Palkintopalllilla

Helatorstaivapaan kunniaksi herätys oli klo 5:30 ja Irkun keula suunnattiin kohti Kokkolaa ja Keski-Pohjanmaan Koirakillan agilitykisoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen, joka oli suunnitellut varsin mukavat radat ainakin ykkösluokkaan. Oosa aloitti juoksun viikolla, joten vähän minua jännitti kisarutiinit juoksunartun kanssa. Onneksi Oosalle oli jo ennen juoksun alkua arvottu viimeinen lähtöpaikka luokassaan, joten se antoi vähän pelivaraa. Ja onneksi juoksut eivät vaikuta millään tavalla Oosan tekemisiin.

Ensimmäisen rataantutustumisen jälkeen kävin Oosan kanssa lämppäesteillä. Huhhuh, meno oli hirveää, piru oli irti ja Oosa aivan raivona tekemässä. Oosahan rakastaa mitä vain treenaamista, mutta kuitenkin sen sydän palaa eniten agilitylle. Viime aikoina se on päässyt radalle tosi vähän, onneksi kesä tuo asiaan korjauksen.

Ihan hirveitä odotuksia minulla ei radalle ollut. Mutta vau mitkä kepit Oosa radalla teki! 2on2off-kontakteista ei ollut Oosalla ajatustakaan, joten A:lla minun pasmani menivät sekaisin enkä tajunnut ohjata Oosaa ollenkaan seuraavalle esteelle (pituus), joten se kääntyi katsomaan minua ja käveli samalla palikoitten päällä. Mutta tämä oli meille ainoa virhe radalla ja me VOITIMME kisan vitosella ja reilulla 9 sekunnin ihanneajan alituksella. Voi Mammankulta minkä teit <3

Ipe tuurasi juoksuista Oosaa palkintojenjaossa

Toinen rata ei sitten mennytkään niin hyvin, kepeille tultiin kovaa (moni maksi teki siinä virheitä), pakkovalssiyritys ei onnistunut ja muuta sähläystä oli mukana sen verran, että tuloksena hylätty rata. Mutta jano kisoihin jäi! Vaikka Oosa loppumattomine energioineen on välillä melkoinen pain in ass se on melkoinen möttönen harrastuskoirana kuitenkin. Viime viikolla se pääsi parin vuoden tauon jälkeen jälkimetsään ja sielläkin meno ja työnteko oli erinomaista.

Vuosi Pimun kuolemasta ja pentujen kuulumisia

Vuosi sitten tänään jouduimme hyvästelemään Pimun ja päästämään sen pois. Vähitellen ikävä on helpottanut ja menee jo useampi päivä ilman, että muistan Pimun viimeisiä hetkiä. Mutta vieläkään en ole oppinut nauttimaan siitä mitä meillä ehti olla, vaan edelleen enemmän mietin sitä mitä vaille jäimme. Tietyt asiat laukaisevat edelleen suuren ikävän ja tämä päivä nyt lähtökohtaisesti on pahin kaikista. Kaikkemme teimme, että olisimme saaneet pitää Pimun luonamme, mutta leukemia vei voiton.

Pimu ja Oosa joulukuussa 2017

Pimun poismeno on toki ollut helpotus muulle laumalle, erityisesti Leyalle. Pimu ei ollut luonteeltaan helpoin mahdollinen laumaolosuhteisiin, vaan sillä oli taipumusta painostaa itseään heikompia. Nyt tämän vuoden kuluessa Leya on puhjennut kukkaan, saanut itsevarmuutta ja sen elämä on helpompaa kuin ennen. Myös Yoda ja Pimu olivat täydellisiä vihollisia keskenään, mutta juuri ennen Pimun menetystä, Yoda lähti Porvooseen Reetan luokse. Maanantaina Pinkki eli Pingu muutti Porvooseen (Pikkuneiti porvoolainen) ja Yoda (the Queen) palasi asumaan meille takaisin (syitä oli useita). Toivottavasti elämä soljuu mukavasti eteenpäin nyt neljän (Mortti 14v, Yoda 11v, Leya 8v ja Oosa 3v) + kolmen (Tito 8v, Uikki 3v ja Ipe 2kk) koiran laumalla.

Pennuista muut paitsi Fredi ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Eräs helsinkiläisperhe tuleelauantaina  katsomaan Frediä ja tapaamaan meitä ja mahdollisesti Fredi muuttaa sitten samalla heille. Leke eli nykyisin Rambo muutti viime perjantaina Ouluun ja Pepe eli nykyisin Huisi lauantaina Seinäjoelle. Maanaintaina tosiaan Pinkki eli Pingu lähti yhteisomistajuuteen Reetan ja Robinin iloksi Porvooseen. Jo muuttaneiden pentujen kodeista on kuulunut mukavia uutisia: pennut ovat reippaita, melko sisäsiistejä ja tuovat iloa omistajilleen. Ihan parhaita kuulumisia! Watsapp-ryhmissä viestien vaihtelu on mukavan aktiivista.

Fredi ja Ipe kävivät tapaamassa Urhoa (Seppo) ja Ramboa (Leke) maanantaina

Kaksi pentua lentånyt pesästä

Pennut kävivät maanantaina eläinlääkärin tarkastuksessa (ei mitään yllättävää eli sellaista mitä emme tienneet) ja tiistaina, 8-viikkoispäivänä, Seppo eli nykyisin Urho tai Seppo-Urho muutti Ouluun. Urhon kanssa on tarkoitus ainakin vähnä agilityä treenailla, Eilen Viola, nykyiseltä nimeltään Lysti lähti Poriin. Lystistä on tulossa monitoimiharrastuspuudeli ja sillä on samanlainen, mutta vanhmepi seuranaan.

Tänä aamuna pennut ova varsin hiljaisia. Ilmeisesti huotokuoron johtajien lähtö vaikuttaa :)

Perjantaina muuttaa Leke Ouluun, lauantaina Pepe häjyilemään Seinäjoelle ja viikonlopun aikana Pinkki Reetan luokse Porvooseen, Mikä tarkoittaa sitä, että noin vuoden ajan Porvoossa lomaillut Yoda palaa takaisin meidän koiravahvuuteemme. Simpa eli Ipe jää Ronjan seuraksi ja hienolle Fredille etsimme edelleen juuri sitä oikeaa kotia.

Leya PN4, vet rop ja Oosan pesu 4/19

Eilen oli kyllä jännittävä päivä, kun piti Iisalmen tuloksia kotoa käsin jännätä. Kehä oli pahasti myöhässä ja Mirjan kanssa ehdimme monta viestiä vaihtaa ennen kuin villakoirat olivat kehässä. Ensin suuri ilouutinen kun Sarin Casper valioitui, terrierileikkauksessa ja vielä ensimmäisessä näyttelyssään 2 vuotta täytettyään! Mahtavaa!

Leya korkkasi veteraanikehät hienosti. Se oli rotunsa ainoa paikalla ollut veteraani. Se sai erin, sa:n, oli pn4 ja vet rop. Hieno, Leya. Tuomari Charlotta Mellinin arvostelu oli upea: ”8 år i utmärkt kondition. Välskuret huvud, härlig uttryck, utmärkt bett. Vita, välskötta tänder. Bra hals, välkroppad. Harmoniskt vinklad. Rör sig något trångt bak, utmärkt för övrigt. Ngt mjuk päls. Mkt bra färg för åldern.” Ryhmäkehään ei Leya jäänyt.

Niinhän se näyttelykärpänen taas puraisi ja näyttelykalenteria on taas tutkittu veteraanikehät Leyalle mielessä. Toki Oosa sai osansa ja eilisen ja tämän päivän aikana loihdin karvamonsterista jotakuinkin kehäkelpoisen otuksen. Toki kehäänpaluu tapahtuu kummankin osalta vasta heinäkuussa. Kiitos Sarille, kun Leya pääsi huvimatkalle ja kuvasta kiitos Marialle!

Eilen tosiaan konetin ensin Oosan pepun ja jalat paljaiksi ja yömyöhällä pesin ja kuivasin sen. Pesuaineina K9 Strip Off ja PurePaws H2O shampoo ja hoitoaine. Äitienpäivän kunniaksi vietin sitten tuntitolkulla trimmaten sitä takaisin continentaliin. Ihan mukavalta se nyt (minun mielestäni) näyttää.

Leyan pesut 4/19 ja 5/19

Leya lähtee huomenna Sarin kanssa Iisalmen koiranäyttelyyn, se korkkaa siellä veteraaniluokan. Mihin tämä aika oikein menee?

Pesin Leyan viime viikonloppuna ja tein sille konetyöt ja alustavan trimmin näyttelyyn. Shampoina käytin K9 Strip Offia ensimmäiseen vaahdotukseen ja PurePawsin H2O shampoota kahteen seuraavaan vaahdotukseen ja lisäksi saman sarjan hoitoainetta. Edellisen H2O pesun jälkeen sekä Leyan että Oosan turkit jäivät hyvin rasvaisen tuntuisiksi, mutta rasva imeytyi nopeahkosti karvaan. Oosa on myös täysin takussa ja Leyallakin oli jonkin verran takkuja. Tällä kertaa Leyan pesussa laimensin shampoota ja hoitoainetta enemmän ja huuhtelin erityisen hyvin.

Tänään tein sitten varsinaisen näyttelytrimmin Leyalle. Pesin sen taas ensin K9 Strip Offilla ja kaksi muuta shampootusta K9 Crisp Texturella. En käyttänyt hoitoainetta. Leyan turkki on pehmeä ja vähäinen, lisäksi se on lihava, joten saapa nähdä mitä tuomari siitä huomenna tykkää.

Yksi urospentu vapaana!

Pennut rekisteröitiin eilen, tässä linkki niiden tietoihin KoiraNetissä. Peruutuksen vuoksi uroksista yksi, joko Seppo tai Fredi, etsii omaa, aktiivista, rakastavaa ja harrastavaa kotia.

Pennuilla on tänään edessä toinen trimmaus. Nyt ajattelin jo ajella hännänympäryksetkin villakoiratyyliin. Kolmannen trimmin pennut saavat luovutuksen yhteydessä. Ensimmäisiksi villakoiriksi perheisiin menevät pesemme uusien omistajien kanssa yhdessä.

Pennuille tehtiin pentutestaus keskiviikkona. Kaikki pennut ovat varsin reippaita, hyvähermoisia ja keskittymis- ja toimintakykyisiä. Ääniherkkyydessäkään ei mitään erityistä havaittu. Taistelutahdossa ja saalisvietissä oli pentujen kesken vähän eroja.

Pentujen kanssa on autoiltu, kyläilty ja tavattu lapsia ja ennen lumen tuloa ulkoiltu paljon. Lumi on pentujen mielestä märkää ja kylmää, eivätkä ne mielellään sinne mene. Kunhan sää lämpenee aloitamme pentujen ulkoilutuksen ym yksittäin.

Uikki imettää pentuja edelleen ja Oosa hoitaa pitkälti niiden kasvatusta muutoin. Viime yö oli ensimmäinen, että Uikki ei nukkunut pentujen kanssa. Kyllä pennut olivat aamukuudelta onnellisia, kun äiti taas ilmestyi.

Tänä viikonloppuna pennuilla on elämässään uusi asia, kun Oosan serkku rauha on kylässä. Eipä toinen iso, musta koira pentujen elämässä niitä erityisemmin hätkäytä.