Mortin sert- ja varasert-ruusuke sulivat, samoin Mortin ja Yodan KAIKKI agilityruusukkeet. Suurin harmitus ruusukkeiden osalta ovat Mortin nuorten SM-kisoista saavuttamat komeat tokon SM1-ruusukkeet, niitä tai sellaisia kuin ei mistään voi uusia saada. Hessun ruusukkeet säilyivät, koska olin koonnut ne tauluksi ja lasi suojeli niitä kuumuudessa. Saman olin aikonut tehdä muidenkin koirien osalta, aina sitten kun kyseisen koiran ura olisi ohi tai loppusuoralla. Materiaalia ei vain enää ole :( Yhtään ihmishenkeä emme onneksi menettäneet, emmekä yhtään koiraa. Koirien evakuoimisesta suurkiitos Ronjan järkevälle toiminnalle! Marsunkin sain vielä pelastettua, mutta gerbiilin kohdalla oli tehtävä päätös, joko jätän sen tai jäämme savuun molemmat. Päätin jättää Hiiren ja pelastin itseni. Paloa seuranneena päivänä Make hautasi Hiiren jo aiemmin kuolleiden pikkujyrsijöidemme viereen. Nyt asumme väliaikaisessa kodissa, emme tiedä kuinka kauan, emmekä tiedä mihin tiemme tästä vie. Mutta sen tiedämme, ettei samaan taloon Niittypolun varrelle kuitenkaan. Talo on korjauskelvoton; se sai niin pahoja vesivaurioita sammutuksen yhteydessä (sammuttamiseen käytettiin 19000 litraa vettä) ja lisäksi tietysti nokivahinkoja, ettei siitä tule enää kotia. Joitain ajatuksia meillä on mahdollisesta tulevaisuuden suunnasta, mutta tällä hetkellä ne ovat vain haaveita tai ajatuksia. Vain aikaa näyttää, mihin päädymme.
// We have had really big changes this summer. Please, never again! The beginning of June went normally, we waited for Pimu's heat - and better summer weather. At the end of June we lost our home in a fire. The home, where we had lived for 17,5 years and almost all belongings. We decided to keep only furniture which was made at the latest in 1940's and now it is waiting for its destiny in a warehouse of our friends, wet, sooty and smelling soot, like any material we wanted to keep. For example the rosettes of other dogs than Hessu melted, only a few of Pimu's agility rosettes remained. All her rosettes for certificates, her champion rosette, Mortti's rosette for certificate and reserve-certificate and ALL Mortti's and Yoda's agility rosettes were lost. The biggest lost of rosettes are Mortti's gorgeous rosettes for winning Finnish Championship in Obedience for young handlers. There is no way to get such or similar again. Hessu's rosettes remained because they were in a frame and the glass protected them from the heat. My plan was to fill a frame for every dog at the end of its career but now there is no material left :( Luckily, we did not lose any persons or any dogs. Huge thanks to Ronja for reasonable action in evacuating the dogs! I could even save our guinea pig but I had to leave the gerbil to death. It was either the gerbil or we both in the smoke. The day after the fire Make buried Mouse beside our earlier-died rodents. Now we are living in a temporary apartment, we do not know how long or where the road leads us. But we know that not to the same house along Niittypolku. The house is not repairable; it was badly water damaged when the fire was being extinguished (they used 19000 liters of water) and it caught also huge soot damage, so it will not make a home anymore. We have some thoughts of a possible direction of our future but at the time they are just visions or thoughts. Only time will tell where we end.
Apua antaneille ystäville suurkiitos tulipalon jälkeisestä ajasta! Erityiskiitokset Marjolle ja Jannelle: ilman teitä emme oikeasti olisi selvinneet, kiitos, että jaksoitte olla sitkeitä! Superkiitokset veljelleni Petelle, joka pelasti meidät vielä suuremmalta menetykseltä <3 Ja myös Dianelle ja Rogerille, jotka yhä jaksavat välittää!
// I want to thank friends who helped us after the fire! Special thanks to Marjo and Janne, we would not have survived without you, thanks for being persistent! Superthanks to my brother Pete for saving us from an even greater loss <3 And also to Diane and Roger that you still care!
Tulipaloa seuranneessa hässäkässä Pimu aloitti juoksunsa. Yhä edelleen välillä pohdin, oliko järkevä päätös astuttaa Pimu tähän tilanteeseen. Olen varannut Pimulle ajan ultraan, jossa saamme tietää, tarvitseeko minun pohtia. Mutta uskon kyllä - tai tiedän - että mikäli pentuja saamme, pystymme niistä kyllä huolehtimaan ja niitä hoitamaan paremmin kuin hyvin. Ja uskon myös, että mikäli pentuja saamme, ne tuovat meille paljon iloa kaiken menetyksen rinnalle.
// In all mess after the fire Pimu got to heat. Still sometimes I consider if it was a sane decision to mate Pimu in this situation. I have booked her a time for an ultra sound, then we will know if I need to consider. But I believe - or actually I know - that if we get puppies, we can take care of them and that even better than well. And I also believe that if we get puppies they will bring us lots of joy beside all we lost.
Tänään koitti seuraava suuri muutoksen askel. Tätä kirjoittaessani Reetan ja Ponin muuttokuorma matkaa oletettavasti jossain Jyväskylän ja Lahden välillä kohti Porvoota. Todennäköisesti ainakin seuraavat kolme vuotta heidät löytää sieltä. Reetalla on siellä opiskelupaikka ja poni muuttaa Reetan mukana. Ehkä jossain vaiheessa myöhemmin myös Yoda seuraa kaksikkoa eteläiseen Suomeen.
Eilisilta oli kyllä superhetki, kun kaikki lapsemme olivat yhtä aikaa koolla meidän luonamme! Kiitos, rakkaat <3
// Today it was time for the next change. While I am writing this Reetta and the Pony are probably somewehere between Jyväskylä and Lahti on their way moving to Porvoo. Most probably at least for the next three years they will be found there. Reetta will study there and the Pony moved with her. Maybe later some day, also Yoda will join them there.
Yesterday evening was a super moment for me when we had all our children together with us! Thanks, my beloved ones <3
Muutoksen tuulia on myös minun työasioissani. Tässä iässä on ajateltava omaa tulevaa eläkettään ja tällä alalla ja näinä aikoina on otettava vastaan se työ, mitä saa. Ensi viikosta alkaen minä ajelen päivittäin noin 90 km suuntaansa sekä töihin mennessäni että sieltä palatessani. Edessä on jälleen uusi työpaikka, uudet työkaverit ja uudet kuviot. Voisin sanoa, että olen jo tottunut siihen, mutta enpä tiedä, voiko noihin muutoksiin niin tottuakaan, että ei yhtään jännittäisi - tai jopa vähän kauhistuttaisi.
// There are changes also concerning my job. At my age I have to think of my pension and in this branch and this time, one has to take the job that is available. So from the next week on, I will be driving about 90 km daily to work and the same way back home. I will have a new job, new colleagues and new job surroundings. I could say that I am used to that, but I do not know if one ever can get so used to those changes that one would not be at all nervous - or even a little terrified.
En nyt ehkä jaksa olla ihan samaa mieltä Charles de Gaullen kanssa, jonka sanotaan sanoneen: "Greatness is a road leading towards the unknown", mutta sen voin sanoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä tuntematon ei minua pahemmin pelota.
// I am not quite able to agree with Charles de Gaulle who they say have said "Greatness is a road leading towards the unknown" but I am able to say that at least just now I am not much afraid of the unknown.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti